Ä
Äiti ihmeissään
Vieras
Meillä on 4- vuotias poika ja reilun vuoden vanhempi isosisko. Meillä oli tosi pitkään kausi, että en kelvannut pojalle mihinkään, sanoi jos yritin esim. lohduttaa että mee pois, en haluu sua (vaikkei isi ois ollutkaan kotona, oikea isin poika).
Koitin panostaa ja huomioida poikaa enemmän ja annoin kahdenkeskeistä aikaa ja tuotti kyllä tuloksia ja alkoi äitikin kelpaamaan. Välillä tulee halaamaan ja sanoo, että äiti oot paras ikinä jne. Mut sit jos komennan, saattaa sanoa tosi pahasti, esim eilen en suostunut nukkumaan mennessä iltavillityksiin, niin yhtäkkiä tuli että äiti oot typerä, haluisin äiti et sä kuolet. Ei varmaankaan ymmärrä ihan täysin mitä kuolema tarkoittaa, mutta tosi kurja mieli tuli.
Muutenkin jos hommat ei mene, niinkuin herra haluaa, saattaa alkaa kiljumaan niin täyttä kurkkua, että tärykalvot helisee. Paiskoo ovia jne. Eli on ilmeisesti tosi vaikea käsitellä pettymyksen tunteita. Jos raivo iskee, on ihan turha edes yrittää rauhoitella, alkaa hakkaamaan ja potkimaan ja huutaa kahta kauheammin. Yleensä kannan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja saa tulla pois kun on valmis keskustelemaan asiasta ja asiat sovitaan ja halataan.
Onko ihan normaalia käytöstä? Nyt on vielä päiväkodissa kahteen otteeseen lyönyt/potkaissut pienempiä tyttöjä tilanteissa, joissa tytöt eivät ole päästäneet esim. liukumäkeen tms.
Tarviiko mun olla huolissaan tuosta pojasta? On niin temperamenttinen, että pahaa tekee nuo aggressiot! Empatiaa kuitenkin tuntee, esim. jos siskollaan on paha mieli, yrittää keksiä keinoja kuinka lohduttaa jne.
Koitin panostaa ja huomioida poikaa enemmän ja annoin kahdenkeskeistä aikaa ja tuotti kyllä tuloksia ja alkoi äitikin kelpaamaan. Välillä tulee halaamaan ja sanoo, että äiti oot paras ikinä jne. Mut sit jos komennan, saattaa sanoa tosi pahasti, esim eilen en suostunut nukkumaan mennessä iltavillityksiin, niin yhtäkkiä tuli että äiti oot typerä, haluisin äiti et sä kuolet. Ei varmaankaan ymmärrä ihan täysin mitä kuolema tarkoittaa, mutta tosi kurja mieli tuli.
Muutenkin jos hommat ei mene, niinkuin herra haluaa, saattaa alkaa kiljumaan niin täyttä kurkkua, että tärykalvot helisee. Paiskoo ovia jne. Eli on ilmeisesti tosi vaikea käsitellä pettymyksen tunteita. Jos raivo iskee, on ihan turha edes yrittää rauhoitella, alkaa hakkaamaan ja potkimaan ja huutaa kahta kauheammin. Yleensä kannan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja saa tulla pois kun on valmis keskustelemaan asiasta ja asiat sovitaan ja halataan.
Onko ihan normaalia käytöstä? Nyt on vielä päiväkodissa kahteen otteeseen lyönyt/potkaissut pienempiä tyttöjä tilanteissa, joissa tytöt eivät ole päästäneet esim. liukumäkeen tms.
Tarviiko mun olla huolissaan tuosta pojasta? On niin temperamenttinen, että pahaa tekee nuo aggressiot! Empatiaa kuitenkin tuntee, esim. jos siskollaan on paha mieli, yrittää keksiä keinoja kuinka lohduttaa jne.