Olen 40v. Haluaisin vielä kolmannen mutta mies ei. En kerro hänelle kun ovuloin... :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keinoton vauvakuumeilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä(kään) tuskin olisin syntynyt jos isältä ois kamalasti lupia kyselty. Eikä ole elämässäni hän ollut, mutta se johtuu sairaudesta eikä ole haitannut, sain ihanan lapsuuden ja elämän :) Kamalaa sanoa noin että jotkut ei sais syntyä ja äidit kuuluis helvettiin! Huh huh, onkohan sulla tietoa oikeasta pahuudesta ja kärsimyksestä tässä maailmassa. No elämä opettaa.
Missä kohti mä sanoin että ei-toivotuilla lapsilla ei olisi oikeutta syntyä? Hanki apua jos et osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.
 
[QUOTE="vieras";28861586]"Toivon aloittajan kaltaiset naiset alimpaan helvettiin" Ja "mikään ei raivostuta enempää.." Et juu.[/QUOTE]Kyllä, toivotan aloittajan kaltaiset naiset jotka hankkiutuvat raskaaksi miehen tietämättä alimpaan helvettiin mutta se ei ole lapsen vika.
 
[QUOTE="vieras";28861263]Niin,jos ei heillä ollut mitään sopimusta, että nainen kertoo ovuolaation, niin mitä ihmeen moraalitonta tuossa on tapahtunut...? Eri asia,jos on sovittu, että ovulaatiosta kerrotaan tai tietenkin jos jättää sala pillerit syömättä tai muuta vastaavaa moraalitonta. Jos kaksi ihmistä harrastaa seksiä, eikä ehkäisyäole käytössä (varmat päivät ei ole ehkäisy), niin raskaaksihan siitävoi tulla![/QUOTE]


Ihan oikeastiko olet tuota mieltä? Mies on ottanut tietoisen riskin, kun ei käytä ehkäisyä. Mutta jos yhdessä puhutaan ns. varmoista päivistä, niin kyllä vaimon pitää silloin ovulaation ajankohtaa tarkkailla ja pitää huoli ettei silloin mies tule sisälle. Eri asia olisi, jos ovulaatiosta kerrotaan ja silti mies ottaa riskin.
 
Ihan oikeastiko olet tuota mieltä? Mies on ottanut tietoisen riskin, kun ei käytä ehkäisyä. Mutta jos yhdessä puhutaan ns. varmoista päivistä, niin kyllä vaimon pitää silloin ovulaation ajankohtaa tarkkailla ja pitää huoli ettei silloin mies tule sisälle. Eri asia olisi, jos ovulaatiosta kerrotaan ja silti mies ottaa riskin.

Sitä ovulaatiota kun ei tunne aikaisemmin, vasta silloin, kun se tapahtuu. Jos seksiä on harrastettu päivä tai kaksi aiemmin, vahinko on tapahtunut jo silloin. Ja siinä vaiheessa ovulaatiosta kertomisella ei ole oikeastaan mitään merkitystä ja mitään moraalitonta ei ole tapahtunut. Ja sekin on oikeastaan ihan höpöä, että naisen pitää tarkkailla kiertopäiviä. Kierrot voivat olla aivan erimittaisia ja mieskin voi kysyä menkkojen alkupäivää (miten mies edes voi olla tietämättä, milloin vaimolla on kuukautiset, meillä ainakin tietää, kertomatta) ja laskea ihan itse.
 
[QUOTE="xxx";28862154]Sitä ovulaatiota kun ei tunne aikaisemmin, vasta silloin, kun se tapahtuu. Jos seksiä on harrastettu päivä tai kaksi aiemmin, vahinko on tapahtunut jo silloin. Ja siinä vaiheessa ovulaatiosta kertomisella ei ole oikeastaan mitään merkitystä ja mitään moraalitonta ei ole tapahtunut. Ja sekin on oikeastaan ihan höpöä, että naisen pitää tarkkailla kiertopäiviä. Kierrot voivat olla aivan erimittaisia ja mieskin voi kysyä menkkojen alkupäivää (miten mies edes voi olla tietämättä, milloin vaimolla on kuukautiset, meillä ainakin tietää, kertomatta) ja laskea ihan itse.[/QUOTE]


Jos luet ap:n tekstin, niin huomaat hänen tienneen ovuloivansa. Ei kertonut miehelle, kun eihän se mies edes kysynytkään (eli oikeastaan miehen vika, kun luotti vaimoonsa).

