Mitä tässä voi tehdä?!?

[K Westerlund]

Ei nää ap:n kaltaiset mitään apua täältä hae. Mielellään kertovat ukon kauheudesta, mutta helvetistä ei lähdetä tai ukkoa lempata vaikka millaisia neuvoja täältä saisi. Sadomasokisti on alistuja masokisti suhteessaan ja ottaa vastaan mitä paskaa tahansa. Mitä enemmän paskaa sitä kirkkaampi marttyyrinkruunu. Sadisti hän taas on kertoessaan tilanteestaan ja saamalla toiset huolestumaan ja välittämään ja sitten kieltäytymällä tekemästä niinkuin neuvotaan. On niin kutkuttavaa kun toiset on oikeesti huolissaan, saa toisetkin kärsimään...nää ihmiset ei oikeesti osaa arvostaa itseään. Heille on ihan sama miten kohdellaan, tai ehkä ei, tärkeintä on ehkä että kohdellaan huonosti. Eikä muunlaista tapaa kohdella itseä hyväksytä, kuten kanssaihmisten aitoa välittämistä ja hyvää tarkoittavia neuvoja. Ei voi sanoo kuin että tervemenoo helvettiin. Mutta itsehän elämänsä valitsee. Yleensä ei voi kuin kädet ristissä katsoo ja ihmetellä kun ihminen pilaa oman elämänsä.

Ensinnäkään ei nyt lähdetä yleistämään liikaa. Ymmärrän ärtymyksesi, sillä tällaiset jutut kieltämättä monasti turhauttavat. Jotkut ihmiset saavat nautintonsa siitä, että heillä menee oikein huonosti, ja lisänautintoa siitä että saavat ryvetä jutussaan ja kerätä "säälipisteitä" levitellessään tarinaansa ympärilleen.

Ihan niin kuin jotkut saavat nautintonsa halveksiessaan muita.

Toisaalta taas sivullisen voi olla vaikea ymmärtää, että joku voisi olla niin sokea omille ongelmilleen ja elämänsä sekasotkulle. Kyllä useimmat näistä jutuista ovat siksi ihan rehellisiä avunpyyntöjä ja "kurjuutensa hehkuttelijoita" vastaavasti vain murto-osa, jos ollenkaan.

Kun olet vielä hetki sitten luullut eläneesi "unelmiesi kumppanin" kanssa, ja sitten kuvassa on yhtäkkiä tai vaivihkaa ilmennyt outoja säröjä ja selittämättömiä vastakohtaisuuksia, kyllä siinä on itse kukin huuli pyöreänä ainakin vähän aikaa: "voiko tämä ollenkaan olla totta??!"

Rinnastuksesi sadomasokismiin ei ole kaukaa haettu siinä mielessä, että tällaiset puheessa olevat suhteet näyttävät todella täyttävän sadistin halun tehdä toiselle pahaa ja masokistin oman kivuntunteen suomasta nautinnosta. Psykologisesti tämä ilmiö onkin pitkälti perua koston ja itserankaisun piilotunteista. Se suuri ero on siis kuitenkin siinä, että yleensä nämä suhteet eivät perustu vapaaehtoiseen molemminpuoliseen nautintoon - vaikka ulkopuolisen silmissä voi olla vaikea ymmärtää, miksi joku vapaaehtoisesti uhrina roikkuu kiinni tällaisessa sairaassa suhteessa. Voin taata, ettei se yleensä ole nautinnosta!

Kun kaikki on ollut niin korostetun ihanaa, niin luonnollisesti sitä haluaa ajatella, että tällaisen autuuden tilan täytyy vielä olla saavutettavissa takaisin, nyt on vain jotakin mennyt hetkellisesti pieleen. Usein vielä eletään käsityksessä (jota "vahva" osapuoli vielä korostaa) että vika on "uhrissa" itsessään, ei ahdistelijassa lainkaan. "Uhrilla" ON yleensä heikko itsetunto, mikä alun perin mahdollistaa joutumisen tällaiseen altavastaajan tilaan, eikä taatusti auta pääsemään siitä pois.

Siksi ulkopuolisen mielipide voi olla erittäin arvokas ja tarpeellinen, vaikkei "uhrimme" heti tästä muuttuisikaan. Kasvaminen "uhrista" itsenäiseksi, itseään arvostavaksi ja itsestään vastuuta kantavaksi yksilöksi voi olla jopa vuosien mittainen prosessi. Valitettavasti kaikki eivät siihen edes kykene, vaan alistuvat lopullisesti kurjaan kohtaloonsa. "En olisi minkään paremman arvoinen kuitenkaan".

Pieni rohkaisun sana voi kuitenkin tehdä ihmeitä. Näkymätön hissukka muuttuukin yhtäkkiä NÄHDYKSI! Olematon saa oman psyykkisen olemuksen.

Ei siis lyödä lyötyjä. Haluan ymmärtää piiloaggressiviselta haiskahtavan kommenttisi niin, että se herättäisi lukijassa vihan tunteen. Niinhän se Muumien Ninni-tyttönenkin tuli näkyväksi.

Tässä tilanteessa pelkään kuitenkin vihan osuvan väärään maaliin, ja alistetun "uhrin" vetäytyvän vain syvemmälle kuoreensa. Viha kuuluu kohdistaa niihin yksilöihin, jotka hävyttömästi katsovat voivansa kohdella toisia ilman häpeää ja omaatuntoa. Silloin se auttaa kiinni jäänyttä vihdoin murtamaan henkiset kahleensa ja pääsemään alistussuhteestaan lopullisesti irti.

Ja vielä: "uhri" on jo niin tottuneen turtunut haukkuihin ja vähättelyyn, että sillä ei senkään takia ole suurtakaan arvoa. Säästäkäämme heidät enemmältä halveksinnalta.

 

[ei nää muutu]

Sinulla on hyviä vastauksia, Westerlund, olet varmaan ammatiltasi terapeutti?

Ymmärrän jos koet vastukseni aapeelle halveksimisena, mutta en halveksi häntä. Eli en "koe nautintoa" aapeetä "halveksien." Tunnen hänen tilanteensa hyvin, olenhan itse ollut samanlainen kauan aikaa sitten. Minuun ei tehonnut empaattinen tyyli, oli liian vierasta ja luotaantyöntävää. Ymmärsin vain kieltä, jonka empaatiset kokevat halveksivana. Minuun tehosi vain sellainen provosoiva teksti kuin itse tänne aapeelle kirjoitin. Halusin provosoida, herätellä, nimenikin on provo. Tottakai me voidaan muuttua...

