Yleensä se, ettei ole kipuja on hyvä merkki.
Vaikka ei kivutkaan automaattisesti huonoa tarkoita. 
Vuodot on kyllä pelottavia, vaan usein harmittomia ainakin nuin vähäisessä määrin. 
Tammikuiset 2026
- Viestiketjun aloittaja Bosslady
- Ensimmäinen viesti
Vaikka ei kivutkaan automaattisesti huonoa tarkoita. Vuodot on kyllä pelottavia, vaan usein harmittomia ainakin nuin vähäisessä määrin. Täällä myös niukat ruskeat vuodot loppui, kesti ehkä neljä päivää. Ehti kyllä säikäyttää. Kävin nyt varhaisultrassa ja siellä oli kaikki hyvin
eli ei vaikuta olleen mitään ihmeellistä. Vuoden yrityksen jälkeen tää oli eka kerta kun sai sykkeen näkyviin niin kyllähän se herkisti 
Miten sulla @Bosslady menee?
Ihana juttu!Täällä myös niukat ruskeat vuodot loppui, kesti ehkä neljä päivää. Ehti kyllä säikäyttää. Kävin nyt varhaisultrassa ja siellä oli kaikki hyvin eli ei vaikuta olleen mitään ihmeellistä. Vuoden yrityksen jälkeen tää oli eka kerta kun sai sykkeen näkyviin niin kyllähän se herkisti
Miten sulla @Bosslady menee?
Mitkä viikot nyt?Oli vähän pienempi kuin ajattelin, 6+5 on nyt
aiempien lapsien laskettua aikaa on myös siirretty samaan suuntaan suunnilleen tuon verran, niin ei aiheuta huolta. Mitäs sinne kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää. Voin vieläkin melko pahoin, mutta Xonvea on auttanut tosi hyvin ja selviydyn päivistä.
Tänään mulla oli ensimmäinen äitiysneuvola. Aika samana oli kaikki pysynyt kuin vuonna 2021 kun oon esikoisesta käynyt neuvolassa. Varailin kuitenkin tänään ajat labraan ja nt-ultraan. Sinne on vielä kuukausi niin haaveilen vielä toisestakin varhaisultrasta kun päivät tuntuu matelevan ja pelkään jostain syystä koko ajan keskeytynyttä keskenmenoa.
Mutta mietin vielä, että viitsinkö kun se kuitenkin maksaa 80e. Yrittäiskö vaan luottaa, että kaikki voi sujua hyvin…Esikoisesta kävin kahdessa varhaisultrassa juurikin vuotojen takia ja se oli minusta ihanaa kun pääsi näkemään vauvan.
Viimeksi muokattu:
Saanko vähän hehkuttaa mun neuvolan terkkaria? Täällä systeemi on, että mennään yleensä saman ihmisen luokse kuin ekassa raskaudessa. Soitin ajanvaraukseen, ja sieltä sanottiin, et mun oma terkkari on just ensikäynnin viikot lomalla, joten joudun menee ensikäynnin jonkun toisen luokse. Laitoin sit perään omalle terkkarille sähköpostia, että nyt kävi näin, mutta mielellään tulisin hänen tykö sit seuraavalla käynnillä. Ihana terkkari vastas ja kaivoi mulle jonkin ylimääräisen ajan, et ehdin käydä ensikäynnin hänen luonaan just ennen hänen lomansa alkua
V
vierailija
Vieras
Hei, menet samoissa kun minä, LA 07.01.2026
V
vierailija
Vieras
Kirjataas tänne vähän kuulumisia. 6+2 todennäköisesti oletettavasti meneillään. Neuvola on 4.6. mut tässähän tämä arki rullaa esikoisen, vanhan talon ja elukoiden kans. Onneksi on ihana puoliso, joka tulee tässä kaikessa päivästä toiseen
Pahoinvoinnit on edelleen päivittäiseen riesana, eilen sentään oksensin vain kertaalleen illalla. Alkoi jo siis ihan alussa ennen mitään plussaamisia. Turvotusta, väsymystä ja päänsärkyä. Mut jotain hyvääkin sillä nyt mun edellisestä raskaudesta alkanut korkea verenpaine on yhtäkkiä tämän raskauden myötä ihan ihanne lukemissa. Se on itselle jotain ihan uskomatonta. Muuten ihan ok, ei mitään vuotoja tms.