Ja miksi hitossa parisuhteessa, jossa vallitsee luottamus, miehen pitäisi laskeskella naisen kiertoa?

Itse olen sitä mieltä, että lapsia ei tehdä salaa. Tässäkin tapauksessa harrastetaan seksiä isolla riskillä, mutta vaimo omaa asiaa ajaakseen piilottelee totuutta ja kasvattaa raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä huomattavasti.
 
Jos luet ap:n tekstin, niin huomaat hänen tienneen ovuloivansa. Ei kertonut miehelle, kun eihän se mies edes kysynytkään (eli oikeastaan miehen vika, kun luotti vaimoonsa).

Ja miksi hitossa parisuhteessa, jossa vallitsee luottamus, miehen pitäisi laskeskella naisen kiertoa?

Itse olen sitä mieltä, että lapsia ei tehdä salaa. Tässäkin tapauksessa harrastetaan seksiä isolla riskillä, mutta vaimo omaa asiaa ajaakseen piilottelee totuutta ja kasvattaa raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä huomattavasti.

Niin, hän tiesi ovuloivansa, mutta siittiöt saattavat elää jopa 7 vrk, siinä vaiheessa kun huomaa ovuloivansa, on jo myöhäistä, vahinko on tapahtunut.

Miksi naisen pitää laskea kiertoa? Normaalisti en itse laske. Ovulaation kyllä huomaan, silloin kun se tapahtuu. Mutta siinä vaiheessa seksin harrastaminen on jo myöhäistä vauvahaaveiden kannalta ajateltuna. Ärsyttää, kun naista syytellään kieroilusta, vaikka ovulaation tuntemisella ei ole mitään väliä, munasolu on hedelmöittymiskykyinen n. 12h, siittiöt siis tarvitaan jo ennen ovista odottamaan.

Itse koen, että ken ehkäisystä varma haluaa olla, se sen itse hoitakoon. Varmat päivät ei ole ehkäisy, ei vaikka nainen kuinka ilmoittaisi että hei, nyt huomasin oviksen.
 
[QUOTE="Vieras";28861117]Minun mielestäni viis naisen oikeudesta tai miehen oikeudesta päättää lapsiluvusta, jos naimisissa ollaan. Kyllä se aika lailla niin on, että sitä pitäisi kuunnella tarkemmin, joka sitä lasta vielä haluaa, sillä suurempi se suru on sillä, joka lasta haluaa ja jäisi ilman, kuin sillä joka lapsen sai lasta toivomatta. Kyllähän normaalisti sitä lasta rakastaakin, vaikka vahinkokin kävisi. Suurempi rikos olisi siis evätä se lapsi toiselta. Ap:n tapaukseen siis kommentoisin vaan, että antaa sen miehen huolehtia sitten siitä ehkäisystä. En näe, että ap toimisi moraalittomasti. Se ei minusta kyllä kuulostaisi kovin hyväksyttävältä, että mikäli käytössä on esimerkiksi pilleri ehkäisy, niin niitä jätetään salaa syömättä ja teeskennelläänkin vahingon käyneen. Valehtelemaan ei nyt sentään pidä ryhtyä.[/QUOTE]

No ei vaan just päinvastoin. Totta kai sen mielipiteen mukaan mennään, joka ei halua lasta. Se lapsi on kuitenkin elinikäinen sitoumus, pikkulapsiaika voi olla hyvinkin rankkaa, aina on huolta ja rahanmenoa. Entä jos tulee vammainen lapsi, joka lisää nuo kaikki potenssiin tuhat? Ei ketään voi pakottaa tuohon, sen mukaan mennään, kuka ei halua lasta tai sitten lähdetään etsimään uutta puolisoa, joka haluaa lapsen.
 
[QUOTE="xxx";28862238]Niin, hän tiesi ovuloivansa, mutta siittiöt saattavat elää jopa 7 vrk, siinä vaiheessa kun huomaa ovuloivansa, on jo myöhäistä, vahinko on tapahtunut.

Miksi naisen pitää laskea kiertoa? Normaalisti en itse laske. Ovulaation kyllä huomaan, silloin kun se tapahtuu. Mutta siinä vaiheessa seksin harrastaminen on jo myöhäistä vauvahaaveiden kannalta ajateltuna. Ärsyttää, kun naista syytellään kieroilusta, vaikka ovulaation tuntemisella ei ole mitään väliä, munasolu on hedelmöittymiskykyinen n. 12h, siittiöt siis tarvitaan jo ennen ovista odottamaan.

