KESKENMENON JÄLKEEN RASKAANA

[Sini]

Ajattelin kertoa miten synnytys meillä meni reilu kuukausi sitten...

Eli torstain ultrassa tehtiin päätös, että toukka saapi tulla jo ulos. Perjantai aamuna lampsittiin synnärille sydän täynnä pelkoa ja jännitystä.

Sydänäänien jälkeen sain ensimmäisen murusen käynnistyspilsusta (cytotec?), noin klo 9.00. Puolen päivän aikaan sain toisen murusen, joka sai aikaan lieviä kivuttomia supistuksia, joiden olemassa oloa seurasin käyriltä. Tässä vaiheessa rupesi jo hieman turhauttamaan kun kunnollisia supistuksia ei saatu aikaiseksi.

Kolmannen ja viimeisen pillerin murusen sain ilta kuuden aikoihin. Viimein saatiin aikaiseksi kunnollisia supistuksia, hienoa käppyrää piirty käyrille, mutta supistusten voimakkuudesta huolimatta, en tuntenut niitä ollenkaan. Olin todella turhautunut ja passitin miehen kotio kymmenen aikoihin.

Yöllä neljältä tuli tunne, että pakko ponkaista ylös ja mennä vessaan. Matkalla meni lapsivedet ja puoli viiden aikoihin painelin soittokelloa ja kilautin miehelleni. Vesien menon jälkeen otettiin toukan sydänääniä. Makoilu alkoi olemaan ahdistavaa ja lievästi kivuliasta. Olin todella yllättynyt kuinka pian supistukset alkoi muuttumaan kivuliaiksi lapsivesien menon jälkeen. Käveliskelin ja kiikkasin keinutuolissa (suosittelen) kahdeksaan asti aamulla, jonka jälkeen tuumasin miehelleni, että taitaa olla paras lähteä katsomaan missä kätilö viipyy...

Kahdeksan aikoihin mentiin saliin, jossa jatkoin kiikkaamista keinutuolissa, kunnes se hajos Kivut alkoi olemaan välillä sietämättömiä ja kello 9 aikoihin olin avautunut vasta noin 4 cm. Supistukset lisääntyivät kokoajan, joten kätilö lähti katsomaan, josko anestesia lääkäri tulisi laittamaan epiduraalin. No anestesia lääkäriä ei sillä hetkellä näkynyt eikä kuulunut, joten gyne tuli tarkastamaan tilanteen 10 aikoihin. Olin siinä vaiheessa 6 cm auki. Gyne ja kätilö miettivät eri kivunlievitys vaihtoehtoja ja päätyivät kohdunkaulan puudutteeseen ja minispinaaliin (jonka laittaminen myös vaatii anestesia lääkärin). Gyne laittoi kohdunkaulan puudutteen, jonka aikana ehdin avautua täysin ja kaulakin hävisi. Spinaalia tai epiduraalia ei sitten ehdittykkään laittamaan, sillä olin jo valmis synnyttämään...

Varttia vaille 11 alkoi tulemaan tarve ponnistaa, kätilö antoi luvan harjoitella ponnistamista. Kun kätilön avustaja tuli klo 11 saliin, sain aloittaa ponnistamisen tosissani. Aluksi tuntui ettei siittä tule mitään ja etten minä osaa yhtikäs mitään. Ensimmäiset kymmenen minuuttia oli todella ahdistavia kun en tiennyt mitä pitäisi tehdä. Jostain sain kuitenkin voimia ja sisua sen verran, että sain ponnistettua toukan pään ulos. Kätilö vei käteni toukan päälaelle, tästä pienestä kosketuksesta sain sen verran paljon voimaa, että sain muutamalla työnnöllä pienen prinsessani syliini. Typy syntyi aurinkoisena päivänä 12.3 klo 11.22.

Sanaakaan en saanut suustani kun pieni laskettiin syliini, niin täydellinen...

Sini & Toukka 1kk ja 1pv

 

[Sini]

mi-iuskalle onnea pienestä prinssistä

Vivecalla taitaa olla jo kädet täynnä nyyttejä, toivottavasti kaikki meni hyvin

Orvokille jaksuja suruun ja tsemppiä synnytystapa-arvio ultraan.
Me olemme miettineet samaa mieheni kanssa, onko typy meidän kolmas lapsi, vaikka pojat enkeleinä syntyivätkin, sillä minähän synnytin heidät, pidin heitä sylissäni ja ehdin rakastaa heitä koko sydämmestäni? Olinko typyn saadessani ensisynnyttäjä vai en? Ajatuksissamme typy on meidän kolmas, vaikka ääneen emme asiasta koskaan puhuisi, pojilla on aina paikka sydämmissämme...


Aurinkoista kevättä kaikille.

Sini

 

[juissis]

Tervehdys pitkästä aikaa. On ollut nyt koko kevään niin paljon kiireitä, ettei tässä ehdi kirjotella, vaikka muiden jutut käynkin lukasemassa. Sain juuri opinnot valmiiksi ja nyt on sitten papereita vaikka muille jakaa On kyllä ollut ihanaa, että on saanut tän kevään niin täyteen ohjelmaa, ettei raskaudelle jää paljon aikaa. Eipähän tuu murehdittua kaikkea. Mutta toisaalta ihmettelen edelleen, että miten vähän pelkoja tässä on ollut, kun ensimmäisessä raskaudessa koko ajan pelkäsin kma. Että onko se vaisto, joka kertoo, että kaikki menee hyvin vai puuduttiko km:t niin paljon, ettei enää jaksa pelätä.

