Kun rakastut vieraaseen mieheen....ja tarinalla ei olekaan se onnellisin loppu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No johan sinä neuvon annoit...että perukoon ap vain matkansa ja tuottakoon siinä(kin) asiassa lapsilleen ison pettymyksen. Jos oikein ymmärsin niin tämä matka on hankittu jo aika päivää sitten ja sitä varmaan lapsetkin odottavat.

Oikeinko olisi jatkaa huonossa liitossa jossa lapset eivät nää normaalia aikuistenvälistä kommunikaatiota ja hellyyttä, unohtaa omat tarpeet joita meillä jokaisella on ja valehdella lapsille kuinks onnellinen äiti onkaan

Lähteköön ap sinne reissuun vain lastensa kanssa kuten alunperin on ilmeisesti tarkoitus ollut.

Oikein olisi ollut erota aikaa sitten jos liitto on tuntunut huonolta eikä alkaa säätään kahden eri miehen kanssa. Tietääköhän ap:n mies mitään tuosta ekasta suhteesta.
 
Turhaan sä Ap tätä asiaa täällä vatkaat. Nämä elämäänsä tympääntyneet kotiäidit ei sun tilannetta ymmärrä, etkä heiltä tule muuta kuin ilkeyksiä saamaan osaksesi.

Tsemppiä ja hyvää lomaa teille kaikille. Sinäkin olet onnesi ansainnut ja kun äiti voi hyvin niin lapsetkin voivat hyvin :)

Sinun mielestäkö ap on tehnyt kaiken oikein miestään kohtaan? Miksi pettäminen on oikein? Miksi tuollaiset tilanteet pitäisi ymmärtää?
 
Ehkä voisi kertoa lapsille nyt että ero on tulossa ja muutaman päivän päästä kysäistä että jaksavatko vielä lähteä reissuun. Mutta ei mitään uusia äijänkuvatuksia mukaan.

(Tai jos itse olisin samassa tilanteessa, niin tunnustaisin aviomiehelle salasuhteen sen etelän ihmeen kanssa ja pyytäisin anteeksi. Sit jos mies olisi vielä valmis jatkamaan niin ehdottaisin että lähdettäisiin pariterapiaan tai jollekin avioliittoleirille, koska miehenkin touhuissa on paljon korjattavaa. Jos se avioliitto nyt olisi edes korjattavissa enää...)
 
Ehkä voisi kertoa lapsille nyt että ero on tulossa ja muutaman päivän päästä kysäistä että jaksavatko vielä lähteä reissuun. Mutta ei mitään uusia äijänkuvatuksia mukaan.

(Tai jos itse olisin samassa tilanteessa, niin tunnustaisin aviomiehelle salasuhteen sen etelän ihmeen kanssa ja pyytäisin anteeksi. Sit jos mies olisi vielä valmis jatkamaan niin ehdottaisin että lähdettäisiin pariterapiaan tai jollekin avioliittoleirille, koska miehenkin touhuissa on paljon korjattavaa. Jos se avioliitto nyt olisi edes korjattavissa enää...)

Mies tietää nämä molemmat suhteeni, kun alkuun pääsin niin kerroin kaiken.

Olen vuosien aikana ehdottanut myös pariterapiaa, jo ennenkuin aloin vehtaamaan kenenkään kanssa. Ei hän halua lähteä, kun hänestä ei tarvetta moiseen ole. Minä oikeasti yritin kannatella liittoamme ja saada sen toimimaan kunnes kamelin selkä katkesi ja toimin niinkuin toimin. Moraalisesti varmasti väärin, mutta minulle se oli silloin pakokeino siitä painajaisesta joka kotona odotti.
 
Mies tietää nämä molemmat suhteeni, kun alkuun pääsin niin kerroin kaiken.

