P
"plaah"
Vieras
Törmäsimpä nyt sitten tähänkin. Palasin töihin pari viikkoa sitten. Lapsi on siis melkein vuoden ja teen täyttä päivää. Meillä on suht iso työyhteisö joista tiedän ainakin nimet ja sellaiset perustiedot, kuten hekin minusta. Palatessani tietenkin kävin läpi ne peruskuulumiset kuten miten lapsi voi jne. millaisia vuoroja teen. Jotain he ovat keskenään siellä jutelleet koska aihetta ole sen jälkeen sivuttu.
Nyt sitten kahvitauolla yksi heistä alkoi, ei niinkään minulle, vaan ääneen puhumaan kuinka on kamalaa miten nuorena lapset laitetaan hoitoon ja miten he kärsivät jne. päiväkoti on kamala paikka jne. Tätä jatkui jonkun aikaa ja tajusin että hän tarkoitti puheensa minulle.
No, minä sitten sanoin että jos tarkoittaa minua niin ei lapseni ole hoidossa joten voi loptettaa. Sitten alkoikin paasaus että hän ei pidä mummojaan minään lastenhoitovälineenä vaan antaa niiden olla mummoja ja kuinka se on heille parempi ja he niin nauttii ja jajajajajaaj. No sitten sanoin että niin minäkin, ei ne ole meilläkään minään lastenhoitovälineenä.
Hän ei tuntunut tajuavan joten lisäsin että lasta hoitaa siis ihan isä, joka on hoitovapaalla nyt vuorostaan.
Eipä loppunut siihenkään, vaan alkoi juttu sitten siitä että kuinka voin olla erossa lapsistani, että hänellä tulisi niin kauhea ikävä lapsiaan. Kysyi vielä eikö minulla ole ikävä lapsiani. Sanoin vain että ei tule, vaikka oikeasti kyllä tulee välillä ja lähdin takaisin hommiin.
Kamala kokemus. Mitä te olisitte sanoneet? Teki mieli vain sanoa että turpa kiinni, ei kuulu sinulle mutta en vain voinut.
Nyt sitten kahvitauolla yksi heistä alkoi, ei niinkään minulle, vaan ääneen puhumaan kuinka on kamalaa miten nuorena lapset laitetaan hoitoon ja miten he kärsivät jne. päiväkoti on kamala paikka jne. Tätä jatkui jonkun aikaa ja tajusin että hän tarkoitti puheensa minulle.
No, minä sitten sanoin että jos tarkoittaa minua niin ei lapseni ole hoidossa joten voi loptettaa. Sitten alkoikin paasaus että hän ei pidä mummojaan minään lastenhoitovälineenä vaan antaa niiden olla mummoja ja kuinka se on heille parempi ja he niin nauttii ja jajajajajaaj. No sitten sanoin että niin minäkin, ei ne ole meilläkään minään lastenhoitovälineenä.
Hän ei tuntunut tajuavan joten lisäsin että lasta hoitaa siis ihan isä, joka on hoitovapaalla nyt vuorostaan.
Eipä loppunut siihenkään, vaan alkoi juttu sitten siitä että kuinka voin olla erossa lapsistani, että hänellä tulisi niin kauhea ikävä lapsiaan. Kysyi vielä eikö minulla ole ikävä lapsiani. Sanoin vain että ei tule, vaikka oikeasti kyllä tulee välillä ja lähdin takaisin hommiin.
Kamala kokemus. Mitä te olisitte sanoneet? Teki mieli vain sanoa että turpa kiinni, ei kuulu sinulle mutta en vain voinut.