Ihan oikeasti haluaisin että ap hakisi täällä apua eikä vain hekuttelisi ja että hän osaisi ottaa hienot neuvosi vastaan ja noudattaa niitä. Minut tällaiset hienot neuvot saivat aikoinaan vain tuntemaan itseni vielä pienemmäksi, mitättömämmäksi ja tyhmäksi, ulkopuoliseski, ulkoplaneettalaiseksi. Ymmärsin vain sitä samaa kieltä, johon olin itse tottunut. Toki ei aapeen tarvitse olla samalainen. Toivottavasti häneen puree empatia...

Tietenkään ei näissä suhteissa ole kysymys "nautinnosta" siinä mielessä kuin mitä sanalla tavallisesti tarkoitetaan. Ja voi todella olla vaikeaa ymmärtää suhdetta jos pystyy itse normaaleihin parisuhteisiin. Uhrilla voi kyllä olla se toinenkin puoli...tiedän sen omasta kokemuksesta. Kasvaminen pois uhrin osasta vie todella vuosia. Halu paranemiseen tulee kuitenkin jostain löytää.

En pyri herättämään aapeessä vihaa ja parhaiten hän itse tietää mitä tunteita tekstini herätti. Mieluiten halusin että aapee ajattelisi että vielä minä tuolle tyypille näytän!!En ole niin tyhmä kuin tuo luulee!! Uhri voi todellakin olla turtunut haukkuihin ja vähättelyyn, mutta se tyyli saattaa olla myös ainut jota hän pystyy ottamaan vastaan. Itse olin noin vammainen. Empaatinen tyyli saattaa myös herättää alemmuudentunteita siihen tottumattomalle. Empaattinen henkilö osaa ottaa vastaan empaatiset neuvot, joku toinen voi kokea empatian provosointina tai minä tahansa muuna.

En jatka enempää tätä keskustelua aapeestä "hänen selkänsä takana." On mielekkäämpää kaikille että hän puhuu itsestään omalla suullaan.

 

[ei nää muutu]

Näin joku aika sitten haastattelun jossa ennen yli satakiloinen nainen kertoi mikä sai hänet laihduttamaan itsensä normaalimittoihin. Mitkään kiltit neuvot tai vihjailut eivät olleet vaikuttaneet, ei informaatio terveyshaitoista, ei niin mikään, hän ei pystynyt laihduttamaan. Kunnes hän eräänä päivänä hän kuuli yleisellä paikalla äänen takaansa. Kuuli kommentit, joiden hän ei alussa luullut koskevan itseään: "Hyi saatana mikä läski, etsä tajuu millanen tynnyri elefantti sä oot, eikö oo koskaan tullut mieleen laihduttaa!" Siinä lyötiin lyötyä mutta tuo teksi meni perille, hän alkoi laihduttamaan ja on pitänyt painonsa vuosikymmenen!

 

[K Westerlund]

Vaikka edellinen vastaukseni oli osoitettu sinulle, arvoisa nimimerkki, tekstini sisältö oli tarkoitettu enemmän yleisenä huomiona kuin henkilökohtaisena kritiikkinä. Aavistinkin, että tämä ei ollut päähän vaan perseelle potkimista. Pelkäsin vain, että joku voisi käsittää sen väärin, ja siksi halusin erikseen tuoda tämän esille.

Kiitos ajattelun aiheesta, kirjoitat viisaasti, ja sinulla on hyvä näkökulma asiaan jota minä en ehkä ole ajatellut aivan valmiiksi. En suinkaan ole terapeutti, vaikka varmasti samoja kirjoja olen lukenut mitä hekin; olen vain kulkenut itseni kanssa pitkän tien, ja matkalla kokenut ja miettinyt kaikenlaista. Siksi koen tarvetta jakaa "kantapään kautta" ymmärtämiäni asioita, jotta ehkä joku voisi päästä vähän helpommalla.

En tosiaankaan ole halunnut ajatella, että "hienot neuvot" ja pehmeä lähestymistapa saattaisivat mitätöidä kohteensa. No, "hienot neuvot" kylläkin, jos ne kokee "yläpuolelta" asetetuilta. Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen on jo ehkä valmiiksi niin "matalalle tallattu", että neuvot, olivat ne lausujan mielestä kuinka vaatimattomia tahansa, kuitenkin tulevat tämän suhteessa "yläpuolelta"? Asian laita on varmasti paljolti tilanteista ja kulloisestakin tapauksesta riippuvainen?

Niin, joskus ihmisen tilanne voi olla niin jämähtänyt, tai lukkiutunut niin pinttyneisiin kaavoihin tai uskomuksiin, ettei niistä pääse irti kuin vähän kovemmin "kopauttamalla". Kuten annoin ymmärtää, olen itse ehkä turhankin arka olemaan tarvittaessa vaativainen ja ankara, kun ajattelen kovia kokeneen ihmisen muutenkin olevan vereslihalla. Mutta kuten itsekin sanoin "uhrista", he ovat myös usein huonosta kohtelustaan ja alistetusta asemastaan henkisesti turtuneita, jolloin heidän herättelynsä voi, kuten sanot, vaatia kovempia otteita.

Itse asiassa tässäkin on kyse kasvattamisesta: vanhempien (ja myöhemmin muidenkin) tehtävänä on kasvattaa lapsia (eli itse asiassa opastaa elämään), mutta parhaimmillaankin kasvatus tuskin kattaa elämässä kaikkea ajateltavissa olevaa, mitä lapsi elämänsä aikana tulee kohtaamaan. Osa jää väkisinkin itse koettavaksi. Valitettavan usein lapset eivät saa ohjausta senkään vertaa, ja liian paljon jää hataralle pohjalle. Kun soppaan vielä lisätään vaihteleva annos itsetuntoa rikkovaa (tai itse asiassa sen kehityksen estävää) kohtelua, paitsi että ihmisemme on huojuvalla perustalla, hänelle on myös muodostunut epäaito eli valheellinen omakuva, joko ylikriittinen ja epävarma tai sitten kompensoiva itseriittoisan ja/tai itsekeskeinen minuus.

Aivan kuin jos vanhempien ote kasvatuksessa on lipsunut ja lapsi alkaa oireilla, täytyy tilanteen normalisoimiseen käyttää paljon ylimääräistä energiaa. Mitä myöhemmässä vaiheessa tilanteeseen puuttuminen tapahtuu, sitä enemmän energiaa se vaatii.