Sokerirasituksen olin varannut kans enskuulle koska siellä olisi pitänyt käydä vuosi synnytyksestä, mut saattaapa olla et siirrän sen siihen hetkeen kun kaikki ei tule samantien ylös
Pahoinvoinnit on edelleen päivittäiseen riesana, eilen sentään oksensin vain kertaalleen illalla. Alkoi jo siis ihan alussa ennen mitään plussaamisia. Turvotusta, väsymystä ja päänsärkyä. Mut jotain hyvääkin sillä nyt mun edellisestä raskaudesta alkanut korkea verenpaine on yhtäkkiä tämän raskauden myötä ihan ihanne lukemissa. Se on itselle jotain ihan uskomatonta. Muuten ihan ok, ei mitään vuotoja tms.
Sokerirasituksen olin varannut kans enskuulle koska siellä olisi pitänyt käydä vuosi synnytyksestä, mut saattaapa olla et siirrän sen siihen hetkeen kun kaikki ei tule samantien ylös
Soittelinpa sitten ensikäyntiaikaa (ensimmäinen raskaus kyseessä niin kaikki on uutta ja ihmeellistä). Tottelin sitä mitä oma sote sanoi eli soitto kun menkat 2vk myöhässä ja posi testi tehty. Sanoivat kuitenkin että vielä liian vähän viikkoja. Käskivät soittaa ensi viikolla niin varataan aikaa
no johan on milles ajoille nuo käynnit ajoittuu? Tässä itsekseni pohdin että onko noita aikoja oikeasti noin hyvin saatavilla.
no johan on milles ajoille nuo käynnit ajoittuu? Tässä itsekseni pohdin että onko noita aikoja oikeasti noin hyvin saatavilla.No onpa outoa, etteivät suostuneet varaamaan.. Ei sillä ensikäynnillä kyllä ole niin kiire, täällä varattiin 9+ viikolle. Foolihappoa käytössä ja ravinto-ohjeet tiedossa niin kaikki ok. Ja tuolla ensikäynnillä ei vielä edes kuunnella sydänääniä ainakaan kaikkialla, kun on niin pieni vielä. Ehtii hyvin varata NT-ultrat yms.
Onpa kumma, kyllä luulisi et ensikäyntiajat saisi varata vaikka hetiSoittelinpa sitten ensikäyntiaikaa (ensimmäinen raskaus kyseessä niin kaikki on uutta ja ihmeellistä). Tottelin sitä mitä oma sote sanoi eli soitto kun menkat 2vk myöhässä ja posi testi tehty. Sanoivat kuitenkin että vielä liian vähän viikkoja. Käskivät soittaa ensi viikolla niin varataan aikaa
mä soitin toissapäivänä neuvolaan ja sain ajan 3.6. Olikohan sillon nyt sit 7+4 tms.Omituista tosiaan! Meilläpäin sanottiin että kesällä huonommin aikoja ja on yksi sijainen joka hoitaa hirveesti muiden töitä... Sain ajan kesäkuun alkuun, jolloin viikot 7+. Edellisessäkin raskaudessa pääsin mielestäni ennen varhaisultraa kyllä neuvolaan. Varhaisultran sain kiertosekoilun vuoksi julkiselle puolelle, tällä kertaa en sitten saanut.
Ja niin hei moi vaan! Toista lasta odotan, aivan "yllättäen" plussasin viime viikolla kierrosta jossa ei ollut muka niin paljon oireita enkä uskonut voivani olla raskaana. Yritystä kuitenkin ollut jo pidempään. Oireina ajoittaista väsymystä, palelua ja toisaalta hikoilua, huimausta, repäisykipuja ja nyt ilmestynyt nännikipu. Toistaiseksi kuitenkin paljon vähäoireisempi olen kuin esikoisen alkuraskaudessa. Ihan outoa ja epäuskoista siis edes koko homma! Harkitsen varhaisultraa kyllä omasta pussista, tai sit vielä neuvolassa koitan puhua itselleni sen lähetteen kun ollut pitkiä kiertoja tässä.
Nyt 8+6 ja pahoinvointi helpotti eilen tosi paljon. Toki olen vielä lääkityksellä. Mutta se ihmetyttää, kun heti iskee huoli, että onko kaikki hyvin. 
Osaisipa vain nauttia paremmasta olosta. Mulla on nt-ultra 19.6. ja mun tekis niin mieli käydä toisessa varhaisultrassa ennen sitä. Noh, mietin vielä, että raaskinko. Alamahalla on kuitenkin paljon repäisykipuja ja pientä jomottelua niin yritän ajatella, että ne on hyviä merkkejä. Ja ei tää pahoinvointikaan nyt kokonaan oo hävinnyt. Lääkitystä en silti vielä uskalla lopettaa.
