Erittäin vaikea 1-vuotias!

[vierailija]

Meillä on erittäin vaikea 1v 3kk poika, ollut jo pienestä... Unimäärä on ollut puolet siitä mitä keskimääräisesti ikäisillään. Aina pitäisi olla sylissä kannettavana, muuten huutaa ja raivoaa ihan täysillä. Mitään vatsakipuja tai muita ei ole, jos nousee seisomaan ja pitää sylissä niin rauhoittuu heti mutta kantorepussa ei kotona viihdy koska siinä ei pääse tarpeeksi liikkumaan tai kääntyilemään. Olen tottunut tekemään lähes kaiken vasemmalla kädellä, lapsi toisella käsivarrella mutta tämä alkaa olla vaikeaa 1v 3kk ikäisen kanssa vaikka kevyt ikäisekseen onkin. Lattialla ollessaan ei ole hetkeäkään paikallaan eikä pysty istumaan huutamatta esim. auton istuimessa ollenkaan.

Iltaisin nukuttaminen kestää vähintään 30min, samoin jos herää yöllä. Nukahtaa vain sylissä kantaen tai hytkyttäen, mikään muu ei ole toiminut. Jos laittaa sänkyynsä ja silittelee niin nousee heti seisomaan, hyppii ja kaatuilee, juoksee ympäriinsä ja raivoaa ihan täysillä! Huutoa voi jatkua vaikka tunnin tai niin kauan kuin jaksaa huutaa, tosin ei voi kokeilla huudattaa koska meillä mies viimeistään jatkaa kantamista kun itse en jaksa enää. Joskus on pitänyt hytkyttää sylissä 1-2 tuntia öisin että nukahtaisi uudestaan. Enää ei onneksi heräile usein mutta uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Yöunet voi olla klo 22-05 mikä ei ole aikuisellekaan tarpeeksi mutta uudestaan ei nukahda enää. Päikkärit max. 1 tunti.

Herättyään päikkäreiltä on useimmiten pahalla tuulella, pitäisi kantaa taas pari tuntia mutta jos en kanna niin siinä rääkyy ja roikkuu vaatteissa kuten nytkin kun kirjoitan tätä. Tuntuu että suuri osa hereillä olosta menee kiukutteluun, kukaan ei jaksa hoitaa kun tietävät tämän ja itse en halua enkä jaksa enää kantaa tuntikausia vuorokaudessa joten kun mies ei ole kotona niin annan vaan huutaa kun mikään ei auta. Isompi lapsi 3v on ollut aivan erilainen, mitään tällaista ei ole ollut joten olen vähän pulassa. 1-vuotiasta on pakko kantaa aamun ajan ja isomman päikkärien ajan ettei huuda ja herätä isompaa. Mitä voisin tehdä? Onko kellään ollut tällaista, mistä olette saaneet apua? Olen niin poikki tämän jatkuvan raivoamisen kanssa että jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin en olisi toista lasta hankkinut... Koko ajan pitäisi kantaa, viihdyttää, jos ei saa tahtoa läpi niin huutaa vaikka monta tuntia...

 

[vierailija]

Onko lasta oikeasti tutkittu, että onko sillä joku vikana? Eihän tuo kuulosta mitenkään päin normaalilta. Siis jos ei missään vaiheessa ole tyytyväinen... Tykkääkö ulkoilla, suostuuko istumaan ees rattaissa/pulkassa vai onko oikeasti koko ajan itkuinen?? Kuulostaa vaan siltä, että joku vaivaa pientä. Allergia, refluksi, jotain muuta sairautta?

 

[vierailija]

Oletko maininnut asiasta neuvolassa? Ei kuulosta ihan normaalilta, joku pientä nyt vaivaa.

 

[vierailija]

En imetä enää, ei ollut vaikutusta syömisilläni eikä myöskään ruoka-aineiden pois jättämisellä. Allergisia oireita ei ole ollut paitsi kalasta ja sitä ei nykyisin anneta, ilmavaivoja tai vatsakipuja ei ole. Kyllä joskus on tyytyväinenkin ja leikkii lattialla isomman kanssa mutta silti nuo päivittäiset kiukuttelut ja vähäunisuus rasittaa... Rattaissa on hyvin vähän kun ei suostu istumaan paikallaan, ulkona onkin lähinnä kantorepussa tai juoksentelee itse pitkin. Onkin tullut mieleen että voiko vaan olla jotenkin yliherkkä, tuollainen temperamentti ja epäillyt että voisi olla ylivilkas... Mitä olen vertaillut ja kavereille kertonut niin enpä ole juuri näin vaikeaa tapausta kohdannut.

