Miten toimia tällaisen 4- vuotiaan kanssa?

[Äiti ihmeissään]

Meillä on 4- vuotias poika ja reilun vuoden vanhempi isosisko. Meillä oli tosi pitkään kausi, että en kelvannut pojalle mihinkään, sanoi jos yritin esim. lohduttaa että mee pois, en haluu sua (vaikkei isi ois ollutkaan kotona, oikea isin poika).

Koitin panostaa ja huomioida poikaa enemmän ja annoin kahdenkeskeistä aikaa ja tuotti kyllä tuloksia ja alkoi äitikin kelpaamaan. Välillä tulee halaamaan ja sanoo, että äiti oot paras ikinä jne. Mut sit jos komennan, saattaa sanoa tosi pahasti, esim eilen en suostunut nukkumaan mennessä iltavillityksiin, niin yhtäkkiä tuli että äiti oot typerä, haluisin äiti et sä kuolet. Ei varmaankaan ymmärrä ihan täysin mitä kuolema tarkoittaa, mutta tosi kurja mieli tuli.

Muutenkin jos hommat ei mene, niinkuin herra haluaa, saattaa alkaa kiljumaan niin täyttä kurkkua, että tärykalvot helisee. Paiskoo ovia jne. Eli on ilmeisesti tosi vaikea käsitellä pettymyksen tunteita. Jos raivo iskee, on ihan turha edes yrittää rauhoitella, alkaa hakkaamaan ja potkimaan ja huutaa kahta kauheammin. Yleensä kannan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja saa tulla pois kun on valmis keskustelemaan asiasta ja asiat sovitaan ja halataan.

Onko ihan normaalia käytöstä? Nyt on vielä päiväkodissa kahteen otteeseen lyönyt/potkaissut pienempiä tyttöjä tilanteissa, joissa tytöt eivät ole päästäneet esim. liukumäkeen tms.

Tarviiko mun olla huolissaan tuosta pojasta? On niin temperamenttinen, että pahaa tekee nuo aggressiot! Empatiaa kuitenkin tuntee, esim. jos siskollaan on paha mieli, yrittää keksiä keinoja kuinka lohduttaa jne.

 

[Voi ihana]

Kaikki mitä kuvailit, kuuluu normaaliin lapsen kehitykseen Onnea, teillä on terve lapsi joka uskaltaa kokeilla rajoja ja teillä on ihan hyvä asenne. Jäähyä suosittelen kuitenkin huoneeseen kannon sijaan Onkos niitä kuuluisia tarroja kokeiltu? Pienet palkkiot hyvästä käytöksestä on monessa kohtaa yllättävän toimiva konsti. Kuulostaa voimakastahtoiselta vekaralta jolla on uhmaikä. Mitä enemmän pystytte itse pysymään rauhallisina kun pieni riehuu, sen parempi

 

[Voi ihana]

Kaikki mitä kuvailit, kuuluu normaaliin lapsen kehitykseen Onnea, teillä on terve lapsi joka uskaltaa kokeilla rajoja ja teillä on ihan hyvä asenne. Jäähyä suosittelen kuitenkin huoneeseen kannon sijaan Onkos niitä kuuluisia tarroja kokeiltu? Pienet palkkiot hyvästä käytöksestä on monessa kohtaa yllättävän toimiva konsti. Kuulostaa voimakastahtoiselta vekaralta jolla on uhmaikä. Mitä enemmän pystytte itse pysymään rauhallisina kun pieni riehuu, sen parempi

Ainiin toi päiväkodissa potkiminen...no siihen täytyy jotenkin puuttua. Tehdä selväksi ettei se kertakaikkiaan käy. Olisko tarhan tädeillä siihen vinkkejä?

