V
vierailijaxx
Vieras
En sano tätä kerjätäkseni sääliä vaan itseäni säälittää lapset jotka joutuvat kestämään minua eikä niin että mä joudun kestämään niitä. He ansaitsevat rakastavan äidin, äidin joka on läsnä, kuuntelee, nauraa heidän kanssaan. Ei äitiä joka vaeltaa kotona zombina, tiuskii jatkuvasti, kieltää kaiken vaan sen vuoksi ettei äiti nyt vaan jaksa!
Vihaan itseäni koska en pysty tarjoamaan sellaista rakastavaa syliä jonka haluaisin.
Siksi en kestä enää tätä syyllisyyden tunnetta ja jatkuvaa pahaa oloa ja ahdistusta joka minussa vallitsee!
Meillä on kaksi lasta, eikä enää vauvoja talossa, mutta nuo fiilikset kuulostavat tutuilta. elämäntilanteet ja lasten temperamentit ovat vaikuttaneet niin, että en kykene olemaan sellainen äiti kun haluaisin ja olin suunnitellut. Neuvolassa minua ei koskaan otettu vakavasti, joten tässä on kitkuteltu itsesyytösten kanssa. Välillä paremmin, välillä huonommin. Sinulla on kuormitusta vielä niin paljon enemmän ja pieni vauva, puhu ihmeessä asiasta neuvolassa! Toivottavasti siellä on ihminen joka ymmärtää ja osaa auttaa.