S
"Siili"
Vieras
Niin siinä sitten kävi, että aviomieheni kertoi ihastuneensa toiseen naiseen. Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta, joista lähemmäs kolme naimisissa. Kun itse lupasin rakastaa, tein lupaukseni eliniäksi. Itselleni tämä tarkoitti ja tarkoittaa edelleen, että en vilkuile vieraisiin pöytiin tai saata itseäni tietynlaisiin tilanteisiin.
Kun tapasimme olin nuori ja matkalla on tullut otettua yksi harha-askel useita vuosia sitten. Mies tietää tästä. Opin siitä valtavasti. Ymmärsin, että kaikissa ihmisissä on puolensa, mutta se mitä miellä on, on jotain mistä haluan pitää kiinni. Että jos sydämmelläni on jotain, kerron sen sille jolle olen sydämmeni liitossamme antanut, enkä jollekin toiselle, joka osaa silloin sanoa juuri oikeat sanat.
Mies kertoi, että tapasi tämän samalla paikkakunnalla asuvan naisen kuukausi sitten netissä, jollakin chat -sivustolla. Keskustelu johti puhelinnumeroiden vaihtoon ja yhteen tapaamiseen. Ja nyt siis tosiaan siihen, että hän kertoi ihastuneensa tähän toiseen naiseen. Ymmärrän ihastumisen. Niitä tulee ja menee. Mutta pelkään mieheni toimivan ennen kuin ajattelee. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että uuden henkilön on helppoa olla ihana muutamissa viesteissä, puheluissa ja tapaamisella. Eri asia on, kun ollaan asuttu yhdessä 7 vuotta. Tämä nainen on sinkku ja tietää kuulemma, että mieheni on naimissa. Se ei kuitenkaan häntä pysäytä.
Olen neuvoton. Avuton. Minuun sattuu niin henkisesti, kuin fyysisesti. Olen peloissani. Rakastan miestäni. Elämää, jonka olemme yhdessä luoneet. Yhteistä "lastemme", koiraa. Ystäviämme ja hänen sukulaisiaan.
Kun tapasimme olin nuori ja matkalla on tullut otettua yksi harha-askel useita vuosia sitten. Mies tietää tästä. Opin siitä valtavasti. Ymmärsin, että kaikissa ihmisissä on puolensa, mutta se mitä miellä on, on jotain mistä haluan pitää kiinni. Että jos sydämmelläni on jotain, kerron sen sille jolle olen sydämmeni liitossamme antanut, enkä jollekin toiselle, joka osaa silloin sanoa juuri oikeat sanat.
Mies kertoi, että tapasi tämän samalla paikkakunnalla asuvan naisen kuukausi sitten netissä, jollakin chat -sivustolla. Keskustelu johti puhelinnumeroiden vaihtoon ja yhteen tapaamiseen. Ja nyt siis tosiaan siihen, että hän kertoi ihastuneensa tähän toiseen naiseen. Ymmärrän ihastumisen. Niitä tulee ja menee. Mutta pelkään mieheni toimivan ennen kuin ajattelee. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että uuden henkilön on helppoa olla ihana muutamissa viesteissä, puheluissa ja tapaamisella. Eri asia on, kun ollaan asuttu yhdessä 7 vuotta. Tämä nainen on sinkku ja tietää kuulemma, että mieheni on naimissa. Se ei kuitenkaan häntä pysäytä.
Olen neuvoton. Avuton. Minuun sattuu niin henkisesti, kuin fyysisesti. Olen peloissani. Rakastan miestäni. Elämää, jonka olemme yhdessä luoneet. Yhteistä "lastemme", koiraa. Ystäviämme ja hänen sukulaisiaan.