Liikkeitä tuntuu jo päivittäin ja olen siitä täysillä nauttinut. Muutenkin koitan olla kyllä viimeiseen asti valittamatta mistään, koska niin onnellinen olen, että kaikki on mennyt hyvin. Potkikoon vaikka koko yön, ei haittaa Välillä näkyy potkut jo masun päälle, mutta mies ei ole vielä ehtinyt kertaakaan niitä tuntemaan, kun ovat niin epäsäännöllisiä. Painoa on tullut viidessä viikossa 3kg eli vihdoinkin edes jonkinverran. Alkupainosta on menty nyt ylös n. 5kg (ihan tarkkaan en ennen raskautta painoa tiedä). Masu ei edelleenkään näy mitenkään huomattavasti ja kun olen asiasta pikkuhiljaa kertoillut, niin tulee kommentteja, etteihän sitä edes huomaa. Odotan innolla jo sitä, että näkyisi paremmin ja joutuisi enemmän äippävaatteita ostamaan. Tähän mennessä olen selvinnyt vanhoilla vaatteilla ja vain farkut on täytynyt hankkia.

Sitten koitan tässä muutaman kommentinkin saada muille

Hansu: Onko unettomuus jo helpottanut ja oletko jaksanut töissä olla? Kieltämättä, jos voit jäädä äikkärille vasta 3 viikkoa ennen la:aa, niin on se aika vähän. Mutta ainahan sitä voi saikulle jäädä jo aiemmin. Oma kunto se on tärkein.

Vivecan kuulumisia kanssa täällä jo ootellaan. Varmaan on nyytit jo sylissä, mutta niin kiire kahden kanssa, ettei ehdi tänne sitä kertomaan Ihanaa kyllä edelleen ajatella, että kaksi tulossa, tuplaonni <3

Prune: Todella aikasin olet liikkeet tuntenut, vaikka sähän et kyllä ensisynnyttäjä olekaan. Olisi ollut kiva, että itsekin olisi aiemmin tuntenut, niin olisi tullut todentuntuisammaksi raskaus, mutta sain odottaa viikolle 19, että tunsin yhtään mitään. Joko siellä on sisaruksille viitsitty asiasta kertoa?

mi-uska: Onnea pienestä prinssistä!

prune: Toivottavasti flussasta on päästy jo eroon. Mulla kesti oireet pari viikkoa, vaikka ei todellakaan niin pahana, mutta köhitytti kyllä kauan. Mutta se on kuulemma näin raskaana ihan normaalia, että hormoonit estävät nopean tervehtymisen.

Orvokki: Osanotot vuosipäivän johdosta On kyllä hienoa, että jaksatte muistella niinkin kipeää asiaa. Kyllä mun mielestä voi sanoa, että on kaksi lasta, mutta toinen niistä on enkeli. Katsotaanhan neuvolassakin, että km on raskaus, vaikkakin keskenmennyt. Kyllä teillä oli myöhään lääkäritapaaminen. Mulla oli tällä viikolla ja nyt rv 25. Vaikka aika turha käyntihän tuo on, kun katsotaan vain kohdunsuu ja ultrassa, että lapsivettä löytyy ja muutenkin kaikki suhteellisen kunnossa.

Muutama kysymys vielä muilla: Koska teillä on ruvennut supistelemaan tai siis ehkä enempikin tulemaan harjoitussuppareita? Mä innolla/kauhulla odotan miltä ne tuntuu. Mulla on kyllä kohdun kovettumista ollut jo viikkoja ja ne on kuulemma harjoitussuppareita. En tätäkään tiennyt, kuin vasta netistä tietoa etsiessä. Ja onko muilla alapää kipeenä? Siis noi synnytyselimet tuolla? Mulla tahtoo kävellessä tuntua kipua, mutta lääkäri sanoi, että on normaalia.

Halusin tässä vielä kommentoida synnytystä, kun siitä on nyt ollut puhe. Olen tässä perehtynyt tuohon vähän enemmän harrastuksenikin kautta. Oli todella mielenkiintoista kuulla ihan uusia asioita. Sehän on totta, että ainakin täällä etelässä, kun menet synnytyssairaalaan, niin silloin kovin kauaa ei odotella, että synnytys käynnistetään. Mua on kehotettu tämän takia odottamaan mahdollisimman pitkään sairaalaanlähtöä. Eli siihen asti, kun tuntuu ettei nyt enää voi mitenkään olla kotona. Koska mitä myöhemmin sinne menet, niin sitä kauemmin saat siellä olla ennen käynnistystä. Ja mä en henk.koht. tahdo, että synnytys käynnistetään millään tapaa, ennen kuin siihen oikeasti on syytä. Eli en halua, että se käynnistetään vain siksi, että mut saataisiin nopeasti sairaalasta ulos. Eli jos haluaa luonnollisen ja kiireettömän synnytyksen, kannattaa ehdottomasti tästä mainita sairaalassa. Eli sanoa suoraan, etten halua käynnistystä, jossei siihen ole kunnon syytä. Tätä saa jokainen vaatia. Kannattaa ottaa huomioon, että käynnistämisen jälkeen synnytys voi olla jopa rankempaa, kuin että antaisi sen edetä omalla painollaan, koska käynnistyksen jälkeen synnytys etenee vauhdilla.

Toinen asia, josta olen kuullut ovat sitten nuo kaikki lääkkeet, epiduraalit jne. Olen aiemmin ajatellu, että varmastikin tahdon epiduraalin. Mutta sitten mulle kerrottiin, että tämän jälkeen vauva on jatkuvassa tarkkailussa ja kolmilla piuhoilla kuunnellaan sydänääniä. Mun mielestä se ei kuulosta kovin turvalliselta! Eli ehdottomasti toivon välttyväni epiduraalilta. Ja en nyt millään muista, että aiheuttiko tämä epiduraali vai käynnistyksessä käytettävä oksitosiini sen, että vauvalla ei ehkä syntyessä ole vaistoja ihan normaalisti eli ei osaa esimerkiksi hakeutua suoraan tissille, jos vauva lasketaan rinnalle.

