Y
ystäväänsä pettynyt
Vieras
Tutustuin entiseen työkaveriini (A) n. 13 v sitten, olimme silloin reilu 20 v. Meistä tuli nopeasti erittäin hyviä ystäviä ja vaikka hänellä oli pienet lapset, kävimme paljon ulkona, keikoilla, baareissa ym. Mukaan tuli jossain vaiheessa 2 muutakin työkaveria, B ja C, joiden kanssa reissuja tehtiin paljon. Myös jumpissa, salilla ym vapaa-ajan juttuja touhuttiin viikoittain, töissä nähtiin joka päivä.
sain ekan lapseni -07, tokan -09 ja kolmannen -11. En tietenkään riekkunut enää vähän väliä baareissa tms, mutta kyläilyä yritin pitää yllä ja kotiäitinä sähköpostia, facebookkia ym, mutta huomasin kyllä, että eipä tullut enää kutsuja yhteisiin illanviettoihin kuin ehkä kerran pari vuodessa. Viimeksi olen nähnyt A:ää joulukuussa 2012 ja tapaaminen lähti minun aloitteesta jälleen. Kuulemma niin kiirettä ettei ehdi pitää yhteyttä ystäviinsä. Asumme nykyisin eri kunnissa 20 km päässä toisistamme ja olen lähtenyt uuteen työpaikkaan, samoin kyllä B ja C (heistä B asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin, C samassa kuin A). Tuolloin 2012 tapaaminen oli tosi mukava, kävimme syömässä ja juttelimme pitkään kuin välissä ei olisi kuukausia ollutkaan. Tässä vaiheessa päätin, etten ota itse yhteyttä vaan odotan, milloin hän niin tekee. Eilen sitten totesin, että yli vuosi on kulunut ja sinä aikana en ole saanut yhtäkään fb-viestiä tai kommenttia/tykkäämistä päivityksiini, en mailia, textaria, puhelua tms häneltä. Facebookista olen nähnyt, että B:n ja C:n kanssa on vuoden aikana biletetty, käyty leffassa, syömässä jne, minuun kukaan heistä ei ole ollut yhteydessä itse, B:n olen tavannut 3 v sitten viimeksi kun itse pyysin tapaamaan. Samoin C:n tapasin viime kesänä kun kävin shoppailemassa ja samalla ehdotin treffejä pikaseen. Eli kukaan ei ole oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä, riidoissa en ole heidän kanssaan.
Nyt sitten eilen laitoin A:lle facebook-viestin, jossa kerroin, että olemme yli vuosi sitten tavanneet ja olen odottanut hänen ottavan yhteyttä, koska koen että olen ollut itse aina aloitteentekijä. Sanoin myös, että en ymmärrä, miksi hän ei ole vuoteen ottanut yhteyttä (ei fb:ssä, mailitse jne), mainitsin myös ettei B ja C ole pitäneet yhteyttä ja että facesta olen nähnyt heidän kolmen olevan yhä yhteyksissä monellakin tapaa. Kysyin suoraan, mikä hänen fiilis on, haluaako pitää yhteyttä vielä. Mielestäni ihan asiallisesti kysyin näitä, ilman mitään syyttelyä.
Vastaus tuli muutaman tunnin päästä. Vastaus oli suuttuneen oloinen, hän vihjasi tällaista "palautetta" teinimeiningiksi ja ettei hänellä ole tapana kalenterin kanssa katsoa milloin on viimeksi ollut yhteydessä ystäviinsä. Ja että on ihan normaalia, ettei hän kaikkien ystäviensä kanssa ole yhteydessä vuoteen kahteen tai vaikka kymmeneen ja silti on pitkän ajan jälkeen kiva tavata. Ja että hän näkee B:ta yhteisen harrastuksen merkeissä ja C:ää harvemmin. Lopuksi myös hän kommentoi, että voin halutessani poistaa hänet fb-kavereistani (kuten olen B:n jo poistanut), että hän ei siitä loukkaannu, ja ettei ystävyyttä voi mitata facebookilla.
