Oon 19-vuotias ja mulla on ollut aina tietynlainen kuolemanpelko. Moneen vuoteen en edes ajatellut asiaa, mutta nyt kesällä aloin saamaan aivan tajuttomia ahdistus/paniikkikohtauksia yöllä kun aloin miettimään mitä koko elämä on ja mitä jos kuoleman jälkeen ei ole mitään vain mustaa ja loppujen lopuksi koko universumi tuhoutuu ja mitä sen jälkeen on onko edes mitään, mitä tämä tyhjyys on, mitä ennen kaikkea on ollut, mitä koko kaikkeus on, onko tämä kaikki vain jotain painajaista? Tämä panikoiminen ja ahdistus oli niin kamalaa että aloin tuntea tulevani hulluksi. Oireet alkoivat haittaamaan normaalielämääkin. Ennen ahdistus/paniikki tuli vain yöllä, mutta tällöin se alkoi jo aamulla heti ensimmäisenä. Oireita ahdistus/paniikin aikana on hankala selittää, mutta se on kamalinta mitä olen ikinä tuntenut. Tämä yhtäkkinen kuolemanpelko alkoi todennäköisesti kun aloin tutkia simulaatioteoriaa, universumia, multiversumeja yms... Puhuin äitilleni asiasta että veisi minut terapiaan koska en halunnut äitilleni asioista puhua etten hänelle samanlaisia tuntemuksia aiheuta sillä olen tutkinut monia satoja tunteja sairaita asioita edellämainituista asioista, joiden pelkäsin tekevän hänetkin hulluksi. Terapiaan en mennyt sillä halusin selvitä asiasta itse. Tiedän että tämä kuulostaa sairaalta, mutta tutkimani asiat ovat tiedettä. Minulla kesti kuukauden että aloin taas elämään normaalisti, sillä tajusin, että mitä sitten vaikka ei olisi mitään ja sitä en kylläkään usko enään. Olen saanut lohtua ja mielenrauhaa ajattelemalla vain, että vaikka tämä olisi vain yksi pieni elämä niin sillä ei ole mitään väliä, me joudumme silti tämän elämän elämään ja jokaisesta päivästä täytyy vain nauttia. Hautaan ei saa mennä hyvin säilyneessä kehossa vaan rikkinäisessä ja väsyneessä huutaen samalla että olipa kyyti. Tiedän että olen hyvin nuori ja elämänsaralla kokematon, mutta omasta mielestäni fiksu tietyissä asioissa. Loppujen lopuksi tämä kuukauden parin vaihe elämässäni oli todella antava kokemus. Opin olemaan positiivinen, nauttimaan kaikesta ja edelleenkin rakastan tutkia tiedettä ja teorioita, mutta ilman pelkotilaa. En niin sanotusti usko "jumalaan", mutta uskon yli kaiken, että tällä kaikella on merkitys ja kaikki tämä jatkuu jollain tavalla kuolemanjälkeen ja jokin "jumala" meidät on luonut vaikka en sillä välttämättä valkopartaista ihmistä tarkoitakkaan. Uskon, että me ihmiset ja kaikki muut oliot, eläimet olemme itsessään universumi katsomassa itseään mahtavana maailmankaikkeutena ja meissä oleva mieli ja energia ei voi ikinä kuolla. En millään tavalla pidä kristinuskoa pahana tai tyhmänä, sillä itsekin tavallaan uskon ja tavallaan en ja mielestäni kristinusko on hyvä asia, sillä se opettaa hyvät elämän arvot ja normit, joka mielestäni uskonnossa tärkeintä onkin.
Tiedän, että tekstini on hieman sekavaa ja saatatte saada minusta sellaisen kuvan, että olen täysin hullu, mutta ajatuksiani/kertomustani on todella hankala pukea sanoiksi.
