Jatkaako parisuhdetta miehen kanssa - vai etsiäkö uutta onnea naisen kanssa?

[Elämä solmussa]

Olen ollut pitkään nykyisen miehen kanssa yhdessä ja olimme pitkään myös onnellisia. Meillä on kaksi lasta ja nyttemmin suhde on aika kuivunut, riitelemme paljon ja usein, juuri yhteisiä asioita ei tunnu olevan. Usein tuntuu, että olemme yhdessä vain lasten, tottumuksen ja asunnon takia. Toki välillä on ihan kivaa, mutta entisenlaista onnea ei ole. Voisin jatkaa vaikkapa lasten takia tällä lailla - paitsi ne inhottavat riidat... mutta on yksi syy, minkä vuoksi sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Olen biseksuaali, mutta en ole koskaan ollut naisen kanssa. Olen viime vuosina ihastunut jatkuvasti naisiin ja tuntuu, että suorastaan koskee, kun en voi parisuhteeni vuoksi edes yrittää mitään sillä saralla. En haluaisi vaan "kokeilla naista", vaan olen oikeasti ollut ihastunut.

Aiemmin ei haitannut, ettei naiskokemuksia ollut, kun olin mieheni kanssa onnellinen. Nyt kun se vaihe on takanapäin, tuntuu valtavalta elämäntuhlaukselta roikkua tässä parisuhteessa, kun samaan aikaan kaipaan naista ja naisen kosketusta, ehkä jopa naissuhdetta. Pelkästään sen vuoksi en harkitse eroa, vaan koska miehen kanssa menee niin huonosti.

Miehelle ei olisi ok, että voisin olla naisten kanssa, joten täytynee oikeasti valita, jatkanko tässä riitaisassa suhteessa lasten takia vai eroanko. Enhän tiedä, saanko ketään sellaista naista, josta kiinnostun, ja tulenko sittenkään onnelliseksi. Mutta en todellakaan tiedä, mitä tehdä! Lapset ovat vieläpä aika pieniä. Ja sitten välillä on miehen kanssa hyviä hetkiä tai päiviä, jolloin ero tuntuu hankalalta, etenkin kun kuvioissa on lapsetkin.

 

["Uskovainen"]

Tee parannus, anna elämäsi Jeesukselle. Niin minunkin ongelmat ratkesivat enkä lähtenyt enään etsimään onnea parisuhteista tai mistään muusta katoavasta. Tällä hetkellä onnellisesti naimisissa ja kaksi lasta siunaantunut. Onni tulee Jumalalta, ei seksisuhteista.

 

[Elämä solmussa]

[QUOTE="Uskovainen";29889147]Tee parannus, anna elämäsi Jeesukselle. Niin minunkin ongelmat ratkesivat enkä lähtenyt enään etsimään onnea parisuhteista tai mistään muusta katoavasta. Tällä hetkellä onnellisesti naimisissa ja kaksi lasta siunaantunut. Onni tulee Jumalalta, ei seksisuhteista.[/QUOTE]

Kiitos vinkistä, mutta tuo ei kuulosta yhtään siltä mitä itse haluan elämääni.

 

[vierasa]

Ehdottaisin, että koitat ensin parantaa nykyistä parisuhdettasi. Puhukaa, ja nimenomaan puhukaa, älkää riidelkö tai huutako. Menkää tarvittaessa pariterapiaan. Jos kokeilet kaikkea, mutta parisuhdetta ei vaan voi enää elvyttää, pohdi sitten haluatko jättää miehen. Mieti tosiaan myös sitä olisitko oikeasti onnellisempi eronneena. Monilla on utopistisia haavekuvia siitä miten eron jälkeen kaikki asiat on paremmin. Sinun omat ongelmasi seuraavat kuitenkin mukana ja uutena tulee vielä yksinoloa, ehkä yksinäisyyttä, rahaongelmia, lasten jakamista jne. Ehkä et löydäkään sitä naissuhdetta. Ehkä löydät ja huomaat, että ei se olekaan mitä haluat.

