Raskaana enkä tiedä mitä teen

[Sopivasti lihava mäyrä]

Mäkin olen erittäin iloinen lukiessani noita uutisia :hug: Ja hyvin sä tunnet miehesi. Et palstan kehotuksista huolimatta lähtenyt tuputtamaan asiaa miehelle, vaan annoit hänen sulatella asiaa ja tehdä ihan itse oman ratkaisunsa. Voi olla, että hän vielä tällä hetkellä jollain lailla toivoisi sun tekevän abortin, mutta se tuleva isä hänessä kasvaa koko ajan.

Raha. Ensimmäisenä vuotenaan lapsi ei oikeasti kuluta juurikaa rahaa. Vaipat, mahdolliset korvikkeet, vaunut... Vaatteita ei tarvitse olla kolme vaatekaapillista. Ei tarvitse olla viimeisen päälle hyppykiikut ja laulavat potat. Oikeasti lapsi alkaa toden teolla kuluttaa vanhempiensa rahavaroja vasta kouluikäisenä, kun vaatteisiin menee enemmän rahaa, harrastuksiin jne. Ja teillä on vielä aikaa siihen ajankohtaan, kun lapsi kuluttaa eniten, eli teini-ikään . Ajattelepa... kun teidän lapsi on teini-ikäinen, te olette vasta vähän päälle kolmenkymmenen. Toiset vasta aloittaa lastenteon siinä kohtaa. Ja te olette jo "voiton puolella" .

Ja elämä on tosiaan arvaamaton. Teillä voi mennä kaikki todella loistavasti, tai ihan päin helvettiä. Mutta niin voi kaikilla muillakin. Elämää voi tiettyyn pisteeseen asti suunnitella, mutta siellä on aina se "what if" -kortti mukana.

 

[en osaa päättää]

Mäkin olen erittäin iloinen lukiessani noita uutisia :hug: Ja hyvin sä tunnet miehesi. Et palstan kehotuksista huolimatta lähtenyt tuputtamaan asiaa miehelle, vaan annoit hänen sulatella asiaa ja tehdä ihan itse oman ratkaisunsa. Voi olla, että hän vielä tällä hetkellä jollain lailla toivoisi sun tekevän abortin, mutta se tuleva isä hänessä kasvaa koko ajan.

Raha. Ensimmäisenä vuotenaan lapsi ei oikeasti kuluta juurikaa rahaa. Vaipat, mahdolliset korvikkeet, vaunut... Vaatteita ei tarvitse olla kolme vaatekaapillista. Ei tarvitse olla viimeisen päälle hyppykiikut ja laulavat potat. Oikeasti lapsi alkaa toden teolla kuluttaa vanhempiensa rahavaroja vasta kouluikäisenä, kun vaatteisiin menee enemmän rahaa, harrastuksiin jne. Ja teillä on vielä aikaa siihen ajankohtaan, kun lapsi kuluttaa eniten, eli teini-ikään . Ajattelepa... kun teidän lapsi on teini-ikäinen, te olette vasta vähän päälle kolmenkymmenen. Toiset vasta aloittaa lastenteon siinä kohtaa. Ja te olette jo "voiton puolella" .

Ja elämä on tosiaan arvaamaton. Teillä voi mennä kaikki todella loistavasti, tai ihan päin helvettiä. Mutta niin voi kaikilla muillakin. Elämää voi tiettyyn pisteeseen asti suunnitella, mutta siellä on aina se "what if" -kortti mukana.

Joo, no tiedän että mies on sellainen että jos hälle "tuputtaa" jotain asiaa niin hän vaan ärtyy, siis jos tollainen isompi asia kyseessä. Tarvitsin itsekin ensin rauhassa aikaa miettiä ja ilmeisesti mieskin.
Ja joo, mies sanoi että hänestä nyt ei olisi sopiva hetki lapselle, ottaen huomioon ettei ole ihan optimaalinen elämäntilanne, mutta että ei hän mihinkään lähde minun rinnaltani teinpä mitä hyvänsä. Ja kerroin hänelle oikean elämän kokemuksia, ystävistä, jotka on lapsen saaneet nuorina ja hyvin on mennyt.

