Riita vauvan kanssa vietetystä ajasta normaalia?

["Lissu"]

Sen verran vielä lisään, että (ehkä vastoin ketjun yleistä mielipidettä) minun mielestäni on aivan ymmärrettävä ja hyväksyttävä asia, että tuore äiti ei kestä olla fyysisesti erillään kaksiviikkoisesta vauvasta. Jos näin on, minun mielestäni hänen ei tarvitse pakottaa itseään siihen isä-lapsisuhteen kehittymisen varjolla. Enemmän siihen vauvaan tutustuu vaikka vaippoja vaihtamalla kuin kärryissä kärräämällä.

Omasta mielestäni kyse on luottamuksen kehittämisestä omaan puolisoon ja sen isän roolin tunnustamisesta äidin vertaiseksi. Kysehän ei tässä tapauksessa ole ollut kuin max parin tunnin jutuista, jolloin äiti voisi vaikka nukkua pois sitä univelkaansa. Yövierailuille en itsekään olisi raaskinut tuon ikäistä vielä antaa ja tietysti ei olisi imetyksenkään vuoksi onnistunut.

 

["Mie"]

Ymmärrän huolesi vauvasta ja suojelun tarpeesi. Mutta yritä hillitä ja antaa miehen käydä vaikka se puolen tunnin lenkki vauvan kanssa kahdestaan. Jos et nyt anna miehelle tilaa kasvaa isäksi ja hoitaa vauvaa, olet lopulta pisteessä että hoidat lapsen yksin eikä mies enää haluakaan auttaa. Nauttikaa vauvasta, älkää suorittako .

Ja kauppaanlähtiessäkin voit laittaa itsesi kuntoon ja jättää vaipanvaihdon ja vauvan pukemisen miehelle - ehkä mieskin hoksaa, ettei lähtö ole yhtä nopeaa kuin ennen lasta. Onnea vauvasta ja rauhallisia hetkiä teidän perheelle!

 

[ok]

Sen verran vielä lisään, että (ehkä vastoin ketjun yleistä mielipidettä) minun mielestäni on aivan ymmärrettävä ja hyväksyttävä asia, että tuore äiti ei kestä olla fyysisesti erillään kaksiviikkoisesta vauvasta. Jos näin on, minun mielestäni hänen ei tarvitse pakottaa itseään siihen isä-lapsisuhteen kehittymisen varjolla. Enemmän siihen vauvaan tutustuu vaikka vaippoja vaihtamalla kuin kärryissä kärräämällä.

Samaa mieltä, sen sijaan se ei kuulosta kivalta, että isä on avoimen mustasukkainen kun äiti imettää ja näin ollen saa olla vauvan kanssa enemmän.

 

[Hmm...]

[QUOTE="Lissu";30249210]Omasta mielestäni kyse on luottamuksen kehittämisestä omaan puolisoon ja sen isän roolin tunnustamisesta äidin vertaiseksi. Kysehän ei tässä tapauksessa ole ollut kuin max parin tunnin jutuista, jolloin äiti voisi vaikka nukkua pois sitä univelkaansa. Yövierailuille en itsekään olisi raaskinut tuon ikäistä vielä antaa ja tietysti ei olisi imetyksenkään vuoksi onnistunut.[/QUOTE]

Ymmärrän tuon. Mutta toisaalta on naisia, jotka ovat ensimmäiset viikot ihan täysiä elukoita, jos ilmaus sallitaan, ja menevät siis mielipuolisiksi ilman vauvaa. Kai puolisoiden välisen luottamuksen pitäisi toimia niinkin päin, että isä malttaisi odottaa omaa vuoroaan jonkin aikaa.

Hiljalleen se pahin leijonaemovaihe menee ohi, oksitosiinimyrskyt laantuvat, alun sekopäisyyden tilalle tulee vahva ja luottavainen kiintymyssuhde. Ja kun on riittävän väsynyt, alkaa ajatus parin tunnin päikkäreistä houkuttaa.

 

["a.p"]

Ymmärrän tuon. Mutta toisaalta on naisia, jotka ovat ensimmäiset viikot ihan täysiä elukoita, jos ilmaus sallitaan, ja menevät siis mielipuolisiksi ilman vauvaa. Kai puolisoiden välisen luottamuksen pitäisi toimia niinkin päin, että isä malttaisi odottaa omaa vuoroaan jonkin aikaa.

