Ihana @sara3 ja @Keltainenkukka92 nuo teidän possutriggerit
Kyllähän muiden raskaudet ärsyttää vaikka itsellä ei vielä pipsapossu tasolle olekaan vielä mennyt, voi johtua kylläkin siitä että lapsettomana ei hirveästi tule lastenohjelmia kulutettua (paitsi muumit best)
Mutta siis joo, toi karhurouvasen kuvaus uppoaa myös.. vaikkakin vähän eri vinkkelistä. En laske ikäeroja mutta ärsyynnyn jokaisesta vaunuja työntävästä vanhemmasta, bongaan ne pakonomaisesti, ja sisällä oikein kiehuu, että taas tuossa menee joku joka on onnistunut, ja mun päässä ne kaikki on raskautunut tosta noin vaan ja puolivahingossa. Tekis mieli huudella jokaiselle, että te ette varmaan tajuakkaan kuinka onnekkaita ootte kun saatte työntää lastenvaunuja. Ja just toi tunne, että oon maailman ainoa epäonnistuja ja häviäjä siinä hetkessä, kun aina vaan kulkee kaduilla tyyliin pelkän koiran kanssa ja muille ilmaantuu pyöreitä vatsoja ja lastenvaunuja…
On tää lapsettomuudesta kärsivän elämä vaan tämmöstä, pskaa pskan peräänmissään ei voi olla rauhassa tähän teemaan liittyviltä ajatuksilta kun ihan ihme jutuista joku muistuttaa sua sun lapsettomuudesta.
Joo siis muistan niin elävästi juuri tuon kun sillon lapsettomuusaikoina aina käveli ulkona koirien kanssa (oon aiemmin ollu varsinainen koirahullu mutta koirat kuten kaikki muukin menetti aika lailla merkityksensä silloin kun se lapsettomuus oli niin kauheeta) ja koin oikeen että ne koirat oikeen symboloi sitä että minä aina siellä ulkona koirien kanssa kuukaudesta ja vuodesta toiseen vaikka mitä yrittäis ja toiset senkun menee naimisiin ja seuraavasta kierrosta alkaa maha kasvamaan.
@MyMa Niin sydäntä raastavaa tuo
Oon niin surullinen teiän puolesta, toi on tosiaan niin epäreilua Kyllä tässä niin kovasti paljon katkeruutta ja kateutta herää, mullakin sellanen tilanne että kaveri (joka käynyt paaljon hoitoja mutta sittemmin lahjasoluilla raskautunut helposti/kertasiirrosta ja sikäli toivon hänelle kyllä kaikkea hyvää ja olen iloinen että on saanut vihdoin hyvän kokemuksen - mutta olisin niin paljon toivonut sitä myös itselleni) oli jo päättänyt ettei yritä toista lasta mutta päättikin sitten kuitenkin yrittää ja meni siirtoon ja nyt on kohta laskettu aika, raskautui siis ekasta siirrosta (jo nyt toistamiseen) ja oli siis aloittanut nää hoidot puoli vuotta myöhemmin kuin minä ja nyt on sitten jo kohta vauva sylissä ja mulla vaan kaksi keskenmenoa plakkarissa ja junnaan edelleen tässä ja aina saan palata lähtöruutuun
@Zelina lle kovasti rautahermoja, onhan nuo nyt tosi hermostuttavia päiviä!!! Eiköhän sieltä nyt ainakin joku selviä blastoksi(?) että siirtoon pääset, toivottavasti menee pari myös pakkaseen!