Mies sanoi kyllä, että sitten ei voi entiseen malliin mennä milloin sattuu minne sattuu. Sanoin, että ei niin, mutta ei me olla nytkään oltu kumpikaan esim. jotain bilehileitä. Ja ettei lapsen saanti ole mikään maailmanloppu ja elämän loppu vaan kyllä meillä molemmilla silti säilyy kaverit - ainakin ne aidot, jos jollain jotain lapsen saamista vastaan olisi - ja harrastukset säilyy yhä. Ja että on meillä aikaa vielä hoitaa asioita, ennen lasta. Ehditään laittaa rahaa säästöön, toivottavasti myös löydetään isompi asunto kohtuuhinnalla (minä kurkin jo salaa netistä, ja löytyi pari vaihtoehtoa).

Ja juu eihän siihen vauvaan niin älyttömästi mene. Toki vauva kasvaa mutta niin paljon voi ostaa käytettynä tarvikkeita. Myös sitten isommallekin lapselle. Ja silloin voi jo rahallinenkin tilanne olla parempi

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Muistakaa jutella jo raskausaikana "pelisäännöistä". Eli siitä, että molemmat opettelee hoitamaan ja olemaan lapsen kanssa niin, että jos toinen vaikka huomenna kuolee, ei lasta tarvitse ottaa huostaan. Mun eräällä sukulaisella on juurikin se tilanne, ettei isä pärjää lasten kanssa puolta tuntiakaan...

Pitäkää huoli siitä, että molemmilla on myös omaa aikaa. Ja yhteistä aikaa. Vaikka äidistä yleensä tulee se ensisijainen hoitaja ainakin alkuvaiheessa, anna miehen opetella asiat omalla tavallaan. Väärinpäin jalassa olevat potkuhousut ei ole kauhistus, mutta lapsen putoaminen hoitopöydältä on. Eli on monta tapaa hoitaa lasta ja kaikki tavat ovat oikeita, ellei ne ole ihan oikeasti vääriä.

 

["Yona"]

Mä olen sekä pitänyt vahinkolapsen, että tehnyt abortin.
Aborttia en ole katunut koskaan, eikä se vaikuta elämääni mitenkään.
Sitä taas olen katunut katkerasti, että tuon lapsen pidin, enkä mennyt silloin aborttiin.

Tuli vaan noista "ei omaa lasta kukaan kadu! Aborttia varmasti kadut!"-jutuista mieleen, että kyllä sitä lastakin kadutaan.
Ja toisaalta aborttia ei.

 

[Vier]

EHDOTTOMASTI aion käydä koulut loppuun ja hommata töitä. Mulla ei ole tarkoitus elämääni viettää "elämänkoululaisena" joka vain nostelee sossuntukia ja asuu suurimman osan elämästään kaupungin hikisessä neukkutyylisessä 70-luvulta peräisin olevassa homeisessa vuokrayksiössä örisevien juoppojen naapurissa.

No minä olen asunut vuosia 70-luvun vuokra-asunnossa (kaksio tosin) ja mulle se oli koti. Ei hometta ja mukavat naapurit. Olen korkeakoulutettu enkä ole saanut mitään sossutukia, ei niitä niin vaan edes saa! Tuossa suhteessa sinun syytä muuttaa asennettasi. Omistusasuminen ei ole itseisarvo, eikä vuokralla asuminen koko elämänsä tee ihmisestä huonompaa.

 

["Mie"]

Ihania uutisia lukea!! Onnellista odotusta koko perheelle!