Ajattelen nyt esim. lasta, joka on "ottanut ohjat käsiinsä", kun vanhemmat eivät ole onnistuneet säilyttämään auktoriteettiaan lapsen silmissä. Jos vanhemmat reagoivat heti, he todennäköisesti voivat lunastaa auktoriteettiasemansa takaisin melko pienellä vaivalla. Jos tilanne on jatkunut jo kauemmin, lapsi ei enää tuosta vain "alistu" uudelleen ohjaukseen, ja tilanne täytyy korjata kovemmin ottein. Kun taas lapsi on tässä "holtittomassa tilassa" ehtinyt varttua jo aikuiseksi, hänen pitelemiseen tarvitaan ehkä jo poliisia - eivätkä hekään enää saa tätä tyyppiä "alistumaan" kuriin ja nuhteeseen.

Tule mieleen elokuva "Tummien Perhosten Koti", jossa päähenkilön, nuoren pojan (jonka isä muuten on pesunkestävä narsisti), uhma murtuu saaren kodin johtajan melkeinpä sadistisen tuntuisessa "vallankaappauksessa". Tosin elokuvaa katsoessani ajattelin, että valta varmaan olisi siirtynyt inhimillisemminkin keinoin.

Pitkään alistetussa asemassa elänyt ihminen vaatii usein varmasti aivan yhtä lailla "rajuja" otteita, jotta uskaltautuisi irroittautua pinttyneistä elämänhallintakuvioistaan. Nätti järjen puhuminen ei kerta kaikkiaan enää auta kummassakaan tapauksessa.

Ehkä olennaista on, että tilanteesta, metodista ja "otteista" riippumatta säilytämme kunnioittavan asenteen kanssaihmisiämme kohtaan?

 

[Hutkija]

Sinulla on hyviä vastauksia, Westerlund, olet varmaan ammatiltasi terapeutti?

Ei varmasti ole terapeutti. Uskon, että on tyyppi, jolla ollut suht huono elämä ja on sitä parantaakseen ja ymmärtääkseen lukenut muutaman "virtahevon". Mistäkö näin päättelen? No, siitä, että tämä KW käyttää liian usein ja heppoisin perustein termejä, joihin päätyäkseen pitäisi potilas tavata henkilökohtaisesti. Diagnoosin tekoon ei riitä toisen käden tieto. Näitä wanna-be-psykologeja -ja terapeutteja on oikeassakin elämässä, eikä siinä mitään. Ainoa haitta on se, että kun saavat hiukan kehuja ja joku jopa luulee heitä PsM tai vastaavaksi, niin kuvittelevat olevansa päteviä luokittelemaan ihmisiä ja mikä vielä pahempaa, lukija tai kuulija ottaa totuutena nämä mutu-jutut.

Näiden wanna-be-terapeuttien ärsyttävyys vähenisi huomattavasti -jopa kokonaan, jos eivät luokittelisi pientä nuhaa H1N1-virukseksi näkemättä ja tutkimatta. Kiitos.

 

[heh]

Ei varmasti ole terapeutti. Uskon, että on tyyppi, jolla ollut suht huono elämä ja on sitä parantaakseen ja ymmärtääkseen lukenut muutaman "virtahevon". Mistäkö näin päättelen? No, siitä, että tämä KW käyttää liian usein ja heppoisin perustein termejä, joihin päätyäkseen pitäisi potilas tavata henkilökohtaisesti. Diagnoosin tekoon ei riitä toisen käden tieto. Näitä wanna-be-psykologeja -ja terapeutteja on oikeassakin elämässä, eikä siinä mitään. Ainoa haitta on se, että kun saavat hiukan kehuja ja joku jopa luulee heitä PsM tai vastaavaksi, niin kuvittelevat olevansa päteviä luokittelemaan ihmisiä ja mikä vielä pahempaa, lukija tai kuulija ottaa totuutena nämä mutu-jutut.

Näiden wanna-be-terapeuttien ärsyttävyys vähenisi huomattavasti -jopa kokonaan, jos eivät luokittelisi pientä nuhaa H1N1-virukseksi näkemättä ja tutkimatta. Kiitos.

narsisti tuntee olonsa uhatuksi netissä, otan osaa

 

[noolle]

narsisti tuntee olonsa uhatuksi netissä, otan osaa

Luulosairas marttyyri pelkää kehänsä menetystä ja sitä, että joutuisi ihan itse ottamaan vastuun omasta elämästään ja epäonnistumisistaan. No, otan osaa.

 

[ei nää muutu]

En ottanut tekstiäsi henkilökohtaisena kritiikkinä, oletitko niin? Ja tiedän että et ole terapeutti. Oikea terapeutti ei esim, lähde arvailemaan miten joku kokee jonkun toisen kirjoitukset, vaan antaa henkilön itsensä kertoa. Eikä esim. paapo toista lapsen asemaan siten, että alkaa kertoa siitä mitä toinen mahdollisesti tuntee tai tarvitsee. Vain ap itse tietää mitä tuntee ja keskustelu hänestä hänen selkänsä takana ei ole OK!

Empatia on vaikea laji ja harvat siinä aina onnistuu. Liian paapova empatia voi tehdä passiiviseksi (pahinta mitä voi tehdä esim. hoitotyössä) joten sen kanssa saa olla varovainen. Paapovasti empaattista voi myös käyttää hyväksi, eikä ole kovin harvinaista. Antaa toisen tehdä kaikki pistämättä itse rikkaa ristiin, eikä koskaan noustakaan omille jaloille. Hyvä empatia auttaa saamaan omista voimavaroista kiinni, eikä tee passiiviseksi. On toki vaiheita jolloin paapova empatia on ainut toimiva, väliaikaisesti, esim. jos henkilö on täysin loppu, ilman omia voimavaroja. Ja jos hän pystyy yleensäkään vastaanottamaan tämäntyylistä hoitotapaa! Usko tai älä, kaikki ei pysty. Silloin voi nököttää hellittynä pumpulipesässä kunnes jaksaa taas tulla ulos. Mutta sinne ei tule jäädä makaamaan, eikä siihen pidä kannustaa! Minä koen että hienot neuvot voi mitätöidä kohteen jos "alkaa puhua toisen suulla", siis tulkita toisen tunteita ja kokemuksia tämän puolesta, sensijaan että antaisi toisen puhua omalla suullaan. Silloin nämä kauniit neuvot voivat tuntua "ylhäältä tulleilta." Heikolla itsetunnolla varustettu ei ehkä osaa sanoa "ei" paapovasti empaattiselle, vaikka tarvista olisi!

Yritän nyt selitellä näkökantojani. En halua neuvoa ketään tai opettaa mitään, siihen olen liian raakile. Voin vain kertoa oman näkökantani. Ihmiset ovat todella erilaisia ja koemme asiat niin eri tavoin, että aina löytyy tarvetta selittää mitä tarkoittaa ja miksi. Se informaatio on aina hyvä antaa toiselle, muuten syntyy väärinkäsityksiä ja syntyyhän niitä vaikka täsmentäisikin. Ja jos on kasvanut epätavallisissa olosuhteissa sen seurauksineen, niin löytyy vielä enemmän tarvis tarkentamiseen jos keskustelee normiperheessä kasvaneen kanssa.

