N
Nainen -80
Vieras
Eli, olen menossa suunniteltuun sektioon sairaalaan lähiaikoina ja mietin jo valmiiksi ihan stressissä sitä, että mitä sitten jos vieraita on heti oven takana kun päästään kotiin vauvan kanssa?
Meillä on ennestään 5 -ja 10 -vuotiaat lapset, mieheni on töissä silloin heti sektion jälkeen ja pyysinkin tänne siskoni minua auttamaan muutamaksi ekaksi päiväksi, jotta saan parannella leikkaushaavaani ja apua lasten ja muiden kotihommien kanssa. Lisäksi vauva todennäkoisesti joutuu olemaan sairaalassa lastenosastolla, joten itsekin pääsen lähempään kontaktiin hänen kanssaan vasta kotona. Haluaisin pyhittää tämän alun ajan vain meille ja siskolleni, jonka apu on välttämätöntä. Pari ensimmäistä viikkoa ainakin haluaisin olla ilman sen enempiä ylimääräsiä henkilöitä. En ensinnäkään jaksa mitään vieraita ja haluan lepoa ja rauhaa mahdollisimman paljon.
Ongelma on se, että vaikka ilmoitamme kaikille, että ovat tervetulleita sitten myöhemmin käymään, niin mieheni jo aikuinen tytär on tunkemassa meille heti alkuun ja moneksi päiväksi ja yöksi. Hän on asunut vuosia jo muualla, käynytkin aika harvakseltaan meillä, mutta nyt raskausaikana hän on tihentänyt käyntejään, koska hänestä kuoriutui mustasukkainen siskopuoli, joka haluaa isänsä kaiken huomion. Sekin on ollut minulle aika raskasta, koska hän valittaa koko ajan minulle jostain ja sotkee kamalasti täällä, ja suuttuu kun hänelle huomautan että siivoaisitko omat jälkesi?! Hänellä on myös iso, kovaääninen koira, jonka raahaa aina mukanaan meille, päästää sen sohvalle ja sängylle vaikka olen vartavasten kieltänyt, mutta siitäkin loukkaantuu kun sanon että koiran paikka ei ole siellä! Ja varmaan hän vielä yrittää tuoda myös miesystävänsä tänne yöksi. Tämä nuori nainen on siivoton, valvoo yökaudet ja nukkuu sitten pitkälle päivään retkottaen meidän sohvalla, tai sitten hän änkäytyy minun vanhimman lapseni (ei siis ole nyk. mieheni kanssa yhteinen) sänkyyn, vaikka tämän pitäisi keskittyä kouluun, päästää koirankin siihen samaan sänkyyn, valvoo niin ettei tyttärenikään voi nukkua. Täällä olisi sitten hirveä hulabaloo heti alkumetreillä, vaikka kaikkein eniten kaipaan rauhaa ja omaa tilaa hengittää ja toipua isosta leikkauksesta, sekä tutustua vauvaani. Hän voisi tulla sitten KUTSUTTUNA käymään päiväsaikaan, katsomaan vauvaa, mutta ei ilmottamatta ja yökausiksi. tiedän, että kun tästä miehelleni sanon, se ei ehkä ymmärrä minua. Mies ei muutenkaan ole koskaan saanut kuria tälle tytölle, ja sen kyllä huomaa.... Eikä komenna sitä vaan minä joudun aina sanoman kaikesta. En saa mieheltä tukea tässä! Minusta kuitenkin olisi oikeus ja kohtuus se, että koska minä kuitenkin olen jaksanut tavanomaista vaikeamman raskauden, käyn pian läpi synnytyksen ja saan tämän miehen lapsen, hän tukisi minua näissä asioissa ja kunnioittaisi toivettani, että ei yövieraita nyt! Siskoni on täällä silloin jo, eikä meillä edes pienessä talossa olisi enempää tilaa!! Ja luulenpa, että vaikka mieheni lopulta uskookin minua, niin varmaan sanoo tyttärelleen sen olevan PELKÄSTÄÄN minun ajatukseni, ei hänen, ja tytär ei ymmärrä asiaa, vaan loukkaantuu, suuttuu ja alkaa kiukuttelemaan. Mutta, eikö minulla olisi oikeus jo tässä vaiheessa sanoa, milloin meidän kotiin tulee ja kukakin?