Hassua, kun yleensä sanotaan, että pahoinvointi olisi pahimmillaan viikoilla 9-10. Mutta näin mulla kävi myös esikoisen kanssa. Silloin mulla ei ollut edes lääkitystä. Silloinkin pahoinvointi helpotti paljon ja pystyin palaamaan jopa töihin. Toki se tuli vielä rytinällä takaisin.
Miten muut olette voineet?
Niin ja meilläkin oli ohjeistuksena soittaa neuvolaan heti kun on tehnyt plussatestin. Tuntuis aika tarpeelliselta ohjeelta kun monilla on lääkityksiä yms joita pitää muuttaa.
Osaisipa vain nauttia paremmasta olosta. Mulla on nt-ultra 19.6. ja mun tekis niin mieli käydä toisessa varhaisultrassa ennen sitä. Noh, mietin vielä, että raaskinko. Alamahalla on kuitenkin paljon repäisykipuja ja pientä jomottelua niin yritän ajatella, että ne on hyviä merkkejä. Ja ei tää pahoinvointikaan nyt kokonaan oo hävinnyt. Lääkitystä en silti vielä uskalla lopettaa.Hassua, kun yleensä sanotaan, että pahoinvointi olisi pahimmillaan viikoilla 9-10. Mutta näin mulla kävi myös esikoisen kanssa. Silloin mulla ei ollut edes lääkitystä. Silloinkin pahoinvointi helpotti paljon ja pystyin palaamaan jopa töihin. Toki se tuli vielä rytinällä takaisin.
Miten muut olette voineet?
Niin ja meilläkin oli ohjeistuksena soittaa neuvolaan heti kun on tehnyt plussatestin.
Tuntuis aika tarpeelliselta ohjeelta kun monilla on lääkityksiä yms joita pitää muuttaa.Mun neuvola kanssa sanoi, että soita uudestaan kun viikkoja ainakin 6.
Täällä nyt 6+4 enkä ole vieläkään uudestaan soittanut Edelleen hirveä keskenmenon pelko ja pessimistinen olo. Ultrassa maanantaina 5+6 näkyi raskausontelo ja ruskuaispussi ei alkiokaikua mikä viikot huomioiden ihan hyväksyttävää. Itse tosin heti ajattelin että on tuulimuna. Nyt maanantaina uusi UÄ ja jos alkio näkyy niin soitan neuvolaan.
Oireina alkuun oli lievää pahoinvointia, se katosi aika nopeasti. Enää vaan lievää ruokahaluttomuutta. Ja rinnat kasvaneet paljon ja ovat hyvin arat. Ei kipuja eikä vuotoja onneksi.
Tsemppiä meille kaikille ekan trimesterin piinaan
Täällä nyt 6+4 enkä ole vieläkään uudestaan soittanut
Edelleen hirveä keskenmenon pelko ja pessimistinen olo. Ultrassa maanantaina 5+6 näkyi raskausontelo ja ruskuaispussi ei alkiokaikua mikä viikot huomioiden ihan hyväksyttävää. Itse tosin heti ajattelin että on tuulimuna. Nyt maanantaina uusi UÄ ja jos alkio näkyy niin soitan neuvolaan.Oireina alkuun oli lievää pahoinvointia, se katosi aika nopeasti. Enää vaan lievää ruokahaluttomuutta. Ja rinnat kasvaneet paljon ja ovat hyvin arat. Ei kipuja eikä vuotoja onneksi.
Tsemppiä meille kaikille ekan trimesterin piinaan
Nyt 8+6 ja pahoinvointi helpotti eilen tosi paljon. Toki olen vielä lääkityksellä. Mutta se ihmetyttää, kun heti iskee huoli, että onko kaikki hyvin. Osaisipa vain nauttia paremmasta olosta. Mulla on nt-ultra 19.6. ja mun tekis niin mieli käydä toisessa varhaisultrassa ennen sitä. Noh, mietin vielä, että raaskinko. Alamahalla on kuitenkin paljon repäisykipuja ja pientä jomottelua niin yritän ajatella, että ne on hyviä merkkejä. Ja ei tää pahoinvointikaan nyt kokonaan oo hävinnyt. Lääkitystä en silti vielä uskalla lopettaa.
Hassua, kun yleensä sanotaan, että pahoinvointi olisi pahimmillaan viikoilla 9-10. Mutta näin mulla kävi myös esikoisen kanssa. Silloin mulla ei ollut edes lääkitystä. Silloinkin pahoinvointi helpotti paljon ja pystyin palaamaan jopa töihin. Toki se tuli vielä rytinällä takaisin.