Ihan hauskaa jos sinulla riittää halua yrittää auttaa, ei siinä mitään. Niin ja mun karun tekstin tarkoitus ei ollut loukata aapeetä, vaan löytää hitunen sisua hänestä ja antaa potku sen sisun persiille. Ei haittaa jos minua pidetään törkeenä, jos se vähääkään auttaisi aapeetä, niin hyvä. Vain aapee itse voi tehdä jotain elämälleen, valinta on hänen itsensä, ei meidän muiden.

 

[kaksi puh.]

Mies jäänyt aiemmin kiinni pettämisestä. Kävi huorissa ja oli muita naisia. Tämä pettäminen tapahtui aivan suhteen alussa. Mies tavallaan käänsi pettämisen minun syykseni. Annoin anteeksi, mutta nämä asiat kalvaa mielessä vielä todella paljon.

Nyt sitten sain selville hänen tiliotteestaan, että on ladannut puheaikaa Otto-automaatilla. Hänellä on käytön mukaan laskutettava liittymä ja nyt sitten ilmeisesti hommannut Prepaid-liittymän. Liittymän hommaamisesta ei ole mustaa valkoisella, vain tämä puheajanlataus.
Hän on myös käynyt pornosivuilla (jota en tuomitse), mutta yksi sivu oli Sihteeriopiston sivu. Sieltä hän ne huorat aiemmin oli itselleen hommannut..
Näillä sivuilla käymisestä puhuimme jo ja sanoi ettei ole sieltä seuraa hakenut vaan katsellut kuvia ym.. Mies suuttui kun olin hänen konettaan tonkinut. Olin kuitenkin useasti ennen koneen tutkimista kysynyt onko käynyt näillä sivuilla, mutta mies ei myöntänyt. Sovittiin kuitenkin, ettei enää siellä käy. Mutta kuitenkin epäilys mielessä pyörii, että hakenut sieltä muutakin kuin kuvia.

Seksi meillä on vähentynyt huomattavasti suhteen alusta, jolloin harrastimme oikeastaan joka päivä. Nykyään hyvä jos kerran viikossa.
Mies käyttäytyy muuten normaalisti kuin ennenkin. Välillä saattaa minua haukkua tyhmäksi syyttä. Tai jos esimerkiksi kerron jotain asiaa, saattaa hän myöhemmin ivailla että tuonkin asian kertomiseen meni sitten viisi minuuttia... Sitä ivaamista on tässä vaikea kuvailla. Kuitenkin useasti saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja tyhmäksi. Riidat menee usein siihen, että minä pyytelen anteeksi vaikka riita lähtöisin hänestä.

Kotoa hän ei muuten ole poissa paitsi töissä ja viikonloppuisin käy liikuntaharrastuksissa.
Mies asuu nyt luonani, mutta hänellä on vielä oma asunto. Haemme yhteistä asuntoa. Ollaan puhuttu, että vuokrattaisiin miehen tavaroita varten lämmin varasto. Mies ei vain sitä tee joko laiskuuttaan tai sitten haluaa pitää oman asunnon "takaovena".
Toisaalta itse toivon ettemme yhteistä asuntoa saisi...

Miehellä on velkoja perinnässä ja ulosotossa. Mies myös tiliotteiden perusteella pelaa paljon rahapelejä ja netissä useilla eri vedonlyönti sivuilla. Ei osaa hoitaa raha-asioitaan. Mies ostelee itselleen kaikenlaista, mutta harvemmin osallistuu ruokaostoksiin tms.
Minä olen suurimmaksi osaksi hoitanut kaupassa käynnit ja kaikki kotityöt, siivoan, laitan ruuat, pesen pyykit, kaiken.. Olin aiemmin työttömänä ja mies perusteli tekemättömyytensä sillä, että minulla on aikaa. Nyt kuitenkin olen töissä minäkin, mutta mies ei silti tee mitään. Nyt varmaan perusteluksi sanoisi sen, että on myöhempään töissä kuin minä...

Hän on aiemmin käynyt kerran käsiksi. Sitäkin anteeksi pyyteli sitten jälkeen päin, että ei hän koskaan enää voisi satuttaa. Joskus kuitenkin olen säikähtänyt, että lyö uudestaan kun kimpaantuu jostain. On suuttuessa hajottanut silmälasini ja läppärin..

Mies osaa olla myös ihana. Osaa puhua kauniisti ja olla hellä. Tuskin tässä muuten enää olisin.
Toisaalta tiedän, että on turhaa kysyä mielipidettänne. Tuntuu vain että on todella vaikea lähteä.. Mutta kertokaa kuitenkin mitä mieltä olette ja kuinka ottaisin tuon Prepaid asian puheeksi ilman että tarvitsee sanoa tiliotteesta mitään ja ilman että mies suuttuu kun häntä epäillään?

Käyppä ap katsomassa tuo ketju jossa kysellään miehen kahdesta liittymästä. ei kai ukkosi vaan ole tämmöinen lisäpanojen pitäjä ? Suhteita ja kohtaamisia palstalla

 

[heh]

ihan vain KW:lle tiedoksi, että kirjoittaminen samalla nikillä saatietyt vakioellit hyökkäämään kimppuusi. itse luen todella mielelläni ajatuksiasi ja osaan kyllä itsekin ajatellä, mutta nää vakiovalittajat näillä palstoilla keskittyvät vain muiden mielititeiden torpedoimiseen ja lopulta tänne ei kirjoita kukaan mitään. Täällä huseeraa muutama mielen häiriöinen nainen ja tuntuu sille, että olet jäämässä heidän hampaisiinsa, valitettavasti. heillä ei ole muuta elämää ja siksi he päivystävät täällä.

 

[narsistin ex-rouva]

Naiset. Huh. Melkein joka aloituksen alla alkaa kaksi akkaa tappelemaan ja mennään asian viereen.

Tässä on ap jolla on huoli, ja todennäköisesti erittäin suuri riski saada päihinsä jos vähänkin väärällä tavalla jättää miehensä.

AP: Tee suunnitelma. Tilaa lukon uudelleensarjoitus, samoin autoon (sekin on mahdollista), vie miehen tavarat säilöön pikkuvarastoon (tulevat hakemaan ne joten sun ei tarvitse pakata edes itse).

Hoida kaikki tämä kun mies on poissa ÄLÄKÄ KERRO HÄNELLE ETUKÄTEEN.

