V
Noniin luin viikonlopun aikana melkein tuhat sivuisen sarah j maasin veren ja maan huoneen. Ja monta kertaa sain nauraa ja riemusta kiljua ja muutamat itkutkin tuli kuinka kauniisti sarah kertoo ystävyydestä ja siinä olevasta rakkaudesta hän vilkaisi keijua nyt olet vapaa. Tiedän bryce kurkistin laatikkoosi ja käytän tämän vapauteni suojellakseni teitä minä en suostu pelkäämään itkin kuinka kauniisti oli kirjoitettu. Ja paljon muutakin oli actionii sarah osaa kyllä pitää otteessaan en malttaisi odottaa että pääsen kirjasarjan seuraavaa osaa lukemaan kiitos sarah tästä kirjasta sain taas kokea erilaisia tunteita ja nähdä paikkoja mitä kirjassa oli. Tähän loppuun viellä uudestaan kirjoitat aina niin kauniisti ystävyydestä ja se jos mikä tuo minulle suurta kauneutta vaikka sydämmesäni onkin iso aukko se kuinka kuvailet rakkautta kumppanusten välillä on suurta kauneutta vielläkin vähän itken sitä keiju kohtausta se sai kyyneleet valumaan poskille.
Ainiin ja sori kaikki jos tällä palstalla vähän sekoilin ei pitäisi silloin kirjoitella muttä välillä oon kait sekaisin mut bryce sanoi kirjassa et on kunnon sekoilia sellaista kait se elämä on että välillä ollaan sekaisin
Ainiin ja sori kaikki jos tällä palstalla vähän sekoilin ei pitäisi silloin kirjoitella muttä välillä oon kait sekaisin mut bryce sanoi kirjassa et on kunnon sekoilia sellaista kait se elämä on että välillä ollaan sekaisin
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Tänä aamuna mieleeni juolahti vastaus ap:n kysymykseen:
Liian vahvasta yksinkertaistamisen vaarasta huolimatta Kadonnutta aikaa etsimässä -teosta voidaan pitää kertomuksena siitä, miten teos itsessään tulee kirjoitetuksi. Jo hyvin nuorena kertoja, joka kutsuu itseään myöhemmin myös Marceliksi, haaveilee kirjailijanurasta. Hän on kuitenkin fyysisesti niin sairas ja herkkä, että vanhemmat eivät pakota häntä harkitsemaan tai hankkimaan mitään muuta elämänuraa. Niin hän omistautuu seuraelämälle ja ajanvietteille. Eräänä esikuvana hänellä on kirjailija Bergotte, ja viimeisen osan lopulla kertoja ymmärtää, että hänen kohtalonsa on kirjoittaa kirja omasta elämästään./Wikipedia
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Ehkä saadakseen hyviä lukuvinkkejä.
Kuulun kirjakaupan pöllökerhoon, ja saan sähköpostilla
kutsuja kirjailijailtoihin. Kiva tietää mitä kansa lukee.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Luin lukupiirin esitteestä kirjavinkin, mutta näköjään olen jo lukenut kirjan muutama vuosi sitten.
Hei vaaau mikä mimmi oot mulla on toi rebecca kopioituna et luen sen jahka on kirjastossa vapaana. Siis näin sen kirjan kannen kerran netissä ni tuli et ton kirjasarjan haluun lukea. Monta osaa siinä on ja kuinka paksuja kirjoja ne on? Mikä olikaan sarjan ekan osan nimi? Herättikö se millasia tunteita sinussa? Ootko noit sarahin kirjoi lukenut? Ja hyvä kun muistutit siitä kirjasarjasta se kuva jäi edelliseen kännykkään
Viimeksi muokattu:
V
vierailija
Vieras
Olen asiasta täysin eri mieltä. Juopon näköinen mies, joita mahtuu 13 tusinaan.
Noh vareksellehan kalja maistuu niissä kirjoissa ja elokuvissa ni eiks pikku renttuus sovi sille yksityiskytälle. Noh mulle ei tuu mieleen ketään muuta siitä. Paras vares. Vai veijosestakin pidän ku näytteli ekaa osaa siinä vareksessa mut se rooli oli nakutettu just antille. Ootko sä lukenut edes vareksia koskaan?
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
En todellakaan ole. Olen vain lukenut Anu Sinisalon haastattelun Annasta, kun hän kertoi miksi suhde Antin kanssa päättyi aikoinaan.