 

[Voi ihana]

Itse ehkä pitäisin rauhalliseen aikaan puhuttelun lapselle, vaikka sohvalla yhdessä, silmiin katsellen. ja kertoisin, mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. "äiti ja isi haluaa, että sä et potki tai satuta muuten ketään. Ei kotona eikä tarhassa eikä missään. ketään ei saa satuttaa, siitä tulee paha mieli eikä se ole kivan kaverin käytöstä. nyt sovitaan, että joka päivä, kun olet ollut ketään satuttamatta, saat tarran. Ja kun tarroja on tarpeeksi, tehdään jotain kivaa." (ja selkeä tavoite, esim. 15 tarraa = jätskit kioskilla)

 

["Vieras"]

Meidän 4v. poika myös kokeilee rajojaan. Lisäksi on vähän ongelmaa tarkkaavaisuuden kanssa, diagnoosia ei kuitenkaan ole.
Meillä on alkanut tontut katsomaan ikkunoista jo heti syyskuussa. Ne kirjoittavat muistiin kaikki tuhmat ja kiltit teot. Äiti voi myös kirjoittaa tontulle jos on jotakin mainittavaa. Näiden perusteella sitten tulee tai on tulematta lahjoja jouluksi

Tämä on toiminut todella hyvin vähän levottomammallekin lapselle. Kun kysyy että haluaako olla kiltti vai tuhma, vastaus on yleensä: mä oon kiltti, mä haluun joululahjoja. Ja sitten homma taas pelittää.
Aivan hämmästyttävästi jaksaa odotellakin sitä joulun tulemista. Katsoo kyllä ikkunasta joko on lunta tullut, sekun tarkoittaa ettei joulu ole kaukana

 

["tosikko"]

Yleensä kannan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja saa tulla pois kun on valmis keskustelemaan asiasta ja asiat sovitaan ja halataan.

Onko ihan normaalia käytöstä?

Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, että negatiivisten tunteiden takia hylätään ja eristetään.

 

["vieras"]

adhd? Väkivaltaisuus voi johtua siitä. Ei ehdi käsittelemään tunteitaan.

 

["vieras"]

Tai sitten et vaan ole kasvattanut poikaa? Tulee mieleen että välität tytöstä enemmän?Ja lapsi on kateellinen sisarelleen?tää oli vaan arvaus...
Jos lapsi on tempperamenttinen, häntä TÄYTYY kasvattaa, opettaa hyväksymään negatiivisia tunteita, keskustella tunteista, ja iänikuisesti keskustella siitä mikä on oikein ja väärin. Esim lyöminen jne.

Ootko mennyt siitä missä aita ono matalin?

 

["vieras"]

Ja lyömisestä tietenkin rangaistus, jos ei muuten usko!

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28966451]Meidän 4v. poika myös kokeilee rajojaan. Lisäksi on vähän ongelmaa tarkkaavaisuuden kanssa, diagnoosia ei kuitenkaan ole.
Meillä on alkanut tontut katsomaan ikkunoista jo heti syyskuussa. Ne kirjoittavat muistiin kaikki tuhmat ja kiltit teot. Äiti voi myös kirjoittaa tontulle jos on jotakin mainittavaa. Näiden perusteella sitten tulee tai on tulematta lahjoja jouluksi

Tämä on toiminut todella hyvin vähän levottomammallekin lapselle. Kun kysyy että haluaako olla kiltti vai tuhma, vastaus on yleensä: mä oon kiltti, mä haluun joululahjoja. Ja sitten homma taas pelittää.
Aivan hämmästyttävästi jaksaa odotellakin sitä joulun tulemista. Katsoo kyllä ikkunasta joko on lunta tullut, sekun tarkoittaa ettei joulu ole kaukana [/QUOTE]

Tämä on kyllä mielestäni aika sairas kasvatuskeino. Jätättekö pojan oikeasti ilman joululahjoja, jos käyttäytyy huonommin? Enpä usko.Eli valehtelua, koska kkumminkin niitä lahjoja tulee, eikö niin??? Ja miksi käytätte sanaa tuhma? Ei kukaan 4 vuotias ole tahallaan TUHMA, vaan kokeilee rajojaan, ja yrittää oppia mikä on oikein ja väärin, yrittää käsitellä negatiivisia tunteita.

