Ystävä ei pidä yhteyttä, mitä teen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ystäväänsä pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

ystäväänsä pettynyt

Vieras
Tutustuin entiseen työkaveriini (A) n. 13 v sitten, olimme silloin reilu 20 v. Meistä tuli nopeasti erittäin hyviä ystäviä ja vaikka hänellä oli pienet lapset, kävimme paljon ulkona, keikoilla, baareissa ym. Mukaan tuli jossain vaiheessa 2 muutakin työkaveria, B ja C, joiden kanssa reissuja tehtiin paljon. Myös jumpissa, salilla ym vapaa-ajan juttuja touhuttiin viikoittain, töissä nähtiin joka päivä.
sain ekan lapseni -07, tokan -09 ja kolmannen -11. En tietenkään riekkunut enää vähän väliä baareissa tms, mutta kyläilyä yritin pitää yllä ja kotiäitinä sähköpostia, facebookkia ym, mutta huomasin kyllä, että eipä tullut enää kutsuja yhteisiin illanviettoihin kuin ehkä kerran pari vuodessa. Viimeksi olen nähnyt A:ää joulukuussa 2012 ja tapaaminen lähti minun aloitteesta jälleen. Kuulemma niin kiirettä ettei ehdi pitää yhteyttä ystäviinsä. Asumme nykyisin eri kunnissa 20 km päässä toisistamme ja olen lähtenyt uuteen työpaikkaan, samoin kyllä B ja C (heistä B asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin, C samassa kuin A). Tuolloin 2012 tapaaminen oli tosi mukava, kävimme syömässä ja juttelimme pitkään kuin välissä ei olisi kuukausia ollutkaan. Tässä vaiheessa päätin, etten ota itse yhteyttä vaan odotan, milloin hän niin tekee. Eilen sitten totesin, että yli vuosi on kulunut ja sinä aikana en ole saanut yhtäkään fb-viestiä tai kommenttia/tykkäämistä päivityksiini, en mailia, textaria, puhelua tms häneltä. Facebookista olen nähnyt, että B:n ja C:n kanssa on vuoden aikana biletetty, käyty leffassa, syömässä jne, minuun kukaan heistä ei ole ollut yhteydessä itse, B:n olen tavannut 3 v sitten viimeksi kun itse pyysin tapaamaan. Samoin C:n tapasin viime kesänä kun kävin shoppailemassa ja samalla ehdotin treffejä pikaseen. Eli kukaan ei ole oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä, riidoissa en ole heidän kanssaan.
Nyt sitten eilen laitoin A:lle facebook-viestin, jossa kerroin, että olemme yli vuosi sitten tavanneet ja olen odottanut hänen ottavan yhteyttä, koska koen että olen ollut itse aina aloitteentekijä. Sanoin myös, että en ymmärrä, miksi hän ei ole vuoteen ottanut yhteyttä (ei fb:ssä, mailitse jne), mainitsin myös ettei B ja C ole pitäneet yhteyttä ja että facesta olen nähnyt heidän kolmen olevan yhä yhteyksissä monellakin tapaa. Kysyin suoraan, mikä hänen fiilis on, haluaako pitää yhteyttä vielä. Mielestäni ihan asiallisesti kysyin näitä, ilman mitään syyttelyä.
Vastaus tuli muutaman tunnin päästä. Vastaus oli suuttuneen oloinen, hän vihjasi tällaista "palautetta" teinimeiningiksi ja ettei hänellä ole tapana kalenterin kanssa katsoa milloin on viimeksi ollut yhteydessä ystäviinsä. Ja että on ihan normaalia, ettei hän kaikkien ystäviensä kanssa ole yhteydessä vuoteen kahteen tai vaikka kymmeneen ja silti on pitkän ajan jälkeen kiva tavata. Ja että hän näkee B:ta yhteisen harrastuksen merkeissä ja C:ää harvemmin. Lopuksi myös hän kommentoi, että voin halutessani poistaa hänet fb-kavereistani (kuten olen B:n jo poistanut), että hän ei siitä loukkaannu, ja ettei ystävyyttä voi mitata facebookilla.
Vastasin vielä yömyöhään hänelle, että ehkä hän käsitti viestin väärin, kun mitään uhkaavaa en mielestäni siihen laittanut tai syytöksiä, että edelleen haluan olla hänen ystävänsä, mutta minusta vuoden hiljaiselo on outoa ja jossain määrin olen loukkaantunut asiasta. Ja että itse pidän yhteyttä ystäviini 1-2 kuukauden välein, lähellä asuvia pyrin tapaamaan. Eikä tarkoitukseni ole poistaa häntä kavereistani, mutta B ei ole pitänyt vuosiin yhteyttä ja se on outoa. Häneen haluaisin pitää yhteyttä jatkossakin. No näin siis kirjoitin ja paljon muutakin ystävällissävyyn. Hän ei ole vastannut enää ja fb:stä näen, että on pari kertaa tämän jälkeen käynyt facessa.
Miten nyt pitäisi toimia? En haluaisi menettää häntä ystävänä, etenkin kun entisiä työkavereitakin on paljon ja olemme heidän kauttaan kuitenkin tekemisissä. Oliko jotenkin huono idea sanoa suoraan asiasta ja kysyä miksei pidä yhteyttä? Onko se lapsellista, teinitouhua? Voiko tuota pitää syyttelynä minun osaltani? Onko hänellä syytä suuttua asiasta?
Asia todella harmittaa minua ja vaivaa koko ajan, on vaikea uskoa ettei aikaa löydy enää, jos muillekin sitä löytyy. En kaipaa elämääni kerran vuodessa joulukorttia ystävältä, se ei vastaa näkemystäni ystävyydestä vaan läsnäolo tasaisin väliajoin. minulla on paljon ystäviä vuosien varrelta enkä sinänsä jää yksin tms, mutta jos joskus on ollut läheinen ystävä, ei sellaista haluaisi menettääkään. Ajattelin, että soittaisin vielä hänelle huomenna ja jos hän vastaa, kysyisin asioista. Onko mulla mitään menetettävää enää?
 