 

[vierailija]

Olisikin neuvola, asutaan ulkomailla joten pitää itse viedä lääkäriin ja
mitä on omalääkärille kerrottu niin hymähtelee vaan ja sanoo että
sellaisia lapset voi olla. Tutkimuksissa kaikki on ollut ok, korvat on
tutkittu huolellisesti kun aiemmin oli parit korvatulehdukset mutta nyt
nekin ovat ok. Muuten on ollut ihan terve. Onkin tullut mieleen voiko
tää olla jotenkin henkistä, voiko tämän ikäisistä vielä päätellä esim.
ylivilkkautta tai muuta. Me vanhemmat ollaan rauhallisia mutta suvussa
on kyllä ollut selviä ylivilkkaus- ja jatkuvasti kiukkuisia tapauksia...

 

[vierailijatartartar]

Ei kyllä ihan normaalilta kuullosta.

 

[vierailija]

Joo sitä olen vähän pelännytkin. Isomman kanssa leikkii ja puuhailee eikä juuri vierasta mutta muuten ollaan aika pulassa kun nukahtamiset on aina ollut ongelma, nukkuu noin vähän ja kiukuttelee/raivoaa... Tietty jos joku olisi koko ajan kantamassa ja leikittämässä niin viihtyisi hyvin mutta eihän se ole mitenkään mahdollista, hieman on helpottanut kun on isompi lapsi jota seurailee. Mihinköhän pitäisi mennä käymään kun peruslääkäristä tai hoitajilta ei ainakaan ole saatu mitään neuvoja tai apua?

 

[vierailija]

Meillä on aika samanlainen 1,5v tyttö. Tai ainakin lähelle tuota. Onneksi nukkuu sentään hyvin nyt, mutta lähes tähän asti on heräillyt monta kertaa yössä. Myös meillä on 3v lapsi lisäksi.

Uskoisin että meillä on kyse tavallista herkemmästä lapsesta. Hän on aina ollut kova pelästymään kaikkea, ja esim. imurin päälle laittamisesta saa vieläkin paniikkikohtauksen. Meillä imuroidaan niin, että toinen vanhempi on lapsen kanssa toisessa huoneessa sillä aikaa. Lapsen paniikki on niin todellinen, etten todellakaan ala sen enempää altistamaan vielä. Pienempänä emme voineet imuroida ollenkaan kun lapsi oli talossa. Imuroitiin kun hän nukkui ulkona päiväunia esim.

Muuten on todella minussa (äidissä) kiinni, kulkee perässä ja huutaa että pitää päästä syliin. Lähes koko päivän on tuollainen. Satunnaisesti leikkii 3v:n kanssa ja juoksentelee iloisesti.

Kaksi korvatulehdusta meilläkin on ollut, mutta nekin on hoidettu ab:lla pois, ja on tutkittu ettei ole muuten kipeä.

Ulkona hän on myös todella hitaasti lämpiävä, ja pyytää itkien syliin. Joskus saan hänet viihtymään ulkona tunninkin huutamatta, mutta se on poikkeus.

Henkeä pidätellen odotan että kasvaa. Koko ajan menee vähän helpompaan suuntaan. 1,5v neuvolassa puhuin lapsesta, ja sielläkin olivat sitä mieltä että on vaan vähän arempi lapsi, ja että lapsen pitää saada rauhassa olla "mikä on", ja pikkuhiljaa siitä reipastua omaan tahtiinsa. Th sanoi että lapsi on niiin pieni vielä, ettei hänen tarvitsekaan osata olla reipas vielä.

Raskastahan tämä on, joskus enemmän, joskus vähemmän. Nyt lapsi on päikkärillä, ja se on meillä aina sellainen kiva hengähtämis hetki. Nukkuu sentään 2h päiväunet, ja nykyään pitkät yöunetkin.