Sitten soitat ja ilmoitat, että suhde on loppu.
Et missään tapauksessa avaa hänelle ovea etkä mene tapaamaan häntä mihinkään. AINOASTAAN puhelimessa suostut keskustelemaan. Hän todennäköisesti vuorotelleen maanittelee, vuoroin uhkailee mutta pysy tiukkana. Jos uhkailuviesti tulee tekstarina säästä se.

Sulla on oma koti, oma auto ja työpaikka. Älä pilaa elämääsi miehen kanssa joka ei arvosta sinua. Hän on saattanut kutistaa itsetuntoasi, ja saatat kuvitella ettet ansaitse parempaa. Se on roskaa. Jokainen ansaitsee puolison johon voi luottaa ja jonka kanssa on hyvä olla. koko ajan.

PAKENE.

 

[ei nää muutu]

ihan vain KW:lle tiedoksi, että kirjoittaminen samalla nikillä saatietyt vakioellit hyökkäämään kimppuusi. itse luen todella mielelläni ajatuksiasi ja osaan kyllä itsekin ajatellä, mutta nää vakiovalittajat näillä palstoilla keskittyvät vain muiden mielititeiden torpedoimiseen ja lopulta tänne ei kirjoita kukaan mitään. Täällä huseeraa muutama mielen häiriöinen nainen ja tuntuu sille, että olet jäämässä heidän hampaisiinsa, valitettavasti. heillä ei ole muuta elämää ja siksi he päivystävät täällä.

Jos tarkoitat minulla kimppuunhyökkääjää, niin kysypä ensiksi KW:ltä olenko hänen mielestään hyökännyt hänen kimppuunsa? Vai esitinkö vain erilaisia näkökantoja samasta asiasta? Toiseksi, en ole vakioelli, käyn hyvin harvoin täällä. Kolmanneksi, en ole mielenhäiriöinen, neljänneksi, minulla on todellakin muuta elämää, enkä päivystä yleensä täällä. Tällä viikolla satun olemaan kotona flunssassa ja päivystän.

En usko että KW jää minun tai kenenkään muunkaan hampaisiin. Kyllä hänessä on ytyä tarpeeksi osata suhtautua millaisiin vastauksiin tahansa tulematta hysteeriseksi. Onko sinulla myös? Ei taida olla....

Eiköhän jo jätettäis muut pulinat vähemmälle ja siirryttäsi aloitten aiheeseen??

 

[ei nää muutu]

Ehkä ap kokkaa parhaillaan kotonaan miehelleen ja ihmettelee miten hän voikin olla niin tyhmä että meni kirjoittamaan tuollaisen aloitteen Elleihin. Noin ihanasta miehestä. Tämä ei ole ironiaa, vaan täysin mahdollista. Me voimme spekuloida täällä mitä tahansa, mutta vain ap tietää totuuden.

 

[duoda duoda]

Naiset. Huh. Melkein joka aloituksen alla alkaa kaksi akkaa tappelemaan ja mennään asian viereen.

Tässä on ap jolla on huoli, ja todennäköisesti erittäin suuri riski saada päihinsä jos vähänkin väärällä tavalla jättää miehensä.

AP: Tee suunnitelma. Tilaa lukon uudelleensarjoitus, samoin autoon (sekin on mahdollista), vie miehen tavarat säilöön pikkuvarastoon (tulevat hakemaan ne joten sun ei tarvitse pakata edes itse).

Hoida kaikki tämä kun mies on poissa ÄLÄKÄ KERRO HÄNELLE ETUKÄTEEN.

Sitten soitat ja ilmoitat, että suhde on loppu.
Et missään tapauksessa avaa hänelle ovea etkä mene tapaamaan häntä mihinkään. AINOASTAAN puhelimessa suostut keskustelemaan. Hän todennäköisesti vuorotelleen maanittelee, vuoroin uhkailee mutta pysy tiukkana. Jos uhkailuviesti tulee tekstarina säästä se.

Sulla on oma koti, oma auto ja työpaikka. Älä pilaa elämääsi miehen kanssa joka ei arvosta sinua. Hän on saattanut kutistaa itsetuntoasi, ja saatat kuvitella ettet ansaitse parempaa. Se on roskaa. Jokainen ansaitsee puolison johon voi luottaa ja jonka kanssa on hyvä olla. koko ajan.

PAKENE.

Ihan hyviä neuvoja ja saattavat jopa toimia vuoden, parin päästä. Ap näyttää kuitenkin jo päättäneen pysyä tuossa suhteessa.

 

[Realistinen Nainen]

Mies jäänyt aiemmin kiinni pettämisestä. Kävi huorissa ja oli muita naisia. Tämä pettäminen tapahtui aivan suhteen alussa. Mies tavallaan käänsi pettämisen minun syykseni. Annoin anteeksi, mutta nämä asiat kalvaa mielessä vielä todella paljon.

Nyt sitten sain selville hänen tiliotteestaan, että on ladannut puheaikaa Otto-automaatilla. Hänellä on käytön mukaan laskutettava liittymä ja nyt sitten ilmeisesti hommannut Prepaid-liittymän. Liittymän hommaamisesta ei ole mustaa valkoisella, vain tämä puheajanlataus.
Hän on myös käynyt pornosivuilla (jota en tuomitse), mutta yksi sivu oli Sihteeriopiston sivu. Sieltä hän ne huorat aiemmin oli itselleen hommannut..
Näillä sivuilla käymisestä puhuimme jo ja sanoi ettei ole sieltä seuraa hakenut vaan katsellut kuvia ym.. Mies suuttui kun olin hänen konettaan tonkinut. Olin kuitenkin useasti ennen koneen tutkimista kysynyt onko käynyt näillä sivuilla, mutta mies ei myöntänyt. Sovittiin kuitenkin, ettei enää siellä käy. Mutta kuitenkin epäilys mielessä pyörii, että hakenut sieltä muutakin kuin kuvia.

Seksi meillä on vähentynyt huomattavasti suhteen alusta, jolloin harrastimme oikeastaan joka päivä. Nykyään hyvä jos kerran viikossa.
Mies käyttäytyy muuten normaalisti kuin ennenkin. Välillä saattaa minua haukkua tyhmäksi syyttä. Tai jos esimerkiksi kerron jotain asiaa, saattaa hän myöhemmin ivailla että tuonkin asian kertomiseen meni sitten viisi minuuttia... Sitä ivaamista on tässä vaikea kuvailla. Kuitenkin useasti saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja tyhmäksi. Riidat menee usein siihen, että minä pyytelen anteeksi vaikka riita lähtöisin hänestä.

