Meillä meni poika pari päivää ennen kuin täytti 11 kk perhepäivähoitajalle. Ei osannut silloin vielä kävellä ja puhuakin vain pari sanaa. Kaikki meni täysin ongelmitta, vaikka oli 7-7,5 h päiviä. Perhepäivähoitaja aivan ihana, eikä yhtenäkään aamuna jäänyt lapsi itkien hoitoon. Iloisena meni hoitoon, vaikka oli iloinen myös aina kun äiti/isä tulivat hakemaan. Ensisijainen kiintymyssuhde pysyi kyllä ehdottomasti omissa vanhemmissa, vaikka joku voi muuta täällä väittää.
Vähän alle 2-vuotiaana meni sitten päiväkotiin sekaryhmään, jossa vanhimmat 5-vuotiaita. Loistavasti mennyt sielläkin. Neuvolan ja hoitajien mukaan pojalla ikäisekseen esimerkiksi puhe ja sosiaaliset ym. valmiudet olleet erittäin hyvät. Kaikkialla kehuttu aina erittäin tasapainoiseksi, ja sitä itsenikin mielestä on kaikin puolin. Kaikkiin kotona hoidettuihin saman ikäisiin kavereiden lapsiin verrattuna esim. juuri puheen kehitys on ollut ihan huikeesti edellä ja itse uskon, että isompien lasten seura ja hoitajat, jotka eivät ymmärrä lapsen omaa kieltä kuten vanhemmat, on vaikuttanut tähän. Ainakaan mitään negatiivista en ole huomannut suhteessa kotona hoidettuihin samanikäisiin.
Syyllistämistä tulee monelta taholta, mutta varmasti paras ratkaisu on kaikille se joka on koko perheen kannalta paras. Itse voin sanoa, että minusta ei välttämättä olisi kotiäidiksi, tai se ei olisi pojalle pidemmän päälle paras ratkaisu. Nyt työpäivän jälkeinen aika ja viikonloppu pyhitetään pojan kanssa olemiseen, ei jää vanhempien rakkaudesta paitsi. Ei se kotihoitokaan aina niin virikkeellistä ja täyspainoista kaikilla ole. Jotkut tutut esim. kuluttaa aikaansa lasten kanssa kauppakeskuksissa kierrellen. Tietysti kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä löytämään lapselle hoitopaikka, jossa ryhmäkoko pieni. Se pienelle tärkeää. Perhepäivähoitajat, ryhmiksistä ja yksityisistä päiväkodeista löytyy näitä parhaiten.