Olen vuosien aikana ehdottanut myös pariterapiaa, jo ennenkuin aloin vehtaamaan kenenkään kanssa. Ei hän halua lähteä, kun hänestä ei tarvetta moiseen ole. Minä oikeasti yritin kannatella liittoamme ja saada sen toimimaan kunnes kamelin selkä katkesi ja toimin niinkuin toimin. Moraalisesti varmasti väärin, mutta minulle se oli silloin pakokeino siitä painajaisesta joka kotona odotti.
No mitä mies tuumasi kun kerroit siitä kellarimiehestä?
Jos hän haluaa jatkaa avioliittoa, niin voisit sanoa että sillä ehdolla, jos suostuu pariterapiaan.

Ymmärrän että olet monia vuosia kärvistellyt, mutta ei sulla nyt tässäkään vaiheessa kiire tartte olla uuden äijän kanssa. Se uusi mies joutaa kyllä odottaa pääsiäisenkin yli.
 
No mitä mies tuumasi kun kerroit siitä kellarimiehestä?
Jos hän haluaa jatkaa avioliittoa, niin voisit sanoa että sillä ehdolla, jos suostuu pariterapiaan.

Ymmärrän että olet monia vuosia kärvistellyt, mutta ei sulla nyt tässäkään vaiheessa kiire tartte olla uuden äijän kanssa. Se uusi mies joutaa kyllä odottaa pääsiäisenkin yli.

Eipä tuo tuumannut sen enempää. Hymähti vain ja totesi että elämä jatkuu tämänkin jälkeen
 
Ap älä turhaan jarruttele uuden rakkauden kanssa.

Olen elänyt itse tuon saman polun. Olin naimisissa kun törmäsin nykyiseen puolisooni. Meidän välillä kipinöi niin voimakkaasti, että annoin tunteiden viedä ja unohdin väljähtäneen parisuhteeni, petin miestäni. Ilmoitin nopeasti kotona haluavani erota toisen miehen vuoksi ja aika nopsaan muutimme lasten kanssa uuden miehen luokse.
Lapset sopeutuivat hyvin, eikä mitään ongelmia ole ollut. Olemme nyt nelisen vuotta olleet yhdessä ja ex-mieheni kanssa välit ovat paremmat kuin koskaan, ystävinä. Paljon vietämme aikaa yhdessä, minä ja perheeni sekä ex-mies naisystävänsä kanssa.
Miksi roikkua huonossa suhteessa jos elämä tarjoaa tilalle jotain parempaa? Laita ero vain vireille ja suuntaa hangille lastesi ja miesystäväsi kanssa luottavaisin mielin, se voi olla jonkun uuden alku
 
90b1bbad15884f989745e5be7c6f179e.jpg
 
Ap älä turhaan jarruttele uuden rakkauden kanssa.

Olen elänyt itse tuon saman polun. Olin naimisissa kun törmäsin nykyiseen puolisooni. Meidän välillä kipinöi niin voimakkaasti, että annoin tunteiden viedä ja unohdin väljähtäneen parisuhteeni, petin miestäni. Ilmoitin nopeasti kotona haluavani erota toisen miehen vuoksi ja aika nopsaan muutimme lasten kanssa uuden miehen luokse.
Lapset sopeutuivat hyvin, eikä mitään ongelmia ole ollut. Olemme nyt nelisen vuotta olleet yhdessä ja ex-mieheni kanssa välit ovat paremmat kuin koskaan, ystävinä. Paljon vietämme aikaa yhdessä, minä ja perheeni sekä ex-mies naisystävänsä kanssa.
Miksi roikkua huonossa suhteessa jos elämä tarjoaa tilalle jotain parempaa? Laita ero vain vireille ja suuntaa hangille lastesi ja miesystäväsi kanssa luottavaisin mielin, se voi olla jonkun uuden alku

Samaa mieltä olen.Kuuntelet sydämesi ääntä.Usein kuitenkin intohimoisena alkanut suhde ei pysy samana kauan.Mutta kun nykyinen suhde ei toimi kotona on ero varmaan parempi teille molemmille. joten anna ensin aikaa itsellesi ja sitten uusi suhde.
 