Miten muut olette voineet?
Niin ja meilläkin oli ohjeistuksena soittaa neuvolaan heti kun on tehnyt plussatestin. Tuntuis aika tarpeelliselta ohjeelta kun monilla on lääkityksiä yms joita pitää muuttaa.
Ooh, ei oo enää kauaa nt-ultraan sit kumminkaan, ja laskeskelin että kun mulla nyt viikot 5+6 nii nopsaahan tää aika mullakin sinne menee.
En oo varannu varhaisultraa, neuvola alle kahen viikon päästä. Ja hei onpa hyvä että sulla helpottanut pahoinvointi!!! Aaltoillenhan tämä menee. Mä jo ehdin miettiä että ehkä nyt ei tuukaan pahoinvointia, mutta eilen se alkoi. Helpottaa kyllä kun syö vähän koko ajan, esikoisesta meni nopeasti siihen että oksetti kaikki. Tosin silloin ei todellakaan ollut yhtä säännöllistä ruokarytmiä jne., se varmasti nyt auttaa tässä
Itse soitin ja sain neuvolaan ajan plussauspäivänä.
Pahoinvointi ja oksentelu mulla edelleen vakio oire. 6+6 menossa. Puntarissa käväsin tänään ja pari kiloa on kaikonnut nyt vajaa kuukauden aikana. Tänään oli myös ensimmäistä kertaa useampia kovia aaltomaisia kipupiikkejä jotka veti ihan sängyn pohjille. Todennäköisesti kohdun kasvusta johtuvia kipuja. Iskivät kävelylenkin jälkeen mikä vissiin ihan normaalia. Ei mitään vuotoja siihen liittyen niin en ole huolissani, mut kyl sattui niin hemmetisti aina kipupiikin tullessa.
Pahoinvointi ja oksentelu mulla edelleen vakio oire. 6+6 menossa. Puntarissa käväsin tänään ja pari kiloa on kaikonnut nyt vajaa kuukauden aikana. Tänään oli myös ensimmäistä kertaa useampia kovia aaltomaisia kipupiikkejä jotka veti ihan sängyn pohjille. Todennäköisesti kohdun kasvusta johtuvia kipuja. Iskivät kävelylenkin jälkeen mikä vissiin ihan normaalia. Ei mitään vuotoja siihen liittyen niin en ole huolissani, mut kyl sattui niin hemmetisti aina kipupiikin tullessa.
Täällä menossa 7+3. Huonoa oloa on, mutta jatkuvasti syöminen auttaa. Voimat on poissa, ei jaksa tehdä oikein mitään. Ensimmäinen neuvola on perjantaina. Kävin tosiaan varhaisultrassa ja siellä oli kaikki ok. En silti tunnu pääsevän yli tästä keskenmenon pelosta, jotenkin koko ajan edelleen odottaa, että käykö taas huono tuuri. Miten sitä osaisi uskoa että kyllä tästä vauva tulisi? Jouduin jo kertomaan töissä kuitenkin ja siellä vastaanotto oli onneksi hyvä.
Mulla on kans ihan käsittämätön epäusko siihen, että kaikki voisi mennä hyvin. Ihan jokapäiväisiä on ne ajatukset, että varautuu koko ajan pahimpaan. Jotenkin tosi ahdistavaa. Onhan ne riskit ihan hyvä tiedostaa, vaan ei niille katastrofiajatuksille mielellään liikaa tilaa antaisi. Voispa päivät kulua puolet nopeempaa tällä ekalla kolmanneksella.
Niinpä. Samaan aikaan ajattelen miten helppoa ja mukavaa näiden isompien lasten kanssa jo on. Että tavallaan aika saisikin kulua hitaasti, että voisi vielä nautiskella näistä päivistä. Heillekin arki tulee muuttumaan aika paljon sitten kun vauva tulee.
Mulla raskausoireina ovat jatkuneet ummetus, väsymys, jatkuva nälkä ja aikaiset herätykset aamulla. Pari kertaa on ollut jotain pientä repäisykipua, mutta kaiken kaikkiaan meno on ollut enimmäkseen oireetonta samalla tavalla kuin ekassa raskaudessa. Nyt kuukautisten mukaan laskettuna rv6+5, mut veikkaan, et on oikeasti viikko vähemmän. Päivät tuntuvat kuluvan hitaasti, mutta onneksi kesäkuussa on tulossa reissuja, niin pääsee miettimään muita kivoja juttuja.