Lisäksi asia, jota ei kuulemma valmennuksessa kerrota, ovat erilaiset synnytysasennot ja asennot, joita avautumisvaiheessa kannattaisi käyttää. Olen itse näistä jo aika perillä ja aika paljon surettaa, ettei näistä enempää kerrota. Eli sairaalassa ei kai kauheasti kerrota miten kipua voisi helpottaa ja synnytys hoidetaan sängyssä maaten tai puoli-istuvassa asennossa, vaikka ponnistuksen kannalta parempi ja helpompi voisi olla esimerkiksi kyykky tai istuma-asento.

Kukin synnyttäköön omalla tavallaan, mutta tahdoin vain jakaa infoa muillekin, koska ei sitä sairaalassa varmasti kaikkea rehellisesti kerrota. Työtään ne siellä vain tekevät ja tuntuu synnytyksetkin nykyään olevan aika liukuhihnahommaa. Itse olen kyllä täysin sillä kannalla nyt, että luomuna mennään jos vaan siihen kyetään Ja odota vaan, kun sinne synnärille mennään, niin huudan lääkkeitä Mutta se nähdään sitten.

 

[tikkunen]

Orvokille osanottoni eilisen vuosipäivän johdosta. Mun mielestä jokainen saa surra enkeliään ja ottaa mukaan lapsilukuun. Mainitaanhan raskaus äitiyskortissakin. Itse ainakin ajattelen, että tämä raskaus on toinen raskauteni ja odotan toista lasta. Ensimmäinen on enkeli ja toivotaan, että toinen saadaan syliin asti. Suuret tsempitykset synnytystapa-arviointiin ja muutoinkin hyviä vointeja loppumetreille

Huij, kun oli jännää lukea sinin synnäritarina! Paljon onnea pienokaisesta! Varmasti NIIN ihanaa, kun saa seurailla pienen kasvavan ja kehittyvän <3

Juissis: ihan mahtavaa, että kaikki on sujunut mallikkaasti Ja onnittelut valmistumisen johdosta. Itse olen yrittänyt touhuilla kaikenmoista pitääkseni peikot poissa mielestä, mutta välillä sitä hiukan horjuu ja tulee paniikki, että onko kaikki ok. Uskon, että sitten helpottaa, kun pienen liikkeet alkaa tuntua.

prune: hyvä, että vointisi on alkanut kohentua ja painokin nousta. Häädät flunssan äkkiä matkoihin mustaviinimarjamehulla ja laitat vaikka valkosipuleita sukkiin jos ei muuten meinaa lähteä Onko sun väsymys jotenkin aaltomaista vai illalla/aamulla? Siksi kysyn, kun olen alkanut heräillä 5-6 välillä ja jos en nouse silloin niin klo 7 aikoihin kellon soittaessa olen NIIN sekaisin ja väsynyt et huhhuh. Iltaisin väsyttää huiman paljon ja sänkyyn on kömmittävä viimeistään kympin uutisten jälkeen. Kaipa sitä olisi vaan noustava tuolloin 5-6 aikaan, kun ei se ole lisännyt väsymystä päiviinkään. Ehkä kroppaa on saanut tarpeeksi unta. Merkillistä sinänsä sillä ennen nukuin kevyesti jopa 9-10 tunnin yöunia heräämättä.

ON: jotta ajatukseni pysyisivät kasassa olen tosiaan puuhannut yhtä ja toista. Maalannut ja tapetoinut meidän eteisen, sitten jatkoin maalaamista yläkerran portaikossa, pihalla olen touhuillut jänistuhojen parissa, ommellut vaatteita ja parhaassa iskussa ollessani olen tehnyt päättötyötäni. Valmistuminen häämöttää jo, keskittymiskyky itse kirjoitustyöhön on vaan hieman hakusessa. Ryhdistäytyminen olisi se mitä minun täytyisi tehdä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Välillä on todella toiveikkaita päiviä raskauden normaalin etenemisen suhteen ja toisinaan itkua vääntäen pelkään, että onkohan kaikki kunnossa. Pelkopeikot lymyilee nurkissa. Niin kovin toivon, että pien pieni ilmoittaa olemassaolostaan pienin potkuin, että saisin edes hiukan rauhallisemman olon. Täytyisi varmasti hankkia ja köyttää vyötärölle doppleri niin sitten rauhoittuisin, or not!! Aamuisin silittelen masua, onneksi pieni kumpu tuntuu jo Kaikki on siis hyvin, ei mitään merkkiä mistään negatiivisesta, kunhan peikot vaan välillä hyppii pöydälle

Mukavia masunkasvattelupäiviä kaikille!

tikkunen 15+1

 

[Orvokki]

Tikkunen: kohta ne pikku liikkeet tuntuvat sinullakin!!!
Ja pikkuhiljaa se pelkopeikko vierailee harvemmin
Tsemppiä lopputyön loppuun saattamiselle!!
Sitte saatkin hyvillä mielin keskittyä ihan muuhun

Täällä arvioinnissa käytiin ja kaikki hienosti, mutta perätilassa!!
Neuvolatädin mukaan ollut koko ajan raivotarjonnassa, jopa viime viikolla!
Tämä oli yllätys. Sovittiin ensi tiistaille uusi ultra ja aika mahdolliseen käännösyritykseen.
Väkisin ei kuulemma yritetä, mutta kokeillaan kuitenkin kun kaikki jutut sen sallii.
Jos ei onnistu niin se tietää sektiota, joten la on sitten jo parin viikon päästä.
Harmittaa suuresti jos sektioon pitää mennä, mutta lapsen parhaaksi mitä vaan.