Autossa lapsi huutaa lähes joka kerta. Tänäänkin huusi niin että hänelle tuli yökköämis refleksi (näitä hänelle tulee heräkästi, ja pienempänä oksenteli usein kun itki) kun kaupasta tultiin. Menne tullen huusi.

Vauvasta asti on ollut työläämpi mitä esikonen. Meni muutama kuukausi kun esikoinen joutui antamaan omasta ajastaan vauvalle. Nyt annamme esikoiselle aikaa "vaikka väkisin". Ettei joudu kokemaan olevansa vähemmän tärkeä.

Emme voi tehdä muuta kuin jaksaa, ja antaa paljon syliä ja rakkautta. Sylissä on kyllä tyytyväinen tyttö, ja kuten ap:lla, kun jaksaa ja ehtii leikkiä, niin on samoin hyvin tyytyväinen ja nauravainen. Mutta valitettavasti sitä ei voi olla 100% ajasta hänen kanssa leikkimässä.

Muiden vastauksista poiketen en itse lähtisi sanomaan että lapsi on jotenkin epänormaali. Toiset vaan ovat tosi työläitä pienenä.

 

[vierailija]

Olisiko silent refluksi? Vie lastenlääkärille ja sano ettei lapsi ole kunnossa äläkä yhtään vähättele oireita.

 

[vierailija]

Saattaa olla jotain sensorisen integraation häiriötä.

http://uusi.sity.fi/wp-content/uploads/2014/01/Infolehti-vanhemmille.pdf
Katso löytyykö jotain tuttua etenkin tuolta vestibulaariselta puolelta.

 

[vierailija]

Saattaa olla jotain sensorisen integraation häiriötä.

http://uusi.sity.fi/wp-content/uploads/2014/01/Infolehti-vanhemmille.pdf
Katso löytyykö jotain tuttua etenkin tuolta vestibulaariselta puolelta.

Meillä ei ainakaan ole mitään tuon suuntaista nähtävissä. Lapsemme on hyvinkin ketterä toimissa, syö erilaisia ruokia, sotkee mielellään kaiken kanssa: hiekkaa, ruokaa, muovailuvahaa...osaa syödä siististi lusikalla, osaa poimia pieniä esineitä, haluaa jo nyt pukea itse ja onnistuukin siinä kohtuullisen hyvin, leikkii isossakin ryhmässä (perhekerho, synttärit) kun on ensin vähän ihmetellyt sylissä, jne jne.

Eri tavalla toimiva ja reagoiva, haastavakin lapsi voi olla ns. normaali.

-Se toinen jolla haastava 1v

 

[vierailija]

Meillä ei ainakaan ole mitään tuon suuntaista nähtävissä. Lapsemme on hyvinkin ketterä toimissa, syö erilaisia ruokia, sotkee mielellään kaiken kanssa: hiekkaa, ruokaa, muovailuvahaa...osaa syödä siististi lusikalla, osaa poimia pieniä esineitä, haluaa jo nyt pukea itse ja onnistuukin siinä kohtuullisen hyvin, leikkii isossakin ryhmässä (perhekerho, synttärit) kun on ensin vähän ihmetellyt sylissä, jne jne.

Eri tavalla toimiva ja reagoiva, haastavakin lapsi voi olla ns. normaali.

-Se toinen jolla haastava 1v

 

[vierailija]

Mulla on samanlainen 1v 4 kk lapsi ja hänelle auttoi huonoihin uniin refluksilääkitys (1v aikoihin). Hänellä oli kurkku tosi aristava ja punoittava. On alkanut nukkumaan tosi hyvin nyt kun ikää tuli muutama kk lisää. Kiukkuisuus ja itkuisuus muita ihmisiä ja vieraita paikkoja kohtaan väheni.

Osa tuosta on valitettavasti kuitenkin lapsen omaa persoonaa. Meillä arkuus on vähentynyt mutta ripustautuvuus ja vaativuus edelleen löytyy. Lapsi on esikoinen joten näin raskaan lapsen hoitamisesta jäi pysyvä trauma. Luovuin toisen lapsen haaveesta koska en jaksaisi enää samaa uudelleen.