Mielestäni teidän kannattaisi ottaa uusia keinoja käytäntöön, eikä tuollaista uhkaamista ettei joululahjoja tule. Lapsi itse alkaa uskoa että on tuhma, jos esim suutahtaa jostain, ja pelkää siten omia negatiivisia reaktioitaan, koska ei saa jouluna lahjoja. KYLLÄHÄN 4-VUOTIAS LAPSI SAA SUUTTUA TAI HERMOSTUA, herran jestas sentään! Sinun tehtävä aikuisena on selittää hänelle näistä tunteista, ja opettaa rauhoittumaan ja opettaa että ei esim lyödä toisia vaikka harmittaa. Negatiiviset tunteet kuuluu elämään. Minusta karmeaa, että pelotellaan joululahjojen saamisella, jos lapsi kokee negatiivisia tunteita, eikä vielä osaa täysin käsitellä niitä. Eihän 4-vuotiaan kuulukaan osata vielä! Eri asia, sitten kun on esim 7. Ja 6-7 vuotiaatkin ovat melko vihaisia välillä. Nyt hop hop katse peiliin ja miettimään uusia keinoja, ilman mitään pelotteluja!!!!!!!!!!!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28966610]Tämä on kyllä mielestäni aika sairas kasvatuskeino. Jätättekö pojan oikeasti ilman joululahjoja, jos käyttäytyy huonommin? Enpä usko.Eli valehtelua, koska kkumminkin niitä lahjoja tulee, eikö niin??? Ja miksi käytätte sanaa tuhma? Ei kukaan 4 vuotias ole tahallaan TUHMA, vaan kokeilee rajojaan, ja yrittää oppia mikä on oikein ja väärin, yrittää käsitellä negatiivisia tunteita.

Mielestäni teidän kannattaisi ottaa uusia keinoja käytäntöön, eikä tuollaista uhkaamista ettei joululahjoja tule. Lapsi itse alkaa uskoa että on tuhma, jos esim suutahtaa jostain, ja pelkää siten omia negatiivisia reaktioitaan, koska ei saa jouluna lahjoja. KYLLÄHÄN 4-VUOTIAS LAPSI SAA SUUTTUA TAI HERMOSTUA, herran jestas sentään! Sinun tehtävä aikuisena on selittää hänelle näistä tunteista, ja opettaa rauhoittumaan ja opettaa että ei esim lyödä toisia vaikka harmittaa. Negatiiviset tunteet kuuluu elämään. Minusta karmeaa, että pelotellaan joululahjojen saamisella, jos lapsi kokee negatiivisia tunteita, eikä vielä osaa täysin käsitellä niitä. Eihän 4-vuotiaan kuulukaan osata vielä! Eri asia, sitten kun on esim 7. Ja 6-7 vuotiaatkin ovat melko vihaisia välillä. Nyt hop hop katse peiliin ja miettimään uusia keinoja, ilman mitään pelotteluja!!!!!!!!!!!!![/QUOTE]



No johan meni sinun tulkinta kirjoituksesta aivan kummalliseksi!
Mistähän sait sen käsityksen että asioista ei keskustella?

Kun pojalle puhuu tontuista on se keino saada hänet pysähtymään, kuuntelemaan ja ajattelemaan. Silloin saa myös puhuttua asian paremmin.
Ja totaalisessa hermoromahduksessa mitkään sanat ei auta vaan asia pitää käsitellä kun poika on jo vähän rauhoittunut.

Ja kyllä minusta on ihan perusteltua sanoa että on tuhma jos satuttaa toista tai tarkoituksella rikkoo tai sotkee tms "tuhmaa". Poika tietää jo siinä vaiheessa kun tekee että nyt ei mene niin kuin pitäisi. Heti häntä kaduttaa kun "jää kiinni" ja osaa pyytää anteeksi. Aina vaan helpommin jättää myös nuo "tuhmuudet" tekemättä kun jo huomaa katseesta että toiminta ei ole toivottavaa.