Vastasin vielä yömyöhään hänelle, että ehkä hän käsitti viestin väärin, kun mitään uhkaavaa en mielestäni siihen laittanut tai syytöksiä, että edelleen haluan olla hänen ystävänsä, mutta minusta vuoden hiljaiselo on outoa ja jossain määrin olen loukkaantunut asiasta. Ja että itse pidän yhteyttä ystäviini 1-2 kuukauden välein, lähellä asuvia pyrin tapaamaan. Eikä tarkoitukseni ole poistaa häntä kavereistani, mutta B ei ole pitänyt vuosiin yhteyttä ja se on outoa. Häneen haluaisin pitää yhteyttä jatkossakin. No näin siis kirjoitin ja paljon muutakin ystävällissävyyn. Hän ei ole vastannut enää ja fb:stä näen, että on pari kertaa tämän jälkeen käynyt facessa.
Miten nyt pitäisi toimia? En haluaisi menettää häntä ystävänä, etenkin kun entisiä työkavereitakin on paljon ja olemme heidän kauttaan kuitenkin tekemisissä. Oliko jotenkin huono idea sanoa suoraan asiasta ja kysyä miksei pidä yhteyttä? Onko se lapsellista, teinitouhua? Voiko tuota pitää syyttelynä minun osaltani? Onko hänellä syytä suuttua asiasta?
Asia todella harmittaa minua ja vaivaa koko ajan, on vaikea uskoa ettei aikaa löydy enää, jos muillekin sitä löytyy. En kaipaa elämääni kerran vuodessa joulukorttia ystävältä, se ei vastaa näkemystäni ystävyydestä vaan läsnäolo tasaisin väliajoin. minulla on paljon ystäviä vuosien varrelta enkä sinänsä jää yksin tms, mutta jos joskus on ollut läheinen ystävä, ei sellaista haluaisi menettääkään. Ajattelin, että soittaisin vielä hänelle huomenna ja jos hän vastaa, kysyisin asioista. Onko mulla mitään menetettävää enää?
sain ekan lapseni -07, tokan -09 ja kolmannen -11. En tietenkään riekkunut enää vähän väliä baareissa tms, mutta kyläilyä yritin pitää yllä ja kotiäitinä sähköpostia, facebookkia ym, mutta huomasin kyllä, että eipä tullut enää kutsuja yhteisiin illanviettoihin kuin ehkä kerran pari vuodessa. Viimeksi olen nähnyt A:ää joulukuussa 2012 ja tapaaminen lähti minun aloitteesta jälleen. Kuulemma niin kiirettä ettei ehdi pitää yhteyttä ystäviinsä. Asumme nykyisin eri kunnissa 20 km päässä toisistamme ja olen lähtenyt uuteen työpaikkaan, samoin kyllä B ja C (heistä B asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin, C samassa kuin A). Tuolloin 2012 tapaaminen oli tosi mukava, kävimme syömässä ja juttelimme pitkään kuin välissä ei olisi kuukausia ollutkaan. Tässä vaiheessa päätin, etten ota itse yhteyttä vaan odotan, milloin hän niin tekee. Eilen sitten totesin, että yli vuosi on kulunut ja sinä aikana en ole saanut yhtäkään fb-viestiä tai kommenttia/tykkäämistä päivityksiini, en mailia, textaria, puhelua tms häneltä. Facebookista olen nähnyt, että B:n ja C:n kanssa on vuoden aikana biletetty, käyty leffassa, syömässä jne, minuun kukaan heistä ei ole ollut yhteydessä itse, B:n olen tavannut 3 v sitten viimeksi kun itse pyysin tapaamaan. Samoin C:n tapasin viime kesänä kun kävin shoppailemassa ja samalla ehdotin treffejä pikaseen. Eli kukaan ei ole oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä, riidoissa en ole heidän kanssaan.