Samaa mieltä olen.Kuuntelet sydämesi ääntä.Usein kuitenkin intohimoisena alkanut suhde ei pysy samana kauan.Mutta kun nykyinen suhde ei toimi kotona on ero varmaan parempi teille molemmille. joten anna ensin aikaa itsellesi ja sitten uusi suhde.

Eipä kuule toimi sen paremmin tulevaisuudessakaan, vaan sama toistuu ja uus äijä taas kierroksessa kun ei elämä sujunutkaan niinkuin ap juuri halusi.

Miehesi reaktiosta päätellen muutenkaan pahemmin ihmettelyä etteikö seksi tai muu kiinnosta jos muutenkaan ei koko ap kiinnosta :D Miten sä aiheutat sen että miehestäsi on tullut tuollainen?

Tuskin parempi onni ensikerralla, jos et saanut selvitettyä tätäkään.

Uutta vaan! ;) Sillä se selviää aina.
 
Eipä kuule toimi sen paremmin tulevaisuudessakaan, vaan sama toistuu ja uus äijä taas kierroksessa kun ei elämä sujunutkaan niinkuin ap juuri halusi.

Miehesi reaktiosta päätellen muutenkaan pahemmin ihmettelyä etteikö seksi tai muu kiinnosta jos muutenkaan ei koko ap kiinnosta :D Miten sä aiheutat sen että miehestäsi on tullut tuollainen?

Tuskin parempi onni ensikerralla, jos et saanut selvitettyä tätäkään.

Uutta vaan! ;) Sillä se selviää aina.

Luitko koko viestiketjun? On tainut miehellä itsellään ne ongelmat iskeä ihan itsellään ilman vaimon apua. Pari vuotta on ihan pirun pitkä aika olla suhteessa jossa seksi ei toimi eikä toista saa kiinnostumaan mistään. Pitkään on ap sietänyt tilannetta ennenkuin on murtunut.
Mitä ei saanut selvitettyä? Eroa hakee ja jatkaa elämää onnellisena. Ehkä tämä mies tekeekin ap:n elämästä sellaisen mitä jokainen parisuhteeltaan toivoo, ei silloin tarvitse vieraisiin pöytiin vilkuilla. Itse ainakin sekoaisin jos oma mies olisi tuollainen kuin ap:llä, seksi ja läheisyys ovat kuitenkin niitä tärkeimpiä asioita parisuhteessa, toimivassa sellaisessa
 
Luitko koko viestiketjun? On tainut miehellä itsellään ne ongelmat iskeä ihan itsellään ilman vaimon apua. Pari vuotta on ihan pirun pitkä aika olla suhteessa jossa seksi ei toimi eikä toista saa kiinnostumaan mistään. Pitkään on ap sietänyt tilannetta ennenkuin on murtunut.
Mitä ei saanut selvitettyä? Eroa hakee ja jatkaa elämää onnellisena. Ehkä tämä mies tekeekin ap:n elämästä sellaisen mitä jokainen parisuhteeltaan toivoo, ei silloin tarvitse vieraisiin pöytiin vilkuilla. Itse ainakin sekoaisin jos oma mies olisi tuollainen kuin ap:llä, seksi ja läheisyys ovat kuitenkin niitä tärkeimpiä asioita parisuhteessa, toimivassa sellaisessa

Ja kaikki nuo oikeuttaa tietenkin pettämiseen.o_O
Ap:n kohdalla vielä kahden eri miehen kanssa.o_O
Ruusukimpun joo ansaitsee ja taputukset sekä säälit.(y)
Lapsillekin esimerkillinen äiti kuinka huono suhde ja eroasiat. Pettämällä.(y)