Hiljalleen se pahin leijonaemovaihe menee ohi, oksitosiinimyrskyt laantuvat, alun sekopäisyyden tilalle tulee vahva ja luottavainen kiintymyssuhde. Ja kun on riittävän väsynyt, alkaa ajatus parin tunnin päikkäreistä houkuttaa.

Näin minäkin tahtoisin nimenomaan. Tuntuu, kuin mies ei ihan täysin tajuaisi naisen kokemaa hormonimyrskyä. Sama ongelma oli alkuraskaudessakin. Kun olin hormonihirviö, se oli miehen sanoin yhtä kuin nainen on miestä kohtaan ilkeä kusipää. Riitaa siis oli, kunnes alkoi lauhkea keskiraskaus ja sopu.

ap

 

[nooo]

Onhan se ny kauniisti sanoen hassua jos ei edes suihkussa voi käydä kyttäämättä vauvaa, kun toinen aikuinen huolehtii. Symbioosin ymmärrän täysin ja imetyksen tärkeyden mutta ei se vauvan ja äidin yhteys miksikään mene jos puoleksi tunniksi antaa isukin hoitaa. Ei tietenkään tuore äiti saa tarpeekseen vauvasta eikä tarvitsekaan saada mutta ihanaahan tuo on jos mieskin tykkää.

 

[vastuu]

Ap taitaa käyttää tekosyinä hormoneja. Et sitten voi niille mitään? Kannattaa käydä lääkärissä. Aikuiset ottaa vastuun teoistaan jos siihe ei pysty mielenterveysongelman vuoksi niin siihen voi myös hakea apua. Terveisin kolmen lapsen äiti, joka ei ole ollut hirviö raskaana .

 

["minna"]

Olisit tyytyväinen, että mies haluaa alusta asti olla vauvan kanssa. Parin vuoden päästä tuut valittaan kun mies ei vietä aikaa lapsensa kanssa, kun ensin estetään alusta asti luomasta sitä läheistä suhdetta. Toisekseen on ärsyttävää kun nainen vetoaa hormoneihinsa ja saa sen varjolla tehdä mitä vaan. Juttele asiasta miehen kanssa ja anna oikeasti hällekkin tilaa viettää aikaa vauvan kanssa. Sinulla on univelkaa, kannattaisi oikeasti nukkua ja antaa miehen hoitaa lasta. Toisilla on ongelmana ettei miehet auta eivätkä osaa olla vauvan kanssa.

 

[samat kokemukset punastuttaa]

Ootte kyllä kummatkin hupsuja, ymmärrettävästi, mutta hupsuja silti. Kunhan ette tästä asiasta saa mitään vuosisadan riitaa aikaiseksi, niin myöhemmin huomaatte, että olipa puoli ja toisin tarpeetonta mustasukkaisuutta.

 

[vier ass]

[QUOTE="a.p";30248978]Tuntuu, että olisin jossain symbioosissa vauvan kanssa ja siksi haluan kokoajan olla vauvan lähellä. Vauva on vasta alle 2viikkoa vanhakin. Luotan kyllä lapsen isän hoitotaitoihin, mutta kaipaan näin pientä vauvaa ihan kamalan paljon, jos tämä on vaikka puoli tuntia isänsä kanssa kahdestaan lenkillä poissa luotani. Tuntuu, että sekoan ikävästä ja tavallaan huolestakin, vaikka luotankin isään. Voisihan silti tapahtua jotain. Ihan samalla tavalla, kuin voisi jotain tapahtua, vaikka vauva olisi minun kanssani lenkillä. Olen muutenkin aivan äärettömän huolehtivainen vauvasta ja hormonimyllerrys on päällä. Kyllä päästäisin vauvan ja isän kahdestaan ihan mielellään lenkille taikka jonnekin, jos vauva olisi hieman isompi ja symbioosivaihe olisi ohi. Lisäksi kyllä lapsi on myös isänsä, tietenkin! Hyvä kumminkin jos mustasukkaisuus on ihan normaalia.

ap[/QUOTE]