Oon yrittänyt suhtautua niin, että huolehdin vain niistä asioista, joihin oikeasti pystyn vaikuttamaan, ja muuten heittäydyn virran vietäväksi. Turha huolehtiminen aiheuttaa itsessään haittaa (vaikka toki välillä vaikeaa olla huolehtimatta). Oon yrittänyt nyt alkuraskaudessa tehdä sellaisia toiveikkaita tekoja, kuten neulonut vauvan vaatteita ja täyttämällä raskausajan muistokirjaa. Mulla siis taustalla ensimmäisen vauvan kuolema muutaman päivän ikäisenä, niin yritän kovasti antaa tälle pähkinäsisarukselle samat mahdollisuudet hyvään ja toiveikkaaseen raskausaikaan, mitä isovelikin sai.
Oon yrittänyt suhtautua niin, että huolehdin vain niistä asioista, joihin oikeasti pystyn vaikuttamaan, ja muuten heittäydyn virran vietäväksi. Turha huolehtiminen aiheuttaa itsessään haittaa (vaikka toki välillä vaikeaa olla huolehtimatta). Oon yrittänyt nyt alkuraskaudessa tehdä sellaisia toiveikkaita tekoja, kuten neulonut vauvan vaatteita ja täyttämällä raskausajan muistokirjaa. Mulla siis taustalla ensimmäisen vauvan kuolema muutaman päivän ikäisenä, niin yritän kovasti antaa tälle pähkinäsisarukselle samat mahdollisuudet hyvään ja toiveikkaaseen raskausaikaan, mitä isovelikin sai.
Itse elämän pahimman katastrofin eli lapsen kuoleman kokeneena totean tähän, että omiin pelkoihin kannattaa suhtautua lempeydellä. Yleensä keskenmeno tai vauvan kuolema liittyy sellaiseen kehitysvaikeuteen, ettei hänellä ole ollut selviytymisen mahdollisuuksia. Suomessa kuitenkin lähestulkoon kaikki ne vauvat, joilla on selviytymisen mahdollisuuksia, selviävät vaikeistakin tilanteista erinomaisen erikoissairaanhoidon ansiosta. Vanhempana on tietenkin äärimmäisen vaikeaa ja surullista menettää oma lapsi riippumatta raskauden kestosta tai vauvan iästä. Mutta ei se pelko suojele lasta eikä auta vanhempaa siinä tilanteessa, kun pahin tapahtuu
Eli kannattaa olla itseään kohtaan myötätuntoinen ja lempeä, ja puhua peloista ääneen, jos ne muuttuisivat vähän siedettävämmiksi. Itse koin myös, että hypnosynnytyskurssin opit rentoutumisesta ja hengittämisestä ovat antaneet paljon työkaluja omien tunteiden käsittelyyn ja hallintaan synnytykseen valmistautuessa ja myös vauvan kuoleman akuutissa kriisissä.
Mun tuli nyt varattua vielä toinenkin varhaisultra. Se olis 6.6. ja silloin viikkoja pitäisi olla 10+5. Ihan kiva päästä vielä kurkkaamaan pikkuista ennen nt-ultraa. Kävin esikoisenkin kohdalla kahdesti, eikä se oo ikinä kaduttanut, päinvastoin. Pidetään samalla kiva treffipäivä miehen kanssa (edellyttäen tieten hyviä uutisia ultrasta) jos saadaan esikoinen muutamaksi tunniksi hoitoon. Ei olla hänelle vielä kerrottu mitään. Sitten vasta kun on vähän varmemmalla pohjalla.
Tänään tilasin myös kotidopplerin. Harmi kun tuli aikoinaan myytyä oma pois. Sattui kuitenkin aika edullisesti käytetty löytymään. Esikoisesta taisin saada ensimmäisen kerran sydänäänet kuuluviin n. rv 10-11. Tänään vaihtui rv 9+0.
Pidetään samalla kiva treffipäivä miehen kanssa (edellyttäen tieten hyviä uutisia ultrasta) jos saadaan esikoinen muutamaksi tunniksi hoitoon. Ei olla hänelle vielä kerrottu mitään. Sitten vasta kun on vähän varmemmalla pohjalla. Tänään tilasin myös kotidopplerin. Harmi kun tuli aikoinaan myytyä oma pois. Sattui kuitenkin aika edullisesti käytetty löytymään. Esikoisesta taisin saada ensimmäisen kerran sydänäänet kuuluviin n. rv 10-11.
Tänään vaihtui rv 9+0.