K
kuku
Vieras
Meillä on ongelma. 2v lapsi, joka haluaa rämpyttää lieden nappuloita ja avata uuniluukkua. Mieheni vastustaa liesisuojaa, koska se on niin ruman näköinen ja ei suostu mistään hinnasta ottamaan semmoista meidän kotiin. Menin sitten ja ostin sen kuitenkin, koska mielestäni lapsen turvallisuus menee miehen sisustusmaun yli. Tästä sitten mies raivoontui ja syyttää minua pettämisestä, autoritäärinä olemisesta ja kostamisesta, koska ostin sen salaa mieheltä ja vastoin hänen tahtoaan. Yritin keskustella siitä monta kertaa mieheni kanssa järkevästi, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen, hänen kantansa vain pysyi jäykkänä. Hän on nyt tosi vihainen minulle ja on sanonut, ettei aio muistaa minua esimerkiksi merkkipäivänäni mitenkään (ne on meille olleet aina todella tärkeitä molemmin puolin ja on minulle henkilökohtaisesti todella loukkaavaa), en loppupelissä kuitenkaan välitä siitä, koska lapsen turvallisuus menee minulla muiden asioiden yli.
Mutta onko tämä siis ylivarovaisuutta, että haluan meille liesisuojan? Uuniluukussa ei ole minkäänlaista lapsilukkoa ja siihen ei ole saatavilla, koska on vanha malli.
Mitä teidän miehenne ovat ajatelleet liesisuojasta, jos teillä on sellainen?
Sitten toinen asia, että koska mieheni on nyt tosi vihainen ja osoittaa sen minulle päivittäin niin minua itkettää, koska olen loukkaantunut ja osaksi myös järkyttynyt siitä, että mieheni ei laita lapsen turvallisuutta etusijalle vaan hänen sisustusmakunsa on hänelle tärkeämpää, en millään voi hyväksyä sitä... Kerran en ole pystynyt hillitsemään itseäni ja itkin tosi paljon, kun riideltiin mieheni kanssa, lapsen nähden. Kysymys on, että saako tuonikäinen nähdä, että äitinsä itkee hirveästi vai onko siitä enemmänkin haittaa? Pitäisikö vaan mennä eri huoneeseen ja yrittää tukahduttaa itku vaikka kuinka tuntuisi pahalta? Huusin myös miehelle yhtenä iltana lapsen kuullen toooosi kovasti ja minua harmittaa tuo jälkeenpäin, en vain siinä tilanteessa tuntunut pystyvän kontrolloimaan, koska mieheni sanat oli niin järkyttäviä
Lapseni reagoi huutooni silleen, että tuli syliini ja laittoi päänsä rintaani vasten, häntä ei varmaankaan pelottanut huutoni kovasti, koska ei itkenyt, mutta reaktio oli myös outo, koska harvoin lapsi hakeutuu viereen tuolla tavoin.
Pitäisikö luopua sittenkin tuosta liesisuojasta, että perheeseen saadaan rauha?
Mutta onko tämä siis ylivarovaisuutta, että haluan meille liesisuojan? Uuniluukussa ei ole minkäänlaista lapsilukkoa ja siihen ei ole saatavilla, koska on vanha malli.
Mitä teidän miehenne ovat ajatelleet liesisuojasta, jos teillä on sellainen?
Sitten toinen asia, että koska mieheni on nyt tosi vihainen ja osoittaa sen minulle päivittäin niin minua itkettää, koska olen loukkaantunut ja osaksi myös järkyttynyt siitä, että mieheni ei laita lapsen turvallisuutta etusijalle vaan hänen sisustusmakunsa on hänelle tärkeämpää, en millään voi hyväksyä sitä... Kerran en ole pystynyt hillitsemään itseäni ja itkin tosi paljon, kun riideltiin mieheni kanssa, lapsen nähden. Kysymys on, että saako tuonikäinen nähdä, että äitinsä itkee hirveästi vai onko siitä enemmänkin haittaa? Pitäisikö vaan mennä eri huoneeseen ja yrittää tukahduttaa itku vaikka kuinka tuntuisi pahalta? Huusin myös miehelle yhtenä iltana lapsen kuullen toooosi kovasti ja minua harmittaa tuo jälkeenpäin, en vain siinä tilanteessa tuntunut pystyvän kontrolloimaan, koska mieheni sanat oli niin järkyttäviä
Pitäisikö luopua sittenkin tuosta liesisuojasta, että perheeseen saadaan rauha?