Antaisin 4-vuotiaalle kyllä lääkkeet vaikka väkisin, jos muuten ei onnistuisi. Yleensä senikäisen kanssa pystyy kyllä jo puhumalla perustelemaan tällaiset asiat. Mutta jos ei onnistu, niin lääke ei jää silti ottamatta. On minun vastuullani huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja jos lapsi ei vielä omaa parastaan ymmärrä, minä huolehdin että se toteutuu silti. Vaikka väkisinantoon pitäisi mennä, puhuminen ei jäisi silti pois. Todennäköisesti lapsi pian hyväksyisi ja ymmärtäisi asian, kun ottaisi linjan, että tämä asia nyt vaan pitää hoitaa ja hoidetaan.
Onko tämä sitten lapsen iästä kiinni, että aloittaja ja joku muukin on kirjoittanut, että väkisin ei voisi antaa? Kai kaikki sentään vauvalle ja taaperolle antaa lääkkeet ja esim. harjaa hampaat, vaikka lapsi vastustelisi? Pakkokeinojen jääminen pois tällaisista välttämättömistä toimenpiteistä minusta riippuu kyllä lähinnä lapsen henkisestä kehitystasosta, ei kalenteri-iästä. Tietysti heti kun on mahdollista asiat hoitaa muutoin väkisin, niin pitää tehdä. Mutta jos 4-vuotias ei ole vielä sillä tasolla, että ymmärtäisi puhumalla oman parhaansa, sitten toimitaan kuin 2-vuotiaan kanssa.
Lääkityksen lisäksi olisi tärkeää puhua päiväkodin kanssa. Aloittaja kirjoitti, että ovat päiväkodissa ihmetelleet, miten 4-vuotias vielä kakkaa housuun. Eikö ongelmasta ole sitten puhuttu? Olisi tärkeää, että päiväkodissa tuetaan tässä asiassa. Ei ummetuksen ilmeneminen välttämättä liity päiväkodin ruokaan, vaan voi olla seurausta lähinnä siitä, että lapsi siellä panttaa kakkaa. Yleensä hoidossa ei huolehdita lasten kakalla käymisestä, vaan ainoastaan pissalla käymisestä, mutta tässä tapauksessa olisi tärkeää että hoidossa turvataan lapselle vähintäänkin rauhallinen mahdollisuus kakalla käymiseen. Päikyntädeillä on yleensä parempi auktoriteetti lapseen, joten vaikka kotona lapsi ei käskemällä menisi kakkaa yrittämään, päiväkodissa saattaisi mennäkin.
miten silmät harittikin yöllä, että katsoin viestin numeron väärin. 