 

[Aviovaimo pitkän ajan]

No lähtökohtaisesti kun on tehty lapset ja päätetty elää yhdessä niin se olemassaoleva suhde kannattaisi säilyttää ja sen puolesta taistella. Tosin nykyaikana on tyypillistä heti ongelmien ilmaantuessa erota ja toteuttaa omia mielihaluja sekä viettejä, vähän kuin elukat pellossa. Lapset siitä ensisijassa kärsii, heille se on vaan miinusta kun isällä ja äidillä ei ole tahtoa ja halua parantaa keskinäistä suhdettaan. Vanhemmat sentään saavat erosta jotakin, eli uutta vipinää vällyjen väliin jos ei muuta. Lapset ei tästä saa kyllä yhtään mitään, pahaa mieltä vaan.

Maailma on täynnä ihmisiä jotka ei saa mitä toivoo, ja yleensä se että haikailee tuollaisten unelmien perään kertoo että asiat elämässä on muuten aika ok. Yleensähän ihmiset kamppailee päivittäin elannon ja terveyden kanssa, sulla ilmeisesti on niin paljon luppoaikaa ja perusasiat ok että sulla on varaa ja energiaa haaveilla piparin nuolemisesta. Sikäli onneksi olkoon.

Koska olet ilmeisesti mielihyvän perässä juoksija, niin todennäköisesti eroat sanoi sulle ihan mitä vaan. Varoituksen sana sitten että ei se uusi tyttöystäväkään sitä onnen auvoa turvaa, samat ongelmat voi tulla eteen uudestaan. Yleensä uutuuden viehätys kaikkoaa nopeasti, sitä paitsi jospa se seksi naisen kanssa onkin pettymys... No mene ja tiedä. Itse kun olen tällaista sitoutuvaa tyyppiä, samoin mieheni, ja meillä kriisit sekä riidat kuuluu ohimeneviin elämäntilanteisiin, meillä asiat myös korjataan ja asioista puhutaan avoimesti, niin en voi oikein neuvoa sua. Meillä kun parisuhteessa ei ole tapana seistä toisen onnen tiellä vaan me tuetaan toisiamme onnellisuuteen.

 

[Elämä solmussa]

Ehdottaisin, että koitat ensin parantaa nykyistä parisuhdettasi. Puhukaa, ja nimenomaan puhukaa, älkää riidelkö tai huutako. Menkää tarvittaessa pariterapiaan. Jos kokeilet kaikkea, mutta parisuhdetta ei vaan voi enää elvyttää, pohdi sitten haluatko jättää miehen. Mieti tosiaan myös sitä olisitko oikeasti onnellisempi eronneena. Monilla on utopistisia haavekuvia siitä miten eron jälkeen kaikki asiat on paremmin. Sinun omat ongelmasi seuraavat kuitenkin mukana ja uutena tulee vielä yksinoloa, ehkä yksinäisyyttä, rahaongelmia, lasten jakamista jne. Ehkä et löydäkään sitä naissuhdetta. Ehkä löydät ja huomaat, että ei se olekaan mitä haluat.

Mies on sanonut pariterapialle ehdottoman ein, ehdotin sitä kyllä.
Miksi eron jälkeen seuraisi yksinäisyyttä? Onhan minulla saman ystävät kuitenkin kuin nyt. Yksinoloa toki voi seurata ainakin välillä. Rahan puolesta ei ole ongelmaa, mies on meillä se tuhlaaja ja itselläni parempi tilanne taloudellisesti kuin hänellä.

Niin voi toki käydä, etten löydä enää uudestaan pitkää suhdetta tai Sitä Oikeaa. Mutta siitä olen kyllä ihan varma, että jos hän voi olla mieskin, niin yhtä hyvin hän voisi olla nainen. Tällä hetkellä tosin ihastun vain naisiin, mutta siis bi olen kyllä.

 

[Bi]

Mä olen kanssa bi. Olen ollut mieheni kanssa 10vuotta ja vuosien aikana mulla on ollut muutamia naissuhteita. Nytkin mulla on ystävä kenen kanssa välillä vietetään ihania hetkiä vällyjen välissä, mun miehelle tämä on erittäin ok. Ymmärrän kyllä kaipuusi, en tiedä miten itse selviäisin jos mieheni ei tykkäisi mun tyttöjen välisistä jutuista. Tunnen että bi seksuaalisuus on kuitenkin iso osa mua. Tai ehkä mä selviäisin ihan hyvin, nyt on vain ollut itsestäänselvää että saan naistenkin kanssa olla.