 

[--------,]

Hei!
Luin koko ketjun ja pakko sanoa että olet tehnyt oikean päätöksen. Onnea!
Olen 19v ja raskaana viikolla 12+2. Jännittää, pelottaa. Vaikka raskaus olikin suunniteltu.
Kävin ultrassa ja vauva näyttää jo aivan ihmiseltä, meinasi itku oikein tulla!
Jos haluat jutella tulevasta äitiydestä jne nuoren, samassa tilanteessa olevan kanssa, juttelisin kanssasi mieluusti

 

[joo, "uskotaan"]

[QUOTE="Yona";30131568]Mä olen sekä pitänyt vahinkolapsen, että tehnyt abortin.
Aborttia en ole katunut koskaan, eikä se vaikuta elämääni mitenkään.
Sitä taas olen katunut katkerasti, että tuon lapsen pidin, enkä mennyt silloin aborttiin.

Tuli vaan noista "ei omaa lasta kukaan kadu! Aborttia varmasti kadut!"-jutuista mieleen, että kyllä sitä lastakin kadutaan.
Ja toisaalta aborttia ei.[/QUOTE]

Oletkin pelkkä abortista katkeroitunu trolli. Tai sitten ois jo todella kiire hoitoon.....!!

 

[en osaa päättää]

Muistakaa jutella jo raskausaikana "pelisäännöistä". Eli siitä, että molemmat opettelee hoitamaan ja olemaan lapsen kanssa niin, että jos toinen vaikka huomenna kuolee, ei lasta tarvitse ottaa huostaan. Mun eräällä sukulaisella on juurikin se tilanne, ettei isä pärjää lasten kanssa puolta tuntiakaan...

Pitäkää huoli siitä, että molemmilla on myös omaa aikaa. Ja yhteistä aikaa. Vaikka äidistä yleensä tulee se ensisijainen hoitaja ainakin alkuvaiheessa, anna miehen opetella asiat omalla tavallaan. Väärinpäin jalassa olevat potkuhousut ei ole kauhistus, mutta lapsen putoaminen hoitopöydältä on. Eli on monta tapaa hoitaa lasta ja kaikki tavat ovat oikeita, ellei ne ole ihan oikeasti vääriä.

Minun pikkulapsikokemuksella minä olen ite varmaan se joka niitä potkuhousuja pukee väärinpäin Mutta tottakai molemmille kuuluu vastuu lapsen hoidosta. Vaikkakin äidillä on yleensä isompi rooli alussa jos imettää ja eikö ihan vastasyntyneelle se äiti ole muutenkin "ykkönen". Mutta eiköhän nuo järjesty

 

[en osaa päättää]

No minä olen asunut vuosia 70-luvun vuokra-asunnossa (kaksio tosin) ja mulle se oli koti. Ei hometta ja mukavat naapurit. Olen korkeakoulutettu enkä ole saanut mitään sossutukia, ei niitä niin vaan edes saa! Tuossa suhteessa sinun syytä muuttaa asennettasi. Omistusasuminen ei ole itseisarvo, eikä vuokralla asuminen koko elämänsä tee ihmisestä huonompaa.

Ois kai pitänyt tarkentaa että sillä kuvauksellani viittasin ekaan vuokra-asuntooni. Joka oli ulko- ja sisäpuolelta tunkkaisen oranssissa kerrostalossa jonka rappukäytävässä haisi pissa ja asunnoissa/kellarissa home, naapurit oli pelottavia juoppoja ja narkkeja ja seinät oli niin ohuita, että pystyi kuulemaan kun naapuri huokaisi Sellaseen paikkaan en enää koskaan halua muuttaa, ja enhän ole sanonut että vuokra-asuminen kenestäkään huonoa tekee, minusta vuokralla asuminen on kätevää ja nykyisessä asunnossa viihdyn.

 

[en osaa päättää]

Hei!
Luin koko ketjun ja pakko sanoa että olet tehnyt oikean päätöksen. Onnea!
Olen 19v ja raskaana viikolla 12+2. Jännittää, pelottaa. Vaikka raskaus olikin suunniteltu.
Kävin ultrassa ja vauva näyttää jo aivan ihmiseltä, meinasi itku oikein tulla!
Jos haluat jutella tulevasta äitiydestä jne nuoren, samassa tilanteessa olevan kanssa, juttelisin kanssasi mieluusti

Kiitos, toisaalta tuntuu että apua, paniikki, MIHIN ihmeeseen tässä on ryhtymässä?! Mutta on kai tässä aikaa sopeutua..