Äidin ja vauvan suhde ON symbioosi! Ikävää jos mies on mustasukkainen, ja yrittää rikkoa symbioosin. Ehkä tästä kannattaisi puhua miehen kanssa? Niin kauan kuin imettää, äidin suhde vauvaan on hyvin erityinen, ja olisi aikuista ja tasapainoista käytöstä mieheltä ymmärtää tämä. Voisit selittää miehelle, että hän tulee ehtimään viettämään vauvan kanssa vielä paljon aikaa. Mutta vauvan vieminen pois äidin luota tarkoituksella on vähän outoa. Tuossa vaiheessa vauva kokee olevansa samaa äidin kanssa, ja hetken äidin luota voivat vauvasta tuntua oudolta. Tottahan toki isäkin ON tärkeä, mutta ei niin tärkeä vastasyntyneelle kuin äiti. Voisot lukea lapsipsykologiaa ja lapsen kehityksestä kertovia kirjoja. Sitten kun vauvalle tulee eroahdistus äidistä noin 9kk ikäisenä (vauva alkaa tajuta että ei olekaan yksi ja sama äidin kanssa), sitten isän rooli mielestäni korostuu. Jos isä on mustasukkainen äidin roolista, kokisin että asiat eivät ole tasapainossa. Hyvä isä tajuaa äidin ja lapsen symbioosin, eikä yritä omia vauvaa itselleen. Toisinpäin ei asia valitettavasti mene, eli äiti ei koskaan yritä omia vauvaansa pois isältä, vaan äiti pikemminkin kuuntelee vaistoansa, luonto on tehnyt sen niin, että äidinvaisto ON voimakas. Muuten äiti ei jaksaisi hoitaa lasta. Jutelkaa nyt aiheesta, varsinkin jos sinulla on hormonit sekaisin, voit kokea sen hyvinkin rajuna, että mies vie lapsen ulos sillä perustein että haluaa olla vauvan kanssa yksin. Enkä tarkoita että äiti ripustautuisi vauvaan, vaan tarkoitan että äidin ja isän suhde on tasapainossa, jos isä kunnioittaa tuoreen äidin tuntemuksia ja tunteita.

 

["a.p"]

Ap taitaa käyttää tekosyinä hormoneja. Et sitten voi niille mitään? Kannattaa käydä lääkärissä. Aikuiset ottaa vastuun teoistaan jos siihe ei pysty mielenterveysongelman vuoksi niin siihen voi myös hakea apua. Terveisin kolmen lapsen äiti, joka ei ole ollut hirviö raskaana .

Joo ehkä olin mielenterveyshäiriöinen, kun nalkutin viihteellä enemmän viihtyvälle miehelle raskausaikana!

ap

 

["a.p"]

[QUOTE="minna";30250389]Olisit tyytyväinen, että mies haluaa alusta asti olla vauvan kanssa. Parin vuoden päästä tuut valittaan kun mies ei vietä aikaa lapsensa kanssa, kun ensin estetään alusta asti luomasta sitä läheistä suhdetta. Toisekseen on ärsyttävää kun nainen vetoaa hormoneihinsa ja saa sen varjolla tehdä mitä vaan. Juttele asiasta miehen kanssa ja anna oikeasti hällekkin tilaa viettää aikaa vauvan kanssa. Sinulla on univelkaa, kannattaisi oikeasti nukkua ja antaa miehen hoitaa lasta. Toisilla on ongelmana ettei miehet auta eivätkä osaa olla vauvan kanssa.[/QUOTE]

Mielelläni, jos mies vain suostuisi puhumaan. Olen yrittänyt monta kertaa avata keskustelun asian selvittämiseksi.

ap

 

["a.p"]

Ootte kyllä kummatkin hupsuja, ymmärrettävästi, mutta hupsuja silti. Kunhan ette tästä asiasta saa mitään vuosisadan riitaa aikaiseksi, niin myöhemmin huomaatte, että olipa puoli ja toisin tarpeetonta mustasukkaisuutta.

