1-vuotias ei syö!!

[maija79]

Minulla alkaa totaalisesti palaa hihat tuon penskan kanssa, joka ei syö. Jukurtti , hedelmät, tomaatti, kurkku yms. kelpaa itse sormin syötynä, mutta mikään ruoka ei mene alas. Sen kun lusikka menee suuhun, niin sylkee ruuat ulos. Arvatkaa kysyykö pitkää pinnaa.. Tätä on jatkunut nyt viikon verran.
Neuvolassa sanoivat, että anna syödä sormin edes jotain, mutta itse olen vähän kyllä sitä mieltä, ettei lapsi voi aina syödä vain sellaista mikä on herkkua. Tänään otin tiukan linjan, eli kun ei suostu edes maistamaan tai maistaa vähän ja sylkee ulos, niin nostan pois pöydästä. Tuloksena itkee ja kiukkuaa nälkäänsä koko ajan, mutta kun yritetään uudestaan, niin ei kelpaa. Mulla palaa käpy kohta ihan totaalisesti!!! Ruokaa menee ensinnäkin hukkaan tolkuttomat määrät.
Ymmärrän kyllä, ettei kaikesta voi/tarvitsekaan tykätä, mutta kun neidille ei kelpaa mikään oikea ruoka, ei pasta, ei risotto, ei peruna ja kastike, ei makaroonilaatikko, ei siis mikään. Ainut mitä syö on piltin naudanlihaa ja vihanneksia (8kk). Pelkkää sitäkö minun pitää sitten alkaa syöttämään?? Kertokaa pliis, jos teillä on mitä tahansa vinkkejä millä saan tuon ipanan syömään...

Syöminen meillä on takkuillut vähän alusta asti, mutta nyt se on mennyt aivan älyttömäksi tappeluksi. Sokerina pohjalla tässä on se, että kun päivällä ei syödä mitään kunnon ruokaa, niin neiti tankkaa sitten kaksi kertaa yössä tuttipullosta maitoa. Viime yönä annoin hänelle vain vettä, kun ajattelin , että jospa se ruoka alkaisi päivällä maistua paremmin, kun yösyönnit jättää vaan tiukasti pois, mutta ei tuntunut silläkään olevan vaikutusta..

 

[mellä myös]

kuuluu asiaan,ei kannata huolestua ja hermostua!meillä on tapeltu kahden kersan syömisten kans ja kolmannen kans saa pian alottaa:/

 

[samoin]

Hei ap,
Onko lapsenne elämässä ollut jotain muutoksia viime aikoina? Luin vauva-lehdestä että ylil 1-vuotiaan syömälakon syynä on useimmiten lapsen stressi. Meillä alkoi 1.5v syömälakko siinä vaiheessa kun menin itse töihin. Hoitajien kanssa päivällä syö mitä parhaiten, mutta aamupuuro ja iltaruoka ei millään alas - ja sama homma, yöllä alkanut monen kkn tauon jälkeen vaatimaan pulloa. Tätä jatkunut jo 2kk...

 

[ap---]

Ei meillä mitään kummempaa muutosta ole ollut, paitsi iskä palasi loman jälkeen töihin. Voisikohan tämä vaikuttaa? paljon kyllä iskän kanssa touhuavat ja leikkivät, käyvät Biltemassa yms.
Minä yritän parhaani mukaan olla hermostumatta, enkä ole syyllistynyt huutamaiseen yms. (vielä =)) mutta jotenkin se on äidille kova paikka, kun ei pysty ruokkimaan lastaan. Huoli on päällimmäinen tunne ja kyllä se itseasiassa turhauttavaakin on, kun joka päivä kokkaat eri ruokaa ja oli kuinka gourmettia tahansa, niin ei kelpaa.. No toivotaan, että stressi/kehitysvaihe pian helpottaa. Taas olen entistä varmempi siitä, että yksi lapsi riittää..