Miksi lukisin ja katsoisin elokuvia asioista, jotka vain tuovat mieleeni ikäviä muistoja omasta elämästä?
Toisessa palstan ketjussa höpisin lukutuolistani, mutta ketjua hallinnoiva robotti ei huoli viestiäni. Olisin vain kertonut, että lukutuolini on samanlainen kuin muinaisessa kirjakauppamainoksessa, jossa jo edemennyt kulttuuripersoona totesi: ”Lukeminen kannattaa.”
Ajattelin pitää kirjojen lukutaukoa, ja keskityn vain paikallislehtiin.
Tietenkin tekisi mieli lukea Yle aamussa tänään esiintyneen Maarit Tastulan kirja, mutta ehkä joskus myöhemmin. Isäni puoleisessa suvussa on Amerikkaan lähtenyt setä. Isäni kertoi miehestä vasta vähän ennen kuolemaansa.
Kukapa tietää, jos hänkin on ollut suvun mustalammas kuten moni kirjan henkilöistä.
No siis ei siinä koko aikaa dokata vaan selvitetään mysteereitä ja rikoksia ja hyvää tarinan kerrontaa varsinkin kirjoissa. Eikö sinun kirjoissa henkilöt koskaan sitten juo vai? Mistäs tuo maarit tastulan kirja kertoo?. Itelkin nyt hankala paikka. Kaveri nainen kysyi mult toissa päivänä yllättäen et alanko mä oleen sen kanssa. Siis tota multa ei oo koskaan nainen kysynyt et alanks mä oleen se on kyl söötisti sanottu. Mut mä sit töksäytin et ei nyt aleta sekoilemaan tollasil jutuil. Mitä sä sanoisit et jos mies sanois sulle josta pidät. et alaks oleen mun kaa ni mil taval vastaisit?
Monta lehteä sulle tulee sit kotiin vai käytkö kirjaston lukusalissa lukemassa lehdet? Meille aina tuli hesari se oli siit mukava et oli paksu lehti verrattuna iltsiin ja iltasanomiin. Mähän reissasin paljon jyväskylä etelä väliä aikoinaan ja kun köyhä olin ni oli aina mukavaa jos sattui hattu hyllyltä löytymään joku lehti mitä lukea junassa jotkut aina jätti lehtensä junaan luettuaan sen. Mitäs sä teit jos sulla joskus junassa oli lehti mitä luit niin jätitkö sen seuraavalle matkustajalle vai otit sen lehden mukaan kotiin. Äiti aina nuorempana osti molemmat lehdet.
Syötkö sä koskaan herkkuja lukiessasi? Monelta sä yleensä heräät aamulla?
V
vierailija
Vieras
”Eikö sinun kirjoissa henkilöt koskaan sitten juo vai?”
Vastaan vain yhteen kysymykseesi, joita on liian monta yhdellä kertaa vastattaviksi.
mainitsin tällä palstalla jossain toisessa ketjussa viimeksi lukemastani kirjasta, jonka päähenkilö on mies nimeltään Alex. Kirjan Alex on akateemisesti kouluttautunut kirjallisuuden opettaja.
Hän käyttää alkoholia sivistyneesti, ja kirja ei keskity ryypiskelyyn vaan matkailuun ympäri maailmaa.
Olen mielestäni tenyt lukijoilleni kristallinkirkkaaksi, että olen 100 % absolutisti, ja perustanut aikoinaan kotikulmilleni ulkomaalaistaustaisen naisen kanssa päihderiippuvaisten läheisille vertaisryhmän nimeltään Al-Anon.
En enää halua olla missään tekemisissä päihdeasioiden kanssa.
Suretti katsoa eilen nuorta tyttöä ostoskeskuksessa, joka näytti olevan täysin sekaisin.
Eksäni pääsi aikoinaan kuiville kuin ihmeen kautta. Kun muinoin neuvoin häntä hakeutumaan hoitoon, hän oli pyytämässä minulta 10 euroa. Kävimme ruokakaupassa eli alepassa ostamassa hänelle syötävää, ja jatkoimme sisäpihalla keskustelua.
Sitten hän jatkoi matkaa ilman kadottamaansa bussilippua kotiinsa uuden puolisonsa luokse. Kuulin myöhemmin, että mies oli lähtenyt katkaisuhoitoon.
Elämästäni saisi kirjastot täyteen kirjoja. Onneksi olen pysytellut kirjoittaen vain Annan ja tämän palstan sivuilla.
