Olen 40v. Haluaisin vielä kolmannen mutta mies ei. En kerro hänelle kun ovuloin... :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keinoton vauvakuumeilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

keinoton vauvakuumeilija

Vieras
Olen koko viime vuoden salaa haaveillut kolmannesta lapsesta. Mies puhuu jo, kuinka nyt annetaan lasten kasvaa ja meidänkin elämä helpottaa kun vauva-arki on jäämässä taakse. Hän ei halua enempää lapsia.

Olen todella onnellinen kahdesta lapsestani, mutta tiedän myös, että minulla olisi ehkä vielä mahdollisuus saada yksi lapsi. Mietin, kuinka rakas hänestäkin tulisi ja kuinka voin olla ilman että antaisin uuden pienen ihmisen vielä syntyä, jos se vain vielä tapahtuisi. Nuorimmaisemme on 2-vuotias.

Ehkäisymme on ollut ns. varmoilla päivillä menemistä. Nyt kun viimeksi ovuloin, en tätä miehelleni kuitemnkaan kertonut. Noi, eipä hän kyllä kysynytkään...

Onko tämä nyt vain biologisen kellon aiheuttamaa sumentumaa, mutta asia pyörii mielessäni koko ajan. Olen sanonut miehelleni joskus kuopuksemme syntymän jälkeen, että minä voisin kuvitella meille vielä yhden perheenjäsenen lisää. Hän ei ymmärtänyt.

Kuitenkin minulla on koko ajan sellainen olo, kuin joku puuttuisi joukostamme. AHDISTAA!!! Muita?
 
HÄPEÄ.

Äläkä ainakaan vingu mieheltä elareita, kun liittonne hajoaa, miehen kyllästyttyä lapsiarkeen, josta hän luuli jo päässeensä eroon ja elämässä kohti uusia haasteita.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Oikeasti on todella moraalitonta yrittää pakottaa toinen vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Tosin jos miehesi ei halua enempää lapsia, kannattaisi hänen harkita varmempaa ehkäisykeinoa...
 
Keskustelkaahan asiasta. Ehkäisynnehän on tosi epävarmaa...kai nyt mies tietää, miten epävarma menetelmänne on....Miksei hän puutu asiaan omalta osaltaan? Ota asiaa esille? Siis jos ei kerran lasta halua?
 
Minun mielestäni viis naisen oikeudesta tai miehen oikeudesta päättää lapsiluvusta, jos naimisissa ollaan. Kyllä se aika lailla niin on, että sitä pitäisi kuunnella tarkemmin, joka sitä lasta vielä haluaa, sillä suurempi se suru on sillä, joka lasta haluaa ja jäisi ilman, kuin sillä joka lapsen sai lasta toivomatta. Kyllähän normaalisti sitä lasta rakastaakin, vaikka vahinkokin kävisi. Suurempi rikos olisi siis evätä se lapsi toiselta. Ap:n tapaukseen siis kommentoisin vaan, että antaa sen miehen huolehtia sitten siitä ehkäisystä. En näe, että ap toimisi moraalittomasti. Se ei minusta kyllä kuulostaisi kovin hyväksyttävältä, että mikäli käytössä on esimerkiksi pilleri ehkäisy, niin niitä jätetään salaa syömättä ja teeskennelläänkin vahingon käyneen. Valehtelemaan ei nyt sentään pidä ryhtyä.
 
Miten pakotan toista vanhemmaksi kun hän sitä jo on???

Mutta ok, häpeän kyllä sitä, etten kertonut. Ja sitä että toivon nyt koko ajan että olisin raskaana. Mutta eipä se tässä iässä enää ihan niin vain tapahdu.

Mieheni tuntien hän pyysisi rinnallani kyllä, ja innostuisi asiasta jos niin kävisi. Mutta kai meidän täytyy ottaa vakavampi keskutelu vielä, missä laitetaan kortit avoimesti pöytään.

Ehkäisystä olemme puhuneet sen verran, että en halua syödä mitään hormoneja, olen ollut ilman niitä jo kymmenkunta vuotta, eivät sopineet lainkaan. Vinkkasin silloin myös miehelle, että jos haluaa taatun ehkäisyn, niin voi aina napsaista piuhat poikki. Mutta ei ole sitä tehnyt, joten tietoisella riksillä hänkin menee koko ajan ja tietää kyllä, mitkä ovat riskit....