Jotkut vielä puolustelee tekoja.:eek: Ap olisi voinut koska tahansa laittaa eron viereille (siinä on kuitenkin harkinta-aikakin) ja hankkia asunnon ja muuttaa erilleen. Nyt on varmaan uuden miehen asuntokin valmiina minne muuttaa.(y)
 
Ja kaikki nuo oikeuttaa tietenkin pettämiseen.o_O
Ap:n kohdalla vielä kahden eri miehen kanssa.o_O
Ruusukimpun joo ansaitsee ja taputukset sekä säälit.(y)
Lapsillekin esimerkillinen äiti kuinka huono suhde ja eroasiat. Pettämällä.(y)

Jotkut vielä puolustelee tekoja.:eek: Ap olisi voinut koska tahansa laittaa eron viereille (siinä on kuitenkin harkinta-aikakin) ja hankkia asunnon ja muuttaa erilleen. Nyt on varmaan uuden miehen asuntokin valmiina minne muuttaa.(y)

Taisin tuolla jossain jo sanoa että emme ole hynttyitä yhteen laittamassa tai alkamassa perhettä leikkimään tässä vaiheessa.
Mulla on ihan tämä oma koti, johon lasten kanssa jään. Asuntoasiasta ei onneksi tarvitse sotaa käydä, minä olen tästä osuuden lunastanut itselleni omalta äidiltäni ja avioehto on tehty.

Ongelma onkin miten saan tuon mieheni tajuamaan että tämä tarina on loppua vaille valmis ja elämän on jatkuttava erillään.
 
Minulla on perhe ja olen naimisissa, kuitenkin sydämeni on kuulunut jo vuosia ihan toiselle miehelle.

Tapasimme sydäntalvella muutama vuosi sitten, tämä suloinen ulkomaalainen mies vannoi minulle heti rakkauttaan ja sai pääni pyörälle puheillaan. Muutaman viikon häntä onnistuneesti torjuin, kunnes suostuin lähtemään ulos hänen kanssaan...se olikin sitten menoa. Kävimme paljon leffoissa ja ulkona syömässä...maksoin aina kaiken. Hän puhui rakkaudesta ja perheenperustamisesta, ja minä kuuntelin lumoutuneena. Suhteemme päätyi sänkyyn, tai kellarinlattialle...mitäpä ihminen ei himoissaan tekisi.

Meni pari kuukautta kunnes hän pudotti pommin, hän ei ollutkaan se joksi oli esittäytynyt. Hän oli ilman papereita Suomeen tullut ja täällä onnistuneesti jo vuosia pyörinyt ja tehnyt pimeitä töitä. Lupasi kuitenkin järjestää asiansa, ja minähän uskoin.
Elin yhden elämäni onnellisimmista vuosista, vietimme paljon aikaa yhdessä...ja aina vaan valehtelin kotona menoistani.

Vuosi vaihtui ja suhteemme alkoi rakoilla. Olimme pitkiäkin aikoja erossa toisistamme, mutta aina vaan hakeuduimme toistemme syliin. Seksi meillä sujui, ja se oli aina vaan yhtä nautitavaa.
Mies teki yhden reissun Eurooppaan, haki väärennettyjä papereita itselleen ja vannoi että kaikki vielä järjestyy. Lapsenteko ja naimisiinmeno väijyivät kiitettävän usein keskusteluissamme, mutta aina ne onnistuin jotenkin huitomaan takavasemmalle.

Toissa keväänä mies jäi vihdoin kiinni paperittomuudestaan ja istui ensi vankilassa ja siirtyi sitten vastaanottokeskukseen, josta taas kerran itseni löysin hänen kainalostaan. Tsemppasin ja loin uskoa, että siitäkin vielä selvitään...ja selvittiin.
Hän muutti toiselle paikkakunnalle ja tapaamisemme harvenivat, pidimme kuitenkin lähes päivittäin yhteyttä puhelmitse.
Viime syksynä yritin pyristellä irti, selittää itselleni että tämän on loputtava koska en ole pässyt irti aviomiehestänikään vaikkei meillä mitään yhteistä enää olekaan. Mutta joku vetovoima minua vain edelleen veti tämän toisen miehen luokse ja syksyn kuljinkin hänen luonaan.

