16v ja raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuori ja onnellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nuori ja onnellinen

Vieras
Kuukautiset myöhässä, tällä viikolla pitäis testissäkin näkyä mahdollinen pienen ihmisen alku. Olen iloinen, poikaystäväkin (20v) on iloinen. Miksi tämä olisi väärin? Miksi pitäisi odottaa kolmikymppiseksi, silloinhan ei välttämättä saa lasta niin helposti. En juo, polta tai rilluttele viikonloppuja kaupungilla. Miksei lapsella olisi hyvä olla? Pystyn rakastamaan häntä ja kasvattamaan hänestä hienon ja tasapainoisen ihmisen tähän yhteiskuntaan. Tiedän lapsen kasvatuksesta paljon, tiedän miten haluan toimia ja miten en. Olenhan seurannut pikkusiskoani hänen 3 elinvuottaan plus yhdeksän kuukauden kehityksen vatsassa. Rakastan lasten kanssa touhuamista, heille on ihanaa keksiä tekemistä, leikittää, rauhoitella ja jutustella. Voi sitä iloa, kun sieltä tulee ensimmäinen sana, ensiaskeleet,...

Saattaahan sitä tulla itkuinen lapsi, mitä sitten? Yöt mahdollisesti valvotaan, mutta silti nautitaan tästä pienestä taivaanlahjasta. Toisinaan on rankkaa ja tuntuu, että haluaisi heittää pyyhkeen kehään, mutta silti jaksetaan nousta jokaiseen uuteen aamuun (joskaan ei aina niin pirteinä), sillä onhan minua odottamassa maailman suloisimmat ja vilpittömimmät silmät ja maailman kaunein hymy.

Miksei lasta voisi tehdä nuorena? Peruskoulu on alta pois, myöhemminkin voi opiskella itsensä ammattiin. Miksi kaikki pitäisi suunnitella pilkun tarkasti? Jokainen pieni on syntynyt tänne omaan tehtäväänsä. Mitä sitten, vaikkei ole satoja euroja rahaa tuhlata uusiin vaatteisiin? Tekeekö kirpputoriostokset lapsesta huonommin kasvatetun, saati itse tehdyt vaatteet? Eikö jokaisen ole hyvä ponnistaa elämään rakastavasta sylistä, jossa hänestä todella välitetään ja jaetaan rakkautta?

Miksi "teiniäitejä" paheksutaan?
 
onnea vaan! mä luulen että toi paheksunta johtuu siitä, että osa teiniäideistä ei oikein sisäistä mitä se vastuu tarkoittaa ( en nyt tarkota sua) niin paljon kuulee surullisia tarinoita kun äiti haluaakin viettää nuoruuttaan ja lapsi on käytännössä isovanhemmilla jatkuvasti. ja suurin osa nuorena solmituista suhteista kariutuu ennemmin tyai myöhemmin (en tarkoita että teille kävisi noi) ja työpaikka ym.. mutta onhan siinä teillä 9kk aikaa miettiä ja sisäistää toi juttu. onnea vaan ja ei kannata miettiä mitä muut sanoo, olet omalle lapselle se kaikkein paras äiti.
 
Hyvin on pärjänny minun pikkusiskoki joka lapsen sai samanikäsenä. Tai no ehti kyllä täyttää 17 ennen kun lapsi synty. Eikä meinaa antaa sitä naperoa ees hoitoon ikinä vaikka kuinka mankuisin :D On jatkanu opiskeluita omaan tahtiin ja tosissaan ollaan ylpeitä siitä miten hienosti pärjää. :flower:
Joten tsemppiä ap:lleki :flower: :flower:

Muoks. Sisoni löysi elämänkumppaninki vasta lapsen synnyttyä, ja hyvin menee siltäki osin. Lapsen isä taas ei ole kuvioissa oikeastaan ollenkaan...
 
Onnea vaan. Kaikki ei ole ihan samanlaisia tiedätkö. Sinä elät vielä idealistista teini-ikää jolloin kaikki on mahdollista. Mut yks juttu. Kun kerran olet niin ajatteleva ja tietävä, etkö tiedä että 16 ja 30 ikävuoden välillä on 14 VUOTTA myös aikaa tehdä niitä lapsia? Ja ihmettelet miksi teiniäitejä paheksutaan. Itse omassa jutussasi epäsuorasti naurat partaasi 30v lapsia saaville. Toivon elämääsi avaria näkökulmia ja kärsivällisyyttä. Terv. 30v äidiksi tullut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onnea vaan. Kaikki ei ole ihan samanlaisia tiedätkö. Sinä elät vielä idealistista teini-ikää jolloin kaikki on mahdollista. Mut yks juttu. Kun kerran olet niin ajatteleva ja tietävä, etkö tiedä että 16 ja 30 ikävuoden välillä on 14 VUOTTA myös aikaa tehdä niitä lapsia? Ja ihmettelet miksi teiniäitejä paheksutaan. Itse omassa jutussasi epäsuorasti naurat partaasi 30v lapsia saaville. Toivon elämääsi avaria näkökulmia ja kärsivällisyyttä. Terv. 30v äidiksi tullut.

