Mumma82: Mäkin olen huomannut, että miestä vähän arveluttaa sänkypuuhat näin raskauden loppuvaiheessa. Ihan niin vilkasta ei ole sillä suunnalla ollut kuin haluaisin. Tosin noin kerran viikkoon ollaan edelleen pupusteltu. Olisihan se kiva tuntea edelleen olonsa yhtä halutuksi kuin aiemmin, mutta onneksi ilmaisee välittämisensä sitten muulla tavoin
En oikein allekirjoita, että nainen olisi hehkeimmillään raskaana. Oma olo ei ainakaan erityisen seksikäs ole. Ennemminkin tuntuu, että sotanorsuna painelee menemään
No, eiköhän tilanne korjaannu taas aikanaan! Säkin olet jo ns. turvallisilla viikoilla, jee!!
Sipsu: Voi että kun ikäviä tuollaset ylimääräset kivut, vuotelut ja supistukset. Aiheuttaa takuulla hirmuista huolta ja stressiä. Toivottavasti kaikki on kunnossa vauvalla ja sulla!!
Fisuliini: Toivottavasti sulla on syyllisyyden tunteet hälventyneet. Mietin kyllä itekin ekan ja vielä tokankin keskenmenon jälkeen, että mitä olisin voinut tehdä toisin, että raskaus olisi edennyt normaalisti. Järjellä kyllä tiesin, että en yhtään mitään, mutta tunteet on eri juttu. Kolmannen keskenmenon jälkeen jo ajattelin, että keskenmenot ei voi olla enää sattumaa ja mussa on jotakin vikaa, mutta ei kyllä syytäkään niille laajoissa tutkimuksissa löydetty. Silloin aloin ajatella asiaa niin, että ne pienet ei olisi olleet elinkelpoisia ja pärjänneet tässä maailmassa. Luonto hoitaa ns. vialliset yksilöt pois, niin karulta ja pahalta kuin se kuulostaakin. Mutta hienoa, että olet käynyt asioita purkamassa ja puhumassa terapiassa. Itsekin mietin nyt neljännen raskauden alkaessa, että olisi ollut hyvä käydä ammattilaisen luona keskustelemassa. Ehkä pelot olisi olleet pienemmät, mutta tiedä sitten. Se on kuitenkin lohduttavaa, että tällaiset toistuvat keskenmenot on tosi, tosi harvinaisia. Vain 1% kärsii niistä. Todennäköisyys onnistuneeseen raskauteen on paljon paljon suurempi! Kyllähän se niin kuitenkin on, että keskenmeno vaikuttaa seuraavaan raskauteen. Se tuntuukin pahalta ja epäreilulta, että on niin vaikea nauttia luottavaisena raskaudesta, kun pelko ja huoli on koko ajan taka-alalla. Luulen, että kaikki tässä pinossa olevat ymmärtää, mistä puhut! Ei ne mitään hullun jorinoita ole
Isosti onnea uuteen yritykseen ja plussapuhureita sinne meren taakse!
hallanmaa: Paljon, paljon onnea plussasta! Toivotaan, että pieni tauko tehosi, kun keho sai levätä ja nyt olisi sitten valmis uuteen, onnistuneeseen raskauteen. Tuttuja tunteita käyt läpi. Se ei auta kun porskuttaa niitten kanssa eteen päin ja katsoa mitä tuleman pitää. Tsemppiä matkaan!
Itellä täällä alkaa olla aika iso olo, vaikka kaikki sanoo mahan olevan todella pikkuruinen viikkoihin nähden. Alakäyrillä kyllä menenkin sf-mitan suhteen, mutta kasvaa kuitenkin koko ajan, joten huolta sen suhteen ei ole. Pikkuinen mellastaa useita kertoja päivässä todella villisti, joten sekin rauhoittaa oloa. Nyt olen jo jäänyt kesälomille ja parin viikon päästä alkaa äitiysloma. USKOMATONTA JA IHANAA
Kyllä viimiset työviikot olikin sellasta takkuamista motivaation kanssa, että huhhuh. Melkein kaikki hankinnat on vielä tekemättä, mutta nythän mulla on vaan aikaa, hiphei!
Oikein aurinkoista kesää kaikille toivottelee,
wallaroo ja poksahtaa 33+0
