Onko täällä muita jotka tuntee olevansa umpikujassa?

[25638]

Kauhea olo. Samalla tuntuu että oon ihan hirveä ihminen kun valitan tällaisista asioista kun on niitäkin jotka ovat kuoleman sairaita tms. Toisaalta ei mun valittamattakaan oleminen niitä ihmisiä paranna.

Tällaistako mun loppuelämä on? Olo on kuin vangitulla. Mitään en voi tehdä millekään ilman että joku/lapset kärsii.

Töitä ei saa millään, merkonomeista kun on vähän lievästi sanottuna ylitarjontaa. Toisaalta jos nyt joku paikka sattuu joskus olla auki niin sinne nyt on turha panna edes hakemusta menemään kun en saa aikaan mitään hakemusta. Vaikea kun en oo tehnyt kyseisellä alalla töitä varmaan 8-vuoteen. Niin milläpä sitten vakuutat että osaat jotain tai no faktahan on se etten osaakaan enää mitään. Ehkä jotain ihan alkeellisia perus toimistojuttuja ja kaupan hyllyyn osaa kyllä tavaraa lapata sekä neuvoa asiakkaita ja joskus oon kyllä kassaakin käsitellyt mutta hieman opastusta siinäkin toki tarttisin alkuun kun on tosiaankin monta monta vuotta sitten kun sellaista viimeksi tehnyt. Mutta eihän tällaisia työpaikkoja ole olemassa enää... tai no jos on niin hyvin harvoin ja hakijoita vaikka kuinka. Yleensä se työpaikka meneekin sitten jollekin kummin kaiman tytön tytölle. Eli suhteilla työllistytään aika pitkälle täällä. Ja kun en ole täältä kotoisin ja vasta muutama vuosi asustellut niin eipä paljon oo sellaisia "suhteita". Viimeaikoina olenkin sitten ollut perhepäivähoitajana välillä hoitanut omassa kodissa ja välillä ollut kunnan ryhmiksissä. Nyt tosiaankin alkaa silläkin alalla mennä heikosti. Ensin olin 1,5v työttömänä sitten sain ryhmiksestä 8kk pätkän töitä ja nyt taas ollaan työttömänä. Kohta jo ollu 6kk työtön. Aloitin pph opinnot jonkun aikaa sitten mutta ilmeisesti se oli aivan turhaa koska nyt ei ole edes perhepäivähoitajille töitä. Yksityisilläkin pph:lla menee huonosti moni lopettanut täällä päin kun ei kunta enää osta heiltä ostopalveluina hoitopaikkoja. Muuta kautta kun ei oikein tahdo hoitolapsia löytyä.

Oon miettinyt josko pitäis miettiä jotain ihan muita opintoja mutta siinäkin on omat ongelmansa. omalla paikkakunnalla ei järjestetä mitään. ainoat taitaa olla kauppaoppilaitos, kristillinen joka tarjoaa lähinnä lastenhoitoon liittyvää esim pph, lastenohjaaja, koulunkäynninavusta tms. sitten ammattikoululla on vaan rakennus, sähkö ja metalli puolta, ei tuonlaiset ollenkaan ole minua varten.

Olen hirveän arka ajatukselle että pitäisi mennä jonnekkin muualle opiskelemaan. Täällä ei julkinen liikenne pelaa, harvoin menee junat jne. joten auto on ainoa millä pääsee. mä vaan olen niin todella huono ajamaan että sillä tavalla kyllä joku päivä ajan itseni hengiltä. Kaikki tätä ei ymmärrä mutta on tosi vaikea asia mulle.

Olis kiva jos olis joku joka ymmärtäis ja ehkä osais jotenkin neuvoa tai edes antaa vertaistukea. Mutta ei olen aivan yksin näissä asioissa. Yleensäkin kaikissa asioissa.

 

["vieraana"]

Jos olisin sinä, tekisin sen perhepäivähoitajan koulutuksen loppuun ja sen jälkeen hakisin lähihoitajan oppisopimuspaikkaa jostain päiväkodista. JOS siis haluat edelleen tehdä töitä lasten parissa. Toinen mahdollisuus voisi olla tuo koulunkäynnin ohjaaja. Molemmat sellaisia että työllistyä voi useaan paikkaan.