Onko kellään kokemusta tuosta käännösyrityksestä?

 

[juissis]

Jaaha kirjotin jo jutun, mutta tää näköjään hävittelee niitä eli kirjoitan nyt pikaseen vielä.

Orvokki: Olen kuullut, että jos lekuri nuo käännöt tekee, on ne aika ronskeja. Ei varmaan vauvalle haitaksi, mutta tässä muutama keino, joilla voit itse koittaa yrittää kääntämistä. Eli pääasia on saada kohtuun enemmän tilaa. Koita näitä asentoja: Makuuasento ja pepun alla jokin koroke ja annat sitten pään ja yläselän valua alas. Konttausasento ja laita sitten kyynärpäät menemään maata pitkin. Tai sitten lähes niskaseisonta eli makuulteen seinää vasten ja alat nostamaan jalkoja ylöspäin seinää pitkin.

 

[Khaosan *]

Kaverillani koetettiin tota ulkokäännöstä viikolla 37, en hallua pelotella mutta kovin kivaa ei kuulemma ollu, kuten ei myöskään tuloksellista. Onhan vauva jo kunnon köntti. Toisaalta olisko se suunniteltu sektio niin huonohomma. Itsellä tänään rv 39+0 ja vauva saattaa viipyillä vielä 3 viikkoa ja olot nyt alkaneet olla kohtuu tukalat. Paino nousee paljon/viikko-vaikka syön vähemmän, niveliä kolottaa -etenkin öisin ja muita mukavia liitännäisoireita ovat juuri putkahtaneet vaivaavat pukamat, unettomat yöt ja mielialaoikut. RR on kuitenin matalahko, virtsa puhdas ja turvotukset miinus -eli kai tässä sitten vaan mammarasva sitkeästi kerääntyy.....
..valivalivalivali vali vali vali...tähän saakka raskaus on ollut ehkä maailman helpoin -ja kai se on sitä vieläkin keskimäärin. että jos sulkis nyt ajoissa suunsa -ja olis vaan onnellinen.

khaosan 39+0

 

[Orvokki]

Täällä käyty sitten kääntämisyrityksessä, tuloksetta. Ja ei sitä kannata kyllä jännittää, toki vähän epämiellyttävä kokemus, mutta kannattaa kokeilla. Ei siis kääntynyt joten sektio on edessä 2.5. jos ei ihmeitä tapahdu ja kaveri vielä itsekseen käänny ennen sitä. Lääkärikin suositteli näin. Joten tässä on pari viikkoa vielä aikaa ennenkuin pienen saa syliin. Pieni pettymys on ilmassa kun olisin luomuna halunnut synnyttää, mutta jotenkin aavistin että näin se menee. Mutta näillä mennään

 

[prune]

Moi kaikille pitkästä aikaa!

A-M, ihanaa että teillä menee mukavasti ja pieni jo hymyilee. Aika menee vaan niin äkkiä.

Orvokki, ikävä homma tuo perätila. Mun kuopus oli perätilassa ja kääntyi itse vielä rv 37 raivotarjontaan. Mutta ei ollut mitenkään kiinnittynyt sinne, joten se oli kai siksi mahdollista. Mutta ei se suunniteltu sektio kuitenkaan mitenkään huono vaihtoehto ole. Mulla on kolme (kapealanteista) kaveria, jotka on saaneet ekan lapsen sektiolla perätilan vuoksi ja sitten vielä toisen alateitse. Eli kaikki on vielä jatkossakin mahdollista. Ja kaikkien kommentti kyllä molempien synnytysten jälkeen oli, etteivät ikinä harkitsisikaan perätilasynnytystä alateitse ja että sektiosta toipui kuitenkin nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Eli asioilla on puolensa ja puolensa. Toivottavasti surupäivänne meni kuitenkin ihan hyvin. Minun mielestäni voit kyllä sanoa, että olet kahden lapsen äiti, joista toinen on enkeli. Itsehän sen määrää, miten tuon kokee. Tsemppiä viimeisille viikoille!

Khaosan, vieläkö olet yhdessä koossa? On ne viime viikot vaan aika raskaita, varsinkin henkisesti. Minä päätinkin tällä kertaa laittaa oman eräpäivän vasta kymmenen päivää lasketun ajan jälkeen. Enkä kerro oikeaa laskettua aikaa kenellekään, ettei tule niitä joko joko-viestejä. Paino tosiaan saattaa kertyä tuossa vaiheessa nopeasti, mutta ainakin minulla se oli nestettä, vaikka ei turvotuksena näkynytkään. Tippui nimittäin tosi nopeasti synnärillä ja pian sen jälkeen. Kai se aineenvauhduntakin jo on niin rasittunut, että kroppa kerää nestettä joka paikkaan. Tsemppiä, jos et vieläkään ole synnyttämään päässyt.

Sini, kiitos synnytyskertomuksesta. Aika nopeasti se sitten kuitenkin meni, vaikka käynnistykseen jouduitkin.