Itse koen, että ken ehkäisystä varma haluaa olla, se sen itse hoitakoon. Varmat päivät ei ole ehkäisy, ei vaikka nainen kuinka ilmoittaisi että hei, nyt huomasin oviksen.[/QUOTE]

Ei silloin ole liian myöhäistä! Meillä nimenomaan kaikki 3 lasta tehty niin, juuri sinä päivänä kun olen kipuillut ovista.
 
[QUOTE="xxx";28862238]Niin, hän tiesi ovuloivansa, mutta siittiöt saattavat elää jopa 7 vrk, siinä vaiheessa kun huomaa ovuloivansa, on jo myöhäistä, vahinko on tapahtunut.

Miksi naisen pitää laskea kiertoa? Normaalisti en itse laske. Ovulaation kyllä huomaan, silloin kun se tapahtuu. Mutta siinä vaiheessa seksin harrastaminen on jo myöhäistä vauvahaaveiden kannalta ajateltuna. Ärsyttää, kun naista syytellään kieroilusta, vaikka ovulaation tuntemisella ei ole mitään väliä, munasolu on hedelmöittymiskykyinen n. 12h, siittiöt siis tarvitaan jo ennen ovista odottamaan.

Itse koen, että ken ehkäisystä varma haluaa olla, se sen itse hoitakoon. Varmat päivät ei ole ehkäisy, ei vaikka nainen kuinka ilmoittaisi että hei, nyt huomasin oviksen.[/QUOTE]


Edelleenkin ehkäisyttömässä seksissä on iso riski raskauteen. Sinä vaan et huomaa pointtia mikä näkyy jo otsikossakin.

Jos mies todella olisi fiksu hän ottaisi oikean ehkäisyn käyttöön. Siitä asiasta olen samaa mieltä.
 
En millään voi hyväksyä aikomuksiasi. Miehesi on kertonut ettei halua enempää lapsia. Sinun kuuluisi kunnioittaa häntä ja hänen toivettaan. Voisit yrittää keskustella hänen kanssaan tästä lapsi asiasta ja kertoa omat toiveesi. Etkä suinpäin jättää kertomatta ovulointiajankohtaasi ja näin ollen SALAA yrittää raskautumista.
 
Siis mitä ihmettä, teillä on ikää jo 40. Miten voit edes harkita tuollaista ? Molemmat teistä kyllä vastuuttomia on tavallaan. Ehkäisystä ei kehdata / viitsitä huolehtia ja lasta yritetään toiselta salaa. Saataa olla että menettelysi paljastuessa aiheuttaa puraa, narinaa ja riitoja vielä moneksi illaksi tästä eteenpäin.

Meillä vaimo haluaisi kolmannen lapsen ja minä en. Ehkäisyä on käytetty ja käytetäänkin. Tulevaisuus sitten näyttää, haluaako vaimo jatkaa minun kanssa vai ei, kolmatta lasta hän ei ainakaan minun kanssa tule saamaan. Jos vauva nousee liittomme kynnyskysymykseksi niin olkoon sitten siinä. Haluan siirtää tuon vauvaelämän jo muistojen lehdille ja elää normaalia elämää. Ja kyse ei ole siitä ettenkö pitäisi tai rakastaisi lapsiamme. Kyllä, yli kaiken. Mutta en halua enää kokea yhtään neuvolaa, korvatulehdusta, sohvalla lapsi sylissä valvottuja jaksoja, ruoan tähteiden noukkimista erinnäisitä paikoista, itkemistä, uhmaa tai kitinää. Jos minulle tehtäisiin noin, että vaimo hankkiutuisi jollakin tapaa tahallaan raskaaksi, niin se olisi niin suuri luottamuksen rikkominen että kiitos ja näkemiin.
 