 

[TiiBii]

Oletko sä siis käynyt työkkärissä ja siellä yhdessä jonkun kanssa pohtinut, mitä voisit tehdä? Mä suosittelisin sulle vaikka palkatonta (siis päivärahalla plus kulukorvauksella) työharjoittelua esim. kaupassa. Ehtiisit oppia ja kun seuraavan kerran kaipaavat apua, soittavat jo suoraan sulle.

Ja se auto... aja vaikka pelottaakin! Muuten ei opi, vain unohtaa.

 

[ap.]

Oletko sä siis käynyt työkkärissä ja siellä yhdessä jonkun kanssa pohtinut, mitä voisit tehdä? Mä suosittelisin sulle vaikka palkatonta (siis päivärahalla plus kulukorvauksella) työharjoittelua esim. kaupassa. Ehtiisit oppia ja kun seuraavan kerran kaipaavat apua, soittavat jo suoraan sulle.

Ja se auto... aja vaikka pelottaakin! Muuten ei opi, vain unohtaa.

No työkkärissä kyllä käyn mutta eipä niitten jutuista ole paljon apua. Olin kesällä 2013 kaupassa juuri tuollaisella työharjoittelulla. Eipä sieltä kukaan ole mua kaivannut. Vaikka olen jälkeenbpäinkin kysellyt. Ei oo tarvetta kun kuulemma vakituiset työntekijätkin minimi tunneilla tai lomautettuna.

Autolla ajelenkin pakkohan se on ku pelkästään kauppaankin on 20km yhteen suuntaan. Mutta joka kerta sujuu yhtä huonosti ja jännittää. Vaikka oon jo ajellut säännöllisesti 3-vuotta.

 

[Spencer Hastings]

Toi on kyllä todella harmi, kun pienemmät paikat on ajettu noin autioiksi ja asukkaat just ns. umpikujaan. Mites se muuttaminen, kerran sulla ei siellä ole suhteita ja kuvioita?

Mulla on tollanen umpikujatilanne vähän. Mutta kaikki on ihan mun omaa syytä, kun oon järjestelmällisesti ensin kahminu kunnianhimoissani liikaa kaikkea, ja sitten vetänyt itseni ihan piippuun ja sotkenut kaikki kuvioni. No ainakin mulla on työpaikka. Tuntuu vaan, etten pääse elämässä eteenpäin ja nyt alan olla jo sen verran aikuinen, että tässä pitäis oikeesti alkaa jo vähän saavuttaa jotain ja turvata tulevaisuuttaan paremmin.

 

[viera.s]

Oletko kysellyt työkkäristä palkkatuesta? Sen avulla voisit saada jonkun toimistotyönkin. Eihän ne kaikki niin vaativia ole ja saattaa olla sellaiset ohjelmat käytössä, että niiden käyttöön pitää joka tapauksessa perehdyttää. Kun itse muutama vuosi sitten toimistotöihin ihmisiä rekrytoimassa, oli juuri näin, eikä aiemmalle kokemukselle siksi kovin paljon painoa laitettu. Laskutusohjelma niin harvinainen, ettei kuitenkaan kukaan sitä valmiiksi osannut käyttää, mutta aika helposti se oli opetettavissa, vaikka ei edes alaan liittyvää koulutusta olisi ollut.

Mutta ensi sijassa, älä nyt itseäsi syyttele. Ajat on huonot ja on hienoa, että olit valmis toiselle alalle lähteämään ja sait ihan hyvän työpätkänkin sillä. Kannattaa vaan ne opinnot suorittaa loppuun, työtilanne voi jo sitten olla parempi, kun ne on valmiina. Samalla voit tietysti noita toimistotöitäkin yrittää saada, jos jotain sopivaa tulee hakuun.

Kuulostat masentuneelta, ehkä kannattaisi myös käydä lääkärin luona juttelemassa? Tai sitten yrittää ensin itsehoitokonsteja, kuten liikuntaa, terveellistä ruokavaliota ja riittäviä vitamiinilisiä (ainakin D:tä riittävästi näin pimeänä aikana).

 

[ap.]