Juissis, onnea valmistumisesta! Mulla ei ekassa raskaudessa tullut harjoitussuppareita kuin vasta ihan viimeisillä viikoilla. Tokassa niitä tuli sitten jo paljon aiemmin, niin että jouduin vähän lepäilemään töistä. Ja tuosta synnytyksestä, ihan hyvähän sitä on miettiä etukäteen. Minkälaisessa paikassa sinä synnytät? Minä olen synnyttänyt molemmat yliopistollisessa keskussairaalassa ja niin syntyy tämä kolmaskin, vaikkakin eri sairaalassa kuin aiemmat. Ihan totta, että vähän liukuhihnahommaa se synnytys on. Meille neuvolassa esiteltiin ponnistusasentoja, mutta ei ne sairaalassa anna synnyttää kuin makuuasennossa, mikä on luonnonvastaista. Mutta onnistuuhan se toki niinkin. Tuosta käynnistämisestä en tiedä, ainakin mun aiemmassa sairaalassa saattoivat odottaa parikin vuorokautta vesien menon jälkeenkin ennenkuin käynnistivät. Siinä vaiheessa tulehdusriski jo kasvaa. Epiduraalin aikana tosiaan laitetaan vauvan päähän pinni, jolla seurataan vauvan tilaa. Mutta muuten (ilman epiduraaliakin) joutuisi käyttämään sitä inhaa sydänääntenkuunteluvyötä, joka on mun mielestä ahdistava. Eli ei se mitenkään turvatonta ole epiduraalin kanssakaan. Kannattaa kuunnella aina kuitenkin kätilöiden suosituksia. Mulla on synnytykset olleet keskenään ihan erilaiset. Ekassa mun supistukset oli "liian" pitkiä (kaksi minuuttia) ja voimakkaita enkä saanut mitenkään rentouduttua niiden aikana. Osaston kaikki kätilöt ja lääkärit kävi ihmettelemässä mun supistuskäyrää ja mietti, mitä pitäisi tehdä. Kätilöt suositteli lopulta epiduraalia, että jaksan ponnistaakin vielä. Ja oli se varmasti oikea päätös, vaikka lopulta jouduttiin vielä laittamaan oksitosiini, kun kohtu alkoi väsyä. Mutta ponnistusvaihe sujui sitten hyvin, kun pahin kipu oli pois, mikä oli hyvä kun vauva oli iso ja syntyi käsi poskella. Ahdistavinta mun mielestä oli kaikki ne piuhat ja se, ettei voinut nousta ylös. Toka synnytyksessä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, kun kätilö oli tympeä ja oli yö. Toisaalta sillä kertaa kohtu toimi normaalisti eli supistukset oli lyhyempiä ja niitä tuli useammin. Kuitenkin lopussa supistukset tuli ihan tauotta ja meinasin pyörtyä kivusta, en saanut kontaktia keneenkään eikä kätilö minuun. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos mieheni ei olisi tajunnut, että olen ihan muissa maailmoissa ja pakotti mut juomaan ja puhumaan. Jos olisin ollut ekaa kertaa asialla, ei varmaan olisi ponnistaminen onnistunut. Nyt pärjäsin jotenkin, kun muistelin mitä edellisellä kerralla tein. Mutta voimat kyllä meinasi loppua kesken, vaikka se ei kauan kestänytkään. Se oli aika pelottava kokemus, kun oikeasti luulin, että valot on sammutettu, vaikka olin vaan mennyt puolitajuttomaksi kivusta. Jos voisin valita tän kolmannen kohdalla, niin ottaisin jotain lääkkeellistä lievitystä niin, että olis voimat suunnilleen tallella ponnistaessa. Enkä minä ole kummallakaan kertaa saanut yrittää imettää kuin kuusi-seitsemän tuntia synnytyksestä eli ei siinä vaiheessa mitään vaistoja vauvalla enää ole. Tuohan on imetysohjeiden vastaista, mutta isoissa sairaaloissa on isojen sairaaloiden säännöt eikä siellä paljon mietitä vauvan tai äidin rytmiä. Jos olisi mahdollista, valitsisin pienemmän sairaalan, mutta se tosiaan edellyttäisi muuttoa. Mutta kaikkien synnytykset ja kipukynnykset on erilaisia ja toisaalta samallakin ihmisellä voi synnytykset olla ihan erilaisia. Ei se auta kuin mennä tilanteen mukaan ja tosiaan kuunnella niitä ammattilaisia. Pääasiahan aina kuitenkin on, että kaikki säilyy terveinä

Tikkunen, on sitä sullakin energiaa vaikka mihin. Mulla on opiskelujuttuja rästissä enkä ole edes siivonnut, saati sitten sisustanut ja rempannut. Opiskelumotivaatio voi tosiaan olla välillä vähän hakusessa, mutta onneksi kohta on kesä Ja kyllä ne liikkeet kohta alkaa sinullakin tuntua. Mulla ekasta alkoi joskus rv 19 varmasti, sitä ennenkin ehkä tunsin jotain pientä. Ja nuo pelkokohtaukset on varmaan kaikille täällä tosi tuttuja. Mutta kyllä nekin lievenee ajan kanssa ja viimeistään synnytyksen jälkeen, kun näkee itse, että vauva hengittää ja voi hyvin. Liikkeiden tunteminen kuitenkin auttaa jo paljon. Ne kotidopplerit ei muuten ole pahan hintaisia, jos tosiaan sellaisia harkitset. Minäkin mietin, mutta kun liikeet onneksi tuntui varhain, niin en sitten hankkinut. Mun väsymys on ihan riippuvaista siitä, miten olen nukkunut. Mulla on aina ollut unihäiriöitä, mutta nyt ne on taas olleet tosi pahana. Ja jos nukkuu 3 tuntia yössä, niin väsyttää. Jos nukkuu 7 tuntia, ei väsytä. Mutta uskon, että kun loma noin kuukauden päästä alkaa ja aikaiset aamuherätykset jää, alan nukkua paremmin.