Ja juttuseura kyllä kelpaa. Pitäis kai tännekin vielä tehdä tunnukset

 

["juuri"]

Minä tekisin abortin

 

[en osaa päättää]

[QUOTE="juuri";30132860]Minä tekisin abortin[/QUOTE]

Tosi rakentavia nuo kommentit kun ei ole perusteluita??

 

[lulina]

Kuten monet muutkin niin oon tätä ketjua seurannut ja jännännyt, että mitenhän tässä käy ! Ihana oli lukea, että kaikki kääntyi parhainpäin !Itse olen 20v viiden kuukauden ikäisen tyttövauvan äiti. Suunniteltu raskaus kylläkin, mutta jos tarviit juttukaveria toisesta nuoresta äipästä niin myös mulle voi kirjotella

 

[toinen näkemys]

Minä tulin 24v, heti häiden jälkeen raskaaksi vahingossa ja yhdessä tuumin teetimme abortin. Paras päätös koskaan, siinä sen kunnolla tajusi, että me emme taida lapsia todellakaan haluta ja myöhemmin sitten tulikin sterilisaatio. Kamala olisi ajatella, että olisimme päättäneet toisin, ei olisi elämä näin hyvää.

 

[19veeee]

raskausaika voi olla tosi rankkaa. Olen oksentanut 7vk n. 5-20x päivässä. Olin tipassa ja nyt minulla on nestehukka (taas tipassa) ja olen 38,5 asteen kuumeessa.
Mikään ei pysy sisällä, töistä sain potkut raskauden takia.
Rankkaa ja monesti olenkin miettinyt mihin ryhdyin..
Toivottavasti sinulla kuitenkin parempi alkuraskaus!
Voit laittaa minulle meiliä: lola.vepsalainen@gmail.com jos haluat jutella lola on koirani nimi mutta annan siellä sitten oman s-postini
t. se 19v raskaana

 

[Järkytys]

En lukenut kuin ekan sivuin, mutta järkytyin: Miksi kaikki neuvovat 21-vuotiasta pitämään lapsen, vaikka ap itse sanoo että järki sanoo ettei kannattaisi pitää? Eikö kukaan muu näe tässä suurta ristiriitaa? Että puhutetaan joku pitämään lapsi, vaikka hän on itse siihen vastahakoinen? Ja herran jestas; jos tuossa iässä ollaan oltu vasta VUOSI yhdessä, ethän sinä ap voi tietää onko tuo sinun loppuelämäsi mies??? Harvemmin noin nuorena tavattu pari pysyy yhdessä, ainakaan sen 30-kriisin yli (paitsi uskovaiset. Taitaa tämä ketju olla täynnä uskovaisia). Eihän tuossa vaiheessa ihminen vielä tunne itseään, eikä tiedä mitä elämältään haluaa. Miksi tehdä siihen epävarmaan tilanteeseen lapsi????MIKSI? En kyllä ymmärrä yhtään.Raha-asiat epävarmoja, suhteen tulevaisuudesta ei voi vielä tietää, opiskelut täysin kesken, nuoruus elämättä, jne.... Jos kyseessä olisi oma tyttäreni, neuvoisin kyllä raskauden keskeytystä. Ilman muuta. Ellei todella tietäisi varmasti että juuri siihen tilanteeseen ja siinä iässä ja sen miehen kanssa nimenomaan HALUAA lapsen. Järki käteen!!!!

