Kun mies pohtii seksuaalista suuntautumistaan... :( Naimisissa ja 2 lasta

["Avuton"]

Ensinnäkin toivon, että ilkeilijät vastaisivat johonkin muuhun ketjuun. Tämä on minulle riittävän vaikeaa muutenkin :,(

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta, josta 11 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta 9- ja 6-vuotiaat. Jo seurustelun alussa mieheni oli mm vaikea pitää kädestä kiinni ahdistumatta. Hän kuitenkin näytti haluavan minua. Seurustelumme ja naimisissaolon aikana läheisyys ja sen näyttäminen on ollut aina vaikeaa miehelleni. Seksiä on ollut, alussa enemmän ja hän halusi enemmän. Nykyisin viime vuosien aikana noin kaksi kertaa vuodessa, eikä mies näytä enää haluavan. Itsestäni on tuntunut, ettei mieheni rakasta minua eikä pidä minua seksikkäänä Olen pitänyt itseäni rumana.

Viime syksynä mies aloitti psykoterapian masennuksensa hoitoon. Sen myötä hän on alkanut pohtia myös seksuaalisuuttaan. Hän on jo seurustelun alussa sanonut olevansa biseksuaali, mutta nyt hän ei enää tiedä, mitä on. Hän sanoo, että rakastaa minua parhaana ystävänä ja näin on tehnyt vuosien ajan. Mutta että hänen seksuaalisuutensa vuoksi hän ei pysty eikä ole pystyny antamaan minulle sellaista läheisyyttä ja rakkautta kuin olisin kaivannut. Olen ollut hyvin onneton parisuhteemme suhteen jo vuosien ja vuosien ajan, samoin mieheni on ollut ahdistunut.

Nyt en enää tiedä, miten tästä eteenpäin. Mies sanoo, että haluaa yrittää, mutta en tiedä, onko yritettävä. Jos hän ei rakasta minua kuin vain parhaana ystävänä, miten hän jatkossakaan pystyisi antamaan hellyyttä ja läheisyyttä? Mies ei osaa sanoa, milloin hän selvittää asiat oman itsensä kanssa ja minä en tiedä, jaksanko ja haluanko odottaa vaikka seuraavaa 10 vuotta sitä... Mies on todella hyvä isä lapsille ja tekee kotityöt jne ja olemme tosiaan toistemme parhaat ystävät. En haluaisi rikkoa lasten kotia.

Onko kukaan ollut edes yhtään samanlaisessa tilanteessa? Ahdistaa :,(

 

[astrolabe]

Jos seksi poistuu kokonaan listalta, voisiko hellyys tehdä paluun?

 

["Aapee"]

Jos seksi poistuu kokonaan listalta, voisiko hellyys tehdä paluun?

Hellyyttä ei koskaan ole juuri ollut miehen puolelta aiemminkaan.

 

["tiipii"]

Puolisollasi on varmaan aika hankalaa itsensä kanssa, kuten toki sinullakin. Itse tiedän pariskunnan, jolla oli 2 lasta, kun mies "löysi itsesnä", ja kertoi vaimolleen olevansa homo. He erosivat, vaimo löysi "olkapään" miehensä ystävästä, ja heistä tuli sittemmin pari ja saivat ainakin yhden yhteisen lapsenkin. Alkuperäisen pariskunnan välit palautuivat ihan asiallisiksi ja mies tapasi suunnitellusti lapsia, ja kaikki olivat loppupelissä ainakin suurin piirtein onnellisia.

Se, että sanot, ettet halua rikkoa lasten kotia, niin yksinkertaisuudessaan; lasten koti on vanhempien parisuhde! Joten se on jo rikki, jos tunteet ovat omalta osaltasikin jo vuosia olleet "arvoitukselliset". Ottakaa aikalisä, ja miettikää, onko vielä hiiltä, joka leimahtaisi liekkiin puhalluksella.. Omaa/lasten/puolison elämää ei tartte väkisin tekohengittää suhteen kanssa; jos parisuhde ja perhe-elämä enemmän ottaa kuin antaa, ja ahistaa kuin ilahduttaa, niin sitten lie aika tehdä sen suhteen eutanasia, ja aloittaa uusi sivu elämässä.

 

["äitee"]

Niin just, ei ole kiire tässä ja nyt päättää mitä tehdä. ja onhan sekin paljon jos rakastaa ystävänä, moni liitto jatkuu vuosia ilman ystävyyttä, seksiä, mitään yhteistä. Älkää miettiö kymmenä vuotta, mutta älkää hätiköikö. Voimia sulle.

 

[Gaijin]

Mielestäni ero olisi paras ratkaisu, uskon että teille sopisi yhteishuoltajuus, ja kaveri välit voisi jatkua hyvinäkin? Seksi on tärkeä osa normaalia parisuhdetta, ja jos sitä ei ole, niin kyllä se näkyy jollain tavalla suhteessa mm turhina riitoina, itsetunto kärsii jne?
Miehesi voisi myös reilusti myöntää olevansa homo ja tulla ulos kaapista, ei siinä ole mitään hävettävää nykypäivänä?

 

["Wieras"]

Kyllä minä jatkaisin liittoa, se on kuitenkin lasten etu. Ja kun on kuitenkin hyvä isä.

 

[lhljd]

voihan mieskin haluta uuden, miespuolisen kumppanin. yhdessä siitä pitää keskustella.

 

[chef]

Ottaisin eron. Olisin itse asiassa ottanut jo aikapäivää sitten.

Elämä on NIIN lyhyt. Ei sitä kannata hassata toimimattomaan liittoon. Typerää kuvitella, että onnettoman liiton varjossa elävistä lapsista tulisi erityisen onnellisia. Joten lasten vuoksi ei nyt ainakaan kannata yhdessä olla.