Täällä kärsitään edelleen lievästä flunssasta. Ihan ihme tauti, kun kurkkukipu vaan tulee ja menee ja silmät rähmii umpeen öisin. Ei kuitenkaan oikea silmätulehdus ole, niin en lääkkeitä hankkinut. Syöminen ja juominen tuolla kurkulla vaan on välillä tosi hankalaa. Toki välillä menee ihan kivastikin. Pahoinvointi on helpottanut, mutta ei poistunut. Mun ruokavalio on edelleen aika ihmeellinen, kun liha tai kala ei vaan mene alas. Raejuustoa sitten syön senkin edestä. Nestetasapaino tuntuu kuitenkin olevan jo kohdallaan, mikä on hyvä juttu. Ja vitamiinejakin olen uskaltanut taas ottaa, joten eiköhän se tästä. Onneksi tomaatit on halventuneet, niitä voisin syödä kilon päivässä. Mulla on samat ruokahimot (tomaatit ja suolainen ruoka) kuin eka raskaudessa (poika), mutta muuten oireet on kuin tokassa (tyttö). Saapa nähdä, kumpi sieltä tulee ja näkyykö sukupuoli ultrassa, joka on vapun jälkeen. Vieläkään ei olla kenellekään kerrottu, mutta kai se on lopultakin pakko. Pääsiäisenä sukuloidaan urakalla, eikä tätä mahaa saa enää piiloon mitenkään. Ja huomenna pitää ottaa kuopus mukaan neuvolaan, joten kai niille lapsillekin pitää kertoa. Olisin halunnut odottaa rakenneultraan asti, mutta kai sitä pitäisi alkaa ajatella positiivisemmin. Vauva liikkuu tosi vilkkaasti, joten ei kai sillä voi olla mikään hätä. Eniten pelottaa, että rakenneultrassa paljastuu joku kaamea rakennevika. Mutta ehkä sekin vaikuttaisi vauvan liikkeisiin? Mene ja tiedä. Aiemmissa raskauksissa en ole ollut näin peloissani, mutta kai ikä ja tieto tosiaan lisää tuskaa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Prune 18 + jotain kai

 

[Makusani]

Hei!
Olen seurannut teidän keskusteluja siitä saakka kun hyvä ystäväni sai keskenmenon. Olen seurannut keskusteluja vauvahaaveissa ja innolla myös täällä odottajissa.
Nyt olen jäänyt kaipaamaan beatan kuulumisia. Toivottavasti kaikki on hyvin!

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa loppuodotusta. Ystäväni on nyt uudelleen raskaana ja kovasti kaikki toivomme, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.

 

[Mimis]

Nopsasti vain tulin kommentoimaan, että mä ainakin sain imettää heti synnytyksen jälkeen (tyttö nostettiin heti rinnalle) ja tyttö alkoi heti imemään Otin siis epiduraalin ja niin meinaan ottaa myös jos joskus synnytän uudestaan

 

[Strumppis]

Myös mulla, isossa yliopistollisessa sairaalassa synnytettyäni, sain vauvan heti rinnalle ja se osasi heti hienosti imeä. Enkä olisi ikikuuna päivänä selvinnyt synnytyksestä ilman epiduraalia, se myös nopeutti merkittävästi synnytyksen edistymistä, koska olin niin tolkuttoman kipeä ja uupunut, etten pystynyt enää mitenkään rentoutumaan supistusten aikana vaan huusin vain suoraa huutoa . Epiduraalin jälkeen viimeiset sentit aukes tosi vauhdikkaasti ja merkittävästi vähemmän tuskallisina. Epiduraali ei yhtään mulla haitannut ponnistusvaihetta, vaan osasin ponnistaa oikeaan suuntaan ja supistukset tuntuivat varsin paljon edelleen, mutta ihan erilaisina kuin ennen epiduraalia, niitä oli helpompi sietää. En mennyt missään vaiheessa täysin tunnottomaksi.

Synnytysasentona oli perinteinen puoli-istuva, koska vauva oli virheasennossa ja sillä sydänkäyrässä näkyi häikkää, oli ehkä sekin jo väsy parin vrk rutistuksesta. Näistä syistä muut asennot ei käy, koska oltiin imukuppivalmiudessa ja hätäsektiovalmiudessa. Minusta se asento oli ihan ok, en olisi todellakaan enää siinä vaiheessa jaksanut olla pystyssä tai kontillaan tai jakkaralla tai mitenkään muuten. Ja tärkeintä oli vaan saada vauva ehjänä ulos, asennosta viis.

Sanoisin, että synnytystä kyllä kannattaa miettiä ja asioista ottaa selvää, mutta ennen kaikkea on järkevää säilyttää avoin mieli, koska yhtään ei voi tietää miten oma synnytys etenee, miten helppo/vaikea kokemus on, miten itse pystyy selviytymään kivusta jne. Että minun mielestä ei kannata kauhean tarkkaa suunnitelmaa kuitenkaan olla, vaan edetä aina tilanteen mukaan. Kätilöt kuitenkin yleisesti ottaen tietävät mitä tekevät ja osaavat sanoa mikä missäkin tilanteessa on järkevää.

Tsemppiä kaikille mahoinenne!

T. Strumppis ja Iita 4kk ja risat

 

[Viveca :)]

Pikainen heilutus täältä ja pääsiäisen toivotukset kaikille!

Meille syntyi sektiolla 7.4. ihanat terveet vauvat, jotka eilen täyttivät kunniakkaat 2 viikkoa!
Sairaalasta pääsin viime torstaina, mutta kotona kerkisin olla vain hetken, kun pe-la yönä nousi korkea kuume ja lauantaina jouduin ensiavun kautta takaisin osastolle vauvojen kanssa. Jokin tulehdus päällä. :/ Kotiin pääsin nyt keskiviikkona - toivottavasti pysyvästi tällä kertaa.

Vauvat on IHANAT, vaikka itsellä lievää Baby bluesia havaittavissa. Kahden vauvan kanssa nukkuminen on mahdottomuus, mutta kerkiäähän sitä...sitten kun siirtyvät kiinteisiin.
Mutta kyllä nuo 2 maailman rakkainta korvaavat olemassaolollaan kaiken. Oon niin onnekas!!

Kirjoittelen jossain kohtaa enemmän, kun on a) virtaa b) aikaa. Ootte ajatuksissa!