Eipä muuttaminen onnistu ku mies ei suostu muuttamaan. Sillä on vakityöpaikka ja muitakin syitä miksi ei voi muuttaa. Olis se väärin lapsiakin kohtaan jos mä yksin päättäisin että nyt minä ja lapset muutetaan pois. Pojan sydän olis murskata jos näkis isäänsä vaan viikonloppuisin.

 

[sanatonna]

Missä se umpikuja?
http://fenixx98767.blogspot.fi/2015/01/ei-oo-todellista.html

 

[:-(]

Missä se umpikuja?
Bulletproof: Ei oo todellista?!!

.......

 

[ap.]

Missä se umpikuja?
Bulletproof: Ei oo todellista?!!

Niin kauheaa kuin tuo onkin niin en ajatuksillan tai tunteillan voi vaikuttaa hänen tilanteeseen. Toivottavasti hän kuitenkin tulee kuntoon, käynyt läpi jo ihan kohtuuttoman paljon tuskaa.

Mutta josko ei laitettaisi tänne mitään linkkejä jotka ei varsinaisesti liity avaukseen.

 

[ap.]

Jotenkin ahdistaa nyt todella paljon. Tuntuu että kaikki asiat kaatuu päälle ja lisää ongelmia ja murheita tulee vaan. ja kaikessa olen aina yksin niin yksin... :/

 

[ap.]

ei vissiin ketään kiinnosta jutella tänään... tai no ketäpä kiinnostaakaan puida negatiivisia asioita..

 

[viera.s]

Sinun kannattaisi nyt varata se lääkäriaika ja kertoa siellä tuntemuksistasi. Apua tarvitset ehdottomasti, mutta keskustelupalsta ei ole paras paikka.

 

[nöhröh]

Onneksi sentään toisella on vakituinen työ. Mun mielestä tuossa tilanteessa, kun on yrittänyt löytää töitä ja koulutusta ilman onnistumista, on tärkeintä nähdä tilanteen hyvät puolet ja nauttia niistä. Tilanne ei parane surkuttelemalla eikä maan rakoon vaipumalla. Nauti siitä, että sinulla on aikaa olla lasten kanssa ja tehdä kotitöitä ja käyttää aikaa esimerkiksi liikuntaan. Kun ja jos saat oman mielen pirteämmäksi, niin on mukavampi olla ja työpaikan saaminenkin voi onnistua paremmin, kun on positiivisella mielellä.

Meillä on tämä tilanne. Minä olen töissä ja toinen on pitkäaikaistyötön. Pyrin nauttimaan siitä, että pääsen helpommalla toisen ollessa kotona. Parisuhteessakin menee mukavammin, kun on enemmän aikaa eikä ole liikaa työstressiä.

 

[ap.]

Mä taas en osaa nähdä mitään positiivista siinä että mä saatan olla työtön ties kuinka kauan, puhumattakaan mitä kaikkea epämukavaa työvoimatoimisto ehtii sinä aikana mulle keksiä. Eläkekin jää aika naurettavan pieneksi tätä vauhtia. En osaa enää nauttia kotona olemisesta koska mielestäni mä olen viettänyt ihan tarpeeksi aikaa kotosalla. Työttömänäkin on turha haaveilla tekevänsä mitään suurempia hankintoja. Elämä on niin sanotusti pysähdyksissä. Jos jotain sitten tapahtuu se onkin enimmäkseen ollut huonoja asioita.

Lääkäri on viimeinen paikka johon menen. Ei lääkärit nykyään tee muuta kun kirjoittavat mieliala lääkkeitä. En ole masentunut. Olen vihainen, kyllästynyt ja katkera.

 

[nöhröh]

Okei eli nykyinen tilanne ei voi jatkua.
Tee ensin se nykyinen koulutus loppuun, koska siitä voi olla joskus hyötyä.
Oletko ajatellut oppisopimuskoulutusta esim. koulunkäyntiavustajaksi tai johonkin muuhun ammattiin?

 

[ap.]

Niin jotain pitäisi keksiä. En vain tiedä että mitä. Yritän kovasi ponnistella että saisin tämän pph koulutuksen loppuun. Jotenkin on motivaatio kadoksissa ja tuntuu että olen jatkuvasti jotenkin "jäljessä" muista vaikka ihan samaan tahtiin etenen opinnoissa kuin muutkin kurssilaiset. Se on saanut mut miettimään sovinko edes koko alalle vaikka mulla onkin työkokemusta alalta eikä kukaan ole mun osaamista moittinut.