Kotoa hän ei muuten ole poissa paitsi töissä ja viikonloppuisin käy liikuntaharrastuksissa.
Mies asuu nyt luonani, mutta hänellä on vielä oma asunto. Haemme yhteistä asuntoa. Ollaan puhuttu, että vuokrattaisiin miehen tavaroita varten lämmin varasto. Mies ei vain sitä tee joko laiskuuttaan tai sitten haluaa pitää oman asunnon "takaovena".
Toisaalta itse toivon ettemme yhteistä asuntoa saisi...

Miehellä on velkoja perinnässä ja ulosotossa. Mies myös tiliotteiden perusteella pelaa paljon rahapelejä ja netissä useilla eri vedonlyönti sivuilla. Ei osaa hoitaa raha-asioitaan. Mies ostelee itselleen kaikenlaista, mutta harvemmin osallistuu ruokaostoksiin tms.
Minä olen suurimmaksi osaksi hoitanut kaupassa käynnit ja kaikki kotityöt, siivoan, laitan ruuat, pesen pyykit, kaiken.. Olin aiemmin työttömänä ja mies perusteli tekemättömyytensä sillä, että minulla on aikaa. Nyt kuitenkin olen töissä minäkin, mutta mies ei silti tee mitään. Nyt varmaan perusteluksi sanoisi sen, että on myöhempään töissä kuin minä...

Hän on aiemmin käynyt kerran käsiksi. Sitäkin anteeksi pyyteli sitten jälkeen päin, että ei hän koskaan enää voisi satuttaa. Joskus kuitenkin olen säikähtänyt, että lyö uudestaan kun kimpaantuu jostain. On suuttuessa hajottanut silmälasini ja läppärin..

Mies osaa olla myös ihana. Osaa puhua kauniisti ja olla hellä. Tuskin tässä muuten enää olisin.
Toisaalta tiedän, että on turhaa kysyä mielipidettänne. Tuntuu vain että on todella vaikea lähteä.. Mutta kertokaa kuitenkin mitä mieltä olette ja kuinka ottaisin tuon Prepaid asian puheeksi ilman että tarvitsee sanoa tiliotteesta mitään ja ilman että mies suuttuu kun häntä epäillään?

Siis mitä ihmettä näet tuossa miehessä? Hän ivaa sinua, käyttää sinua taloudellisesti hyväkseen , valehtelee jne. Onko yksinäisyys niin hirveää, että pitää tyytyä tuollaiseen luuseriin??

Mieti tarkkaa halutako asua tuollaisen hyväksikäyttäjän kanssa. On helpompi erota nyt kun sitten kun olette hankkineet yhteisen asunnon.

Pidä varasi. Jos suhteenne alkumetrit ovat jo tuollaiset, niin mitä luulet saavasi tulevaisuudessa??

 

[Ankelika]

"Kiitos ajattelun aiheesta, kirjoitat viisaasti, ja sinulla on hyvä näkökulma asiaan jota minä en ehkä ole ajatellut aivan valmiiksi. En suinkaan ole terapeutti, vaikka varmasti samoja kirjoja olen lukenut mitä hekin; olen vain kulkenut itseni kanssa pitkän tien, ja matkalla kokenut ja miettinyt kaikenlaista. Siksi koen tarvetta jakaa "kantapään kautta" ymmärtämiäni asioita, jotta ehkä joku voisi päästä vähän helpommalla."

Tätä olen aiemmin ajatellut sinulta kysyä, mutta nyt vastasit jo itse kysymykseeni.

Ellien Ihminen hädässä palstalla joku elli tuskailee terapeutin valintaa. Hän on masentunut eikä sopivaa terapeuttia tahdo löytyä.

Hieno juttu, että olet antanut paljon aikaasi pulassa oleville elleille.

En enää lue terapiakirjallisuutta. Muukin lukeminen on jäänyt vähälle.
Ellien palstoilla pyörivien pitäisi muistaa ettei kukaan taatusti ihan huvikseen levittele elämäänsä yleisellä nettipalstalla. Joku tarve avautumiseen on. Miksi jotkut seuraavat kuin hai laivaa joitakin nikkejä jää arvailun varaan. Ehkä hekin ovat avun tarpeessa omituiselle tavalleen.

Ellit on sopivan hiljainen nettisivu. Täältä voi olla poissa kauan ja tilanne ei ole paljon muuksi muuttunut. Ihmiset tuskailevat aina samojen asioiden kanssa. Vain kirjoittajat vaihtuvat.

 

[ap]

(ainakin melkein kaikista). Ja kuten jo aiemmin sanoin.. Alun alkaenhan hain vain mielipidettä Prepaid-liittymä asiaan. Nämä omat kirjoitukset ja teidän kommentit avasivat silmäni. Luulen, että tarvitsin myös hieman ravistelua, jotta ymmärtäisin koko tilanteen. En halua, enkä aio jäädä suhteeseen, jossa minua ei kunnioteta. En usko enää, että mies muuttuisi. Eläisin jatkuvan pelon alla, pettääkö mies, lyökö hän...

Lukkoja en varmaan tässä vielä rupea vaihtamaan, mutta olen päättänyt pyytää äidiltäni apua. En ole hänelle mitään tästä kertonut, mutta luulen, että hän aavistelee jotain.
Aion järjestää niin, että ainakin hän (toivottavasti myös joku muukin) tulee luokseni, kun ajan miehen ulos. Katsotaan sitten tehdäänkö niin, että viedään miehen tavarat etukäteen pois ja sitten hänen tullessa töistä pyydän vain avaimet takaisin. Auton avaimen aion saada häneltä aiemmin. Ajattelin jättää omat avaimet autoon "vahingossa", jolloin tarvitsen miehen vara-avainta. Sitten unohdan antaa ne takaisin miehelle. Mikäli hän ei sitten suostuisi kotiavainta antamaan, ei tarvitsisi vaihtaa kuin ulko-oveen lukko.

 

[ei nää muutu]

(ainakin melkein kaikista). Ja kuten jo aiemmin sanoin.. Alun alkaenhan hain vain mielipidettä Prepaid-liittymä asiaan. Nämä omat kirjoitukset ja teidän kommentit avasivat silmäni. Luulen, että tarvitsin myös hieman ravistelua, jotta ymmärtäisin koko tilanteen. En halua, enkä aio jäädä suhteeseen, jossa minua ei kunnioteta. En usko enää, että mies muuttuisi. Eläisin jatkuvan pelon alla, pettääkö mies, lyökö hän...

