Ahdistava anoppi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "oliivi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"oliivi"

Vieras
Olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on lapsia. Kun mieheni kanssa tapasimme kaikkki oli hyvin pari vuotta. Anopin kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Päinvastoin. Mutta sitten aloimme odottamaan esikoistamme ja raskausaikana alkoi pienet piikittelyt. En lihonnut tarpeeksi ja kävelin liikaa yms.. Lapsen syntymän jälkeen anoppi istui meillä jatkuvasti ja kerrallaan monta tuntia ja vaati vauvaa itselleen syliin. Hän myös ei pitänyt siitä, että otin vauvan koska oli maidon aika. Tämä ärsytti minua kovin, mutta ajattelin anopin olevan niin onnessaan lapsenlapsestaan ja siksi käyttäytyi näin. Anoppi alkoi sanomaan mielipiteensä asioihin esim. "Mitä sitä rintamaitoa antamaan, korvike on parempaa.""En minä vain niitä tutteja noin hinkannut ja mitään niitä keitellyt...". "Ei ne vauvat ole itkuun kuollut" jne. noh joskus ärsytti mutta ne menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...Toka vauvan synnyttyä hän ei edes halunnut ottaa vauvaa syliin ja ei ole tähän päivään mennessäkään halunnut mutta esikoisen kanssa yhdessä vietti aikaa. Ja lukuisia lukuisia muita juttuja. Noh nuorimmaisen synnyttä anoppi alkoi ilmoittelemaan halustaan ottaa kaksi vanhempaa hoitoon, että saisin "edes välillä olla rauhassa" hänen sanojensa mukaan tai saat vähän levätä että jaksat jne. No selvä se kunhan lapsilla on asianmukaiset vehkeet kuljetuksessa eli turvaistuimet pitää olla ja siirtää anopin autoon. Tästä anoppi pillastui kamalasti ja syytti minua siitä että haukuin häntä huonoksi kuskiksi. No vakuutimme että ne pitää olla muuten lapset ei lähde mihinkään ja ne laitettiin autoon mutta aina kun hän halusi viedä lapset leikkimään tuli kommenttia: "jaa ne istuimet taas. Ei Viljonkaan (mieheni veljen poika 3v.) istuinta ole tarvinnut siirrellä ja hyvin ollaan pärjätty. *huokauksia raskaita*. Joskus kun oli mukavaa olla koko perheen voimin löhöillä sohvalla ja katsoa piirrettyjä ja anoppi sattui taas soittamaan ja pyytämään lapsia mukaan (ei ikinä nuorimmaista, jolla todettu jälki aivoissa), kun selitimme ettei nyt kun vietämme laatuaikaa perheen kesken tämä anoppi pimahtaa totaallisesti: Karjuu puhelimeen että mitä se semmonen on ja kyllä hän nyt tulee hakemaan lapset jne....". Esikoiseni sanoi minulle eräänä iltana nukkumaan menon yhteydessä että mummi on ilkeä ja kun kysyin miksi esikoinen vastasi että mummi repii korvasta. Kysyin asiaa anopilta ja kielsi kaiken ja se meni sitten "tarinaiän piikkiin". Tuli sitten kerta jolloin kuulin anopin sanovan esikoisellemme että"Minä en sinun kanssasi halua lähteä ikinä enää vaan otan viljon matkaan, koska viljon kanssa on paljon mukavampaa." Syösyin huoneeseen ja sanoin että tuo oli väärin sanottu niin pienelle lapselle ja ettei noin voi tehdä ja kun kumarruin selittämään esikoiselle ettei mummi tarkoittanut niin tämä anoppi alkaa huutamaan "Että kyllä tarkoitin ja ei tuosta tule mitään samanlainen paska kuin isänsä". Huoh tästä on niin raskas kirjoittaa. Ja näitä asioita on niin paljon mutta yritän nyt jotain saada kirjoitetuksi. Tämän tapahtuman jälkeen istuimme alas miehen kanssa ja ihmettelimme että mitä ihmettä tämä on. Kerroin anopille että nyt elellään pienellä etäisyydellä vähän aikaa. Tämän jälkeen anoppi soitteli miehelleni jatkuvasti ja oli jossain puhelussa maininnut ettei hänen tarvitse elää tuollaisen ihmisen kanssa, tarkoittaen minua. Mieheni oli sanonut siihen että rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja että on onnellinen ja anoppi oli siihen hymähtänyt että ei vaikuta siltä ja vaikuttaa siltä että minulla on mielenteveysongelmia ja että hän on vain huolissaan lapsista. Wtf? voin vakuuttaa että ei ole. Ihmettelimme tätä uutta suhtautumista ja kysyin millainen lapsuus miehellä on ollut ja minulle selvisi paljon asioita, kamalia asioita. Tiivistettynä mieheni on lapsena jotain väärin tehtyään aina pyytämään polvillaan anteeksi ja jos on itkenyt niin häntä on saatettu nipistää korvasta koska ei saa itkeä "turhista" ja pyytää anteeksi esim. kerran mieheni oli loukannut jalkansa koulussa ja kun oli mennyt kotiin ja ollut suruissaan anoppi oli torunut ja käskenyt olemaan olematta itkemättä ja pyytämään anteeksi itkemistään että saa ruokaa. Kun mieheni oli ollut teini ikäinen ja tullut tupakin tuoksuisena kotiin oli anoppi tunkenut hänelle väkisin tupakat suuhun ja huutanut miten häpeällistä kun oma poika polttaa. Sen jälkeen alkanut itkemään ja mieheni piti pyytää anteeksi. Huoh!! Ja lukuisa muita kokemuksia mitkä raastavat sydäntä. Järkyttää ja hirvittää että mieheni on joutunut kokemaan tuollaista! Ja en olisi uskonut anopistakaan enen kuin alkoi käyttäytyä omituisesti lasten saannin jälkeen.... En ole päästänyt tuon tapahtuman jälkeen todellakaan enään lapsia mumminsa luo...Mieheni koki jonkinlaisen havahtumisen siihen miten väärin häntä on kohdeltu lapsena ja on tunnemyllerryksen vallassa. Olen itsekin järkyttynyt ja peloissani, pelkään mieheni mielenterveyden puolesta ja mietin mitä siellä mummin "leikkiretkillä" on voinut sattua...Olen muistellut ja miettinyt ja muistellut menneitä aikoja ja hetkiä ja tuntuu että kyllä anoppi on ollut kaiken aikaa "piilopiru". Jopa kommentit mitkä olen sinä hetkenä ohittanut vaivaavat nyt koska epäilen hänen tarkoitus periään. onko muilla kokemuksia tälläisesta? Miten tässä pitäisi toimia?
Voisin kirjoittaa tarkemminkin ja paremmin tästä, mutta väsymys on suuri mutta sydäntä pitää saada purkaa. Joten unten maille ja toivottavasti huominen on valoisampi :)
 