Inhottava tilanne :(. Mulla oli samanlainen tilanne, kun tyttäreni syntyi. Isossa porukassa liikuin ja oltiin kaikki hyviä kavereita, eli nää henkilöt oli opiskelu kavereita ja tultiin koko luokka hyvin toimeen. Kaikki vaan lakkas pitämästä yhteyttä ja oli osittain mussakin vikaa, koska en tyttären vauva aikaan suostunu lähtee lähtee ryyppäilee. Oisin halunnu muissa merkeissä nähä kavereitani. Mutta, ei tarvi enää miettiä, kun yhteyden pito noihin katkes kumminkin puolin :(. Enää en kehtaa ottaa yhteyttä, koska on kulunu jo niin paljon aikaa. Pari hyvää ystävää mulla on ja heijän kanssaan vietän aikaa, ennen jolua käytiin viettämässä tyttöjen iltaa ja nyt pitäis mennä yhellä noista käymään kahvilla, kun vaan sais aina jotakin aikaseksi noitten asioitten suhteen :snotty:
 
Mullakin on usein niin, että olen itse se joka soittaa/ottaa yhteyttä. Esim. 2 opiskelukaverin kanssa oltiin tiivis kolmikko mutta nyt nuo kaksi muuta ovat tiivis kaksikko. En enää ole pitkään aikaan jaksanut yrittää pitää yhteyttä/nähdä kun se olen aina minä joka tekee aloitteen.
 
Aika pelottavaa, jos pystyt näin tarkasti pitämään kirjanpitoa ystävien tekemisistä ja näkemisistä oman arjen keskellä. Elämässä on kaikilla aikoja ja vaiheita, siinä ei auta kaverusten katsoa kalenteria ja rankaista...
 
Oikea ystävä on sellainen, vaikka ette olisi vuosiin nähneet niin homma jatkuu siitä mihin jäitte ilman että olisi epämukavaa.
Mulla saattaa menne pitkiä aikoja etten pidä yhteyttä ja eikä muhunkaan pidetä, mut sit jompi kumpi ehdottaa näkemistä ja kivaa on. Ei se ole ongelma, aikuisen elämä on sellaista.
 
Itselläni yhteydenpito yleensä loppuu siihen, kun ystävät alkavat syyllistää tapaamisista. Ystävyydestä tulee pakkopullaa ja se on psykologisesti kestämätöntä.
 
Olis ehkä kannattanut vaan kysyä, että voitteko tavata kun edellisestä kerrasta on jo niin kauan ja on jo ikävä. Nyt syyllistit ja kerroit stalkanneesi toisen tapaamisia ja tehneesi jotain ihme testiä. Ei kovin hyvä lähestyminen ystävyyden uudelleenlämmittämiseksi.
 