Meillä on ennestään 5 -ja 10 -vuotiaat lapset, mieheni on töissä silloin heti sektion jälkeen ja pyysinkin tänne siskoni minua auttamaan muutamaksi ekaksi päiväksi, jotta saan parannella leikkaushaavaani ja apua lasten ja muiden kotihommien kanssa. Lisäksi vauva todennäkoisesti joutuu olemaan sairaalassa lastenosastolla, joten itsekin pääsen lähempään kontaktiin hänen kanssaan vasta kotona. Haluaisin pyhittää tämän alun ajan vain meille ja siskolleni, jonka apu on välttämätöntä. Pari ensimmäistä viikkoa ainakin haluaisin olla ilman sen enempiä ylimääräsiä henkilöitä. En ensinnäkään jaksa mitään vieraita ja haluan lepoa ja rauhaa mahdollisimman paljon.
Ongelma on se, että vaikka ilmoitamme kaikille, että ovat tervetulleita sitten myöhemmin käymään, niin mieheni jo aikuinen tytär on tunkemassa meille heti alkuun ja moneksi päiväksi ja yöksi. Hän on asunut vuosia jo muualla, käynytkin aika harvakseltaan meillä, mutta nyt raskausaikana hän on tihentänyt käyntejään, koska hänestä kuoriutui mustasukkainen siskopuoli, joka haluaa isänsä kaiken huomion. Sekin on ollut minulle aika raskasta, koska hän valittaa koko ajan minulle jostain ja sotkee kamalasti täällä, ja suuttuu kun hänelle huomautan että siivoaisitko omat jälkesi?! Hänellä on myös iso, kovaääninen koira, jonka raahaa aina mukanaan meille, päästää sen sohvalle ja sängylle vaikka olen vartavasten kieltänyt, mutta siitäkin loukkaantuu kun sanon että koiran paikka ei ole siellä! Ja varmaan hän vielä yrittää tuoda myös miesystävänsä tänne yöksi. Tämä nuori nainen on siivoton, valvoo yökaudet ja nukkuu sitten pitkälle päivään retkottaen meidän sohvalla, tai sitten hän änkäytyy minun vanhimman lapseni (ei siis ole nyk. mieheni kanssa yhteinen) sänkyyn, vaikka tämän pitäisi keskittyä kouluun, päästää koirankin siihen samaan sänkyyn, valvoo niin ettei tyttärenikään voi nukkua. Täällä olisi sitten hirveä hulabaloo heti alkumetreillä, vaikka kaikkein eniten kaipaan rauhaa ja omaa tilaa hengittää ja toipua isosta leikkauksesta, sekä tutustua vauvaani. Hän voisi tulla sitten KUTSUTTUNA käymään päiväsaikaan, katsomaan vauvaa, mutta ei ilmottamatta ja yökausiksi. tiedän, että kun tästä miehelleni sanon, se ei ehkä ymmärrä minua. Mies ei muutenkaan ole koskaan saanut kuria tälle tytölle, ja sen kyllä huomaa.... Eikä komenna sitä vaan minä joudun aina sanoman kaikesta. En saa mieheltä tukea tässä! Minusta kuitenkin olisi oikeus ja kohtuus se, että koska minä kuitenkin olen jaksanut tavanomaista vaikeamman raskauden, käyn pian läpi synnytyksen ja saan tämän miehen lapsen, hän tukisi minua näissä asioissa ja kunnioittaisi toivettani, että ei yövieraita nyt! Siskoni on täällä silloin jo, eikä meillä edes pienessä talossa olisi enempää tilaa!! Ja luulenpa, että vaikka mieheni lopulta uskookin minua, niin varmaan sanoo tyttärelleen sen olevan PELKÄSTÄÄN minun ajatukseni, ei hänen, ja tytär ei ymmärrä asiaa, vaan loukkaantuu, suuttuu ja alkaa kiukuttelemaan. Mutta, eikö minulla olisi oikeus jo tässä vaiheessa sanoa, milloin meidän kotiin tulee ja kukakin?