Meidän joulunviettotraditiot ei sinänsä edes kuulu tähän asiaan mutta ainahan asian saa vaikka viime hetkellä käännettyä niin että niitä lahjoja tulee, sikäli kun edes vietämme joulua

 

["a p"]

[QUOTE="tosikko";28966526]Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, että negatiivisten tunteiden takia hylätään ja eristetään.[/QUOTE]

Tähän sen verran tarkennusta, että aluksi annan kyllä huutaa ja raivota ihan siinä missä tilanne syntyikin, mutta jos tilanne menee ns. pahaksi, että oikein uhmaamalla huutaa, että jos en saa sitä tätä ja tuota niin huudan vielä kovempaa, ja yrittää omalla huonolla käytöksellään saada tahtoaan läpi niin ihan tasan vien toiseen huoneeseen rauhoittumaan tilanteesta pois. Onko se sitten hylkäämistä jos tilanteen rauhoituttua asiasta keskustellaan ja halitaan? Yleensä tilanne rauhoittuu näin paljon nopeammin kuin jos yrittäisin vieressä rauhoitella, jolloinka siis huutaa kahta kauheammin. Ja lähes aina muistan kertoa, että rakastan lasta, mutta käytöksestä en pitänyt.

Normaalit jäähyt eivät tehoa, menee vain pelleilyksi ja jumalattomaksi taisteluksi.

Tarrat toimivat satunnaisesti. Viimeksi laitettiin tarrataulu pukemisesta, 10 kertaa reippaasti pukemista (osaa kyllä, ei vaan halua, viitsi tms.) ja poika pääsee äitin kanssa kahdestaan Hoploppiin. Neljä kertaa toimi hienosti, aina kehuttiin ja sai itse liimata tarransa, kunnes seuraavalla kerralla repi kaikki tarrat pois ja totesi, että ei halua sinne Hoploppiin.

Mielestäni kohtelen molempia tasapuolisesti, kun joku sitä epäili että suosisin tyttöä. Saavat vuorotellen valita asioita joita tehdään, molempien kanssa vietetään omaa laatuaikaa niin isi kuin äitikin. Toki olen poikaa joutunut enemmän komentamaan ja ottamaan leluja useammin pois kuin siskoltaan.

Ja meillä kyllä todella keskustellaan asioista ja välillä pyrin muistuttamaan keskustelemistamme asioista ja kyselen, miten lasten mielestä erilaisissa tilanteissa toimitaan jne.

Täytyy vielä uudestaan jutella päiväkodissa noista tapauksista ja sopia miten toimitaan. Ilmeisesti meillä vaan on kovapäinen ja temperamenttinen poika..

Kiitos kaikille vastauksista

 

[Voi ihana]

[QUOTE="a p";28967017]Tähän sen verran tarkennusta, että aluksi annan kyllä huutaa ja raivota ihan siinä missä tilanne syntyikin, mutta jos tilanne menee ns. pahaksi, että oikein uhmaamalla huutaa, että jos en saa sitä tätä ja tuota niin huudan vielä kovempaa, ja yrittää omalla huonolla käytöksellään saada tahtoaan läpi niin ihan tasan vien toiseen huoneeseen rauhoittumaan tilanteesta pois. Onko se sitten hylkäämistä jos tilanteen rauhoituttua asiasta keskustellaan ja halitaan? Yleensä tilanne rauhoittuu näin paljon nopeammin kuin jos yrittäisin vieressä rauhoitella, jolloinka siis huutaa kahta kauheammin. Ja lähes aina muistan kertoa, että rakastan lasta, mutta käytöksestä en pitänyt.

Normaalit jäähyt eivät tehoa, menee vain pelleilyksi ja jumalattomaksi taisteluksi.

Tarrat toimivat satunnaisesti. Viimeksi laitettiin tarrataulu pukemisesta, 10 kertaa reippaasti pukemista (osaa kyllä, ei vaan halua, viitsi tms.) ja poika pääsee äitin kanssa kahdestaan Hoploppiin. Neljä kertaa toimi hienosti, aina kehuttiin ja sai itse liimata tarransa, kunnes seuraavalla kerralla repi kaikki tarrat pois ja totesi, että ei halua sinne Hoploppiin.

Mielestäni kohtelen molempia tasapuolisesti, kun joku sitä epäili että suosisin tyttöä. Saavat vuorotellen valita asioita joita tehdään, molempien kanssa vietetään omaa laatuaikaa niin isi kuin äitikin. Toki olen poikaa joutunut enemmän komentamaan ja ottamaan leluja useammin pois kuin siskoltaan.

