Ilmeisesti toiset ovat saaneet kuvan, että luulen tietäväni asioista paljon. En luule, TIEDÄN, että en tiedä raskaudesta/äitiydestä kuin sen, mitä olen lukenut, kuullut kokemuksia ja nähnyt pienestä siskosta. Odotan, että synnytys ja sen jälkeiset viikot (kuukaudet) tulevat olemaan rankkoja, eikä todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. En voi sanoa tietäväni, mitä "rankalla" tarkoitetaan, mutta uskon, että se on jotain vaativampaa kuin mitä olen tähän mennessä elämässäni kokenut. Rankkuudestakin on monta käsitettä, olen kokenut paljon näitä "rankkoja" asioita, mutta ne ovat paljolti erilaisia, kuin mitä lapsen kanssa tulee koskaan olemaan. Voin häpeilemättä tunnustaa, että minulla tuskin on todellista mielikuvaa millaista on olla äiti, mutta lähden siihen avoimin mielin ja innolla odotan, mitä se tuo tullessaan. Haluan elämältäni lapsen tai useamman, tiedän, että se on työtä, eikä vain kotona oleilua. Siivoamista, ruuanlaittoa, leikittämistä,... Ja tämä on sitä mitä haluan. Tiedän myöskin sen, että jokainen päivä tuskin menee kivuttomasti, mutta mulla on puoliso siinä tukemassa. Luotan, että pärjään, vaikken tietenkään ole täysin itsevarma. Varmasti jokaisella ensimmäistä lasta odottavallan käy mielessä, mitä jos en pärjääkkään. Sehän on normaalia, eikö?