Lukkoja en varmaan tässä vielä rupea vaihtamaan, mutta olen päättänyt pyytää äidiltäni apua. En ole hänelle mitään tästä kertonut, mutta luulen, että hän aavistelee jotain.
Aion järjestää niin, että ainakin hän (toivottavasti myös joku muukin) tulee luokseni, kun ajan miehen ulos. Katsotaan sitten tehdäänkö niin, että viedään miehen tavarat etukäteen pois ja sitten hänen tullessa töistä pyydän vain avaimet takaisin. Auton avaimen aion saada häneltä aiemmin. Ajattelin jättää omat avaimet autoon "vahingossa", jolloin tarvitsen miehen vara-avainta. Sitten unohdan antaa ne takaisin miehelle. Mikäli hän ei sitten suostuisi kotiavainta antamaan, ei tarvitsisi vaihtaa kuin ulko-oveen lukko.

Hyvä ap, oikein hyvä. Sinulla on toivoa, pidämme varmaan kaikki peukkuja. Jaksamista!

 

[ap]

Edelliseen lisätäkseni. Tuo kuulostaa kauhean helpolta, jota en kuitenkaan sen usko olevan. Ajattelinkin, että pitäisi olla vielä toinen varasuunnitelma. Katsotaan sitten mitä järjestelyjä tämä jälkeenpäin teettää, mitä en nyt vielä osaa ottaa huomioon.

 

[ei nuo muutu]

Edelliseen lisätäkseni. Tuo kuulostaa kauhean helpolta, jota en kuitenkaan sen usko olevan. Ajattelinkin, että pitäisi olla vielä toinen varasuunnitelma. Katsotaan sitten mitä järjestelyjä tämä jälkeenpäin teettää, mitä en nyt vielä osaa ottaa huomioon.

Ei se ole helppoa. Mutta olet jo ottanut tärkeimmän ensiaskeleen, päätöksen jättää tuo mies. Askel kerrallaan... Täällä näkee usein kirjoituksia samanlaisista suhteista, jotka päättyvät siihen ettei nainen tee mitään, ei vaikka kuinka hyviä neuvoja saisi. Olet positiivinen poikkeus!

 

[Hehheh]

ihan vain KW:lle tiedoksi, että kirjoittaminen samalla nikillä saatietyt vakioellit hyökkäämään kimppuusi. itse luen todella mielelläni ajatuksiasi ja osaan kyllä itsekin ajatellä, mutta nää vakiovalittajat näillä palstoilla keskittyvät vain muiden mielititeiden torpedoimiseen ja lopulta tänne ei kirjoita kukaan mitään. Täällä huseeraa muutama mielen häiriöinen nainen ja tuntuu sille, että olet jäämässä heidän hampaisiinsa, valitettavasti. heillä ei ole muuta elämää ja siksi he päivystävät täällä.

Ei täällä ole muita mielenhäiriöisiä, kuin sinä, no. Johan sinut kyökkipalstaltakin heivattiin ulos, kun kukaan ei jaksanut juttujasi. kukahan täällä muuten päivystää...

 

[Hehheh]

Jos tarkoitat minulla kimppuunhyökkääjää, niin kysypä ensiksi KW:ltä olenko hänen mielestään hyökännyt hänen kimppuunsa? Vai esitinkö vain erilaisia näkökantoja samasta asiasta? Toiseksi, en ole vakioelli, käyn hyvin harvoin täällä. Kolmanneksi, en ole mielenhäiriöinen, neljänneksi, minulla on todellakin muuta elämää, enkä päivystä yleensä täällä. Tällä viikolla satun olemaan kotona flunssassa ja päivystän.

En usko että KW jää minun tai kenenkään muunkaan hampaisiin. Kyllä hänessä on ytyä tarpeeksi osata suhtautua millaisiin vastauksiin tahansa tulematta hysteeriseksi. Onko sinulla myös? Ei taida olla....

Eiköhän jo jätettäis muut pulinat vähemmälle ja siirryttäsi aloitten aiheeseen??

Älä välitä. Tämä kirjoittaja on mielenhäiriöinen keski-ikäinen työtön ja naiseton mies, joka on jo 14 vuotta kiusannut ihmisiä netissä (näin on kertonut). Aina on osa kirjoittajista hampaissa, mm tuo Ankelika, wiltsu ja muutama muu, jotka eivät ole yhtä mieltä hänen kirjoitustensa kanssa. Tai ei vain muuten pidä heidän ajatuksistaan. Naamioi hyökkäyksensä puolustavaan sävyyn ja kohta onkin jo kimpussa. Suurin osa hänen kirjoituksistaan poistetaan tai muokataan tuolla toisilla palstoilla.

 

[ei nää muutu]

Älä välitä. Tämä kirjoittaja on mielenhäiriöinen keski-ikäinen työtön ja naiseton mies, joka on jo 14 vuotta kiusannut ihmisiä netissä (näin on kertonut). Aina on osa kirjoittajista hampaissa, mm tuo Ankelika, wiltsu ja muutama muu, jotka eivät ole yhtä mieltä hänen kirjoitustensa kanssa. Tai ei vain muuten pidä heidän ajatuksistaan. Naamioi hyökkäyksensä puolustavaan sävyyn ja kohta onkin jo kimpussa. Suurin osa hänen kirjoituksistaan poistetaan tai muokataan tuolla toisilla palstoilla.

Ei, en mä välitä. Tai välitän sen verran että puolustuspuheen kirjoitan. Kyllä tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Jokainen tyylillään. Ei mua haittaa minä minua pidetään täällä, tärkeintä on että itse tiedän mitä olen. Olenhan minäkin välillä paha suustani, mutta kirjoituskieltoa ei ole vielä koskaan tullut, eikä tekstejäni ole sensuroitu. Ja nyt keskustelut ap: aloitteeseen.

 

[K Westerlund]

Ei varmasti ole terapeutti. Uskon, että on tyyppi, jolla ollut suht huono elämä ja on sitä parantaakseen ja ymmärtääkseen lukenut muutaman "virtahevon". Mistäkö näin päättelen? No, siitä, että tämä KW käyttää liian usein ja heppoisin perustein termejä, joihin päätyäkseen pitäisi potilas tavata henkilökohtaisesti. Diagnoosin tekoon ei riitä toisen käden tieto. Näitä wanna-be-psykologeja -ja terapeutteja on oikeassakin elämässä, eikä siinä mitään. Ainoa haitta on se, että kun saavat hiukan kehuja ja joku jopa luulee heitä PsM tai vastaavaksi, niin kuvittelevat olevansa päteviä luokittelemaan ihmisiä ja mikä vielä pahempaa, lukija tai kuulija ottaa totuutena nämä mutu-jutut.

Näiden wanna-be-terapeuttien ärsyttävyys vähenisi huomattavasti -jopa kokonaan, jos eivät luokittelisi pientä nuhaa H1N1-virukseksi näkemättä ja tutkimatta. Kiitos.