 

[Mimis]

Vivecalle ja koko perheelle sylin täydeltä onnea pienten vauvojen johdosta <3 <3

 

[A-M]

Vivecalle tuhannesti onnea!!!!! Ja jaksamista pienten kääröjen ja yövalvomisten kanssa.

 

[Orvokki]

Onnea onnea Vivecalle pikku tuplista
Voimia arjen pyörittelyyn ja varmaan pienet on aivan ihania!!!!!

 

[Khaosan :)]

Onnea Vivecalle !!
Kun taas täällä itsellä hautominen jatkuu ja jatkuu. La oli eilen ja sellaista, mitään enteitä ei ees oo mutta viikot on komeet, vai mitä .

Khaosan 40+1

 

[Sini]

Hurjasti onnea Vivecalle ja koko perheelle pikku nyyteistä

Khaosanille jaksuja hautomoon Kohta odotus palkitaan omalla vauvan tuoksuisella nyytillä.

Beata?

Pika kommentti synnytyksestä, meidän sairaalassa nostetaan vaavi heti rinnalle, mikäli komplikaatioita ei ole, tästä huolimatta minulla maito nousi vasta päivää ennen kotiutusta. Synnytysasento oli kaukana makuuasennosta, jalat telineisiin ja sängynpääty hilattiin todella pystyynasentoon, lisäksi ponnistusvaiheessa omia jalkoja vedettiin itseensä päin (taitaa olla lähes kyykkyasento). Sairaalassa olo aika täällä on aika pitkä, ensi synnyttäjä on 4 päivää osastolla ja jos on käytetty esim. imukuppia niin 5 päivää, mie menin perjantaina ja pääsin vasta keskiviikkona kotiin. Niin ja täällä otetaan kaikilta sydänkäyrää ennen synnytystä ja synnytyksen aikana, sellaisella vyöllä, onneksi oli käytössä johdoton versio niin saattoi liikkua

Pääsiäistä kaikille

Sini & Pieni tytöntylleröinen 1kk 11pv

 

[Beata73]

Hei, lyhyesti ilmoitan vain että hengissä olen ja vauvakin edelleen masussa. Sylin täydeltä onnea kaikille synnyttäneille; Mi-iuska, Sini ja Viveca ainakin!

En ole jaksanut kirjoitella, olen niin masentunut ollut, eikä valoa oikein näy missään. Rakastan miestä edelleen niin että sattuu. Hänen tavarat ovat edelleen täällä meillä, mies asuu olosuhteiden pakosta naapurissa ja tilanne päällä. Välillä ihania päiviä yhdessä, välillä yhtä helvettiä, suurimmaksi osaksi sitä helvettiä. En tiedä mitä pahaa olen elämässäni tehnyt, että tällaisen kokemuksen joudun läpikäymään. Kai tämän merkitys joskus selviä... Nyt en jaksa enempää kirjoittaa

Beata rv19+1

 

[makusani]

Hei, lyhyesti ilmoitan vain että hengissä olen ja vauvakin edelleen masussa. Sylin täydeltä onnea kaikille synnyttäneille; Mi-iuska, Sini ja Viveca ainakin!

En ole jaksanut kirjoitella, olen niin masentunut ollut, eikä valoa oikein näy missään. Rakastan miestä edelleen niin että sattuu. Hänen tavarat ovat edelleen täällä meillä, mies asuu olosuhteiden pakosta naapurissa ja tilanne päällä. Välillä ihania päiviä yhdessä, välillä yhtä helvettiä, suurimmaksi osaksi sitä helvettiä. En tiedä mitä pahaa olen elämässäni tehnyt, että tällaisen kokemuksen joudun läpikäymään. Kai tämän merkitys joskus selviä... Nyt en jaksa enempää kirjoittaa

Beata rv19+1

Valtavasti sinulle voimia ja jaksamisia. Tilanteesi ei ole helppo eikä mukava mutta tiedä se että sä selviät vaikka yksin!! Mikään asia ei ole niin paha etteikö siitä selviä...ajan kanssa!! Halaus ja paljon tsemppia!!

 

[Orvokki]

Beatalle täältäkin lähetän kevään auringon mukana hirveästi voimia ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. En pysty varmasti edes kuvittelemaan miten raastavalta tuntuu elää noin kun rakastaa mutta ei saa sitä takaisin. Olet kyllä voimakas ja sinulla on se pieni ihana ihme sydämesi alla antamassa voimia. Hän auttaa sinua eteenpäin ja tuo merkityksen huonoisiin hetkiin

Halauksin Orvokki

 

[juissis]

Vivecalle suuret tuplaonnet kahdesta nyytistä!

Beata: Kiva kun kävit pitkästä aikaa kertomassa kuulumisia. Mäkin ehdin jo kaivata. Voin kuvitella miten rankkaa siellä tällä hetkellä on, kun itselläkin on yksi todella rankka ero takana ja tuntuu ettei miehestä millään meinannut päästä eroon. Mutta et sä mitään kovin pahaa ole voinut tehdä, kun olet kumminkin sen pienen saanut masussa pitää ja varmasti tällä kertaa saat loppuun asti pitääkin. Koita vain pitää ne ajatukset nyt pikkuisessa, vaikka tiedän, että se vaikeaa onkin.

 

[tikkunen]

Vivecalle ihan miljoonasti onnea pienistä!!! <3

Beata: voi himpura, kun sun tilanne kuulostaa tukalalta. Onneksi sulla on masussa pienokainen, joka varmasti tuo iloa päiviin Paljon tsemppia ja jaksuja!