Sinänsä en tiedä löytyykö onni suhteesta naisen kanssa, jokainen suhde muuttuu ajanmyötä arjeksi.

 

[Elämä solmussa]

Mä olen kanssa bi. Olen ollut mieheni kanssa 10vuotta ja vuosien aikana mulla on ollut muutamia naissuhteita. Nytkin mulla on ystävä kenen kanssa välillä vietetään ihania hetkiä vällyjen välissä, mun miehelle tämä on erittäin ok. Ymmärrän kyllä kaipuusi, en tiedä miten itse selviäisin jos mieheni ei tykkäisi mun tyttöjen välisistä jutuista. Tunnen että bi seksuaalisuus on kuitenkin iso osa mua. Tai ehkä mä selviäisin ihan hyvin, nyt on vain ollut itsestäänselvää että saan naistenkin kanssa olla.

Sinänsä en tiedä löytyykö onni suhteesta naisen kanssa, jokainen suhde muuttuu ajanmyötä arjeksi.

Oi, olisi niin ihanaa jos voisi olla tuollainen ystävyyssuhde!! Millaisia naissuhteita sinulla on ollut - siis ovatko ne olleet tuon parisuhteesi aikana? Olivatko valmiiksi ystäviä/kavereita, vai tapasitko jossain? Mietin, että kuinkahan helposti naisista pitävät naiset ryhtyisivät "sivusuhteeksi" esim. minun tapauksessani...? Minun olisi helpompi jatkaa tätä parisuhdetta, jos voisi olla jokin tuollainen järjestely kuin sinulla on.

Tosin pitkään pärjäsin ilman, kun miehen kanssa meni hyvin. Viime vuodet on ollut kaikenlaista ongelmaa ja ikäviä juttuja, ja ehkä siksi tuo puoli on nostanut päätään. Tuntuu, että olen vain puolikas ihminen nyt.

Miehelle sopisi kyllä joku "kolmen kimppa", mutta jotenkin tuntuu, ettei se olisi minun juttuni. Se kun olisi juuri sellaista "kokeillaan-tyyppistä" juttua, ja itse haluaisin oikean ihmissuhteen, en niin että joku vaan kokeilee kanssani tyttöseksiä. Ja tuskinpa se nainen sitten haluaisi miestäni mukaan muutenkaan.

 

[Elämä solmussa]

No lähtökohtaisesti kun on tehty lapset ja päätetty elää yhdessä niin se olemassaoleva suhde kannattaisi säilyttää ja sen puolesta taistella. Tosin nykyaikana on tyypillistä heti ongelmien ilmaantuessa erota ja toteuttaa omia mielihaluja sekä viettejä, vähän kuin elukat pellossa. Lapset siitä ensisijassa kärsii, heille se on vaan miinusta kun isällä ja äidillä ei ole tahtoa ja halua parantaa keskinäistä suhdettaan. Vanhemmat sentään saavat erosta jotakin, eli uutta vipinää vällyjen väliin jos ei muuta. Lapset ei tästä saa kyllä yhtään mitään, pahaa mieltä vaan.

Maailma on täynnä ihmisiä jotka ei saa mitä toivoo, ja yleensä se että haikailee tuollaisten unelmien perään kertoo että asiat elämässä on muuten aika ok. Yleensähän ihmiset kamppailee päivittäin elannon ja terveyden kanssa, sulla ilmeisesti on niin paljon luppoaikaa ja perusasiat ok että sulla on varaa ja energiaa haaveilla piparin nuolemisesta. Sikäli onneksi olkoon.

Koska olet ilmeisesti mielihyvän perässä juoksija, niin todennäköisesti eroat sanoi sulle ihan mitä vaan. Varoituksen sana sitten että ei se uusi tyttöystäväkään sitä onnen auvoa turvaa, samat ongelmat voi tulla eteen uudestaan. Yleensä uutuuden viehätys kaikkoaa nopeasti, sitä paitsi jospa se seksi naisen kanssa onkin pettymys... No mene ja tiedä. Itse kun olen tällaista sitoutuvaa tyyppiä, samoin mieheni, ja meillä kriisit sekä riidat kuuluu ohimeneviin elämäntilanteisiin, meillä asiat myös korjataan ja asioista puhutaan avoimesti, niin en voi oikein neuvoa sua. Meillä kun parisuhteessa ei ole tapana seistä toisen onnen tiellä vaan me tuetaan toisiamme onnellisuuteen.