No oh-ho. Johan oli katkeraa ja elämään kypsynyttä tekstiä taas. :o
 
Kyllä sitä pärjää jos vain haluaa pärjätä, ja muiden mielipiteistä viis. Itse sain esikoiseni 15-vuotiaana, sain peruskoulun juuri alta pois ennekuin pikkuinen tuli maailmaan. Nyt 18-vuotiaana odotan toista syntyväksi alkutalvesta ja sitten kun kuopus on tarpeeksi kasvanut niin menen oppisopimuksella opiskelemaan itselleni ammatin, tässä lasten välissä on ollut hyvin aikaa miettiäkin sitä oikeaa ammattia :). Ja ei se arki aina ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista, mutta mä en ainakaan ikinä vaihtais näitä päiviä!
 
Täällä on turha yrittää kyllä keskustella asiallisesti siitä, että joku haluaa lapsen nuorena, ts.teininä.
Mutta vastaan kumminkin, vaikken teiniäiti olekkaan.
Sain esikoiseni samassa kuussa kun täytin 20, nyt poika on jo 11kk ja hyvin ollaan pärjätty, asutaan rivitalo kolmiossa ja eletään normaalia arkea.
Kaverini sai myös vauvan tänävuonna, hänellä ikää 16. Ilkeää sanoa, vaikka hän hyvin lapsensa hoitaakin, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä että äiti ja lapsi saa lapsilisää molemmat, äiti asuu vielä omien vanhempiensa helmoissa ja mies kaukana, vuosi ollaa seurusteltu ja kihloihin oli kiire.
Opiskelut kesken ja ei aikeitakaan vielä muuttaa pois kotoa. Miten silloin voi sanoa että on kyllä ihan yhtä kokenut ja elämää nähnyt kun esim.30v. (joku sanoi näin aikaisemmin).
Teiniäitien lapsellisuuskin usein paljastuu viimeistään siinä, että jokaista, joka on eri mieltä niin haukutaan joko lapsettomaksi tai 40v mummoäidiksi! Vaikka juuri samaan hengenvetoon ollaan sanottu, että hyvä äitiys ei katso ikää.
Ne teinit jotka tosiaan sanovat olevansa kypsiä ja valmiita äideiksi, eivät kyllä mielestäni ota nokkiinsa siitä, jos kaikki eivät ole samaa mieltä teiniäitiyiden "kannattavuudesta".

Taitaa tosin ap olla vanhampi kun sen 16v ja tullut tänne vaan provoamaan!
Vai onko itseluottamus omiin tekoihin ja valintoihin niin huono, että pitää jotain hyväksyntää hakea tätä kautta?
 
Itse sain 17 vuotiaana lapsen. Tottakai pitää luopua kaikki rilluttelemiset jos sellasta on harrastanut, minä en. Hyvää siitä tulee. Itse aloitin opiskelun kun tyttöni oli n.2 v. On ammatti, oma asunto, töitä ja vielä toinen lapsi syntyi (ikäeroa tytöillä on 6v). Saman mehen kanssa olen edelleen että hyvin menee. Tsemppiä!!! Hyvää joulua!!
p.s tasan 10 vuotta sitten itse sain tietää odottavani vauvaa, muistan sen ikuisesti.
 
Pohtijoille, kyllä olen itse 16 vuotias. Enkä missään nimessä tahdo mitenkään naureskella heille, jotka lapsen tekevät myöhään. Jokaisella on se oma hetki ja omat kiemurat elämässä. Tässä otin vain tuon esimerkiksi, en siis millään tavalla sitä pahalla tarkoittanut. 30 vuotiaana ei vain niin helposti VÄLTTÄMÄTTÄ tule enää raskaaksi.

Kiitos kaikille onnitteluista ja tsemppauksista :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksei lasta voisi tehdä nuorena? Nuorena joo, mutta LAPSIEN ei ole tarkoitus tehdä lapsia.

Nuorena juu, jaksaapaha paremmi.
Mut niin moni lapsiki tekee lapsia..tosin, moni 30v ei ole valmis äidiksi.
Se o sitä henkistä kypsyyttä!

Ja kaikilleha ei tule tarvetta "juosta" nuorena rimpsalla.

Kuulostat ainaki oikein sopivalta äidiksi, joten anna mennä vaa!!!

Tsemppiä odotukseen :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Kyllä sitä pärjää jos vain haluaa pärjätä, ja muiden mielipiteistä viis. Itse sain esikoiseni 15-vuotiaana, sain peruskoulun juuri alta pois ennekuin pikkuinen tuli maailmaan. Nyt 18-vuotiaana odotan toista syntyväksi alkutalvesta ja sitten kun kuopus on tarpeeksi kasvanut niin menen oppisopimuksella opiskelemaan itselleni ammatin, tässä lasten välissä on ollut hyvin aikaa miettiäkin sitä oikeaa ammattia :). Ja ei se arki aina ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista, mutta mä en ainakaan ikinä vaihtais näitä päiviä!