 

[vierailija]

Onko kyse poikalapsesta?

 

[vierailija]

Heh siinähän se heti aluksi luki, että poika. Tuon ikäinen ei vielä saa varmastikaan sanottua, jos johonkin sattuu.
Meidän poika on ollut suht auhallinen aina. Kunnes kerran valitteli kipää pippeliä. Tämän seurauksena oli levotonta liikkumista ja oloa selkeäsi helpotti liike/hytkyttely. Kannattaa selvittää onko pojalla kireä esinahka, joka kipeä. Saattaa aiheuttaa virtsan pidättelyä ja levotonta käytöstä. Pienillä pojilla kaikilla kireä esinahka ja yleensä ei vaivaa ja löystyy itsestään, mutta kannatta tutkia tämäkin mahdollisuus.

 

[vierailija]

Meillä ihan samanlaista, lapsi 1 v 2 kk. Meidän lapsella refluksi ja laajat suolisto-oireiset allergiat ja kun oireet pahana meno kuulostaa kovin samalta kuin teillä. Vie lapsi erikoislääkärille että saisitte kokeiluun esim refluksilääkityksen. Voi olla myös ns silent refluksia missä ei siis pulauttelua ole ollenkaan.

 

[vierailija]

Ja mistä tiedät että ei ole vatsakipuja? Kyllähän sitä nyt joku vaivaa jos ei nuku ja raivoaa koko ajan?

 

[vierailija]

Lapset nyt eivät nuku huonosti ja itke jatkuvasti pelkkää 'hankaluuttaan'.
Lapsella on siis jokin vaiva.

Luultavasti vaiva on fyysinen, koska se vaikuttaa myös nukkumiseen noin voimakkaasti.

Syyllisiä voi olla jo tarjotut allergiat, refluksi, astma (yllättävän vaikea diagnosoida, jos lääkärillä ei ole kokemusta) kivut jossain päin kehoa, esim nivelissä, päänsärky jne jne.

Sinuna veisin lapsen ensitöikseni lapsiin erikoistuneelle osteopaatille, jos sieltä ei löydy, niin tule hänen kanssaan Suomeen. Sieltä voit saada ensiavun moneen vaivaan.

Ja sitten lastenlääkärille, ehkä jopa eri alojen spesialisteille.

Samalla kokeilisin lapselle kunnollista kipulääkitystä vähintään 3 päivää, paracetamolia ja ibubrofeiinia painon mukaisilla maksimiannostuksilla 8 tunnin välein. Jos kipulääkitys auttaa niin se voisi antaa lääkärille vinkkejä siitä, mitä kannattaa tutkia.

Jos suvussa on astmaa tai allergiataipumusta, niin 'babybox' tutkimusta myös, mikäli sellainen on jossain saatavilla. Tuossa tutkimuksessa pienelle lapselle voidaan tehdä puhalluskokeisiin verrattavia astmatutimuksia unessa, ei kuitenkaan nukutettuna.

Ja kokeilisin itse varmaan jotain tiukkaa välttämisruokavaliota. Ainakin 2 vko suunnilleen riisiä, mustikkaa ja apteekin maidotonta äidinmaidon korviketta ja katsoisin auttaako.

Sitten vaatisin kokeiluun refluksilääkettä.

Viimeisenä vaihtoehtona lähtisin selvittämään mahdollisia lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen puutteita ja ongelmia, sekä lapsen psyykkisiä ongelmia.

 

[vierailija]

Miltä lapsen liikkuminen näyttää? Luin juuri tänään blogista (melukylä) hieman samankaltaisista nukkumisongelmista, ja lapsella oli reuma. Vasta kun tulehdus eteni ja alkoi vaikuttamaan enemmän, liikkumisen vaikeuden ja turvotuksen kautta päästiin selvyyteen, mikä lasta oli vaivannut.

Itse tutkituttaisin myös veriarvot, josko niissä on häikkää.

Apua hakisin lääkäriltä. En voisi kuvitellakaan 3 lapsen kokemuksella jaksavani kovin hyvin tilanteessanne.

