Muuttuuko teini joskus mukavaksi?

[vierailija]

Meillä oli ihana poikalapsi. - Sitten hänestä tuli teini. Hän on ihan ok, ollut siis myös teiniajan, mutta nyt, kun hän täyttää pian 19, olen alkanut miettiä, jatkuuko mykkyys ja vakavuus ihmisellä aikuisenakin. - Sitten se vähä puhekontakti, jota meillä on. Kas tässä esimerkki: Me vanhemmat olemme tuumanneet jo pidempään, että teini tarvitsisi uuden sängyn. Olen varma siitä, että ainakin kerran olen tästä teinille sanonut ja hän vastasi: "Joo." - No, tänään otin huonekaluputiikin esitteen ja annoin sen teinille, kehotin ottamaan mittanauhan mukaan ja miettimään, miten järjestää huoneensa niin, että uusi sänky mahtuu. - Tästä teini myrtyi ja sanoi, ettei hän mitään uutta sänkyä tarvitse. - Olin aivan ällistynyt. Tällaista viestintä on usein. Hän kuuntelee asian ja sanoo: "Joo." ja kun aika koittaa, ilmenee, ettei se olekaan "joo". - Kun kerroin hänelle tästä "joo:sta", hän ei selittänyt mitenkään. Miksei? - Onko teillä ollut tällaista ja koheneeko välit joskus?

 

[vierailija]

Kyllä 19 vuotias on jo nuori mies eikä mikään teini. Potki se pois kotoa!

 

[vierailija]

Kyllä 19 vuotias on jo nuori mies eikä mikään teini. Potki se pois kotoa!

Eh? Niin eli sä et muuttunut mukavaksi. Just. Nine _teen_ on kyllä teini.

 

[Zariza]

Kyllä hän vielä muuttuu - ja ajoittain vanhempikin ihminen elää ajatuksissaan, miettii jotain mieltään painavampaa kuin uudet huonekalut. Pojilla on vielä se pakollinen armeija, mikä auttaa nopeuttamaan muutosta takaisin mukavaksi ja järkeväksi nuoreksi aikuiseksi murkkutyttöjä nopeammin.

 

[vierailija]

Kiitos, zariza.

 

[vierailija]

Kuullostaisi melko normaalilta, joskin epämukavalta, ikään kuuluvalta kehitykseltä. Teini (jota 19v. yhä on) käy läpi valtavaa hormoonimyllerrystä, joka pistää pakan todella sekaisin ja ajaa irtautumaan vanhemmistaan, jotta tulevaisuudessa selviytyisi ilmankin vanhempiaan.
Monesta kammottavasta hormoonihirviöstä, paljon paljon pahemmista kuin poikasi teksri perusteella, on oikeasti voinut tulla aivan ihania ja hurmaavia ihmisiä päästyään vaikean ikävaiheen yli.

Tietynlainen asioihin tarttumattomuus ja aikaansaamattomuus sekin on yleensä ihan normaalia. Teineille ei yleensä ole ominaista naurtia kodin järjestelystä ja muusta vastaavasta.

Riittää, että sinä olet läsnä ja teet teinille selväksi, että hän on rakas ja tärkeä ja luoksesi voi aina tulla, oli asia tahansa.
Vastaus "joo" ja tylsämielinen ilme voi salaa tarkoittaa: "Säkin olet mulle rakas." Vaikka teini ei sitä ikinä myöntäisikään.

 

[vierailija]

Vinkki: 19- vuotiaalle ei kannata ostaa uusia huonekaluja. Parempi on hankkia uudet huonekalut suoraan uuteen kotiin, kun muutto on ajankohtainen. Näin pääsee muutossa vähemmällä ja uuden kodin kalustus on helpompaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

jotku nyt on vaan juroja, ja sille ei voi mitään. mutta kyllä ne jossain vaiheessa yleensä alkaa puhumaan

 

[.....]

Itse ainakin olin tuossa iässä viellä vanhemmilleni angstinen ja mykkä teini. Ajan myötä helpottaa. Tai sitten ei. Vieläkin välillä taannun teinin asteelle äitini seurassa

 

[AivanSama]

Itse ainakin olin tuossa iässä viellä vanhemmilleni angstinen ja mykkä teini. Ajan myötä helpottaa. Tai sitten ei. Vieläkin välillä taannun teinin asteelle äitini seurassa

Minäkin taannuin siihen asti, kun äitini oli vielä voimissaan Nyt on angstailut jääneet vähän vähemmälle, kun vastassa on fyysisesti huonokuntoinen ihminen.