Ai ihan _menet_ opiskelemaan. Taitaa jollain olla vähän ruusunpunaiset lasit edelleen silmillä. Millä sitten maksat kahden lapsen päivähoitomaksut tai jos lapsille ei löydykkään kunnon hoitopaikkaa etkä voi aloittaa opiskeluja? Ei kaikki mene aina niin kuin suunnittelee. Jokaisen pitäisi kokea lapseton aikuisuus ilman lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oh-ho:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onnea vaan. Kaikki ei ole ihan samanlaisia tiedätkö. Sinä elät vielä idealistista teini-ikää jolloin kaikki on mahdollista. Mut yks juttu. Kun kerran olet niin ajatteleva ja tietävä, etkö tiedä että 16 ja 30 ikävuoden välillä on 14 VUOTTA myös aikaa tehdä niitä lapsia? Ja ihmettelet miksi teiniäitejä paheksutaan. Itse omassa jutussasi epäsuorasti naurat partaasi 30v lapsia saaville. Toivon elämääsi avaria näkökulmia ja kärsivällisyyttä. Terv. 30v äidiksi tullut.

No oh-ho. Johan oli katkeraa ja elämään kypsynyttä tekstiä taas. :o

Totta. Sitä on nyt ollut kohta 34v aikaa kypsyä tähän elämään ja tehdä virheitä virheen perään. Meitä on moneksi ja kuten täällä jatkuvasti hoetaan: KUKIN TYYLILLÄÄN!
 
Itse sain alaikäisenä esikoiseni (mies oli 20). Esikoinen on vajaa kolmevuotias ja nuorempi on 7kk. En ole kokenut syrjintää tai halveksuntaa nuoren ikäni takia. Päinvastoin, suurin osa kommenteista ovat positiivisia. Kai paheksuntaa saa jos on "teinimäinen" jne.

En käytä alkoholia, päihteitä, tupakoi tai jätä lapsiani liian usein hoitoon, käytämme kestovaippoja ja imetän lastani. En kuitenkaan ole täydellinen äiti, minullakin on virheeni.

Haluan toivottaa jokaiselle äidille, isälle, perheelle oikein onnellista ja rauhallista joulua. Viettäkää kiireetön joulu ja antakaa lapsillenne aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Kyllä sitä pärjää jos vain haluaa pärjätä, ja muiden mielipiteistä viis. Itse sain esikoiseni 15-vuotiaana, sain peruskoulun juuri alta pois ennekuin pikkuinen tuli maailmaan. Nyt 18-vuotiaana odotan toista syntyväksi alkutalvesta ja sitten kun kuopus on tarpeeksi kasvanut niin menen oppisopimuksella opiskelemaan itselleni ammatin, tässä lasten välissä on ollut hyvin aikaa miettiäkin sitä oikeaa ammattia :). Ja ei se arki aina ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista, mutta mä en ainakaan ikinä vaihtais näitä päiviä!

millä sä elätät lapsesi? itsesi js toisen lapsen?
 
Varmasti pärjäät ja onnea JOS odotat! Ethän ollu vielä edes testiä tehnyt!?

Mutta mutta... En paheksu odotustasi jne, mutta sen TIEDÄN kokemuksen syvällä rintaäänellä, että 16-vuotiaana ajattelin itse juuri samoin ku sinä. Että kyllä osaan ja kyllä pärjään ja kyllä jaksan jne jne jne.... Ajattelin, että olen jo valmis ja hyvin aikuismainen ja rauhallinen muihin ikäisiini verrattuna jne jne jne... Valmis kaikkeen.

Lapsen sain vähän ennen 21 vuotis syntymäpäivääni ja voin sanoa, että se OLI erittäin suuri yllätys. Siis se, kuinka VÄSYNYT sitä oikeasti oli! Ja kuin tenava! Kuin vähän oikeasti olikaan niitä voimavaroja ja jaksamista. Olin aina toivonut tulevani äidiksi ja vieläpä nuorena. Olin aina toivonut lasta. Ja olin aina luullut olevani ihana äiti, joka kasvattaa lapsestaan tasapainoisen ja hyvän ihmisen. Mutta monta kertaa on saanut todeta, etten ehkä olekaan sellainen äiti kuin olisin halunnut olevani. Väsymys sen tekee... Ja hormoonit. Että ihminen muuttuu ihan erilaiseksi.

Nyt, kun kohta täytän 23 vuotta, ajattelen, että kumpa oisin tajunnut oikeasti, kuinka rankkaa lapsen kanssa on! Vaikka onkin rakastava mies, joka osallistuu ihanasti lapsen hoitoon. En olisi katsonutkaan miehiin päin ennen sitä 30 vuotis ikää. Ois niin kiva vaan olla ja mennä ihan vapaasti, vaikken kovin menevä ookaan. Ois niin kiva vaan olla miehen kans kahdestaan ja nauttia kahden keskisestä ajasta täysin siemauksin, ilman mitään vastuuta. Nimittäin se vastuu painaa!

Silti nautin kyllä lapsistani (2), enkä antaisi niitä pois! Ainakaan parhaimpina hetkinä... Mutta halusin vaan varottaa, että todellisuus ei ole läheskään aina sitä, miltä se 16-vuotiaana tuntuu.
 

Yhteistyössä