 

[astrolabe]

Ehkä ymmärsin jotain väärin tai hyppäsin muutaman rivin lukematta? Tilanne ei kommenteista päätellen olekaan, että on pariskunta joka hitsautunut yhteen ja parhaat kaverit, mutta seksi ei suju ja mies miettii identiteettiään uusiksi.

Vaikka mieheni olisikin homo, korjauttaisi sukupuolensa tai ryhtyisi munkiksi, mutta olisi yhä bestikseni niin kyllä mie tahtoisin jatkaa liittoa. En lasten tähden, vaan ihan siksi, että meidän yhteinen elämä on sukupuoliyhteyttä suurempaa. Kaikki ei varmaan ajattele samoin, mut minusta loppuelämä bestikseni kaa ei oo paha. Itse asiassa parhain vaihtoehto ikinä.

 

[TiiBii]

Ehkä ymmärsin jotain väärin tai hyppäsin muutaman rivin lukematta? Tilanne ei kommenteista päätellen olekaan, että on pariskunta joka hitsautunut yhteen ja parhaat kaverit, mutta seksi ei suju ja mies miettii identiteettiään uusiksi.

Vaikka mieheni olisikin homo, korjauttaisi sukupuolensa tai ryhtyisi munkiksi, mutta olisi yhä bestikseni niin kyllä mie tahtoisin jatkaa liittoa. En lasten tähden, vaan ihan siksi, että meidän yhteinen elämä on sukupuoliyhteyttä suurempaa. Kaikki ei varmaan ajattele samoin, mut minusta loppuelämä bestikseni kaa ei oo paha. Itse asiassa parhain vaihtoehto ikinä.

Ihan tosissasiko olet? Mä ainakin mieluummin otan elämän bestiksen ja rakastetun kanssa. Niin että seksikin toimii.

 

["Aapee"]

Ehkä ymmärsin jotain väärin tai hyppäsin muutaman rivin lukematta? Tilanne ei kommenteista päätellen olekaan, että on pariskunta joka hitsautunut yhteen ja parhaat kaverit, mutta seksi ei suju ja mies miettii identiteettiään uusiksi.

Vaikka mieheni olisikin homo, korjauttaisi sukupuolensa tai ryhtyisi munkiksi, mutta olisi yhä bestikseni niin kyllä mie tahtoisin jatkaa liittoa. En lasten tähden, vaan ihan siksi, että meidän yhteinen elämä on sukupuoliyhteyttä suurempaa. Kaikki ei varmaan ajattele samoin, mut minusta loppuelämä bestikseni kaa ei oo paha. Itse asiassa parhain vaihtoehto ikinä.

Niin, en tiedä. Osa minusta ajattelee näin. Osa taas huutaa rakkautta, hellyyttä ja "palvontaa"... Olen aivan sekaisin ajatusteni kanss! Mutta ehkä on nyt vaan parasta antaa ajan kulua ja olla tekemättä isoja ratkaisuja tunteiden vallassa.

 

[Joxu]

Mieti tarkkaan, mitä haluat. Mieti, että kaipaat jo nyt noin kovin rakkautta ja jos yhdessä jatkatte, niin kuinka paljon toi aiheuttaa katkeruutta hukkaan heitetyistä vuosista, kun olisit voinut saada rakkautta joltain sellaselta mieheltä joka tietää, mitä haluaa ja kuka on. On toi asia myöskin varmasti miehellesikin vaikee, kantaa varmaan tunnepuolella häpeää ja syyllisyyttä, joten senkin takia tekis teille molemmille hyvää olla hetki omilla tahoilla, niin että mietitte molemmat, mitä haluatte elämältä ja tulevaisuudelta. Eikä teijän ystävyyden tarvi välttämättä eroon katketa, eikä silloinkaan vaikka löytäisit itelles kumppanin. Ystävyys riippuu siinä tilanteessa vain teistä ja sillonhan se olis myös lastenkin etu, että vanhemmat tulevat erosta huolimatta toimeen ja kykenevät selvittämään lapsiin liittyvät asiat riitelemättä. Mutta, voimia ap sulle paljon ja toivon todella, että teijän tilanne selkiytyy. Sulla on oikeus tulla rakastetuksi ja halutuksi, toi pitemmän päälle katkeroittaa ja aiheuttaa vihaa.

 

[fjofma]

Minusta olet jo tuhlannut tuohon ihan liikaa vuosia elämästäsi.
Kukaan ei ainakaan voi väittää ettet ole yrittänyt, sä et todellakaan luovuta helpolla jos nyt eroat.
Ja kyllä, itse eroaisin. En haluaisi 'suhdetta' jossa ollaan vaan kavereita. Kun voi saada niin paljon enemmänkin. Ja mieskin varmaankin olisi onnellisempi kun voisi toteuttaa itseään rehellisesti. Kenties hänen masennuksensakin johtuu siitä että joutuu esittämään jotain mitä ei ole?
Raskas tilanne varmasti mutta ette te kumpikaan tule onnellisiksi tuossa liitossa ja se vaikuttaa myös lapsiinne, he saavat mallin että voi tyytyä siihen että elämä on 'ihan ok' ja puolisoa ei tarvitse oikeasti rakastaa.

 

[ossi]

Bi-seksuaalisuus ei vaikuta tilanteeseen mitenkään, vaan keskinäiset tunteenne ja se miten kohtelette toisianne. Eroaminen on nykyään tavallista ja se kirpaisee, mutta kun tunteet ja miehen käyttäytyminen on mitä on, niin ero on ihan varteenotettava vaihtoehto.