 

[emi]

meillä on ollut tytön 1v1kk sama juttu.Reilu viikko meni tosi huonolla syönnillä, vain just jugurtit ja hedelmät ym maistui. Laitoin sitten perunaakin sillain että muusasin ja laitoin aina tytön omaan lusikkaan (painoin lautasen reunaa vasten että pysyi lusikassa) tai vaan pelkää perunaa paloina, välillä sit keitin makarooneja kun tuntui että aika kuivaa kun pelkkää perunaa syö. Eka ei menny ku muutama pala mut pikkuhiljaa rupes maistumaan ja nyt on sitten valikoimakin ruvennut laajentumaan mutta edelleenkin itse syötynä välillä koitan itekkin työntää lusikalla sekaan ja ajoittain onnistuukin. Olenkin laittanut sellaisia ruokia joita voi syödä käsin vaikka sotkua tuleekin. Keitoistakin pitää jättää liemi pois. Vähän hitaammin se kyllä käy mutta sama tuo kunhan kumminkin syö Samoin hampaiden tulo saattaa vaikuttaa, sen todella huonosti syödyn viikon jälkeen huomasin nimittäin että poskihammas oli tullut.

 

[mami5]

Lapsille saattaa tulla ruokahaluttomuuskausia, jotka kestävät viikon-pari
Sinuna kokeilisin antaa hänen kokeilla syömistä itsenäisesti sotkusta huolimatta ja tarvittaessa voit itse kokeilla syöttää häntä toisella lusikalla.

 

[ap---]

Nytpä tässä juuri huomasin, että purkkiruuat kelpaavat varsin mainiosti. Eli ongelma onkin sitten ilmeisesti minun omatekemäni ruuat. Käsittämätöntä sinänsä, koska olen alusta asti tehnyt ruuat itse, ainoastaan nyt kesällä on syöty enemmän purkkiruokia, kun on reissattu ja oltu muuten kiireisiä. Tyttö on siis mielummin kokonaan syömättä kun syö omatekoista ruokaa. En kertakaikkiaan käsitä!!
No syököön sitten vuoden purkkiruokaa, eiköhän tuo opi sitten viimeistään päiväkodissa syömään muutakin. Viikko on taisteltu syömisen kanssa ja olen todella pahantuulinen ja väsynyt. Katson parhaaksi kaikille osapuolille, että annan ruuan purkista ja olen suht hyväntuulinen ja pirteä äiti.
Mä olen niiiiiin kateellinen niille äideille, joiden lapset on alusta asti syöneet hyvin ja mukisematta ja kelpuuttavat ruuan kuin ruuan ja kasvavat hyvin. Meillä syöminen on ollut alusta asti suoraan sanottuna enemmän tai vähemmän perseestä olevaa touhua ja raastanut hermoa. Joskus on kyllä saattanut olla kolmekin päivää peräkkäin, että on syöty se 4 ateriaa päivässä, melkeinpä mukisematta. Tietysti on pitänyt laulaa, leikkiä ja tehdä kaikenmaailman helikopterin talliinmenot, mutta kuitenkin..Nykyään ei tepsi mikään, kun neiti päättää ettei jotain syö, niin hän ei silloin todellakaan syö vaan ruuat syljetään päin seiniä. Jos kerran on nyt päättänyt tykätä purkkiruuasta, niin halleluja!! On hirvittävä stressi kun 1-vuotias painaa alle 8kg ja juurikin siitä syystä, että ilmeisesti inhoaa syömistä.

 

[vaihtoehto?]

Huolisko kotiruokaa purkista? Omalle meni tämä läpi kun lakkoili.

 

[maija79]

Kiitos tuhannesti vinkistä. Kokeilen heti huomenna..

 

[ap:lle]

Sun kirjoituksesi oli joka sana kuin minun suustani. Meillä aivan samanlainen "syömäri" istuu syöttötuolissa ja on syömättä. Ei se syö omin sorminkaan vaan nakkelee makaroonit, perunan palat, leivät jopa maissinaksut (suurinta herkkua) suoraan lattialle.

Nyt on toinen tällainen kausi menossa. Luulen että meillä ainakin osa syynä on hampaan/hampaiden puhkeaminen.

 

[Jeps vanhempi..]

Meillä on noita ollut paaaljon. En ole alkanut ottamaan julmettua stressiä asiasta. Annan ruoka-aikoina jotain mikä saattaisi mennä alas, jos ei kelpaa voi antaa jotain muuta. Jos ei maistu niin ei maistu. Sitten seuraavalla aterialla annan taasen jotain.