 

[Lokki]

Kyllä minusta on vielä oudompaa,ettei tuon ikäinen voisi pitää lasta, ja että suositellaan aborttia.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

En lukenut kuin ekan sivuin, mutta järkytyin: Miksi kaikki neuvovat 21-vuotiasta pitämään lapsen, vaikka ap itse sanoo että järki sanoo ettei kannattaisi pitää? Eikö kukaan muu näe tässä suurta ristiriitaa? Että puhutetaan joku pitämään lapsi, vaikka hän on itse siihen vastahakoinen? Ja herran jestas; jos tuossa iässä ollaan oltu vasta VUOSI yhdessä, ethän sinä ap voi tietää onko tuo sinun loppuelämäsi mies??? Harvemmin noin nuorena tavattu pari pysyy yhdessä, ainakaan sen 30-kriisin yli (paitsi uskovaiset. Taitaa tämä ketju olla täynnä uskovaisia). Eihän tuossa vaiheessa ihminen vielä tunne itseään, eikä tiedä mitä elämältään haluaa. Miksi tehdä siihen epävarmaan tilanteeseen lapsi????MIKSI? En kyllä ymmärrä yhtään.Raha-asiat epävarmoja, suhteen tulevaisuudesta ei voi vielä tietää, opiskelut täysin kesken, nuoruus elämättä, jne.... Jos kyseessä olisi oma tyttäreni, neuvoisin kyllä raskauden keskeytystä. Ilman muuta. Ellei todella tietäisi varmasti että juuri siihen tilanteeseen ja siinä iässä ja sen miehen kanssa nimenomaan HALUAA lapsen. Järki käteen!!!!

1. Ap ei ollut vastahakoinen pitämään lasta.
2. Aina ei tiedä kahdenkymmenen vuoden suhteenkaan jälkeen, onko se ihminen siinä vieressä loppuelämän ihminen. Teini-iässäkin solmitut suhteet voivat kestää (kuten allekirjoittaneella).
3. Epävarmoja raha-asioita voi olla kaikenikäisillä. Tänä päivänä kun ei koskaan tiedä, milloin oma työpaikka lähtee alta. Se voi tapahtua sinullekin.

 

[itketti ilosta]

Onnea ja halaukset sinulle(ja masuvauvalle)!
Lyön vaikka vetoa, ettet tule katumaan päätöstäsi ja elämänlaatusi tulee lapsen myötä nousemaan entisestään!Oi, niitä ihania vauvanauruja ja varpaista kutitteluja, ne hetket ovat kultaakin kalliimpaa ja unhoittuvat muutamat väsyitkut. Minulla on nuorena tehty abortti, jota kadun syvästi, ja ajattelen häntä usein sydän verellä <3 Minua painostettiin.
Minulla on myös lapsia tuon vauvan lisäksi ja sanon kyllä, etten voisi elää ilman lapsiani. Vauvakin tuossa tuhisee ihanasti vieressä
Ja kaikki mitä olisin halunnut sinulle sanoa, sanoitkin jo itse, joten en voi muuta kuin toivottaa onnea oikein kovasti!!!
Tulehan palstalle viimeistään vauvauutisia kertomaan.Älä lue enää ketjua, pahoitat vain mielesi noista ilkeistä, joookostas

 

[viera.s]

raskausaika voi olla tosi rankkaa. Olen oksentanut 7vk n. 5-20x päivässä. Olin tipassa ja nyt minulla on nestehukka (taas tipassa) ja olen 38,5 asteen kuumeessa.
Mikään ei pysy sisällä, töistä sain potkut raskauden takia.
Rankkaa ja monesti olenkin miettinyt mihin ryhdyin..
Toivottavasti sinulla kuitenkin parempi alkuraskaus!
Voit laittaa minulle meiliä: lola.vepsalainen@gmail.com jos haluat jutella lola on koirani nimi mutta annan siellä sitten oman s-postini
t. se 19v raskaana

Raskauden takia ei saa antaa potkuja. Kannattaa riitauttaa irtisanominen, toivottavasti kuulut liittoon.

