Mieheni sai tietää, että olen ollut ihastunut 3kk ajan toiseen mieheen. Hän pettyi pahasti ja sanoi, että oon pettäny hänen luottamuksensa silloin kun hän eniten olisi tarvinnut tukea. En ole ollut läsnä henkisesti vain haaveillut. Nyt mikään ei ole samoin. Hänen mielestään voisimme vaikka erota, koska kokee, että en rakasta häntä tarpeeksi. Tunteeni ovat kyllä viilentyneet, mutta en ole valmis heittämään kirvestä kaivoon. Hänen mielestään luovutin 3kk sitten. Olemme seurustelleet 3,5 vuotta. Ylireagoiko hän mielestänne? Mietin, että miten saan luottamuksen takaisin. Haluan olla hänen tukenaan ja rinnallaan. Itsellä ollut kyllä tunteet sekaisin, mutta ajatellut että "jos nyt pitäisi minun alkaa seurustella, niin alkaisinko ihastuksen vai nykyiseni".. Vastaukseni oli että alkaisin nykyiseni. Olen aina ajatellut hänet tulevaisuudessani, mutta nyt tilanne on vaikea. Välitän miehestäni kyllä, vaikkakin suurimmat palot ovat yhteen muuton jälkeen väljähtäneet. Olemme nyt asuneet puoli vuotta yhdessä. Olen 21 ja hän 22.
Joha olet sopan itsellesi keittänyt.
Mietittäviä asioita olisi koko joukon ennenkuin kannattaa päättää mitään.
Ensinnäkin, mitä on ihastus? Sehän saattaa kattaa kaiken viattomasta flirtistä törkeään pettämiseen. Tosin neljännesvuotta jatkunut ihastus tuntuu jo aika pahalta. Mutta itse tiedät, miten pahaa se todellisuudessa on.
Toinen seikka on miehesi mustasukkaisuus tai taipumus siihen. Jos hänellä ei ole itsetunto kohdallaan, tämä episodi tulee seuraamaan teitä loppuikänne, mikäli olette yhdessä. Kuvittelepa itsesi samaan tilanteeseen miehesi itsetunnolla varustettuna. Olet asettanut hänet asemaan, jossa hänen on luotettava vain sanoihisi, teoillasi et enää häntä vakuuta. Täydellisen luottamuksen kun voi menettää vain kerran.
Kolmas juttu sitten on tuo, että hän olisi tarvinnut tukeasi. Siis missä tai miten? Ja onko hänen tuentarpeensa hetkellistä vai jatkuvaa? Ja onko tuo tuen tarve yhtenä osasyynä tunteittesi viilenemiseen? Siis olitko jollakin tavalla väsynyt hänen tukemiseensa ja aloit sen tähden katsella vihreänpiä laitumia? Ja loppujen lopuksi, jos hän tarvitsee tukeasi loppuelämänsä, oletko valmis siihen?
Mielestäni hän ei ylireagoi, hän vain haluaa tietää, mitä sinä aikuistenoikeasti hänen suhteensa aijot. Ja mielestäni hänellä on siihen oikeus, jopa velvollisuus. Ollaanhan tässä nyt tekemässä ainakin kahden ihmisen elämään vaikuttavaa päätöstä.
Nähdäkseni vain aika ja vakaanpi käytöksesi voi korjata hänen luottamuksensa sinuun. Siihen ei ole mitään oikotietä.
Kysymys kuuluukin, uskaltaako hän, oletko sinä hänen mielestään sen arvoinen.
Nyt olisi mielestäni keskustelun paikka, jokainen kivi kannattaa nyt kääntää, jos todella haluat saada hänet vielä takaisin. Siis jos haluat saada hänet takaisin henkisesti.
Ei takuulla tule olemaan helppoa, mitta itse tiedät, kannattaako yrittää.