Perheeni oli ulospäin ihmisten silmissä terveyden ja hyvinvoinnin edistajiä.
Siksi kai olen tuntenut valtavaa tarvetta repiä alas kulissit. Nykyään kaikista asioista puhutaan avoimesti verrattuna 1990-lukuun.
PMMP-dokumentti on saanut valtavasti latauksia Yle Areenalla.
Tilanne ei ole miksikään muuttunut niistä ajoista tuumattiin Yle aamussa.
Naisia kohdellaan edelleen kuin halpaa makkaraa. Sama tilanne on kohdallani tällä palstalla. palstan rentut mätkivät minua jatkuvasti päähän mennen tullen. Ehkä heillä ei ole muuta pahan olonsa purkautumiskeinoa elämässään.
Vastaan vain yhteen kysymykseesi, joita on liian monta yhdellä kertaa vastattaviksi.
mainitsin tällä palstalla jossain toisessa ketjussa viimeksi lukemastani kirjasta, jonka päähenkilö on mies nimeltään Alex. Kirjan Alex on akateemisesti kouluttautunut kirjallisuuden opettaja.
Hän käyttää alkoholia sivistyneesti, ja kirja ei keskity ryypiskelyyn vaan matkailuun ympäri maailmaa.
Olen mielestäni tenyt lukijoilleni kristallinkirkkaaksi, että olen 100 % absolutisti, ja perustanut aikoinaan kotikulmilleni ulkomaalaistaustaisen naisen kanssa päihderiippuvaisten läheisille vertaisryhmän nimeltään Al-Anon.
En enää halua olla missään tekemisissä päihdeasioiden kanssa.
Suretti katsoa eilen nuorta tyttöä ostoskeskuksessa, joka näytti olevan täysin sekaisin.
Eksäni pääsi aikoinaan kuiville kuin ihmeen kautta. Kun muinoin neuvoin häntä hakeutumaan hoitoon, hän oli pyytämässä minulta 10 euroa. Kävimme ruokakaupassa eli alepassa ostamassa hänelle syötävää, ja jatkoimme sisäpihalla keskustelua.
Sitten hän jatkoi matkaa ilman kadottamaansa bussilippua kotiinsa uuden puolisonsa luokse. Kuulin myöhemmin, että mies oli lähtenyt katkaisuhoitoon.
Elämästäni saisi kirjastot täyteen kirjoja. Onneksi olen pysytellut kirjoittaen vain Annan ja tämän palstan sivuilla.
Perheeni oli ulospäin ihmisten silmissä terveyden ja hyvinvoinnin edistajiä.
Siksi kai olen tuntenut valtavaa tarvetta repiä alas kulissit. Nykyään kaikista asioista puhutaan avoimesti verrattuna 1990-lukuun.
PMMP-dokumentti on saanut valtavasti latauksia Yle Areenalla.
Tilanne ei ole miksikään muuttunut niistä ajoista tuumattiin Yle aamussa.
Naisia kohdellaan edelleen kuin halpaa makkaraa. Sama tilanne on kohdallani tällä palstalla. palstan rentut mätkivät minua jatkuvasti päähän mennen tullen. Ehkä heillä ei ole muuta pahan olonsa purkautumiskeinoa elämässään.
V
vierailija
Vieras
Joo tiedän tön alkottomuuden sun osalta mutta en tiennyt että et voisi kirjassakaan lukea alkoholista. Hmm mäkin ennen kirjotin päiväkirjaa yhden kirjan nimi oli mielikuvituksen ja todellisuuden eroavaisuudet kirja harmittaa kun se kirja hävisi kun erottiin lapsen äitin kanssa. Pitäiskö taas joskus itekin kirjoittaa paperille en oo pitkään aikaan niin tehnyt viimeks sillonkun jouduin lataamoon niin sisäisen pään kirjoitin reissu vihkoon. Yks mukava hoitaja snaijjas ja kysyi haluatko kirjoittaa ne ajatukset vihkoon ja tuot mulle ni sillain sain kyl niitä ongelmia kirjoitettua ku ei kaikkea vältsii just saa sanottua puhumalla. Noh mikset koita kirjoittaa kirjaa ja viedä sitä sitten kustantamolle ja kattoo miten käy. Mikä sinua pidättelee yrittämästä kyllä sinulla tarninan kertojan taitoa on
V