Sanoitko hänelle oikeasti "en ole siksi ottanut vuoteen yhteyttä koska olen odottanut sinun yhteydenottoa.." tms.? Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä, tukahduttavalta suorastaan. Sen sijaan, että olisit katsonut peiliin ja miettinyt, että miksi hän tapaa muita kavereitaan säännöllisesti mutta minua ei, aloit syyttää ja haukkua. Sillä ei ole merkitystä kuinka ystävällisesti sen teit. Ahdistavaa ja tyhmää se oli silti.
 
Kyllähän itsekin haluaisin vetäytyä seurastasi pois tuossa tilanteessa, jossa kerrot pitäneesi kirjaa hänen tapaamisistaan, pelottavaa yksinkertaisesti ja ahdistavaa. Ja vielä lisäksi moitit A:lle B:tä että olet hänet poistanut, jos näet että A:sta ja B:sta on tullut elämäntapaystävät, eli näkevät jonkin verran.

Olet stalkkeri ja miksi haluat juuri A:ssa roikkua.

ymmärrän että tilanne harmittaisi jos välimatka on noin pieni ja ystävä on sinulle tärkeä, mutta toimintatapasi on pelottava.
 
Suoraan sanottuna mua rasittaisi todellakin tuollainen ihminen kuin olet ap! Jos yhtään olet tekstisi kaltainen tyyppi niin en ihmettelekään jos ei ole halunnut pitää yhteyttä. Siis elämä vie ihmisiä eri suuntiin se vaan on hyväksyttävä eikä kytätä jonkun kalenterin kanssa milloinka pitäisi pitää yhteyksiä kun on sitä muutakin elämää. Juu, teinimeininkiä, en mä ainakaan tollasta enää jaksais!
 
Käsitääkseni en ole mikään kyttääjä, jos facessa uutisvirrassa tulee vastaan jatkuvasti A, B ja C:n päivityksiä, ne nyt näkyvät kaikille heidän kaverilistoillaan oleville, myös minulle, halusin tai en. Enkä myöskään käytä kalenteria, johon menoja kirjaisin, satun nyt vaan muistamaan harvinaisen hyvin asioita ja yhdistämään niitä tilanteisiin, en minäkään viimeisen vuoden aikana joka hetki odottanut, että milloin A ottaa yhteyttä, onhan tässä omakin elämä ja ne muut ystävät. nyt kun kuitenkin havahduin tähän yli vuoden mittaiseen taukoon 8kun olin päättänyt odottaa hänen yhteydenottoaan), joka minusta on äärimmäisen pitkä aika jos ystävä on aiemmin ollut läheinen, niin en todellakaan käsitä, miksi tästä ei voi kysyä. Mulle on turha selittää miten kiva on nähdä joku jonkun parin vuoden hiljaiselon jälkeen, minä en ainakaan ole kiinnsotunut pitämään yhteyttä joskus ja jouluna, sellaset ihmiset minä karsin elämästäni. näin tässä tapahtuu A:n kanssa myös, laitoin txt viestiä hänelle ja hän vastasi pariinkin, kuulemma ei ole suuttunut tms, mutta näkemyksensä on aivan eri kuin minun. Ystävä ja tuttava on eri asia, ystävä on kiinnostunut arjen asioista, tuttavia näkee jos näkee ja näemmä A nyt siirtyi ystävästä hyvän päivän tutuksi.
 
Mä en usko AP, että olet mikään stalkkeri kavereillesi. Kyllä mäkin muistan tosi hyvin tuollaisia pikkuyksityiskohtia (koska nähnyt viimeksi jne) ja en edes ole fb:ssä. Etenkin jos näkemättömyys häiritsee minua, saatan juurikin laskea vaikka kuukausissa, koska minuun on viimeksi otettu yhteyttä. Kuitenkin sen sanominen sille kaverille ei ihan kannata, koska se antaa helposti syyttävän kuvan.

Todella ikävä sanoa näin, mutta mielestäni on aikaa selvää, ettei sen kummemmin A, B tai C ole kiinnostuneita olemaan hyvä ystäväsi. Jos olisivat, he pitäisivät yhteyttä. Yli vuosi on pitkä aika. Eikä kyse välttämättä todellakaan ole siitä, että olet ärsyttävä ihminen tai huonoa seuraa, vaan ehkä teidän elämäntilanteenne on keskenään vaan niin erilaiset.