Kiitos kiinnostuksesta! Olet aivan oikeassa, ettei toisen käden tietoa voi käyttää diagnoosin pohjana. Dignooseja voi tehdä vain auktorisoitu henkilö, ja sen kyllä näiden palstojen lukijat ja kirjoittajat tietävät. Jos "wannabe-terapeutin" lausuntoja ottaa lopullisena diagnoosina, on se ihan oma häpeä.

Termi ei ole sama kuin diagnoosi. Puhumme mieluummin "maidosta" kuin "valkoisesta rasvapitoisesta eritteestä, jota tulee lehmän utareesta". Termit ovat symboleja reaalimaailman asioille, ja siksi niitä käytetään kommunikaatiossa, jotta ymmärtäisimme toisiamme.

Lääkäri olisi huono, ellei ottaisi sikainfluenssaa huomioon tutkiessaan nuhaista potilasta. En halua antaa yhtään sen huonompaa neuvoa kanssaihmisillenikään, kun kerran siihen ryhdyn, vaikken lääkäri tai terapeutti olekaan.

Miksen siis voisi puhua narsismista tai luonnehäiriöstä, kun runsaasti oireita siitä on ollut puheena - eikö se olisi mahdollisen vaihtoehdon kieltämistä?

Mitä omaan henkilööni tulee, minulla on itse asiassa ollut kaiken kaikkiaan hieno elämä tähän asti. Se ei aina ole ollut helppoa, eivätkä kaikki eivät aina ole olleet minulle kilttejä ja mukavia, mutta nämä seikat ovat olleet ne hiekanjyvät simpukankuoreni sisällä, josta toivon mukaan on ajan kanssa muodostunut aitoja helmiä.

Olen jo melko varhain lukenut Hellstenin Virtahevon, ja se on kirja jota lämpimästi suosittelen muillekin, sillä se on kansantajuinen ja valaiseva. Olen toki lukenut paljon muutakin, mutta tarkoitukseni ei ole sillä rehvastella, sillä tärkeintä ei ole lukea paljon vaan ajatella avoimesti. Lukeminen voi auttaa ajattelemaan, mutta se voi myös rajata ajattelua.

Luulenkin, ettei kenestäkään voisi tulla terapeuttia (tai mitään muutakaan) pelkästään lukemalla. Omakohtainen kokemus on se, mikä saa luetun elämään. Ja päinvastoin: lukemalla saa omat elämänkokemuksensa "ruotuun", ja niitä - ja itseään - oppii ymmärtämään paljon tarkemmin.

Tämä edellyttää kuitenkin aktiivista ajattelun kykyä, uskallusta kyseenalaistaa ja taitoa eritellä ja yhdistellä asioita. Itsekriittisyys on myös tärkeä väline - ja varsinkin, kun tutkimuksen kohteena on "minä itse".

Voin esim. myöntää aikoinani kalastelleeni kehuja ja huomiota, kuten monet tekevät. Se on luonnollinen reaktio tunteelle, ettei ole saanut kokea sitä hyväksyntää ja huomiota, minkä jokainen meistä tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Sitten ymmärtäessäni tämän, ja työstettyäni asiaa mielessäni ja tunteillani, vähitellen vapauduin tästä "pakkotoiminnosta". Tajusin, että oma arvoni ihmisenä ei ole muiden mielipiteistä riippuvaista, vaan tärkeintä on se, että itse voin arvostaa itseäni ihmisenä ja tekijänä.

Tietenkin tuntuu hyvältä, kun joku kehuu tai arvostaa tekemistäni tai minua ihmisenä, ja näin sen pitää ollakin. Samalla kuitenkin opin myös suhtautumaan negatiiviseen kritiikkiin sotkeutumatta siihen tunneperäisesti. Tunne nousee siitä, että sisällämme on latauksia. Yleinen harhaluulo on, että saamme tunteemme joltakin muulta tai jostakin tapahtumasta.

Kun esimerkiksi ärsyynnymme "wannabe-terapeutille" saatamme syyttää tätä ärsyyntymisemme herättämisestä. Toki impulssi ärsyyntymiselle olikin tämän kirjotuksessa tai tyylissä. Itse tunne ja sen alkulähde kuitenkin löytyy ärsyyntyneessä itsessään. Miksi tunne heräsi, syy siihen miksi tämä ärsyttää - vastaus siihen löytyy siis hänen sisimmästään.

Aivan samoin voisin kokea loukkaantumisen tunnetta siitä, että minua moititaan. Tämä johtuisi todennäköisesti siitä, että sisimmässäni asuisi suuri varasto kokemuksia siitä, että en ole tarpeeksi hyvä, että minun arvoani ei ole koskaan tunnustettu niin, että olisin itse oppinut arvostamaan itseäni.

Nyt ehkä huomaatte, että on kuin olisin puhunut itseni pussiin: tuolla aiemminhan sanoin, ettei hyväksymisen tunteemme ole kiinni muiden mielipiteistä.

Selitys tähän on yksinkertainen: meidän ihmis- ja itseisarvomme on ainutlaatuinen ja muiden mielipiteistä riippumaton. Meidän tulisi voida arvostaa itseämme sellaisina kuin olemme, virheinemme kaikkinemme. Ja voimmekin. Tämä ei kuitenkaan ole meille itsestään selvää: meidän pitää OPPIA tämä.

Helpoiten opimme sen, jos lapsina saamme kokea tämän ihan konkreettisesti: jos vanhemmat rakastavat ja hyväksyvät meidät - juuri niin - sellaisina kuin olemme, ehdoitta. Tästä rakentuu meille se itseluottamus, joka meitä läpi elämämme kannattaa.

Ellei meitä olekaan rakastettu ja hyväksytty, me emme tiedäkään oikeata arvoamme. Kannamme kasvattajiemme välinpitämättömyyden, kyvyttömyyden, ymmärtämättömyyden ja ehkä jopa halveksunnan tai vihan sisällämme. Itsetuntomme ei ole päässyt kehittymään.

Silloin meidän on päästävä tuosta valheellisesta minästämme irti, ja opittava arvostamaan itseämme "kantapään kautta".

Silloin jonkun ulkopuolisen "wannabe-terapeutin" satunnainen huomionosoitus voi olla yksi niistä pienistä eleistä, jonka pohjalta se uusi, oikea minämme lähtee kasvamaan.

 

[yksi kysymys]

Yksi kysymys K. Westerlundille. Oletko mies vai nainen?

Näköjään tätä viestiketjua on siivottu. Kirjoitat niin asiapitoista ja neutraalia tekstiä etten millään
saa rivien välistä selvää kumpaa sukupuolta edustat.