V
vierailija
Vieras
Pitkästä aikaa sain taas "kohtauksen". Syytä en tiedä. Itkettää, tekee mieli työntää pää hiekkaan. Inhoan tätä olotilaa. Tiedän, että huomenna on kaikki paremmin, mut nyt se on aivan liikaa minulle. Ehkä lääkkeistä on oikeasti apua, silloin kun muistan ottaa ne. Olen silloin iloisempi, kevyempi suhtautuminen elämään ja rennompi olo. Nyt vaan kaipaisin halauksen. Onniin yksinäinen olo, vaikka on perhe ja tuttavat. Miksi, miksi tää ahdistus tuli taas. Ajattelin jo, että kaikki on taas hyvin. Mutta nähtävästi ei. Yhä harvemmin, mutta silti nähtävästi edelleen tunteet valloittavat minut. Juoksisin pois, jos olisi piilopaikk.