Niin, no riskin olenkin ottanut. Ja aiemmalle kirjoittajalle, jos oikeasti jättäisit vaimosi sen vuoksi, että hän tulisi raskaaksi, niin kyllä sinun sietäisikin mennä!!! Minä tiedän, että mies pysyy vierelläni vaikka niin kävisikin, koska rakastamme toisiamme. Hän toki kokee, että elämä olisi nyt helpompaa. Ja ei se 40 v ikä ole mikään este, jos nainen on vielä hedelmällinen, miksi ei? Taitaa nykypäivänä moni iltatähti syntyä 40v ikäiselle... ;)

Meillä se suurin vastuu näistä imetys-, korvalääkäri-, valvomis-, massuvaiva- ym. vaivoista ovat aina olleet minun kontollani, johtuen jo miehen töistä. Minä olen ollut se, joka valvoo ja hoitaa kodin ensimmäisenä vuonna. Joten enköhän jo nyt tiedä ja ymmärrä, mitä teen. Nyt oli ensimmäinen hormonihuuruinen "entä jos" -hetki. Ehkäpä se oli virhe, ehkäpä maailman onnekkain sellainen.

Ja jos tämä kuumeilu ja toiminta vie minut "alimpaan helvettiin", niin mulla taitaa olla siellä sitten paljon kamuja ;)
 
Meillä mies teki sterilisaation, kun ei enää tunne itse jaksavan hoitaa ja kasvattaa jälkikasvua. Suosittelen näille tunnekylmille naisille, jotka vain omasta halusta haluavat tietyn määrän lapsia, että heidän puolisonsa tekisi samoin.
 
Siis mitä ihmettä, teillä on ikää jo 40. Miten voit edes harkita tuollaista ? Molemmat teistä kyllä vastuuttomia on tavallaan. Ehkäisystä ei kehdata / viitsitä huolehtia ja lasta yritetään toiselta salaa. Saataa olla että menettelysi paljastuessa aiheuttaa puraa, narinaa ja riitoja vielä moneksi illaksi tästä eteenpäin.

Meillä vaimo haluaisi kolmannen lapsen ja minä en. Ehkäisyä on käytetty ja käytetäänkin. Tulevaisuus sitten näyttää, haluaako vaimo jatkaa minun kanssa vai ei, kolmatta lasta hän ei ainakaan minun kanssa tule saamaan. Jos vauva nousee liittomme kynnyskysymykseksi niin olkoon sitten siinä. Haluan siirtää tuon vauvaelämän jo muistojen lehdille ja elää normaalia elämää. Ja kyse ei ole siitä ettenkö pitäisi tai rakastaisi lapsiamme. Kyllä, yli kaiken. Mutta en halua enää kokea yhtään neuvolaa, korvatulehdusta, sohvalla lapsi sylissä valvottuja jaksoja, ruoan tähteiden noukkimista erinnäisitä paikoista, itkemistä, uhmaa tai kitinää. Jos minulle tehtäisiin noin, että vaimo hankkiutuisi jollakin tapaa tahallaan raskaaksi, niin se olisi niin suuri luottamuksen rikkominen että kiitos ja näkemiin.

Ja tuota pitäisi puolison ymmärtää ja kunnioittaa, oli kuinka vauvakuume hyvänsä. Kyllä mulle ainakin mun miehen onnellisuus ja meidän keskinäinen kunnioitus ja rehellisyys on tärkeämpää kuin yksi lapsi lisää - tai haave siitä lapsesta. Ihan käsittämätöntä, miten jotkut ovat niin valmiita pakottamaan puolisonsa elämäntilanteeseen, johon tämä ei halua. Todella itsekästä!
 
Jos ehdottomasti on sitä mieltä ettei halua niin pitää huolehtia ehkäisystä. Mies ei sitä tee noilla varmat päivät-pelleilyillä. Mutta ei se silti oikeuta mihinkään vehkeilyyn, suhteessa pitäisi puhua avoimesti siitä mitä kumpikin haluaa.

Ymmärsinkö nyt oikein että olet 10 vuotta käyttänyt ehkäisynä vain varmoja päiviä ja lapsetkin on saatu vasta pitkän yrittämisen jälkeen? Jos näin on niin sinuna varautuisin siihen ettei välttämättä todellakaan kolmatta tule vaikka vetilisi täysin randomilla.
 
Olisi kamalaa pakottaa toinen uuden vauvan vanhemmaksi. Kyllä se niin paljon voimia ainakin meidän perheessä on vienyt, että jos se tapahtuisi vielä ilman omaa tahtoa, voisi olla hyvin tuhoisaa sekä parisuhteelle että sille lapselle, joka on syytön koko tilanteeseen.

Itse olen tällä hetkellä aivan loppu kahden vaativan vauva-ajan jälkeen ja olisi kamalaa, jos jostain syystä nyt puoliso painostaisi uuteen vauvaan. Tai vielä pahempaa, auttaisi sen alulle ilman minun suostumustani, toki melko mahdotonta kun olen nainen, mutta jos siis kuvittelen itseni miehen rooliin. Puhukaa nyt asia selväksi ja jos miehesi ei tosiaan lasta halua, nauti elämästä nyt sellaisena kuin on!
 