 

[en osaa päättää]

Tilanne otti kyllä vielä vähän takapakkia, vaikka mies sanoi että hän on tukena, niin kuitenkin vielä puhui, että olenko ihan varma tästä, koska raha-asiat, opiskelut, jne. Sanoin, että tietysti jos voisin nuo asiat taikasauvaa heilauttamalla muuttaa niin olisi jo omistusasunto, koulut käyty, jne. Mutta nyt on näin ja sydän käskee tekemään näin. Vannotin vielä, että jos mies epäröi, minä en edelleenkään häntä painosta mihinkään, yhtälailla kun minä teen päätöksen pitää lapsi hän tekee päätöksen haluaako olla mukana tässä. Ja kyllä hän haluaa

Ja varmasti mies tilanteeseen sopeutuu alkujärkytyksen jälkeen. Hän on jo netistäkin katsellut isompia asuntoja ja pyysi näyttöaikaakin yhdestä! Minä jouduin jo vähän toppuuttamaan, että ei sillä asunnolla mikään kiire ole Tänään mies myös kysyi, että oletko vielä miettinyt nimiä. Minä nauroin, että en sentään näin aikaisin ole tullut edes ajatelleeksi Ja mies jatkoi kyselyä, että no kai sulla joku haju on, mikä nimi vois olla kiva tytölle ja mikä pojalle. Samoin mies kyselee, että oletko vielä kertonut kenellekään. En sitäkään vielä, haluan ensin päästä näkemään onko siellä vatsassa ihan oikeasti joku

Ensimmäinen neuvola-aika on elokuun loppupuolella ja neuvolantäti lupaili puhelimessa että silloin vois yrittää sydänäänet kuunnella ja kurkata ultralla, mutta heillä ei ole kovin hyvä ultra ja useimmiten ultrat tehdäänkin sairaalassa eikä neuvolassa. Lupaili myös että joskus huhtikuun tienoilla meillä sitten voi olla jo vauva jos nyt kaikki vaan menee hyvin.

 

[en osaa päättää]

En lukenut kuin ekan sivuin, mutta järkytyin: Miksi kaikki neuvovat 21-vuotiasta pitämään lapsen, vaikka ap itse sanoo että järki sanoo ettei kannattaisi pitää? Eikö kukaan muu näe tässä suurta ristiriitaa? Että puhutetaan joku pitämään lapsi, vaikka hän on itse siihen vastahakoinen? Ja herran jestas; jos tuossa iässä ollaan oltu vasta VUOSI yhdessä, ethän sinä ap voi tietää onko tuo sinun loppuelämäsi mies??? Harvemmin noin nuorena tavattu pari pysyy yhdessä, ainakaan sen 30-kriisin yli (paitsi uskovaiset. Taitaa tämä ketju olla täynnä uskovaisia). Eihän tuossa vaiheessa ihminen vielä tunne itseään, eikä tiedä mitä elämältään haluaa. Miksi tehdä siihen epävarmaan tilanteeseen lapsi????MIKSI? En kyllä ymmärrä yhtään.Raha-asiat epävarmoja, suhteen tulevaisuudesta ei voi vielä tietää, opiskelut täysin kesken, nuoruus elämättä, jne.... Jos kyseessä olisi oma tyttäreni, neuvoisin kyllä raskauden keskeytystä. Ilman muuta. Ellei todella tietäisi varmasti että juuri siihen tilanteeseen ja siinä iässä ja sen miehen kanssa nimenomaan HALUAA lapsen. Järki käteen!!!!

No kuules järki oli se joka sanoi ettei lasta tähän tilanteeseen, mutta sydän sanoi että KYLLÄPÄS. Pelkäsin että olisko ihan kamalan vaikeat olosuhteet saada lapsi, siksi epäröin.
Ja ei koskaan voi tietää, että onko joku loppuelämän mies. Erota voi monen vuodenkin jälkeen ja olen kyllä tuntenut tämän mieheni jo 15 vuotta (en kylläkään aina kovin läheinen ole ollut) mutta yhdessä oltu lyhyemmän aikaa. Ja hei, ennen vanhaan saatettiin mennä naimisiinkin vaikka kuukauden tuntemisen jälkeen! Samoin raha-asioista ei voi olla varma vanhempanakaan.