 

[termospullo]

Olisikin neuvola, asutaan ulkomailla joten pitää itse viedä lääkäriin ja
mitä on omalääkärille kerrottu niin hymähtelee vaan ja sanoo että
sellaisia lapset voi olla. Tutkimuksissa kaikki on ollut ok, korvat on
tutkittu huolellisesti kun aiemmin oli parit korvatulehdukset mutta nyt
nekin ovat ok. Muuten on ollut ihan terve. Onkin tullut mieleen voiko
tää olla jotenkin henkistä, voiko tämän ikäisistä vielä päätellä esim.
ylivilkkautta tai muuta. Me vanhemmat ollaan rauhallisia mutta suvussa
on kyllä ollut selviä ylivilkkaus- ja jatkuvasti kiukkuisia tapauksia...

Vie toiselle lääkärille. Omani oli todella vähäuninen, levoton jne, 3v tuli tukimusjakso jossa ilmentyi si-häiriö ja tarkkaavaisuuspulmaa. Reagoi jo vauvana voimakkaasti valoihin,ääniin jne..2v alko ruoan oksentaminen josta edelleen nyt 8v on siedättymässä pois. Meillekin sanottiin että pikkulapset nyt vaan....Kun se ei ihan aina mee niin. Itse olin aivan romuna jo eka vuoden aikana kun ei nukkunu ja jos niin pätkän aikaa yritettyään nukahtaa kauan. Valvoi ja oli ränttynen.

 

[vierailija]

,

 

[vierailija]

Kiitos vastauksista! Helpottavaa tietää että muillakin samankaltaista eikä silti ole ollut mitään ns.epänormaalia. Tuntuu vaan että kaikilla on lapset helpompia... Poika voi nukkua nykyisin kyllä yön heräämättä mutta yöunien kesto 7-8 tuntia eli lyhyiksi jää eikä sitten nukahda uudestaan. Juurikin nukahtaminen on ollut usein ongelma. Hampaita on kyllä koko ajan tulossa, huomaa että silloin on entistä äkäisempi mutta kipulääkkeet auttaa eikä lääkkeen vaikutuksen aikana juuri kiukuttele tai valvota. Verikokeet on ok, mitään vaivaa ei ole näissä perustutkimuksissa löytynyt, siksi juurikin epäilin että olisi jotenkin erityisherkkä tai ylivilkas. Jos jatkuu vaikeana niin mennään yksityiselle tai jonnekin muualle jossa yritetään selvittää paremmin. Kuitenkin tuntuu että on tuollainen temperamentti tai luonteenpiirteet...

 

[vierailija]

Meillä on erittäin vaikea 1v 3kk poika, ollut jo pienestä... Unimäärä on ollut puolet siitä mitä keskimääräisesti ikäisillään. Aina pitäisi olla sylissä kannettavana, muuten huutaa ja raivoaa ihan täysillä. Mitään vatsakipuja tai muita ei ole, jos nousee seisomaan ja pitää sylissä niin rauhoittuu heti mutta kantorepussa ei kotona viihdy koska siinä ei pääse tarpeeksi liikkumaan tai kääntyilemään. Olen tottunut tekemään lähes kaiken vasemmalla kädellä, lapsi toisella käsivarrella mutta tämä alkaa olla vaikeaa 1v 3kk ikäisen kanssa vaikka kevyt ikäisekseen onkin. Lattialla ollessaan ei ole hetkeäkään paikallaan eikä pysty istumaan huutamatta esim. auton istuimessa ollenkaan.

Iltaisin nukuttaminen kestää vähintään 30min, samoin jos herää yöllä. Nukahtaa vain sylissä kantaen tai hytkyttäen, mikään muu ei ole toiminut. Jos laittaa sänkyynsä ja silittelee niin nousee heti seisomaan, hyppii ja kaatuilee, juoksee ympäriinsä ja raivoaa ihan täysillä! Huutoa voi jatkua vaikka tunnin tai niin kauan kuin jaksaa huutaa, tosin ei voi kokeilla huudattaa koska meillä mies viimeistään jatkaa kantamista kun itse en jaksa enää. Joskus on pitänyt hytkyttää sylissä 1-2 tuntia öisin että nukahtaisi uudestaan. Enää ei onneksi heräile usein mutta uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Yöunet voi olla klo 22-05 mikä ei ole aikuisellekaan tarpeeksi mutta uudestaan ei nukahda enää. Päikkärit max. 1 tunti.