Kyllä, pitkä yrittäminen on takana ollut aina, ja lasten isoveli on hautausmaalla, kohtukuolema... En tiedä johtuuko myös siitä se ajatukseni, että yksi joukosta vielä uupuu.

Kysyin äsken mieheltäni, että miten haluaisi meidän huolehtivan ehkäisystä. Hän haluaisi mennä varmojen päivien mukaan. Sanoin, että ne varmat päivät aika lailla heittelee. Hän totesi vain, että "kyllä ne suurinpiirtein pitää paikkaansa". Kerroin hänelle, että minua jäytää tämä ajatus, että joku puutuu. Hänen mielestään meidän perhe on valmis...
 
[QUOTE="Ap";28870658]Kyllä, pitkä yrittäminen on takana ollut aina, ja lasten isoveli on hautausmaalla, kohtukuolema... En tiedä johtuuko myös siitä se ajatukseni, että yksi joukosta vielä uupuu.

Kysyin äsken mieheltäni, että miten haluaisi meidän huolehtivan ehkäisystä. Hän haluaisi mennä varmojen päivien mukaan. Sanoin, että ne varmat päivät aika lailla heittelee. Hän totesi vain, että "kyllä ne suurinpiirtein pitää paikkaansa". Kerroin hänelle, että minua jäytää tämä ajatus, että joku puutuu. Hänen mielestään meidän perhe on valmis...[/QUOTE]

Se tunne voi todellakin johtua sen esikois-lapsen puutumisesta teidän perheestä...Itse olen pohdiskellut samaa. Meillä on 3 reipasta poikaa kotona ja silti tuntuu, että joku puuttuu...ja se joku ei varmaan olekkaan syntymätön lapsi, vaan se meidän pieni enkeli-poika. Toisin sanoen itse luulen niin, että kun on yhden lapsen menettänyt, niin ei tule koskaan se tunne, et "lapsiluku on nyt täysi".
 
En lukenut ketjua ihan tarkkaan, mutta kukaan ei tainnut tuoda ilmi sinun ikäisilläsi selvästi jo kohonnutta Downin syndroomariskiä? Kun alle 25v äitien lapsista yksi 2500:sta on down, on 40-vuotiailla riski jo yksi sadasta. 45v -> riski onkin jo 1/30.
Oletko valmis hoitamaan vammaista lasta loppuikäsi, jos niin käy? Entä ottaa omalle tunnollesi sen, että myös miehesi loppuelämä on sidottu vammaiseen lapseen, kun hän nyt niin iloitsee lasten kasvamisesta, haluaa ehkä mennä ja tulla kanssasi vapaasti ja nauttia yhteisestä ja omastakin ajasta? Joo, ja downit eivät ole pelkästään aina iloisia hupsuttelijoita, kuten yleisesti uskotaan, vaan myös TODELLA jääräpäistä porukkaa ja siinä on monen parisuhde koetuksella.
 
Sama tilanne kun ap:llä varmoilla päivillä menty jo 12 v ja ikää jo hurjat 44 v. Mies tietää koko ajan että joku kerta saattaa napsahtaa eikä vauvaa olla suunniteltu mutta jos mäin kävis niin sitten... elämä on. Parhaillaan nyt lasken päiviä ja hieman paniikissa oottelen menkkojen alkamista kun ovat vähän myöhässä mutta jos elämä näin vielä yllättää niin luulen että medän perheessä ovat kaikki lopulta innoissaan ottamassa vastaan uutta jäsentä. Miehen pitää tietää riskit jos varmoilla mennään.
 
Down-riski, toki olen tietoinen. Mutta jos on 99/100 mahdollisuus saada terve lapsi, niin minusta se on riskin ottamisen arvoinen. Ja koska kotona jo kaksi pientä, en koe olevani "yhtäkkiä liian vanha äidiksi", vaikka 40 mittariin tuleekin. Fysiikka harrastusten myöhä vahva, vahvempi kuin monella nuoremmallakin. Eli kyllä 40 v on mielestä i ehdottoman oikeutettu vielä äitiyteen.

Mutta nyt täytyy vain jänskättää, miten meille kävi...
 

Yhteistyössä