Jouluun saakka sitä herkkua kesti, aavistelin jo että jotain on tapahtunut, mutta en suostunut uskomaan mitään pahaa..rakkaudentunnustuksia kuitenkin sateli ja minun kanssani haluttiin naimisiin. Kovasti odotettiin päätöstä oleskeluluvan saamisesta, jota ei edelleenkään ole tullut...
Sitten hiljeni, viesteihini eikä puheluihini vastattu. Pienen salapoliisityön jälkeen sain tietää että tämä pelimies onkin seurustellut syksystä saakka jonkun toisen kanssa ja siltikin piti aina vain hauskaa minun kanssani. Tämä uusi nainen ei tiennyt meistä kahdesta mitään.

Se että minua pyöritettiin toisena naisena ei minua satuta, eniten satuttaa se että olen vihdoin pääsemässä vapaaksi avioliitostani ja olin oikeasti valmis nyt perustamaan perheen tämän toisen miehen kanssa.
Mitä ihmettä minä nyt teen? Yksinjääminenkään ei pelota, koska tiedän löytäväni seuraa itselleni jos sitä tarvitsen. Mutta luulen, että en voi unohtaa tätä usemman vuoden salasuhdettani ja ihmistä jota oikeasti aloin rakastamaan.
En ole tyhmä, tiedän että koira ei karvoistaan eroon pääse. Ja kun tätä pelaamista useamman naisen kanssa jo tapahtui, niin sitä olisi varmaan luvassa jatkossakin. Ehkä muslimeilla sitten on lupa vähän pompotella naisiaan...? Enkähän voi tietää vaikka nämä kaksi oikeasti olisivat rakastuneet, mutta ihmettelen vain että miksi se piti minulta salata.
Antakaa neuvoja, mitä teen? Miten jatkan?

Kuulostaa tutulta.Taitaa olla enemmänkin naisia oyörityksessä..
 
Taisin tuolla jossain jo sanoa että emme ole hynttyitä yhteen laittamassa tai alkamassa perhettä leikkimään tässä vaiheessa.
Mulla on ihan tämä oma koti, johon lasten kanssa jään. Asuntoasiasta ei onneksi tarvitse sotaa käydä, minä olen tästä osuuden lunastanut itselleni omalta äidiltäni ja avioehto on tehty.

Ongelma onkin miten saan tuon mieheni tajuamaan että tämä tarina on loppua vaille valmis ja elämän on jatkuttava erillään.


Jos tämä uusikin suhde ajautuu karille, niin sinun ap kannattaisi miettiä, että mitä yhteistä tässä kuviossa on?

Se yhteinen tekijä ole SINÄ!!! Joten ei se tilanne miestä vaihtamalla muutu. Tilanne muuttuu vain, jos sinä alat tekemään töitä itsesi kanssa ja sinä muutut.
 
Jos tämä uusikin suhde ajautuu karille, niin sinun ap kannattaisi miettiä, että mitä yhteistä tässä kuviossa on?

Se yhteinen tekijä ole SINÄ!!! Joten ei se tilanne miestä vaihtamalla muutu. Tilanne muuttuu vain, jos sinä alat tekemään töitä itsesi kanssa ja sinä muutut.

Se on yllättävän helppo huudella mielipiteitään kun ei asioista tiedä yhtään mitään!
Minä olen seurannut läheltä tuon perheen elämää sieltä saakka kun nämä kaksi alkoivat seurustelemaan nuorina aikuisina. Ei pitäisi puuttua, mutta puutun kuitenkin...