Ja meillä kyllä todella keskustellaan asioista ja välillä pyrin muistuttamaan keskustelemistamme asioista ja kyselen, miten lasten mielestä erilaisissa tilanteissa toimitaan jne.

Täytyy vielä uudestaan jutella päiväkodissa noista tapauksista ja sopia miten toimitaan. Ilmeisesti meillä vaan on kovapäinen ja temperamenttinen poika..

Kiitos kaikille vastauksista [/QUOTE]

Huhhuh, voimia! kuulostaa ihan tolkulliselta toiminnalta, jos rauhoittaminen toiseen huoneeseen toimii paremmin kuin jäähy niin mikäs siinä. Molemmissa eristetään hetkeksi. meillä kuten monissa muissa perheissä vaan sulkeminen yksin toiseen huoneeseen koetaan (siis lapsi kokee) niin pelottavaksi että on julmaa käyttää sitä. Mutta kuten sanoin, jos se teillä on hyvä eikä ole liian kauheeta lapselle niin mikäs siinä.
Tärkeintä on mielestäni edelleen se ettei itse sorru huutamaan ja räyhäämään. Itselläni on siinä paljon opeteltavaa
Ja hyviä vinkkejä saa tosiaan tarhasta tai esim. MLL:n kautta, netistä tai neuvontapuh. numerosta. ja jos sattuu saamaan kivan neuvolatädin, niin miksei häneltäkin voisi kysyä.

 

["äiti kahdelle"]

Kuulostaa ihan meidän tarinalta. Tyttö on 5 ja voika 4v. Tytön kanss asiat sujuu hyvin, ei mitään ongelmia paitsi pientä uhmaa tietenkin. Poika taas, hänen kanssaan on käyty psykologilla usasti ilman apua. Käytös samanlaista kuin teidänkin pojalla; Kirkuu, lyö, paiskoo tavaroita, haukkuu minua tai siskoaan, raivostuu heti kun joku ei mene mieliksi. Kesä oli parempaa aikaa, nyt päiväkodin alettua alkoi raivarit. Päiväkodissa on jouduttu pitämään jopa kiinni. Tosin on myös empatiakykyinen; halaa helposti ja antaa siskolleen kaiken periksi. Lohduttaa ja auttaa. Hyvällä päällä ollessaan siis. Mutta kaksi puolta on selvästi hänessä. Aika vaikea kasvatettava, raivareita päivittäin ja kun koskaan ei tiedä, mistä suuttuu kun suuttuu niin yhtäkkiä. En voi auttaa, mutta tutulta kuulostaa :/

 

["vieras"]

Kun neljävuotias toivottaa äitinsä hautaan, kyse on kyllä yleensä siitä, että on huomannut sanojen mahtavuuden. Mielestäni teidän lapsi kuulostaa pieneltä pojalta, jolla on suuri luonne. Siinä tarvitaan joskus tiukkoja rajoja ja toisinaan taas pitkää siimaa. Joskus on parempi mennä lapsen kanssa eri huoneisiin ja alottaa uudestaan, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Mä sain aikoinani kuulla neljävuotiaalta olevani kauhea äiti ja hän kyllä muuttaa ja syö pelkkää karkkia, eikä mene ikinä nukkumaan ja muuttaa heti pois kotoa..... Ei sitä äiti voinut hymyilemättä seurata, kun lapsi riuhtoo "napanuoraansa" ja kasvaa isoksi pojaksi päivä kerrallaan.

 

["vieras"]

Tuo päiväkotijuttu pisti silmääni. Miksi tytöt eivät päästäneet poikaa mäkeen? Mäkihän on kaikkien yhteinen? Sitä paitsi, jos poika on vahva ja iso ja potkaisee pientä tyttöä heti on kauhea haloo käynnissä, mutta jos pieni hento tyttö tekee saman jollekin niin kukaan ei sano mitään. Tiedän kokemuksesta. Minä olin se tyttö. Nykyään pidän tätä suurena epäkohtana ja tiedän kyllä, että monet tytöt käyttävät tilaisuutta hyväkseen.