U
uskoloppu
Vieras
Tilanne se, että vaativa, äitiin takertuva tyttö 1v2kk on tullut ihan mahdottomaksi. Olen aina hoitanut lapset itse, mies toki myös, mutta tekee pitkää työpäivää ja on paljon pois. Isovanhemmat asuvat kaukana ja lapset ovat äärimmäisen vähän missään hoidossa. Olen jättänyt tytön 3 kertaa kummille hoitoon (näkevät useita kertoja viikossa) harjoitellaksemme, mutta tyttö ei sopeudu millään, itkee aivan kokoajan useita tunteja kunnes tulen takaisin tai nukahtaa itkuunsa ja noiden kokeilujen seurauksena on alkanut itkeä nyt joka kerta kun näkee kummejaan. Jos mies yrittää antaa minun nukkua aamulla pitkään, tyttö itkee hysteerisenä oven takana ja hakkaa ovea kunnes minun on pakko nousta. Pärähtelee vähän väliä itkemään isänsä kanssa myös jos lähden pois kotoa, mutta itku ei ole onneksi jatkuvaa. Käymme useita kertoja viikossa kyläilemässä, kerhossa, puistoissa muiden lasten ja aikuisten kanssa päivittäin. Tyttö roikkuu lahkeessani kokoajan, itkee jos joku tulee lähelle tai jos joku tulee kylään tai käymme jossain kylässä. Kotona kulkee perässäni vaikkei täällä olisi muita, joskus todella todella harvoin leikkii itsekseen ihan hetken. En pysty tekemään kertakaikkiaan mitään!!! Raastava itku alkaa kun menen vessaan tai yritän tehdä ruokaa. Olen aivan loppu tilanteen kanssa. Minulla ei ole sydäntä itkettää lasta, mutta en jaksa tilannetta enää. Tätä on jatkunut nyt useita kuukausia ja pahenee vain. Nytkin tyttö on koko tietokoneella istumiseni ajan itkenyt toivottomasti joko sylissäni tai vieressä lattialla..sama toistuu jos yritän jutella puhelimessa.
Pahinta tässä on se, että meillä on 6-vuotias esikoinen joka on alkanut nyt saamaan hirvittäviä itku/paniikkikohtauksia iltaisin. Itkee hysteerisenä ja sanoo ettei kukaan rakasta häntä enää, sanoo itkien vihaavansa siskoaan (vielä pari kk sitten sanoi rakastavansa). On kysynyt toivonko hänen kuolevan!!!! jotta hän ei ole harmina täällä kotona. Olen todella epätoivoinen. Olen yrittänyt kaikkeni, että kaikilla olisi hyvä olla. Rakastan lapsiani, en halua esikoisen tuntevan noin. Itkettää...
Mitä teen?? Auttakaa, neuvokaa, mitä tahansa!
Pahinta tässä on se, että meillä on 6-vuotias esikoinen joka on alkanut nyt saamaan hirvittäviä itku/paniikkikohtauksia iltaisin. Itkee hysteerisenä ja sanoo ettei kukaan rakasta häntä enää, sanoo itkien vihaavansa siskoaan (vielä pari kk sitten sanoi rakastavansa). On kysynyt toivonko hänen kuolevan!!!! jotta hän ei ole harmina täällä kotona. Olen todella epätoivoinen. Olen yrittänyt kaikkeni, että kaikilla olisi hyvä olla. Rakastan lapsiani, en halua esikoisen tuntevan noin. Itkettää...
Mitä teen?? Auttakaa, neuvokaa, mitä tahansa!