Prune: oij, kun hyvä, että ruoka alkaa maistua ja olotila kohentua sen mukana. Toivottavasti kummajais-pöpö häippäsee ja pääset kurkkukivuista yms. eroon. Kyllä sen eron kuitenkin huomaa, koska "tauti" on vielä päällä ja koska on tervehtynyt. Huijjui, sulla on ihan pian jo rakenneultra! Pääset kurkkaamaan mitä masulaiselle kuuluu

ON: viime viikolla tunsin ekan kerran ihan satavarmaksi pienen pyörivän masussa! Hui sentään! Nyt liikkeet osaa jo "tunnistaa" paremmin ja mieliala on todella paljon tasaisempi ja olo helpottunut. Pieni touhuilee aika paljon ja olen niin iloinen jokaisesta tökkäsystä ja muljaamisesta <3 Pääsiäinen tuli touhuttua yhtä ja sataa asiaa, kun oli niin paljon virtaa! Energisyys on onneksi vielä päällä, joten keskityn nyt tuohon päättötyöhön niin saa sitä taas eteenpäin.

Oikein aurinkoista viikkoa kaikille! <3

 

[Hansu...]

Ihan mielettömösti onnea Vivecalle. Aivan ihana ajatella, että kaiken jälkeen hoitelet siellä nyt kahta vauvelia )) <3 Varmasti on rankkaa välillä, mutta kyllä sä pärjäät. Tsemppiä vaativiin päiviin ja muista pyytä tarvittaessa apua

Beata: Voi surku sua Toivottavasti pystyt edes vähän nauttimaan raskaudesta. Älä anna miehen pilata ihan kaikkea, tätä aikaa et saa takaisin ja myöhemmin saattaa kaduttaa jos annat suhteen pilata raskausajan. Tuon kuuluisi nyt olla sitä ihanaa odotuksen aikaa, mutta ymmärrän toki sen, että sydänsurut satuttaa eikä niitä tunteita ole todellakaan helppoa laittaa taka-alalle
Ihan hirmuisesti tsemppiä sinne, toivottavasti asiat kääntyvät parhainpäin!

En oo jaksanut yhtään kirjotella. Oon nyt ehkä vähän kiusannut itseäni liikaa, kun oon väkisin vääntäytynyt töihin joka päivä, vaikken oo viimeseen 2 kuukauteen nukkunut kunnolla. Oon ihan poikki Mulla on öisin niin levottomat jalat, että ne saa mut ihan ihan hulluksi!!!! Välillä oon miettinyt jalkojen amputoimista, niin vittumaista tää on. Joudun käymään vessassa noin kahden tunnin välein ja jos oon ehtinyt nukahtaa siinä välissä (yleensä en), niin en saa uudestaan nukuttua noiden vitun jalkojen takia. Lääkäri vaan pudistelee päätään ja sanoo, ettei sille voi mitään Ei kai sille voikaan. Oon nyt syönyt kuukauden tupla-annoksen magnesiumia, suihkutan jalat kylmällä vedellä ennen nukkumaan menoa, teen jalkatreeniä, oon laittanut niihin jopa kylmägeeliä, mutta ei helvetti mikään auta Toki pitäis olla tyytyväinen, että toi on mun ainoa inhottava raskausoire, mutta se vaan on niin kokonaisvaltaista tän unettomuuden takia...

Ens viikon torstaina on sitte ultra, jossa näkee miten päin tuo typy tuolla on. Mun mahaa on nyt saman päivänä aikana kommentoitu: "Herranjumala, sehän syntyy ihan just. Mahakin on jo noin alhaalla", "Aika jännä miten tuo sun maha on noin ylhäällä", "Siis laskettuaika kesäkuussa ja noin pieni maha". Että tuo alkaa olla ärsyttävää... Oon tän unettomuuden takia tosi herkällä tuulella muutenkin ja hermot menee ihan pienestä Oon silti kaiken tän yläpuolella ihan tosi tosi kiitollinen, että sikiö voi hyvin ja potkii mua joka päivä. Vaikka se välillä jo sattuukin, niin silti oon joka kerrasta yhtä kiitollinen. Pelot on edelleen välillä mukana siltikin.

Juissisko se oli kans semmosten kaikkiyhdessä-vaunujen kannalla. No me ostettiin nyt sitten semmoset, joissa on siis yksi alusta, johon voi kiinnittää vaunuosan, ratas/istuinosan tai turvakaukalon. Hoitolaukun kanssa maksettiin paketista 840 euroa. Joku voi pitää hintaa hulluna, mutta tuo siis menee 3 vuotiaaksi asti ja sama systeemi olis täällä meillä maksanut reilusti yli tonnin. Oon siis ostokseen tosi tyytyväinen, uskon että se on meidän käytössä kätevin. Lyhyillä autoreissuilla voi käyttää kaukaloa ns. vaunuina eikä tarvi pakata autoon mitään muuta, vaunuilla voi sitte tehä kävelyreissuja ja siinä voi nukuttaa vauvaa päivisin ja rattaat on valmiina, kun vaunut käy liian pieniksi. Täällä on jotkut mun tutut maksananeet pelkästään vaunuista 1500 euroa. Ja nuo tosiaan oli meidän ainoa uutena ostettua tarvike, kaikki muu isompi tulee käytettynä. Tässä vielä esittelyvideo jos jotain kiinnostaa:

YouTube - Graco Symbio Travel System - Kiddicare

Terkkuja tasapuolisesti kaikille. Aion maanantaina lääkärissä pyytää ainakin osittaisen sairasloman. En vaan enää jaksa väkisin tehä kokonaista päivää. Kirjottelen paremmalla ajalla ja ehkä paremmalla voinnilla myöhemmin lisää.

Hansu 31+0

 

[Hansu...]

Niin ja me siis ostettiin tuo vaunusysteemi kokomustana.. sopii siihen meidän autoon, johon ei kuulemma mahdu mitään