No sitähän tässä mietinkin, että kuinka paljon pahaa mieltä, riitoja ja ongelmia jaksan sietää - aika paljon olen jo sietänyt. Jos luovuttaisin helposti, tämä suhde olisi päättynyt jo muutama vuosi sitten.

 

[Bi]

Mulla on ollut seksiä muutaman netistä löytyneen naisen kanssa, toisen kanssa ollaan enää vain ystäviä, toisen kanssa en ole ollut tekemisissä. Nämä mun parisuhteen aikana siis. Nyt sit tää mun ystävä, jonka kanssa tutustuttiin muutama vuosi sitten. Emme tienneet toistemme olevan bi, mutta meillä oli alusta asti ihmeellistä kemiaa, kipinää... Kerran sit vain tunnustin olevani bi ja hiljalleen ystävyys syveni tää nainen on myös perheellinen, ja meidän miehet on myös kavereita keskenään. Siis ihan vain kavereita olin "etsinyt" tällaista naissuhdetta monta vuotta, en siis etsimällä etsinyt mutta joskus hain netistä seuraa. Meitä miehen kanssa suhteessa olevia bi naisia tuntuu oikeasti olevan aika paljon

 

[tititit]

Täällä vähän sama, vaikkei sitten kuitenkaan.

Olen siis biseksuaali ja ennen tätä nykyistä miestä minulla ehti ollai kaksi tyttöystävää ja useita sellaisia vähemmän vakavia säätöjä/seksisuhteita, kumpaakin sukupuolta. Nykyisen miehen kanssa olen ollut kuusi vuotta ja suhde on kokoajan ollut enemmänkin kaverillinen. Mies on minulle tosi tärkeä ja ehdottomasti paras ystävä, luotettavin henkilö ikinä. Se tekeekin päätöksestä niin vaikeaa. Ollako miehen kanssa suhteessa joka on sellainen enemmänkin kaverillinen suhde, vai ollako ihan oikeasti vain kaveri miehen kanssa, ja palata naisiin, jotka todellakin muuten säväyttävät minua enemmän. Mitään suuria riitoja ja kriisejä ei ole, eikä lapsia. Pitäisi vaan valita.

 

[Bi]

Kannattaa muistaa että oikeasti, me eletään täällä vain kerran. Ero miehestä ei välttämättä tuo sulle sitä onnea, mutta kyllä ihmisen pitää elää niin että on onnellinen.

Meille tää mun sivusuhde on tuonu vipinää omaankin parisuhteeseen. En ole rakastunut ystävääni enkä voisi rakastua, mutta olemme kuin sielunsiskoja... Ja hänen kanssaan läheisyys on ihanaa. Niinkuin oman miehenkin kanssa, mutta erilaista

 

[riiviöiden äiti]

No itse neuvoisin jättämään haikailut ja keskittymään siihen mitä sinulla on.
Ei bi-seksuaalisuus tarkoita sitä, että pitää saada olla sekä miesten että naisten kanssa, vaan että voi seurustella joko miehen tai naisen kanssa.
Eli varmaan itsekin toivot kumppaniltasi uskollisuutta, noudata sitä silloin myös itse.
Itse olen ollut viimeisimmässä suhteessani jo 13 vuotta, täysin uskollisena. Jos eroaisin tai jäisin leskeksi, olisi mahdollinen tuleva kumppanini suuremmalla todennäköisyydellä nainen , kuten edeltävätkin, mutta kehenkään en miestäni vaihtaisi :heart:
Ihastuminen ja päiväunet ovat erikseen, mutta ajatusten toteuttaminen parisuhteen aikana olisi pettämistä

 

[Elämä solmussa]

