Onko olemassa velkoja jotka periytyvät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kannattaako vastata jos ei tiedä yhtään mitään asiasta johon vastaa?
Velat eivät periydy, jos perunkirjoitus tehdään sääntöjen mukaan. Myöskään perinnöstä ei tarvitse erikseen kieltäytyä. Eikä perikuntaa tarvitse erikseen konkurssiin julistaa. Jos on niin velkainen pesä, niin harvoin koti-irtaimistossa on mitään arvoesineitä, jotka erikseen pitäisi perukirjassa mainita. Velkaisessa pesässä perukirja lähetetään tiedoksi velkojille ja asia kuittautuu sillä. Tietysti jos veloilla on vakuuksia, ne lankeavat.

No kuka sen perunkirjoituksen sitten tekee sääntöjen mukaan, jolloin velat eivät periydy, jos perillisiä ei kiinnosta?
 
Kannattaako vastata jos ei tiedä yhtään mitään asiasta johon vastaa?
Velat eivät periydy, jos perunkirjoitus tehdään sääntöjen mukaan. Myöskään perinnöstä ei tarvitse erikseen kieltäytyä. Eikä perikuntaa tarvitse erikseen konkurssiin julistaa. Jos on niin velkainen pesä, niin harvoin koti-irtaimistossa on mitään arvoesineitä, jotka erikseen pitäisi perukirjassa mainita. Velkaisessa pesässä perukirja lähetetään tiedoksi velkojille ja asia kuittautuu sillä. Tietysti jos veloilla on vakuuksia, ne lankeavat.

Perinnöstä kyllä pitää erikseen luopua. Ei kannattaisi vastata jos ei tiedä asiasta johon vastaa :)
 
[QUOTE="vieras";28746906]Mutta jollei velkaista perikuntaa haeta konkurssiin, mitä tuskin kukaan sivullinen tekisi, ap pääsisi maksamaan velkoja, vaikkei huolehtisikaan asioita.[/QUOTE]

Tietosi ovat varmaan ainakin 20 vuotta vanhentuneita. Päivitä tietosi ennenkuin puhut pa*kaa.
 
[QUOTE="vieras";28746966]Perinnöstä kyllä pitää erikseen luopua. Ei kannattaisi vastata jos ei tiedä asiasta johon vastaa :)[/QUOTE]

Ei todellakaan tarvitse. Laki muuttui ajat sitten. Itse et tiedä.
 
[QUOTE="vieras";28746977]Okei, kenenkään ei siis kannata maksaa velkojaan, sillä kuolema kuittaa kaiken.[/QUOTE]

Mistäs meinaat isot velat saada ilman takuita tai vakuuksia ilman lyhennysvelvollisuutta?
 
[QUOTE="vieras";28746979]Tottakai onnistuu, mutta varastamistahan se on.[/QUOTE]

Pääsääntöisesti tavanomainen koti-irtaimisto ei velkojia kiinnosta. Ei sillä ole taloudellista arvoa. Koetapas myydä käytettyjä huonekaluja jne.
 
[QUOTE="vieras";28746994]Tarkoitatko nyt velkojen periytymistä vai perinnöstä luopumista? Ne ovat kaksi eri asiaa. Jos ei halua perintöä ottaa vastaan, niin kyllä siitä pitää erikseen luopua.[/QUOTE]

Jos ei ole perintöä (eli on vain velkoja) ei silloin tarvitse erikseen mitään luopumista tehdä. Velat eivät periydy vaikka ei luopuisikaan, kunhan se perunkirjoitus on laillisesti tehty ja tietoisesti ei ole jotain pimitetty.
 
Tietosi ovat varmaan ainakin 20 vuotta vanhentuneita. Päivitä tietosi ennenkuin puhut pa*kaa.

Perintölainsäädäntö muuttui marraskuun alussa 2004 siten, että perilliset vastaavat vainajan veloista yleensä vain vainajalta jääneellä omaisuudella. Henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan veloista kuolinpesän osakas voi joutua vain poikkeustapauksissa. Ei tuosta ihan 20 vuotta ole minun laskujeni mukaan.....
 
Pitäisi olla kyllä jokaisella lapsella mahdollisuus sanoa itsensä irti vanhemmistaa jos haluaa ja ihan laillisesti. Toivon todella ettei hänen kuolemansa aiheuta minulle mitään taloudellista menetystä. En ole edes koskaan käynyt hänen kotona joten sieltä en mitään halua. Hän on kyllä naimisissä, mutta heillä on avioehto joten siihen suuntaan ei taida velat mennä. Kait se naikkonen hoitaa hautaukset sun muut velvollisuudet.
 