Itse kuitenkin pelkään, että en osaa olla vainb luovuttamatta tässä kuumeessa ja ajatella, että vuoromme on mennyt... Se yksi ihminen vain on vielä joukosta poissa. Huoh.
 
ymmärrän kaipuusi, minäkin olisin halunnut lisää lapsia, sama tunne, että joku puuttuu. mutta, mies ei halua. pliis, älä tee näin isoa asiaa mieheltäsi salaa. siitä ei hyvä seuraa.
 
jos toinen suostuu vetelemään "varmoilla päivillä" niin hän tietää sen kyllä itsekin että vahinko voi käydä

Tämän johdosta ap ei toimikaan täysin moraalittomasti. Kyllähän ap:n mies voi halutessaan itsekin laskea niitä päiviä menkkojen alusta, joten oma moka, jos ei ole kiinnostanut tarpeeksi pysyä tilanteesta ajantasalla. Ap ei tosiaan kuitenkaan ole mitään pillereitä jättänyt syömättä, tai tehnyt kortsuihin reikiä tai mitä ikinä...

En kylläkään tiedä, että onko ap:lla ja miehellä jokin "sopimus", että ap:n pitäisi raportoida riskipäivistä, mutta jos ei ole, niin kyllähän ap:n miehenkin pitäisi tuntea oma vastuunsa asiassa. Mikäli ap olisi nyt tullut raskaaksi, niin ei edes ole mitään taetta, etteikö raskautuminen olisi tapahtunut muutenkin. Ovulaatio on saattanut juuri tällä kerralla olla toisena ajankohtana... Mikäli olisin ap ja raskautuisin, niin oli tilanne mikä hyvänsä, niin kyllä joutuisin miehelleni myöntämään, että hormonihuuruissani en muuten avannut suutani, vaikka tiesin, että tässä kierrossa mentiin pienellä riskillä...
 
Mies tietää varmasti, että lapsi voi saada alkunsa, mutta luottaa vaimoonsa, joka kertoo ovulaation ajankohdan. Nyt vaimo ei kertonut ovuloivansa, vaikka tiesi sen itse. Luottamus petetty.

ap sanoi että mies ei sitä myöskään kysynyt. eli jos häntä niin paljon huolettais se että vaimo voi pamahtaa paksuks ni kyllä olis varmasti siitä kysellytkin
 
No mies tietää paremmin kuin minä, koska minulla on menkat. Se on meillä vitsi, että mies ilmoittaa, että nyt ehditään vielä, kun huomenna sulla alkaa "ne".... XD Mutta ei sillä taida silti olla hajuakaan, että koska mulla se ovulaatio oikeasti tapahtuu, koska se heittelee minulla aika paljon, Tunnen sen vain kivusta munasarjoissa... Eli olisin hyvin voinut varoittaa, mutta ei hänkään kyllä kysynyt...

Mutta ei minullakaan asiasta ole hyvä mieli, siksi kai tännekin avauduin. Ja nyt oilen entistä vakuuttuneempi, että asiata täytyy jutella paremmin. Ei meillä varmaan mitään vielä tapahtunut, kun näissä kahdessakin on ollut täysi "tekeminen" ennen kuin onnisti...

Mutta kiitos, jo se että joku kertoo olevansa samassa jamassa tai ymmärätävänsä sen, että tilanne on oikeasti aika ahdistava, niin helpottaa tätä jamaa.... :/
Ja toisaalat te, joiden mielestä olen ihan peestä, niin vahvistraa sitä, että tästä asiasta meidän PITÄÄ puhua....
 
ap sanoi että mies ei sitä myöskään kysynyt. eli jos häntä niin paljon huolettais se että vaimo voi pamahtaa paksuks ni kyllä olis varmasti siitä kysellytkin


Käsitin, että vaimo olisi aiemmin asiasta kertonut. Kun varmoilla päivillä mennään on luottamuksella tärkeä osa. Vaimo laskee päiviä ja kertoo puolisolle missä mennään. Ajattele, mies joka luottaa vaimoonsa. Valitettavasti vaimo ei ollut luottamuksen arvoinen.

