Minulla on perhe ja olen naimisissa, kuitenkin sydämeni on kuulunut jo vuosia ihan toiselle miehelle.
Tapasimme sydäntalvella muutama vuosi sitten, tämä suloinen ulkomaalainen mies vannoi minulle heti rakkauttaan ja sai pääni pyörälle puheillaan. Muutaman viikon häntä onnistuneesti torjuin, kunnes suostuin lähtemään ulos hänen kanssaan...se olikin sitten menoa. Kävimme paljon leffoissa ja ulkona syömässä...maksoin aina kaiken. Hän puhui rakkaudesta ja perheenperustamisesta, ja minä kuuntelin lumoutuneena. Suhteemme päätyi sänkyyn, tai kellarinlattialle...mitäpä ihminen ei himoissaan tekisi.
Meni pari kuukautta kunnes hän pudotti pommin, hän ei ollutkaan se joksi oli esittäytynyt. Hän oli ilman papereita Suomeen tullut ja täällä onnistuneesti jo vuosia pyörinyt ja tehnyt pimeitä töitä. Lupasi kuitenkin järjestää asiansa, ja minähän uskoin.
Elin yhden elämäni onnellisimmista vuosista, vietimme paljon aikaa yhdessä...ja aina vaan valehtelin kotona menoistani.
Vuosi vaihtui ja suhteemme alkoi rakoilla. Olimme pitkiäkin aikoja erossa toisistamme, mutta aina vaan hakeuduimme toistemme syliin. Seksi meillä sujui, ja se oli aina vaan yhtä nautitavaa.
Mies teki yhden reissun Eurooppaan, haki väärennettyjä papereita itselleen ja vannoi että kaikki vielä järjestyy. Lapsenteko ja naimisiinmeno väijyivät kiitettävän usein keskusteluissamme, mutta aina ne onnistuin jotenkin huitomaan takavasemmalle.
Toissa keväänä mies jäi vihdoin kiinni paperittomuudestaan ja istui ensi vankilassa ja siirtyi sitten vastaanottokeskukseen, josta taas kerran itseni löysin hänen kainalostaan. Tsemppasin ja loin uskoa, että siitäkin vielä selvitään...ja selvittiin.
Hän muutti toiselle paikkakunnalle ja tapaamisemme harvenivat, pidimme kuitenkin lähes päivittäin yhteyttä puhelmitse.
Viime syksynä yritin pyristellä irti, selittää itselleni että tämän on loputtava koska en ole pässyt irti aviomiehestänikään vaikkei meillä mitään yhteistä enää olekaan. Mutta joku vetovoima minua vain edelleen veti tämän toisen miehen luokse ja syksyn kuljinkin hänen luonaan.
Jouluun saakka sitä herkkua kesti, aavistelin jo että jotain on tapahtunut, mutta en suostunut uskomaan mitään pahaa..rakkaudentunnustuksia kuitenkin sateli ja minun kanssani haluttiin naimisiin. Kovasti odotettiin päätöstä oleskeluluvan saamisesta, jota ei edelleenkään ole tullut...
Sitten hiljeni, viesteihini eikä puheluihini vastattu. Pienen salapoliisityön jälkeen sain tietää että tämä pelimies onkin seurustellut syksystä saakka jonkun toisen kanssa ja siltikin piti aina vain hauskaa minun kanssani. Tämä uusi nainen ei tiennyt meistä kahdesta mitään.
Se että minua pyöritettiin toisena naisena ei minua satuta, eniten satuttaa se että olen vihdoin pääsemässä vapaaksi avioliitostani ja olin oikeasti valmis nyt perustamaan perheen tämän toisen miehen kanssa.
Mitä ihmettä minä nyt teen? Yksinjääminenkään ei pelota, koska tiedän löytäväni seuraa itselleni jos sitä tarvitsen. Mutta luulen, että en voi unohtaa tätä usemman vuoden salasuhdettani ja ihmistä jota oikeasti aloin rakastamaan.
En ole tyhmä, tiedän että koira ei karvoistaan eroon pääse. Ja kun tätä pelaamista useamman naisen kanssa jo tapahtui, niin sitä olisi varmaan luvassa jatkossakin. Ehkä muslimeilla sitten on lupa vähän pompotella naisiaan...? Enkähän voi tietää vaikka nämä kaksi oikeasti olisivat rakastuneet, mutta ihmettelen vain että miksi se piti minulta salata.
Antakaa neuvoja, mitä teen? Miten jatkan?
Miten sä aiheutat sen että miehestäsi on tullut tuollainen?
Sillä se selviää aina.
Ap olisi voinut koska tahansa laittaa eron viereille (siinä on kuitenkin harkinta-aikakin) ja hankkia asunnon ja muuttaa erilleen. Nyt on varmaan uuden miehen asuntokin valmiina minne muuttaa.