No itse neuvoisin jättämään haikailut ja keskittymään siihen mitä sinulla on.
Ei bi-seksuaalisuus tarkoita sitä, että pitää saada olla sekä miesten että naisten kanssa, vaan että voi seurustella joko miehen tai naisen kanssa.
Eli varmaan itsekin toivot kumppaniltasi uskollisuutta, noudata sitä silloin myös itse.
Itse olen ollut viimeisimmässä suhteessani jo 13 vuotta, täysin uskollisena. Jos eroaisin tai jäisin leskeksi, olisi mahdollinen tuleva kumppanini suuremmalla todennäköisyydellä nainen , kuten edeltävätkin, mutta kehenkään en miestäni vaihtaisi :heart:
Ihastuminen ja päiväunet ovat erikseen, mutta ajatusten toteuttaminen parisuhteen aikana olisi pettämistä

Aiemmin olikin helppo keskittyä siihen, mitä oli, mutta nyt kun suhteessa on niin paljon ongelmia ja tuntuu, että en ole onnellinen. Siitä on välillä vaikea repiä sisältöä - tuntuu ettei tämä suhde ole ollenkaan sellainen, millaisen parisuhteen haluaisin. Se ei siis johdu kumppanin sukupuolesta, vaan muista asioista. Minusta tuntuu, että jotkut haaveilut eivät vaan riitä tuomaan iloa ja onnea. Jos ei noita lapsia olisi, varmaan eroaisimme - eikä päätös olisi yksipuolinen edes, mies lienee samoilla linjoilla.

Tässä ei siis ole kyse vain minun fantasioistani, vaan ihan oikeasti parisuhteen ongelmista. Ja kun samaan aikaan tunnen vetoa naisia kohtaan, mietin pitäisikö sitten tehdä jotain isoja päätöksiä - vai ei. Todella hankalaa.

Itselleni kävisi vaikka sekin, että mieskin voisi tahollaan tapailla muita, jos huvittaa, jos sitten voisin ongelmitta itse tapailla naisia. Aiemmin uskollisuus merkitsi minulle paljon, mutta ei ehkä enää - kun kerran eroakin mietin.

 

[Elämä solmussa]

Kannattaa muistaa että oikeasti, me eletään täällä vain kerran. Ero miehestä ei välttämättä tuo sulle sitä onnea, mutta kyllä ihmisen pitää elää niin että on onnellinen.

Meille tää mun sivusuhde on tuonu vipinää omaankin parisuhteeseen. En ole rakastunut ystävääni enkä voisi rakastua, mutta olemme kuin sielunsiskoja... Ja hänen kanssaan läheisyys on ihanaa. Niinkuin oman miehenkin kanssa, mutta erilaista

Tuo sinun tilanteesi kuulostaa jotenkin aivan ihanteelliselta!!! Onneksi olkoon <3

 

["Minä vaan"]

Olen tavannut sielunsiskoni, jota rakastan eniten maailmassa. Ja tiedän hänenkin rakastavan minua. Jos emme näe toisiamme, niin ajattelemme ainakin koko ajan ja pidämme yhteyttä lähes päivittäin. Olemme kumpikin tällä hetkellä parisuhteessa miehen kanssa. Valitsimme näin, koska haluamme kuulua toistemme elämään ikuisesti. Ystävyytemme varmaan kestää kaiken, mutta jos olisimme päätyneet keskenämme rakkaussuhteeseen, se olisi voinut päättyä hyvinkin pian pienen intomielisen kokeilun jälkeen. Olisimme voineet todeta, ettei tällainen naisten keskinäinen seksi ollutkaan se, mitä haimme ja siinä olisimme voineet menettää toisemme ikuisiksi ajoiksi. Keskustelimme asiasta ja molemmat olivat sitä mieltä, että parisuhteet tulevat ja menevät, mutta ystävyytemme on ikuista. Tunnustimme toisillemme, ettemme rakasta näitä miehiä, mutta parisuhde tuntuu ihan mukavalle ainakin jonkin aikaa. Toisiamme kyllä rakastamme, emmekä oikein voi kuvitella elämää ilman toisiamme. Mutta olemme sielunsiskoystäviä. Mielummin olen todella rakastamani ihmisen kanssa ikuinen ystävä kuin lyhytaikainen rakastettu. En kestäisi hänen menettämistään.

 

[lespo]