Herättyään päikkäreiltä on useimmiten pahalla tuulella, pitäisi kantaa taas pari tuntia mutta jos en kanna niin siinä rääkyy ja roikkuu vaatteissa kuten nytkin kun kirjoitan tätä. Tuntuu että suuri osa hereillä olosta menee kiukutteluun, kukaan ei jaksa hoitaa kun tietävät tämän ja itse en halua enkä jaksa enää kantaa tuntikausia vuorokaudessa joten kun mies ei ole kotona niin annan vaan huutaa kun mikään ei auta. Isompi lapsi 3v on ollut aivan erilainen, mitään tällaista ei ole ollut joten olen vähän pulassa. 1-vuotiasta on pakko kantaa aamun ajan ja isomman päikkärien ajan ettei huuda ja herätä isompaa. Mitä voisin tehdä? Onko kellään ollut tällaista, mistä olette saaneet apua? Olen niin poikki tämän jatkuvan raivoamisen kanssa että jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin en olisi toista lasta hankkinut... Koko ajan pitäisi kantaa, viihdyttää, jos ei saa tahtoa läpi niin huutaa vaikka monta tuntia...

 

[vierailija]

Varaa aika psykoterapeutille ja pyydä mim-videointi. Terapeutti voi nähdä kommunikoinnissanne tai lapsen käyttäytymisessä epäkohdan, jota et väsymyksen takia välttämättä itse huomaa. Meillä nyt 5-vuotias ja läheisriippuvuus helpottanut nyt viimeisen vuoden aikana. Meillä auttoi kun istuin alas lattialle ja annoin täyden huomioni pojalle. Kuuntelen kunnolla mitä hän puhuu ja katson silmiin. Tankkaa vaikka viikon verran tällästä huomiota hänelle, toivottavasti helpottaa. Vaikka kantaisit sylissäkin, et ole välttämättä lapselle läsnä. Enkä tarkoita arvostella! Tuossa tilanteessa sitä on vaan niin sumussa ja väsynyt ettei jaksa. Äläkä puhu lapsesta, että hän on vaikea, huomasin omalla kohdalla että ihmiset asennoituvat häneen sen mukaisesti ja se taas pahentaa tilannetta Nii ja meillä myös 8-vuotias, eli sama tilanne oli ja paha mieli myös isomman sisaruksen puolesta, mutta nyt ovat tosi läheisiä keskenään ja tasapainoisia pikkumiehiä Voimia jaksamiseen!!

 

[vierailija]

Varaa aika psykoterapeutille ja pyydä mim-videointi. Terapeutti voi nähdä kommunikoinnissanne tai lapsen käyttäytymisessä epäkohdan, jota et väsymyksen takia välttämättä itse huomaa. Meillä nyt 5-vuotias ja läheisriippuvuus helpottanut nyt viimeisen vuoden aikana. Meillä auttoi kun istuin alas lattialle ja annoin täyden huomioni pojalle. Kuuntelen kunnolla mitä hän puhuu ja katson silmiin. Tankkaa vaikka viikon verran tällästä huomiota hänelle, toivottavasti helpottaa. Vaikka kantaisit sylissäkin, et ole välttämättä lapselle läsnä. Enkä tarkoita arvostella! Tuossa tilanteessa sitä on vaan niin sumussa ja väsynyt ettei jaksa. Äläkä puhu lapsesta, että hän on vaikea, huomasin omalla kohdalla että ihmiset asennoituvat häneen sen mukaisesti ja se taas pahentaa tilannetta Nii ja meillä myös 8-vuotias, eli sama tilanne oli ja paha mieli myös isomman sisaruksen puolesta, mutta nyt ovat tosi läheisiä keskenään ja tasapainoisia pikkumiehiä Voimia jaksamiseen!!

Hyviä huomioita ja neuvoja. Tuohon suuntaan olen itsekin lähtenyt keskittymään. Annan oikeasti huomiota.

T: se toinen jolla vähän vaativampi 1,5v