Onko muilla lapsia, paitsi ne A:n nyt jo vanhemmat lapset? Pelkästään se, että elät nyt itse pikkulapsiarkea voi viedä sinun intressiesi kohteet aika kauas muiden jutuista, ja ehkä tietämättäsi vaikka puhut lapsistasi heidän mielestä liian paljon, ja se ärsyttää muita? Veikkaan, että syy löytyy jostain hyvinkin selvästä tilanteesta. Minulla on itselläni muutama ystävyyssuhde laimentunut ystävien tultua äidiksi, koska yhteisen jutunaiheet alkoivat olla hyvin vähissä. Eikä kyse edes ollut siitä baarissa käymisestä, vaan molemmat osapuolet eivät enää jaksaneet kiinnostua toisen elämään mihin ei pystynyt enää samalla tapaa samaistua ja välit jäähtyy tuttu-tasolle. Nyt vaihdellaan kuulumisia vaan silloin tällöin, katsotaan tuleeko joskus taas pidettyä enemmän yhteyttä.

Mulle on turha selittää miten kiva on nähdä joku jonkun parin vuoden hiljaiselon jälkeen, minä en ainakaan ole kiinnsotunut pitämään yhteyttä joskus ja jouluna, sellaset ihmiset minä karsin elämästäni.

Niitä kutsutaan tuttaviksi. Sinut on selkeästi siirretty ystävyyssuhteestanne tuttava tai "kaukainen kaveri" asteelle, halusit sitä tai et. Kannattaa kuitenkin miettiä, että onko sinun järkevää olla noin mustavalkoinen asian suhteen, jos itse haluat kuitenkin olla jossain tekemisissä tämän henkilön kanssa. Ystävyyksiä tulee ja menee, ja ei kaikki vaan ole elämänmittaisia ihmissuhteita. Joskus ne saattaa myös mennä tauolle usemmaksi vuodeksi, mutta palata myöhemmin takaisin tiivimpään yhteydenpitoon. Sydäntä raastavaahan se on, jos noin käy itselle tärkeän ystävän kanssa vaan toisen aloitteesta, mutta et voi kuitenkaan ketään pakottaa elämään arjessasi mukana, jos ei toista osapuolta kiinnosta.
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Minä miettisin, kuinka vastaa ihminen joka aidosti haluaisi olla vielä ystäväsi. Vastaisiko hän noin kuin ap:n "ystävä"? Ei varmasti, vaan olisi aidosti pahoillaan siitä ettei yhteyttä ole tullut pidettyä - ei niin että aletaan syytellä teiniydestä jne. Hyökkäys on aina puolustus kun koetaan että toisen sanomisessa on totuuden siemen. Ikävä kyllä henkilöt eivät selvästi halua enää olla ainakaan läheisiä ystäviä, se käy kyllä selkeästi ilmi. Unohda :/.
 
Vaikka sinun ajatuksiasi ymmärrän, niin et mielestäni ollut erityisen diplomaattinen. VAikutat periaatteen ihmiseltä, jolla pitää asiat olla selvää. Tässäkin tapauksessa vaikuttaisi kuin sinua ei niinkään häiritse kuinka eri elämäntilanteenne ovat erottaneet teitä, vaan haluat tietää miksi asiat ovat jääneet sinun ja A:n välillä roikkumaan.

Tässä voin tosin sanoa oman kokemukseni pohjalta, että aina ei kannata lähteä vanhaa tunkiota tonkimaan. Kuten itsekin kerroit sukeutui yhteydenotostasi pahaa mieltä, kiivashenkisiä viestejä ja nyt sinua harmittaa miksi niin kävi. Ja suosittelen, että anna nyt olla.

Uskon, että jos olisit antanut vain ajan kulua, ottanut ehkä jonakin paremmalla hetkellä häneen yhteyttä, viestisi olisi ehkä ollut kevätpaisteisen myönteinen ja rakentavampi. Olisit ehkä hyväksynyt sen, ettei A silloinkaan ehtisi tapaamaan sinua ja välinne olisi annettu jäädä odottamaan toiseen ajankohtaan. Joku päivä A:lla olisi ollut omia lapsia, tarvetta jakaa ajatuksia ja teillä olisi riittänyt taas puhumista. Nyt voit olla varma, ettei ota enää yhteyttä- ei ainakaan pikku kummassa.