En ole alkanut "väkisin" sytöttämään tai muuta. Syömättömyyskaudet ovat aina menneet ohi. Tuossa vaiheessa tyttö söi lähes pelkästään sormiruokaa itsenäisesti. Annoin syödä vaikka sotkua tuli.

Nyt yli 2½ vuotiaana syö itse aivan mainosti, ja lähes "kaikkea". Ei ole tullut traumoja syömisestä, kun ei ole koskaan pakotettu syömään tai taisteltu sen kanssa sen enempää. Toki välillä vieläkin joskus maistuu paremmin ja joskus vain närppii. Sitten taas parin päivän päästä syö kaikkea hyvällä ruokahalulla.

 

[Jeps vanhempi..]

Meillä myös ollut pieni typy, painoi myös 1v alle 7 kg. Pääasia, että kasvaa tasaisesti omalla käyrällä. Meillä on aina kasvanut täysin tasaisesti vaikkakin - käyrällä. Mutta vanhemmat ovat myös hoikkarakenteisia ja siroja. Myös äitikin on ollut ainakin pienenä.

Itse yritin myös jossain vaiheessa antaa kaloripommeja tytölle, esim voitaikinasta tehdyt syömiset. Kun tytön herkkua oli suht terveellinen ruoka, maissi, herneet, leipä ilman voita!, viinirypäleet, kurkku, banaani ja tomaatti. Onneksi tyttö on tykännyt jugurtista ja juustosta. Niistä saa ainakin kaloreita.

 

[luonto tikanpojan puuhun ajaa]

Meillä neiti nyt 1,7 kk. Säännöllisesti pitänyt viikon maitopaastoja, eli ei ole kelvannut käytännössä mikään muu kuin maito. Aina on loppujen lopuksi liittynyt hampaiden tuloon.
Eli siinä vaiheessa kun on ollut uusi hammas puhkeamassa niin kai se suu on sitten ollut sen verran arka tai muuten ärsyttävä, että maito on tuntunut mukavemmalta.
Aluksi murehdin asiaa ekojen hampaiden kohdalla, mutta kun totesin, että hyvinhän tuo tuntui maidollakin hengissä pysyvän, niin olen lopettanut murehtimisen. Ja aina se on sitten tavalliseen ruokaan palannut.
Samoin aina kun on hampaita tehty niin meillä on reilu viikko syöty yölläkin maitoa. Sitten on taas ollut parin viikon tauko jolloin on nukuttu yöt kokonaan, kunnes onkin olleet seuraavat hampaat vuorossa. Tätä on jatkunut nyt jo siis vajaan vuoden vanhan ikäisestä, enpä ole siitäkään stressannut nauttinut vain niistä kahdesta viikosta milloin nukutaan koko yö läpeensä ja antanut hyvällä omalla tunnolla yömaitoa kun on ollut huonon syömisen viikko.
Samoin meillä on sää vaikuttanut merkittävästi ruokailuun. Helteellä ei syödä, heti kun on viileämpää niin ruoka maistuu.

Kuulutko muuten niihin ihmisiin, jotka ovat aina ajatelleet että jos lapsi ei syö kunnolla, kieltäytyy ruuasta tai sotkee niin se johtuu äidistä joka ei ole opettanut lasta syömään nätisti ja siististi? Minäkin kuuluin niihin, kunnes sain oman...

Meillä syöminen on ollut yleisesti aivan järkyttävää sotkua alusta alkaen ja jossain vaiheessa meinasi pää hajota totaalisesti. Sittemmin olen tajunnut, että neiti ei ole vain yhtä kehittynyt hienomotorisesti kuin se kaverin lapsi joka syö aina siististi ja toisaalta hänen tavaton uteliaisuutensa vaikuttaa myös ruokailuun, kaiken ruuan koostumusta on tutkittava...
Siinäkin olen huomannut vaiheita, välillä syödään tosi siististi, välillä syödään sormin, välillä kelpaa kaikki ruoka, välillä ollaan krantumpia
Meillä syödään kotona kotiruokaa ja reissussa ollessa purkkiruokaa, molempien kohdalla on välillä lakkoilua.

