Oli kyl eka kerta kun tälleen, mutta joo, ei mies oo mikään sekoilija enkä ois ikinä voinu uskoa mitä sanoi, vaikka meillä onkin ollut vaikeaa jo pidempään, mutta oon nöhnyt meidän suhteen silleen että yhdessä on puurrettu vastamäkeä.. Nyt sit tämmönen avautuminen. En mä usko että tuota ikinä voisin unohtaa vaikka keskusteltaisiin mitä! Mitäpä jos miehellä päässä kilahtaa ja päättää toteuttaa mitä ajatellut!? Joo hirveen helpostipa luovutan, jos mulla ei olis lasta voisin ehkä jäädä, koska masentuneena en näe omalle elämälle paljoa arvoa, mutta lapseni on mulle niin rakas ja tärkeä etten koskaan voi vaarantaa häntä!
Me ollaan nyt "miettimässä asioita" pois kotoa, mies vaikutti tyyneltä, krapulainen.. ei muista varmaan mitä on sanonut, muisti vaan että on riitaa ollut. Yritän nyt tässä soitella ja hoitaa asioita sitten.