Etsi uusia ystäviä. Menneessä ei kannata roikkua. Mitä enemmän meitit vanhoja juttuja sen sokeampi olet sille, mitä tämä hetki tarjoaa sinulle. Tekevälle tapahtumaa, mutta keskity siihen mitä kaikkea kivaa sinua vielä odottaa, myös ihmisten suhteen :)
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Vaikuttaa siltä, että ap:n ystävä on tosiaan vaihtanut kaveripiiriä ja vähentänyt näin yhteydenpitoa tarkoituksenmukaisesti.

Tiedän että se tuntuu pahalta. Itselläni on myös kokemusta siitä, kun hyvä ystävä lopettaa aktiivisen yhteydenpidon ilman mitään selityksiä. Turha siinä on soitella perään, että "milloin tavattais". Kun toinen ei ole kiinnostunut, niin that's it :(. Nämä on inhottavia juttuja, kun ajatukset sitten jäävät kalvamaan mieltä: Teinkö jotain väärin...? yms.

tsemppiä kuitenkin ap:lle, ja hei - maailma on täynnä potentiaalisia kavereita ja ystäviä! :) Nyt vain häntä pystyyn!
 
Kiitos rakentavista kommenteista! Olin saanut vielä tänä aamuna A:lta yhden tekstarin, joka kyllä minun osaltani tarkoittaa sitä, että tuskin enää näemme, ellei sitten sattumalta. Todella harmi, sillä ihmisenä hän on erittäin mukava, mutta elämä on liian lyhyt odotella vuosia "ystävän" yhteydenottoa. Olisi ehkä pitänyt olla laittamatta mitään viestiä alunperinkään, mutta olisiko se tilannetta muuttanut, kun hän kerta otti siitä nokkiinsa ja tilanne jatkuu samana, ei yhteyttä. Käsittääkseni tosi ystävyys ei lopu tällaiseen, ja jos ystävälle ei voi kertoa omia tuntojaan vaan pitäisi varoa sanojaan, niin minä en sellaista jaksa.
Olen muutaman muun ystäväni puhunut tästä tilanteestani (eivät tunne A:ta, B:tä tai C:tä) ja hekin olivat sitä mieltä, että yli vuosi on liikaa jos ystävä on läheinen ja tod.näk. hänelle on eri kuviot nykyisin. Onneksi ystäviä on minulla useita ja toivottavasti elämä ei vie heitä kauemmas, kaikki suhteethan sitä muuttuu ajan kanssa.
 
Minulle ainakin YSTÄVYYS on vuorovaikutusta. Joko tekstaillen/puheluita ja kun kerkeää niin tapaamisia ja yhteistä aikaa. Ystävyys on vierellä kulkemista. Jos joku vuoden välein kyselee kuulumisia niin ei se ole ystävyyttä mielestäni.

Tuttavia ja vanhoja kavereita tms. näkee ehkä kerran vuodessa ja silloin päivitellään mitä elämässä on tapahtunut, mutta sellaiset suhteet jäävät kyllä hyvin etäisiksi nimenomaan ettei yhteydessä olla kun silloin tällöin.
 