Tosiaan kappalejaot auttaisivat lukemista =)

Asiaan ... tuollaisen anopin kanssa en olisi tekemisissä kuin pakolliset ja se mitä lapsiin tulee niin en antaisi niitä anopille ollenkaan vaan tapaamiset meidän vanhempien läsnäollessa. Jos esikoisesi on sanonut että anoppi on korvasta ottanut kiinni niin on todennäkösesti tehnyt samaa kuin omalle pojalleen eli miehellesi joten tapaamiset vaan valvotusti.
 
jos noin hullu anoppi,valmistautukaa siihen että tekee perättömiä ls-ilmotuksia,koittaa rikkoa teidän välityms.miehellesi suosittelisin ammattilaista jolle jutella. muuten katkaskaa välit anoppiin.
 
Älä päästä lapsiasi sen kaamean akan kynsiin. tuli kyllä paha mieli teidän puolesta :( välit kylmäksi vaan ja tapaamiset valvotusti, jos sitäkään. narsisti tai muuten mt-ongelmainen noita-akka kyseessä. olkoon hänellä onneton loppuelämä. jaksamista teidän perheelle. :)
 
[QUOTE="jos";27965744]jos noin hullu anoppi,valmistautukaa siihen että tekee perättömiä ls-ilmotuksia,koittaa rikkoa teidän välityms.miehellesi suosittelisin ammattilaista jolle jutella. muuten katkaskaa välit anoppiin.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä siitä, mitä anoppi voi saada päähänsä. Mutta lääkkeiksi suosittelisin lämpimän etäisiä suhteita. Minkä ikäinen anoppi on - ihan kuin alkaisi ikä painaa ja pää pehmetä, jolloin kaikki pidäkkeet hupenevat.

Pidä viholliset lähimpänä -sääntö sopii mielestäni tähän erinomaisesti. Ensinnäkin jos alatte taistella oikeuksistanne, noin häiriintynyt isoäiti todella ottaa kovat keinot käyttöön. Hän turvautuu jo nyt niin rajuihin projektioihin, ettei ainakaan kaikkea voi edes pitää ilkeytenä vaan hän todella uskoo niihin ap:n mielenterveysongelmiin: omat huolestuttavat piirteet nähdäänkin toisten ominaisuuksiksi. Toiseksi, mies kärsii mahdollisesti rajummin jos laitatte välit kokonaan poikki. Syyllisyydentunne osaa olla viheliäinen riesa tilanteessa, jossa on vaikea löytää hyvää vaihtoehtoa kahden huonon väliltä.