Älä usko näitä palstan "asianajajia" , jottet joudu kuseen! Ota yhetyttä oikeaan asianajajaan tai lakimieheen ja varmista aisat tarkasti, ettet joudu tahtomattasi mihinkään korvausvastuuseen perinnön suhteen! Itsellä isä kuoli puoli vuotta sitten ja omaiset eli me perikuntalaiset kyllä huolehdimme kaikesta, niin paperiasioita kuin hautauskuluista. Velkaakin oli ja on, mutta leski voi hoitaa onneksi sitä, vaikka ensin näytti hankalalta. Oli iso homma setviä erilaisten luottokorttien ja pankkitilien kanssa ja lopettaa jäsenyyksiä jne. Kaikille vanhoja vanhempia omaaville: Kunpa voisitte selvittää asioita jo heidän eläessään!!! Olisi niin paljon helmpompaa kuin meillä, joille ei ollut kerrottu mistään tärkeistä papereista jne. yhtään mitään. Koittakaa olla väleissä ja tämä koskee sitä vanhaa polvea myös: Kukaan ei ole kuolematon ja olisi hyvä selvittää tärkeät asiat perillisille hyvissä ajoin, kuten edunvalvonta-asiat jne. Jostain syystä tuntuu lähipiirissä siltä, että asioista ei haluta puhua ollenkaan ja sitten ne kaatuu perillisten niskaan aivan yhtäkkiä. Oma kokemukseni siis on: kaikki velat ovat edelleen velkoja vainajan kuoleman jälkeen. Jouduimme myymään vainajan auton, jotta luottokorttivelat tuli kuitattua. Ei tarvinnut alkaa myymään heti asuinkiinteistöä muutaman 7 tonnin velan takia. Velat jäävät perikunnan hoidettavaksi ja en tosiaan tiedä, voiko rintaperillinen pestä käsiään kokonaan asiasta! Kysy lakiasiantuntijoilta esim. omasta pankistasi. Otimme lakiasiantuntijan tekmään perunkirjoituksen vainajan omasta pankista ja kyllä kannatti maksaa 600 euroa. Asiat sujui todella hyvin ja ammattitaitoisesti. Emme olisi osanneet tehdä sitä mitenkään keskenämme. Perunkirjoitus pitää tehdä jo 3 kk kuluessa kuolemasta. Hyvä ottaa huomioon!
 
Velat eivät periydy automaattisesti. Perunkirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluttua kuolemasta, jotta velat eivät periydy. Yleisestä oikeusaputoimistosta saa apua tällaisiin tilanteisiin. Kuolinpesä voidaan hakea konkurssiin yleisen oikeusaputoimiston toimesta. Tällöin velkojille ilmoitetaan, että pesässä ei ole varoja.
 
[QUOTE="vieras";28746966]Perinnöstä kyllä pitää erikseen luopua. Ei kannattaisi vastata jos ei tiedä asiasta johon vastaa :)[/QUOTE]

En minä ainakaan mistään luopunut. Tehtiin luettelo varoista ja veloista, arvoton tavara jäi perillisten haltuun eikä arvotavaraa ollut. Kopio jokaiselle velkojalle perunkirjasta jossa todettiin pesä varattomaksi, ja homma oli sillä hyvä.
 
Velat eivät periydy automaattisesti. Perunkirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluttua kuolemasta, jotta velat eivät periydy. Yleisestä oikeusaputoimistosta saa apua tällaisiin tilanteisiin. Kuolinpesä voidaan hakea konkurssiin yleisen oikeusaputoimiston toimesta. Tällöin velkojille ilmoitetaan, että pesässä ei ole varoja.

Siis: vainajan velat eivät häviä mihinkään ja velkojat voivat peroä saataviaan kuoleman jälkeenkin ja velkojen kattamiseksi käytetään vainajan omaisuutta. Jos se ei riitä, niin silloin on kyseessä varaton pesä.
 
Voisiko perillinen käydä "salaa" ensin hakemassa kaiken tällaisen, ennen perunkirjoituksia? Tai jos useampia perillisiä (vaikka sisarukset), hakisivat ne yhdessä ja jakaisivat kaikessa hiljaisuudessa. Onnistuisikohan?

Aina on riski, että kuolinpesän osalliset syyllistyvät velallisen epärehellisyyteen, mistä on laissa omat sanktionsa. Eipä taida kannattaa.
 
En minä ainakaan mistään luopunut. Tehtiin luettelo varoista ja veloista, arvoton tavara jäi perillisten haltuun eikä arvotavaraa ollut. Kopio jokaiselle velkojalle perunkirjasta jossa todettiin pesä varattomaksi, ja homma oli sillä hyvä.

Eipä taida riittää, että velkojille perilliset ilmoittavat, että ei ole mitään ulöosmitattavaa pesästä. Muutenhan kaikki tekisivät niin ja kas kummaa, velkojat sanovat vain, että ei sitten. Niin tyhmiähän velkojat eivät ole ja heidän täytyy myös hakea pesästä omaisuutta ulosottoon, että saavat velat kuitattua edes luottotappioiksi. Pelkkä velallisen pesän ilmoitus ei riitä siihen. Joka tapauksessa velallisen pesän selvitys täytyy tehdä huolellisesti ja mielellään asintuntijan kanssa.
 
Vasta parisen vuotta sitten tein yhdessä asianajajan kanssa äitini perunkirjoituksen, jossa lopputulos oli, että perintöä ei tullut vaan velkaa jäi tuhansia euroja. Tässä tilanteessa siis kirjasimme perukirjaan äitini omaisuuden ja velat. Omaisuus oli vuokra-asunnon sisältö, auto ja lomaosake. Vuokra-asunnon sisältö eli huonekalut jne. olivat asianajajan mukaan (yleisen käytännön mukaan) 0 euron arvoisia. Auton arvoksi laitettiin 200 euroa vaikka todellisuudessa saimme autosta lähes 2000 euroa ja lomaosake oli vain sen arvoinen mitä kuukaudessa äitini siitä maksoi (noin 300 euroa). Näin ollen velkaa jäi tuhansia euroja ja minä ainoana perillisenä en tätä joutunut maksamaan. Sain kuitenkin myymistäni huonekaluista, autosta ja lomaosakkeesta melkein 5000 euroa. Kukaan ei ole jälkikäteen kysellyt maksetaanko velat, vaan perukirja toimitetiin velkojille ja asia oli sillä selvä. Kysyin vielä asianajajalta, että onko kaikki laillista ja lain mukaan tehty niin ettei kukaan voi jälkikäteen valittaa niin näin asianajajani sanoi, että kaikki on kunnossa ja sen uskon, sillä hän sanoi myös tehneensä perunkirjoituksia jo 15 vuoden ajan samalla tyylillä.
 

Yhteistyössä