Toivottavasti näin.

ap

 

["a.p"]

Äidin ja vauvan suhde ON symbioosi! Ikävää jos mies on mustasukkainen, ja yrittää rikkoa symbioosin. Ehkä tästä kannattaisi puhua miehen kanssa? Niin kauan kuin imettää, äidin suhde vauvaan on hyvin erityinen, ja olisi aikuista ja tasapainoista käytöstä mieheltä ymmärtää tämä. Voisit selittää miehelle, että hän tulee ehtimään viettämään vauvan kanssa vielä paljon aikaa. Mutta vauvan vieminen pois äidin luota tarkoituksella on vähän outoa. Tuossa vaiheessa vauva kokee olevansa samaa äidin kanssa, ja hetken äidin luota voivat vauvasta tuntua oudolta. Tottahan toki isäkin ON tärkeä, mutta ei niin tärkeä vastasyntyneelle kuin äiti. Voisot lukea lapsipsykologiaa ja lapsen kehityksestä kertovia kirjoja. Sitten kun vauvalle tulee eroahdistus äidistä noin 9kk ikäisenä (vauva alkaa tajuta että ei olekaan yksi ja sama äidin kanssa), sitten isän rooli mielestäni korostuu. Jos isä on mustasukkainen äidin roolista, kokisin että asiat eivät ole tasapainossa. Hyvä isä tajuaa äidin ja lapsen symbioosin, eikä yritä omia vauvaa itselleen. Toisinpäin ei asia valitettavasti mene, eli äiti ei koskaan yritä omia vauvaansa pois isältä, vaan äiti pikemminkin kuuntelee vaistoansa, luonto on tehnyt sen niin, että äidinvaisto ON voimakas. Muuten äiti ei jaksaisi hoitaa lasta. Jutelkaa nyt aiheesta, varsinkin jos sinulla on hormonit sekaisin, voit kokea sen hyvinkin rajuna, että mies vie lapsen ulos sillä perustein että haluaa olla vauvan kanssa yksin. Enkä tarkoita että äiti ripustautuisi vauvaan, vaan tarkoitan että äidin ja isän suhde on tasapainossa, jos isä kunnioittaa tuoreen äidin tuntemuksia ja tunteita.

Nimeomaan

ap

 

[Hmm...]

[QUOTE="minna";30250389]Olisit tyytyväinen, että mies haluaa alusta asti olla vauvan kanssa. Parin vuoden päästä tuut valittaan kun mies ei vietä aikaa lapsensa kanssa, kun ensin estetään alusta asti luomasta sitä läheistä suhdetta.[/QUOTE]

Ihan oikeastiko teillä on miehiä, jotka möksähtävät äidin ja vauvan alkuvaiheen symbioosista niin etteivät myöhempinä vuosina halua olla tekemisissä omien lastensa kanssa. Aika jalokiviä!

 

[vierasa]

Joo tosi paljon ilmeisesti tullut luettua psykologiaa kun puhut lapsipsykologiasta. Ei sellaista ole olemassa kuin lapsipsykologia, tarkoitat varmaan kehityspsykologiaa? Uusimman kehityspsykologisen tiedon mukaan vauva ei missään vaiheessa luule olevansa yhtä äidin kanssa ja jo pieni vauva voi kiintyä useaan ihmiseen.

 

["viekku"]

Minulla on ollut erittäin tiivis suhde vauvoihini, imetys lapsen ehdoilla jonka mies täysin hyväksynyt. Mutta kokisin kyllä silti että olisi aika loukkaavaa isää kohtaan jos ei edes pikkuhetkeä saa olla vauvan kanssa nii että äiti luottaa isään.Toki jos mies veisi vauvan moneksi tunniksi pois näköpiiristä tarkoituksellisesti niin en tykkäisi. Jos samassa tilassa niin mikäs siinä, noin pienihän vielä lähes vaan nukkuu ja jos itku tulee niin äidin tissille. Ja puolen tunnin vaunulenkki kuulostaa vaan kivalle. Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö luonnollisista asioista vaikeita. Ei symbioosi tarkoita sitä, että vauva ei saa muita nähdäkään. Trust me, kun imettää ja paljon hoitaa vauvaa niin suhteen kehittyminen tulee yleensä itsestään.

 

[Hulluja monenlaisia]

Ei voi olla todellista.

 

["..."]

[QUOTE="a.p";30249109]Koska haluan vauvan olevan vieressäni samalla, kun hoidan asioita. Lisäksi vaikka vauva ei aivan vieressä olisikaan, olisi kumminkin kotimme sisällä, eikä jossain muualla esim. ulkona. Pesutuvastakin juoksen 5min vauvan luo kotiin, jos mies on vauvan kanssa, eli pesutupa olisi pisin eroaika vauvasta, mitä voisin kuvitellakaan sekoamatta ikävästä ja huolesta. Vauva voisi olla suihkuajan vaikka kopassaan viereisessä huoneessa isänsä kanssa, taikka suihkuhuoneen ovi auki, jotta näen itse vauvan koko ajan, kun olen suihkussa. Tällä tavalla ehdin hoitaa omat hommat olematta erossa vauvasta. Kun vain mies ymmärtäisi tämän ÄIDIN JA VAUVAN SYMBIOOSIN.

ap[/QUOTE]

Olet vähän hormonihuuruissa. Odota rauhassa, parissa viikossa olo tasaantuu ja uskallat jättää vauvan isällekin hetkeksi.