Oppisopimuksista on turha haaveilla ainakin mikäli työnantaja on kunta, heillä ei ole varaa palkata ei edes oppisopimuksella.

 

["MinäVain"]

Entäpä etäopiskelua esim avoimessa yliopistossa netin kautta? Ei maksa kumminkaan ihan mahdottomia ja samalla saisit uutta ajateltavaa ja voisit opiskella vaikka kasvatustieteitä? Siitä olisi hyötyä taas työnsaannissa, kun on näyttää että tekee jotain...

 

[umpikuja ei maailmanloppu]

Mulla on kans vähän samantyylinen tilanne, jumissa paikkakunnalla, jossa ei ole mulle töitä. En koe voivani muuttaa tässä vaiheessa, sillä täällä on kaikki tukiverkot, lasten isä, koulut ja kaverit. Opiskella ei voi täällä, pitäisi mennä naapurikaupunkiin ja päivät venyisi 10-tuntisiksi, mikä on minusta liikaa pienille lapsille olla hoidossa. On kausia jolloin homma tuntuu raskaalta, mutta sitten aktivoin itseäni muilla tavoilla, hankin uusia harrastuksia ja jaksan taas paremmin. Tämä on väliaikaista, ja jossain vaiheessa, kun pienemmät lapst on isompia, voin sitten tehdä isompia ratkaisuja.

 

[ap.]

Mulle tästä kaikesta on tullut niin iso mörkö ettei oikein mikään saa mua unohtamaan. Tein mä niin tai näin on vain huonoja vaihtoehtoja.

 

[ap.]

Kuinkahan sitä saisi elämäänsä onnistumisia? Kun minusta tuntuu että teinpä/yritin minä mitä tahansa niin epäonnistuminen on taattua. Voinko oikeasti olla niin viallinen ihminen etten osaa mitään??? Todella masentavaa.

 

[Kiitollisuus]

Sä voisit ruveta kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka päivä kirjoitat väh. 10 asiaa, joista olet kiitollinen ja tunne samalla kiitollisuutta niistä asioista. Pian huomaat, että ei se elämä niin kamalaa olekaan ja löydät taas ilon elämääsi. Sen myötä alkaa muutkin elämäsi osa-alueet parantua huomaamatta. Saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta se tepsii oikeasti, eikä se paljoa sinulta vaadi. Itse pääsin tämän avulla umpikujasta pois.

Kiitollisuutta voi tuntea ihan yksinkertaisista asioista: hymystä, auringosta, ruoasta, siitä että ajaminen lähikauppaan sujui ilman onnettomuuksia, vedestä, siitä että on katto pään päällä ja läheisiä, joita rakastaa yms. Kokeile! Kirjoita myös syy, miksi olet ko. Asiasta kiitollinen esim. Tunnen kiitollisuutta 2+ -palstasta, koska sain sieltä vertaistukea ja vinkkejä oman oloni parantamiseen.

 

[ap.]

Yritän kyllä kovasti olla kiitollinen niistä asioista mitä minulla on. Tosin kiitollisuus ei ratkaise ongelmiani, se ei tuo minulle työpaikkaa, parempaa koulutusta, onnistumisia, itsetuntoa tai rohkeutta.

 

[vinkki]

Etkö voi hakea opiskelemaan esim. yliopistoon? Itsekin olen merkonomi mutta hain myöhemmin kauppakorkeaan. Merkonomeille ei juuri töitä löydy kun usein vaaditaan korkeakoulututkinto. Ekonomina en ole ollut päivääkään työttömänä, itse asiassa olen joutunut jopa kieltäytymään työtarjouksista.

Voit aloittaa opiskelun esim. avoimen kautta ja suorittaa kursseja etänä

 

[ap.]

Niin olen miettinyt paljon niitä avoimen yliopiston opintoja. Oon vaan niin epävarma osaisinko/pärjäisinkö. Olen todella huono koulussa. Jopa toisen asteen ammattitutkinnot on ollut kauhea urakka mulle. Huonoin arvosanoin valmistuttu ja reilusti myöhässä.