Elämä helpottuikin kun yksinkertaisesti päätin olla hermostumatta syömisestä. Hengitysharjoituksia se on toki vaatinut, ja useimmiten koitan itse lukea lehteä tms. kun neiti syö sillä vieläkään hermo ei kestä ajatuksella sitä touhua katsoa (nyt on se vaihe menossa, että äiti ei todellakaan saa auttaa syömisessä ja toisaalta, ei kai se opi ellei se saa opetella). Mutta selvästi paremmin se sujuu kun äiti ei tiuski vieressä herne nenässä...

Ja uskomatonta mutta totta, kyllä se näyttää siitä kehittyvän!!

 

[maija79]

"Kuulutko muuten niihin ihmisiin, jotka ovat aina ajatelleet että jos lapsi ei syö kunnolla, kieltäytyy ruuasta tai sotkee niin se johtuu äidistä joka ei ole opettanut lasta syömään nätisti ja siististi? Minäkin kuuluin niihin, kunnes sain oman..."

Minä todellakin kuuluin niihin, ja monessa muussakin asiassa ajettelin /ajattelen samalla tavalla. Esimerkiksi pottailu, omassa huoneessa nukkuminen, yksin takapenkillä matkustaminen, puhe, kävely yms yms. En osaa nauttia äitiydestä ollenkaan, kun koko ajan mietin, mikä on mennyt vikaan ja mitä olisin voinut tehdä toisin ja toisinaan miettii sitäkin, että yrittääkö edes todella parhaansa. Jokaista omaa lasta koskevaa päätöstä miettii ensin päivätolkulla, ja kun on vihdoin varma ratkaisustaan, nin anoppi tai neuvolan täti kysyy: "Oletko miettinyt, että jos olisitkin tehnyt näin?" Ai, olenko, enhän minä muuta olekaan!! Minä tykkään olla äiti, silloin kun kaikki menee hyvin, nukutaan, syödään yms joka päivä samoihin aikoihin, käydään puistossa ja on mukava välillä tavata muitakin äitejä, mutta annas olla kun lapselle tulee joku poikkeava "kausi", niin meikäläisen pää ei meinaa kestää sitä ollenkaan. Mietin ja kelaan vaan sitä, että millä ihmeellä saan kaiken tehtyä ja ehdin vielä leikkiäkin lapsen kanssa, kun koko rytmi on mennyt ihan uusiksi ja muksu vaan kitisee ja roikkuu puntissa yms. Tällöin olen lisäksi oikea hirviöpuoliso. Miten ihmeessä oppisin relaamaan??? Mielestäni omaan aivan normalin maalaisjärjen, mutta kun sitä useaan otteeseen kyseenalaistetaan, niin yleensä niin itsevarma minäni on alkanut muuttua vähemmän itsevarmaksi ja sitä alkaa väsinkin epäillä omia valintojaan ja miettii, että mitä ihmettä olen taas tehnyt väärin, kun lapsi ei käyttäydykään/nukukaan/syökään, kuten viime viikolla tai eilen. Väsymys pahentaa näitä tunteita entisestään. Miksi ihmeessä ensimmäisen lapsen kohdalla on niin herkkä kaikelle kritiikille ja väkisinkin omaa tulee vertailtua toisten lapsiin. Minä toivon niin että lapset syntyisivat käyttöohjeet kainalossa.

 

[;(]

Meidän 1 v 2kk poika ei syö kalaa, jauhelihaa, kananmunaa, mararonilaatikkoa, purkkiruokia... Makkara kyllä maistuu ja kana sekä pinaattiletut. Yritä siinä sitten syöttää terveellisesti. Purkkiruuista menee ainoastaan nämä 5-6 kk lihasoseet. Jos on soseessa klönttejä niin syljetään ulos. Ei auta vaikka sais itse syödä.

 

[Julia]

Ihanaa kun muillakin on samanlaista! (tai siis ihanaa ja ihanaa, mutta helpottavaa...)

 

[Hoituri]

syömästä kuulkaa. Ajatelkaapa jos se kasvaa toisena vuonna yhtä paljon kuin tähän asti, siis samassa suhteessa ja jos kasvaa pääkin vielä. Huh naiset. Kovin karusti puhutaan pienestä lapsesta.
Lapsi syö jos on nälkä. Se itkee teidän rumaa ilmettä, ei sitä että joutuu pois pöydästä ja syöttehän itsekin sitä mitä mieli tekee.
Jos se ei vielä juokse kovin lujaa, ei kulu kaloritkaan.