 

["jmia"]

En keksi enää sanoja tähän :O voi luoja....

 

[Huhuhu]

Eiköhän kohta tuokin äiti saa pitää sen symbioosinsa aivan kaksin vauvan kanssa jos jatkaa samaa menoa.

Onhan äidin ja vauvan välillä vahva side mutta jos isä työnnetään pois alussa, kohta alkaakin kehitellä muuta tekemistä ja valitus alkaa, kun isä ei ole kotona tms. Pahimmillaan sidettä lapseen ei saa vaikka haluaa selvästi kovasti ja kappas, eihän se lapsi niin tärkeäksi tule elämässä sitten pahimmassa tapauksessa. Turha itkeä myöhemmin ettei kotona isä viihdy tai hoida lasta, anna äidille omaa aikaa.
Ei ole meillä vauvat kärsinyt vaikka isän kanssa ovatkin olleet paljon heti syntyämästään lähtien ja henkinen sitoutuminen on vahva.

 

[***]

Mä oon ihan samanlainen, en haluaisi antaa lapsiani (enkä sen puoleen eläimiänikään) kenenkään muun hoitoon kuin itseni vaan. Lapset haluaisin säilöä pehmustettuun kaappiin ettei niille vaan käy mitään. En haluaisi, että mieheni ajaa autoa, ettei vaan aja kolaria. Oon siis ihan pehmeä päästäni Mut noitten tunteiden on pakko vaan antaa olla koska 1. ihan järjetöntä 2. ei elämää voi elää silleen että hysterisoi joka asiasta. Kaikista pahinta on se kun lapset on jonkun muun kyydissä autossa...

 

["gekko"]

Nyt vaan toteat kiltisti miehelle että sille puhuu äidin hormonit eikä järki. Ja sitten nukut vaunulenkin ajan, tai teet jotain muuta. Lasten kanssa täytyy oppia luopumaan ja antamaan tilaa muillekin.

Meillä isä oli vauvan pääasiallinen hoitaja ja äiti oli tissi. Vauvalle se sopi hyvin. Oli varmaan noin 3 kk kun yhtäkkiä vauva tajusi että äiti ja isä eivät ole sama olento.

Ihan hyvin voit vaikka saunoa isän hoitaessa vauvaa mutta anna heille tilaa. Näin isäkin on vauvalle tärkeä ja pääset sitten puolen vuoden päästä yksiksesi jonnekin kun alat sitä kaivata ja vauva vierastaa.

 

[akava]

Aika eripuraista tuo ap:n valitus.. Paska isä oli raskausaikana viihteellä ja nyt paska isä haluaa olla vauvan kanssa. Mikä ongelma!! Noh, hulluja on monenlaisia ja ongelmia saa tehtyä tyhjästäkin.

 

[viera.s]

Ei nyt ihan normaalilta mielestäni kuulosta. Siis ettei voi antaa vauvaa isälle pienelle vaunulenkille, suihkustakin tarvitsisi vauvaa tuijottaa ja pesutuvasta rynnätä pää kolmantena jalkana takaisin.

Tuosta isän imetysmustasukkaisuudesta olen kuullut useita tarinoita, joissa isä on päästäkseen myös syöttämään syöttänyt vauvaa tuttipullosta, joko äidin kanssa sovitusti tai sitten omapäisesti salaa. Sellainen alussa pilaa herkästi koko imetyksen ja miksi ihmessä syöttää vauvalle korviketta, jos parempaakin on saatavilla. Eli tällaisia vaateita en itse hyväksyisi, mutta sinänsä on minusta ihan ymmärrettävää, jos isä jonkinlaisen pistoksen tuntee kun ei itse pysty näitä intiimejä hetkiä vauvan kanssa jakamaan. Mutta minkäs sitä biologialle mahtaa ja isän roolissa on huomattavat etunsa myös.