Eli jos mahdollista, ottakaa tosiasiassa etäisyyttä etenkin lasten ja isoäidin välille, mutta yrittäkää ruokkia jälkimmäisen turvallisuudentunnetta myös kaikenlaisilla pienillä välittämisen osoituksilla. Samaan aikaan tiukat rajat ettette jousta kun lasten rauhaa rikotaan. Jos kykenee säilyttämään edes jonkinverran huolehtivan mielikuvan anopin silmissä, tämän ahdistuneisuus vähenee ja oireetkin ehkä kesyyntyvät. Mutta luottaa ei tosiaan pidä yhtään.

Miehelle on varmasti hirveä paikka joutua noin äkkiä muuttamaan näkemystä äidistään, koska oma minäkuva heilahtaa rajusti silloin myös. Näin olisi ilmankin, mutta kun lisätään tuohon vanhojen muistojen tulviminen pintaan, niin rankaksi menee. Oirehtiminen voi jopa lykkäytyä alkusokissa ja alkaa vasta myöhemmin.
 
[QUOTE="noo";27965758]Olen samaa mieltä siitä, mitä anoppi voi saada päähänsä. Mutta lääkkeiksi suosittelisin lämpimän etäisiä suhteita. Minkä ikäinen anoppi on - ihan kuin alkaisi ikä painaa ja pää pehmetä, jolloin kaikki pidäkkeet hupenevat.

Pidä viholliset lähimpänä -sääntö sopii mielestäni tähän erinomaisesti. Ensinnäkin jos alatte taistella oikeuksistanne, noin häiriintynyt isoäiti todella ottaa kovat keinot käyttöön. Hän turvautuu jo nyt niin rajuihin projektioihin, ettei ainakaan kaikkea voi edes pitää ilkeytenä vaan hän todella uskoo niihin ap:n mielenterveysongelmiin: omat huolestuttavat piirteet nähdäänkin toisten ominaisuuksiksi. Toiseksi, mies kärsii mahdollisesti rajummin jos laitatte välit kokonaan poikki. Syyllisyydentunne osaa olla viheliäinen riesa tilanteessa, jossa on vaikea löytää hyvää vaihtoehtoa kahden huonon väliltä.

Eli jos mahdollista, ottakaa tosiasiassa etäisyyttä etenkin lasten ja isoäidin välille, mutta yrittäkää ruokkia jälkimmäisen turvallisuudentunnetta myös kaikenlaisilla pienillä välittämisen osoituksilla. Samaan aikaan tiukat rajat ettette jousta kun lasten rauhaa rikotaan. Jos kykenee säilyttämään edes jonkinverran huolehtivan mielikuvan anopin silmissä, tämän ahdistuneisuus vähenee ja oireetkin ehkä kesyyntyvät. Mutta luottaa ei tosiaan pidä yhtään.

Miehelle on varmasti hirveä paikka joutua noin äkkiä muuttamaan näkemystä äidistään, koska oma minäkuva heilahtaa rajusti silloin myös. Näin olisi ilmankin, mutta kun lisätään tuohon vanhojen muistojen tulviminen pintaan, niin rankaksi menee. Oirehtiminen voi jopa lykkäytyä alkusokissa ja alkaa vasta myöhemmin.[/QUOTE]

Musta on aika kaksinaamaisen epäilyttävää alkaa pelaamaan tällaista peliä että pidetään muka jotkut teennäisen lämpimät suhteet ettei vain piru pääse irti. Se on joko tai, muuten ap petätte vain itseänne ja sitä anoppia ja kukaan ei opi mitään.
Se on vähän kuin alkaisi kaveerata väkivaltaisen exänsä kanssa ettei se vaan tule ja tapa.
Välit poikki kylmästi ja ilmoitus että katsopa peiliin mitä olet tehnyt, sitä et enää tee meille etkä lapsillemme, piste!

Sairas, alistaja, narsisti mikälie. Ette pääse elämässänne eteenpäin jos tuollaisen kanssa kaveeraatte. Ei hän osaa eikä kykene rakastamaan, siihen voi löytyä syyt omasta lapsuudestaan mutta hän on velvollinen käymään ne traumat itse läpi, aiheuttamatta toisille samaa pahaa oloa mitä itselle on tehty!
 

Yhteistyössä