Mielestäni tämä on aivan eri tilanne verrattuna siihen, että oikeasti olisi käynyt se vahinko.
 
ap sanoi että mies ei sitä myöskään kysynyt. eli jos häntä niin paljon huolettais se että vaimo voi pamahtaa paksuks ni kyllä olis varmasti siitä kysellytkin

Niin,jos ei heillä ollut mitään sopimusta, että nainen kertoo ovuolaation, niin mitä ihmeen moraalitonta tuossa on tapahtunut...? Eri asia,jos on sovittu, että ovulaatiosta kerrotaan tai tietenkin jos jättää sala pillerit syömättä tai muuta vastaavaa moraalitonta. Jos kaksi ihmistä harrastaa seksiä, eikä ehkäisyäole käytössä (varmat päivät ei ole ehkäisy), niin raskaaksihan siitävoi tulla!
 
Meillä ei itse asiassa ole asiasta sovittu yhtään mitään. Ja onhan tuo kipu hieman epämääräinen oire, eli eiköhän me kummatkin tiedetä, että riskillä mennään. Mutta nyt viime kierrossa tuon nipistyksen tunsin, ja arvasin että nyt taitaa tapahtua. Mies ei kysynyt, aiheesta ei puhuttu. Ja jätin sitten asiasta kertomatta...
 
Jos teidän on oikeasti täytynyt vielä tekemällä tehdä aiemmat lapsenne, ja nyt olisikin käynyt niin jännästi, että nyt vielä vanhempana, ja juuri tästä kerrasta olisitkin pamahtanut paksuksi, niin kyllä tällä lapsella on täysi oikeus päästä tähän maailmaan. Sehän halusi tarttua ensimmäiseen mahdolliseen tilanteeseen, että niin tärkeä on hän. Pyydät sitten vain anteeksi mieheltäsi, vaikka minä jotenkin epäilen, että hän kyllä varmaan osaa itsekin epäillä, että jotain tämän tyylistä on voinut käydä... Kertomuksesi mukaan hänen "ei" ei kuitenkaan minun korvaani kuulosta ehdottomalta eiltä... joista on myöskin tällä palstalla kirjoitettu...
 
Kiertohan voi joskus jostain syystä olla eripituinenkin :D Periaatteessa koska vaan voi tulla raskaaksi. Se kannattaa kertoa myös miehelle.
Meillä yksi lapsista on saanut alkunsa kp 4, vaikka sen ei pitäisi mahdollista ollakkaan. Ei ollut silloin muuta vaihtoehtoa.
Toisaalta kierto on voinut just siinä kuussa olla tavallista lyhyempi. Ja siittiöt elää toki parhaimmillaan monta, monta päivää :D
 
Mikään ei raivostuta enempää kuin nainen joka hankkiutuu tietoisesti raskaaksi miehen tietämättä asiasta. Omat lapset ovat kaikki onneksi toivottuja mutta toivotan aloittajan kaltaiset naiset alimpaan helvettiin. Mies on lasten isä eikä pelkkä keino saada lapsia silloin kun naisesta siltä tuntuu.
 
Mikään ei raivostuta enempää kuin nainen joka hankkiutuu tietoisesti raskaaksi miehen tietämättä asiasta. Omat lapset ovat kaikki onneksi toivottuja mutta toivotan aloittajan kaltaiset naiset alimpaan helvettiin. Mies on lasten isä eikä pelkkä keino saada lapsia silloin kun naisesta siltä tuntuu.

Minä(kään) tuskin olisin syntynyt jos isältä ois kamalasti lupia kyselty. Eikä ole elämässäni hän ollut, mutta se johtuu sairaudesta eikä ole haitannut, sain ihanan lapsuuden ja elämän :) Kamalaa sanoa noin että jotkut ei sais syntyä ja äidit kuuluis helvettiin! Huh huh, onkohan sulla tietoa oikeasta pahuudesta ja kärsimyksestä tässä maailmassa. No elämä opettaa.
 

Yhteistyössä