Entä miten niin nuoruus elämättä? Mitä siihen nuoruuteen pitäisi kuulua? Ryyppäämistä? Kyllähän kaverit pysyy, ja heitä voi yhä nähdä. Silloin tällöin pääsee kyllä "viihteellekin" mutta en muutenkaan ole ollut sitä tyyppiä, joka viihtyisi jossain bileissä! Ja samalla tavalla pysyy harrastukset yms. Ennemmin olisin huolissani siitä "nuoruuden menetyksestä" jos olisin 15-vuotias.
Mutta olen 21-vuotias, täysi-ikäinen ja aikuinen ihminen. Ei minusta 21 ole mitenkään outo ikä saada lapsi vaikka synnyttäjien keski-ikä onkin joku lähemmäs 30v.

 

["Mie"]

Ja sitäpaitsi näin vierestä seuranneena ja omankin kokemuksen pohjalta, ei vanhempien vuosien yhdessäolo ennen lapsia takaa onnellista perhe-elämää. Kumppanin sopivuudesta ja omasta valmiudesta ottaa vastuu lapsestakin se asia on kiinni eikä siitä kauanko ollaan tunnettu/ oltu pariskunta. Joskus perhe-elämä jopa soljuu kivuttomammin esim. vuoden kuin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen, kun molemmilla on vähemmin luutuneita tapoja . Joten ap, onnea edelleen!

 

[....]

Otsikko varmaan kertoo aika paljon jo.. Näin kävi että huolellisesti käytetystä ehkäisystä huolimatta olen raskaana.. 2 raskaustestiä tehnyt eri päivinä ja selvästi positiivisia molemmat.. En tiedä vielä miten pitkällä olen kun en oo vielä päässyt terveyskeskukseen.. Pillerit siis olleet käytössä ehkäisynä.

Ongelmana on etten tiedä mitä tehdä.. Ikää on 21v, olen avoliitossa miehen (joka siis on lapsen isä) kanssa, tällä hetkellä olen työtön.. Opiskelut pitäisi aloittaa syksyllä.. Suunnitelmissa on mulla ollut, että lapsia olisi kyllä kiva saada aika nuorena, mutta haluaisin kuitenkin että olisi raha-asiat tasapainossa, koulut käytynä, jne. Ja nyt sitten olen raskaana, ei koulutusta, ei työpaikkaa, raha-asiat, no toimeen tullaan mutta voisi olla paremminkin, ei oikein olis rahaa vielä johonkin lapseenkin.

Olen siis ajatellut että abortin tekisin.. Mutta kuitenkin pieni ääni jossain sanoo että se ei ehkä olekaan oikea vaihtoehto. Tuntuu tosin älyttömältä sekin että pitäisi lapsen, kun ei ole parhaat mahdolliset puitteet asialle.. Ja olisi varmaan typerää tunteiden perusteella päättää pitää lapsi (siis, kuitenkin kun se pieni ääni sanoo että voisin jatkaa raskautta) kun järki sanoo ettei kannata. Enkä sitäkään tiedä miten mies suhtautuisi. Hän pitää kyllä lapsista, mutta mitä on puhuttu niin aikaisintaan haluaisi perheen perustaa vasta kun on joku 25-30v..

En tiedä yhtään että mitä tehdä, itkettää..

Minäkin olin tuossa tilanteessa 19 vuotiaana, paitsi minusta tuli sinkku kun isukista ei ollut mihinkään. Lukion olin vain käynyt. Aloitin seuraavan koulun raskauden ollessa aluillaan. Kävin synnytykseen asti normaalisti koulua ja äippälomalla luin kotona ja kävin tenttimässä. Valmistuin luokan parhaana Eikä opiskelut tuohon koulutukseen jääneet... Olen korkeasti koulutettu, kohta neljän lapsen äiti