Tutustuin entiseen työkaveriini (A) n. 13 v sitten, olimme silloin reilu 20 v. Meistä tuli nopeasti erittäin hyviä ystäviä ja vaikka hänellä oli pienet lapset, kävimme paljon ulkona, keikoilla, baareissa ym. Mukaan tuli jossain vaiheessa 2 muutakin työkaveria, B ja C, joiden kanssa reissuja tehtiin paljon. Myös jumpissa, salilla ym vapaa-ajan juttuja touhuttiin viikoittain, töissä nähtiin joka päivä.
sain ekan lapseni -07, tokan -09 ja kolmannen -11. En tietenkään riekkunut enää vähän väliä baareissa tms, mutta kyläilyä yritin pitää yllä ja kotiäitinä sähköpostia, facebookkia ym, mutta huomasin kyllä, että eipä tullut enää kutsuja yhteisiin illanviettoihin kuin ehkä kerran pari vuodessa. Viimeksi olen nähnyt A:ää joulukuussa 2012 ja tapaaminen lähti minun aloitteesta jälleen. Kuulemma niin kiirettä ettei ehdi pitää yhteyttä ystäviinsä. Asumme nykyisin eri kunnissa 20 km päässä toisistamme ja olen lähtenyt uuteen työpaikkaan, samoin kyllä B ja C (heistä B asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin, C samassa kuin A). Tuolloin 2012 tapaaminen oli tosi mukava, kävimme syömässä ja juttelimme pitkään kuin välissä ei olisi kuukausia ollutkaan. Tässä vaiheessa päätin, etten ota itse yhteyttä vaan odotan, milloin hän niin tekee. Eilen sitten totesin, että yli vuosi on kulunut ja sinä aikana en ole saanut yhtäkään fb-viestiä tai kommenttia/tykkäämistä päivityksiini, en mailia, textaria, puhelua tms häneltä. Facebookista olen nähnyt, että B:n ja C:n kanssa on vuoden aikana biletetty, käyty leffassa, syömässä jne, minuun kukaan heistä ei ole ollut yhteydessä itse, B:n olen tavannut 3 v sitten viimeksi kun itse pyysin tapaamaan. Samoin C:n tapasin viime kesänä kun kävin shoppailemassa ja samalla ehdotin treffejä pikaseen. Eli kukaan ei ole oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä, riidoissa en ole heidän kanssaan.
Nyt sitten eilen laitoin A:lle facebook-viestin, jossa kerroin, että olemme yli vuosi sitten tavanneet ja olen odottanut hänen ottavan yhteyttä, koska koen että olen ollut itse aina aloitteentekijä. Sanoin myös, että en ymmärrä, miksi hän ei ole vuoteen ottanut yhteyttä (ei fb:ssä, mailitse jne), mainitsin myös ettei B ja C ole pitäneet yhteyttä ja että facesta olen nähnyt heidän kolmen olevan yhä yhteyksissä monellakin tapaa. Kysyin suoraan, mikä hänen fiilis on, haluaako pitää yhteyttä vielä. Mielestäni ihan asiallisesti kysyin näitä, ilman mitään syyttelyä.
Vastaus tuli muutaman tunnin päästä. Vastaus oli suuttuneen oloinen, hän vihjasi tällaista "palautetta" teinimeiningiksi ja ettei hänellä ole tapana kalenterin kanssa katsoa milloin on viimeksi ollut yhteydessä ystäviinsä. Ja että on ihan normaalia, ettei hän kaikkien ystäviensä kanssa ole yhteydessä vuoteen kahteen tai vaikka kymmeneen ja silti on pitkän ajan jälkeen kiva tavata. Ja että hän näkee B:ta yhteisen harrastuksen merkeissä ja C:ää harvemmin. Lopuksi myös hän kommentoi, että voin halutessani poistaa hänet fb-kavereistani (kuten olen B:n jo poistanut), että hän ei siitä loukkaannu, ja ettei ystävyyttä voi mitata facebookilla.
Vastasin vielä yömyöhään hänelle, että ehkä hän käsitti viestin väärin, kun mitään uhkaavaa en mielestäni siihen laittanut tai syytöksiä, että edelleen haluan olla hänen ystävänsä, mutta minusta vuoden hiljaiselo on outoa ja jossain määrin olen loukkaantunut asiasta. Ja että itse pidän yhteyttä ystäviini 1-2 kuukauden välein, lähellä asuvia pyrin tapaamaan. Eikä tarkoitukseni ole poistaa häntä kavereistani, mutta B ei ole pitänyt vuosiin yhteyttä ja se on outoa. Häneen haluaisin pitää yhteyttä jatkossakin. No näin siis kirjoitin ja paljon muutakin ystävällissävyyn. Hän ei ole vastannut enää ja fb:stä näen, että on pari kertaa tämän jälkeen käynyt facessa.
Miten nyt pitäisi toimia? En haluaisi menettää häntä ystävänä, etenkin kun entisiä työkavereitakin on paljon ja olemme heidän kauttaan kuitenkin tekemisissä. Oliko jotenkin huono idea sanoa suoraan asiasta ja kysyä miksei pidä yhteyttä? Onko se lapsellista, teinitouhua? Voiko tuota pitää syyttelynä minun osaltani? Onko hänellä syytä suuttua asiasta?
Asia todella harmittaa minua ja vaivaa koko ajan, on vaikea uskoa ettei aikaa löydy enää, jos muillekin sitä löytyy. En kaipaa elämääni kerran vuodessa joulukorttia ystävältä, se ei vastaa näkemystäni ystävyydestä vaan läsnäolo tasaisin väliajoin. minulla on paljon ystäviä vuosien varrelta enkä sinänsä jää yksin tms, mutta jos joskus on ollut läheinen ystävä, ei sellaista haluaisi menettääkään. Ajattelin, että soittaisin vielä hänelle huomenna ja jos hän vastaa, kysyisin asioista. Onko mulla mitään menetettävää enää?
 

Yhteistyössä