Nyt sitten eilen laitoin A:lle facebook-viestin, jossa kerroin, että olemme yli vuosi sitten tavanneet ja olen odottanut hänen ottavan yhteyttä, koska koen että olen ollut itse aina aloitteentekijä. Sanoin myös, että en ymmärrä, miksi hän ei ole vuoteen ottanut yhteyttä (ei fb:ssä, mailitse jne), mainitsin myös ettei B ja C ole pitäneet yhteyttä ja että facesta olen nähnyt heidän kolmen olevan yhä yhteyksissä monellakin tapaa. Kysyin suoraan, mikä hänen fiilis on, haluaako pitää yhteyttä vielä. Mielestäni ihan asiallisesti kysyin näitä, ilman mitään syyttelyä.
Vastaus tuli muutaman tunnin päästä. Vastaus oli suuttuneen oloinen, hän vihjasi tällaista "palautetta" teinimeiningiksi ja ettei hänellä ole tapana kalenterin kanssa katsoa milloin on viimeksi ollut yhteydessä ystäviinsä. Ja että on ihan normaalia, ettei hän kaikkien ystäviensä kanssa ole yhteydessä vuoteen kahteen tai vaikka kymmeneen ja silti on pitkän ajan jälkeen kiva tavata. Ja että hän näkee B:ta yhteisen harrastuksen merkeissä ja C:ää harvemmin. Lopuksi myös hän kommentoi, että voin halutessani poistaa hänet fb-kavereistani (kuten olen B:n jo poistanut), että hän ei siitä loukkaannu, ja ettei ystävyyttä voi mitata facebookilla.
Vastasin vielä yömyöhään hänelle, että ehkä hän käsitti viestin väärin, kun mitään uhkaavaa en mielestäni siihen laittanut tai syytöksiä, että edelleen haluan olla hänen ystävänsä, mutta minusta vuoden hiljaiselo on outoa ja jossain määrin olen loukkaantunut asiasta. Ja että itse pidän yhteyttä ystäviini 1-2 kuukauden välein, lähellä asuvia pyrin tapaamaan. Eikä tarkoitukseni ole poistaa häntä kavereistani, mutta B ei ole pitänyt vuosiin yhteyttä ja se on outoa. Häneen haluaisin pitää yhteyttä jatkossakin. No näin siis kirjoitin ja paljon muutakin ystävällissävyyn. Hän ei ole vastannut enää ja fb:stä näen, että on pari kertaa tämän jälkeen käynyt facessa.
Miten nyt pitäisi toimia? En haluaisi menettää häntä ystävänä, etenkin kun entisiä työkavereitakin on paljon ja olemme heidän kauttaan kuitenkin tekemisissä. Oliko jotenkin huono idea sanoa suoraan asiasta ja kysyä miksei pidä yhteyttä? Onko se lapsellista, teinitouhua? Voiko tuota pitää syyttelynä minun osaltani? Onko hänellä syytä suuttua asiasta?
Asia todella harmittaa minua ja vaivaa koko ajan, on vaikea uskoa ettei aikaa löydy enää, jos muillekin sitä löytyy. En kaipaa elämääni kerran vuodessa joulukorttia ystävältä, se ei vastaa näkemystäni ystävyydestä vaan läsnäolo tasaisin väliajoin. minulla on paljon ystäviä vuosien varrelta enkä sinänsä jää yksin tms, mutta jos joskus on ollut läheinen ystävä, ei sellaista haluaisi menettääkään. Ajattelin, että soittaisin vielä hänelle huomenna ja jos hän vastaa, kysyisin asioista. Onko mulla mitään menetettävää enää?
. Mulla oli samanlainen tilanne, kun tyttäreni syntyi. Isossa porukassa liikuin ja oltiin kaikki hyviä kavereita, eli nää henkilöt oli opiskelu kavereita ja tultiin koko luokka hyvin toimeen. Kaikki vaan lakkas pitämästä yhteyttä ja oli osittain mussakin vikaa, koska en tyttären vauva aikaan suostunu lähtee lähtee ryyppäilee. Oisin halunnu muissa merkeissä nähä kavereitani. Mutta, ei tarvi enää miettiä, kun yhteyden pito noihin katkes kumminkin puolin 