Mulla taas ärsyttävää kun odotan menkkoja alkavaksi joko huomenna tai ylihuomenna, todennäköisesti ylihuomenna JA niin ku se hemmetti aina näyttää menevän niin jos alkaa ylihuomenna ke niin se tarkoittaa etten todennäköisesti pääse siirtoon koska JÄLLEEN KERRAN (tämä oli vuosi sitten kaksi kertaa peräkkäin) kp 13, jolloin mulla ovis yleensä on, olisi maanantai eli siirtopäivä olisi lauantai eli ei onnistuis
Ja koska joka hemmetin kerta nämä päivät osuu näin eli folliultra olisi pe kp 10 niin folli on silloin vielä liian pieni et voisi Ovitrellen laittaa ja la tai su sitä ei voi pistää koska siirto on Ovitrelle+7 päivää (Felicitaksessa tehdään Ovitrelle + 6 päivää mutta tuolla ja monilla muilla klinikoilla esim Dextrassa Ovitrelle + 7) eli menisi sitten taas viikonlopulle. Mutta siis kysymys kuuluu että miten hemmetissä tämä on joka kerta mahdollista noiden päivien osua noin kun viikossa on kuitenkin 5 arkipäivää ja vain 2 viikonloppupäivää - ja ei, mulla ei ole säännööllinen 4 viikon kierto vaan mulla on lyhyt yleensä 24 päivää. Toki nyt tässä vielä on mahdollista menkkojen alkupäivän suhteen ja km jälkeen ovis ei välttämättä tuu sillon kp 13 mutta silti, kyllä ottaa päähän että aina meinaa olla näin
Niin epäreilua 
Aluks piti olla vasta ke, mutta nyt tää tulikin jo nyt. Nettiä selailin niin ilmeisesti pitäis tehdä ennen ovista tai voi vaikuttaa siihen? Mitähän täsaä nyt tekis. Uhratakko tämä kierros nyt tutkimuksille vai siirtää tutkimus enskiertoon.... 
Ärsyttävää tällänan päätösten teko, kun tekis mieli yrittää mut sit samalla haluaa edistää näitä tutkimuksia.
Mä soittaisin heti aamusta klinikalle ja kysyisin neuvoa.
Mariamimi/ 40/ toinen (1. yhteinen)/ Ovumia/ lahjasolut.
).
♥ ja hei mahtavaa että täti tuli kerrankin oikeaan aikaan!! 
onko sulla vielä verikoetta tulossa?
näinhän se tässä hoitop*skassa menee, aina tulee uusi kuukausi ja hups heijaa ikää vaan kertyy, solut vaan huononee, mahdollisuudet huononee... Tarkoitan siis meitä kaikkia nyt. Me vaan seistään asemalla rivissä ja kaikki junat menee ohi 
Sekin aiheuttaa aikataulupaineita ja ahdistusta. Itse olen niin onnellisessa asemassa, että mulla näin 39-vuotiaana on vielä mummo ja pappa elossa äitin puolelta ja asuvat omillaan ja ovat hyvässä voinnissa ja kunnossa. Varmaan paremmassa kuin minä. 
Itselleni olisi siis heidän takiaan tärkeää, että näkisivät pienokaisen, jos sellainen siunaantuu. Omat vanhemmat tietysti kanssa odottelevat lapsenlapsia, kun niitä heillä ei vielä ole. Eivät toki ole koskaan painostaneet. Varmaan ajatelleet, että oon ikuinen koiramamma. Ei siinäkään toki mitään pahaa ole. 
Toki vielä kerkeää tulla aamusta soitto, ettei ole siirrettävää, mutta toivottavasti ei tule!
Antaisin ehkä oikean käteni että saisin olla sun saappaissa tässä asiassa. Toivon teille vielä pitkää yhteistä aikaa ja että ehtisivät vielä tutustua lapsenlapsenlapseensakin 
Lisään vielä että mun klinikalta soittavat joka tapauksessa aina aamulla, oli siirrettävää tai ei, varmistavat aina että onhan potilas tulossa 
Toki ikävät uutiset silti järkytyksenä tulee, sama oli meillä. Mies otti kyllä asian yllättävän hyvin.
samoin miehen puolelta odotettaisiin kovasti ensimmäisiä jälkeläisiä, joten vauva olisi kyllä muutamassa sukupolvessa kovinkin odotettu