Moniko olisi antanut anteeksi ne alkuaikojen mustat silmät ja haljenneet huulet, jotka mies naiselleen kännipäissään tarjosi?
Moniko olisi antanut anteeksi ja yrittänyt uudelleen kun perhe hajosi kertaalleen isän kohdellessa kovakouraisesti lastaan?
Moniko olisi pyörittänyt perheen arkea ja hoitanut lasten asioita lähes yksin kaikkien vuosien ajan? Isähän ei tiedä edes lastensa opettajien nimiä, kun ei satu kiinnostamaan :/
Moniko olisi kaiken tuon jälkeen kestänyt vielä kaiken henkisen painostuksen ja alistamisen josta ovat saaneet myös lapset osansa?
Kun vaimo alkaakin huolehtia itsestään ja terveydestään niin mies käyttää viimeisen ässänsä ja ei hoida parisuhdetta kuten pitäisi...ei ole ihme että vahvempikin ihminen murtuu ja tekee niitä vääriäkin ratkaisuja. Onko tämä kaikki kyseisen naisen syytä? Onko kyse todellakin vain siitä että vaimon pitäisi muuttua? Onko puoliso todellakin vain uhri?

Ehkä tämä kaikki olikin vain se pakoreitti ulos suhteesta joka on pitkään pysynyt pystyssä vain vaimon selkärangan varassa
 
Tää ap:n mies selvästi salaa omaa salarakastaan. Ihan selvät merkit, ei edes erosta kuuleminen hätkähdyttänyt. Taitaa vain huokaista kun ei tarvitse kantaa salailu ja omantunnon taakkaa.
 
Se on yllättävän helppo huudella mielipiteitään kun ei asioista tiedä yhtään mitään!
Minä olen seurannut läheltä tuon perheen elämää sieltä saakka kun nämä kaksi alkoivat seurustelemaan nuorina aikuisina. Ei pitäisi puuttua, mutta puutun kuitenkin...

Moniko olisi antanut anteeksi ne alkuaikojen mustat silmät ja haljenneet huulet, jotka mies naiselleen kännipäissään tarjosi?
Moniko olisi antanut anteeksi ja yrittänyt uudelleen kun perhe hajosi kertaalleen isän kohdellessa kovakouraisesti lastaan?
Moniko olisi pyörittänyt perheen arkea ja hoitanut lasten asioita lähes yksin kaikkien vuosien ajan? Isähän ei tiedä edes lastensa opettajien nimiä, kun ei satu kiinnostamaan :/
Moniko olisi kaiken tuon jälkeen kestänyt vielä kaiken henkisen painostuksen ja alistamisen josta ovat saaneet myös lapset osansa?
Kun vaimo alkaakin huolehtia itsestään ja terveydestään niin mies käyttää viimeisen ässänsä ja ei hoida parisuhdetta kuten pitäisi...ei ole ihme että vahvempikin ihminen murtuu ja tekee niitä vääriäkin ratkaisuja. Onko tämä kaikki kyseisen naisen syytä? Onko kyse todellakin vain siitä että vaimon pitäisi muuttua? Onko puoliso todellakin vain uhri?

Ehkä tämä kaikki olikin vain se pakoreitti ulos suhteesta joka on pitkään pysynyt pystyssä vain vaimon selkärangan varassa

Älä nyt ap viitsi esittää perhetuttua. :D:alien::ROFLMAO:
 
Mitä on omasta kaveripiiristä kuunnellut niin ulkomaalaiset miehet tietää mistä narusta vetää ja ne vie kuin siwan kassia jos ei ole realisti. Ja kyllähän sen järkikin sanoo että ei ne niitä rahojaan naisiin käytä, jos niillä jotain siellä tilillä on. Kun lähtökohtaisesti ne on sellaisesta maasta kotoisin missä nainen jätetään yksin ja lähdetään itse sen paremman elämän perään. Ihan oikeeasti. Ottakaa jo kanssasisaret oppia, älkää tuhotko elämäänne jonkun vieraan miehen kanssa joka lupaa mahdottomuuksia.
 

Yhteistyössä