[QUOTE="vieras";27232694]Mietinpä vain näitä nuoria, jotka saattavat ehkä oppia hiljalleen sen asenteen, että tehdään vaan lapsi ja työnnetään se sitten hoitoon, koska se on helpompaa niin. Mua ehkä korpeaa välillä se asenne, joka joillakin on. Voi olla, että peitellään jotakin, mutta on sitten oikeasti niitäkin, jotka haluavat vain päästä helpolla ja se pätee muihinkin asioihin kuin lapsiin.[/QUOTE] kukaan, kuka hankkii lapsen, ei kuvittele pääsevänsä helpolla, vaitan ma!
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;27232673:
Mä hoivaan jokapäivä töissä yhtä alle 1v joka ei edes kävele.Talon lellikki vaikka tosiaan minusta vauvan paikka on kotona. En mäkään itse tunne. Mitä tohon päivähoidon huuteluun tulee niin tulkitsen sen myös siten että hoitoresursseja tulisi antaa enemmän päiväkoteihin kun kerran on se subjektiivinen oikeus ja ylipäätään oikeus tuoda hoitoon jopa 9kk vauva. Sitten lisää hoitajia/pienempiä ryhmiä yms helpottamaan paaperoiden hoitoarkea.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27232694]Mietinpä vain näitä nuoria, jotka saattavat ehkä oppia hiljalleen sen asenteen, että tehdään vaan lapsi ja työnnetään se sitten hoitoon, koska se on helpompaa niin. Mua ehkä korpeaa välillä se asenne, joka joillakin on. Voi olla, että peitellään jotakin, mutta on sitten oikeasti niitäkin, jotka haluavat vain päästä helpolla ja se pätee muihinkin asioihin kuin lapsiin.[/QUOTE]
Varmasti on niitä jotka haluavat päästä helpolla. Sitten on niitä joiden arki meinaa kaataa seinät päälle ja romahduttaa koko perheen. Se ei välttämättä kovin helposti näy päällepäin.
Mun sisareni oli mielenterveysongelmaisen isäni kanssa kotona ollessaan lapsi, ja väittäisin että olisi ollut sekä siskolle että isälle järkevämpää se että sisko olisi laitettu päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle. Hoitopaikkaa ei vain ollut, joten kotona olivat.
Kaikilla se kotielämä ei ole niin avoisaa, että lapsen paras paikka aina ja joka tilanteessa on kotona. Siksi en kannata myöskään tuon subjektiivisen hoitopaikkaoikeuden poistoa, lähinnä vai sen rajaamista.
Mutta sellaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään että perhe on täysi yksin vailla mitän tukiverkostoa. Joillekin perheille se lapsen päivähoitopaikka on iso tukiverkosto. Vaikka olen itse töissä koen että lasten päivähoito tekee minusta paremman äidin koska jaksan ja pystyn paremmin olemaan hyvä äiti kun saan välillä siitä äitiydestä taukoa työelämän muodossa.
Entä ne joilla on jo muutenkin vaikeita ongelmia, ja eivät saa hetkeäkään taukoa siitä ongelmaisesta elämästään?
Varmasti on niitä jotka haluavat päästä helpolla. Sitten on niitä joiden arki meinaa kaataa seinät päälle ja romahduttaa koko perheen. Se ei välttämättä kovin helposti näy päällepäin.
Mun sisareni oli mielenterveysongelmaisen isäni kanssa kotona ollessaan lapsi, ja väittäisin että olisi ollut sekä siskolle että isälle järkevämpää se että sisko olisi laitettu päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle. Hoitopaikkaa ei vain ollut, joten kotona olivat.
Kaikilla se kotielämä ei ole niin avoisaa, että lapsen paras paikka aina ja joka tilanteessa on kotona. Siksi en kannata myöskään tuon subjektiivisen hoitopaikkaoikeuden poistoa, lähinnä vai sen rajaamista.
Mutta sellaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään että perhe on täysi yksin vailla mitän tukiverkostoa. Joillekin perheille se lapsen päivähoitopaikka on iso tukiverkosto. Vaikka olen itse töissä koen että lasten päivähoito tekee minusta paremman äidin koska jaksan ja pystyn paremmin olemaan hyvä äiti kun saan välillä siitä äitiydestä taukoa työelämän muodossa.
Entä ne joilla on jo muutenkin vaikeita ongelmia, ja eivät saa hetkeäkään taukoa siitä ongelmaisesta elämästään?
V
"vieras"
Vieras
Väitän vielä että ette tiedä toisten ihmisten elämäntilanteita. Jos vanhempi jaksaa, pystyy ja on taloudellisesti mahdollista, hän pitää lapsen kotona pitempään. Jos joku näistä ei onnistu, saattaa olla että lapselle on parempi olla siellä päivähoidossa kuin kotona äidin kanssa joka ei oikeasti jaksa hoivata ja hoitaa.
Kaikilla kyse ei ole siitä laiskuudesta, vaikka niin olisi helppoa ajatella.
Kaikilla kyse ei ole siitä laiskuudesta, vaikka niin olisi helppoa ajatella.
Mihin tämä Suomen hyvinvointivaltio on menossa jos vaan harmaana uskaltaa olla sitä mieltä että on perseestä jos 1vuotias viedään hoitoon vaan sen vuoksi ettei nyt huvita kotona olla!!! Ja itse olen vienyt esikon 1v2kk hoitoon kun oli AMK kesken mutta jos olisi ollut vaihtoehto niin en olisi. Silti esikko on saanut paljon laadukkaamman elämän kun äiti kävi ammatin loppuun...sai vakituisen työpaikan jossa käynyt kaikkien lasten välillä. En ole ikinä ollut 3vuotiaaksi kodinhoitotuella mutta en myöskään vuosikasta hoitoon vie!
[QUOTE="vieras";27232694]Mietinpä vain näitä nuoria, jotka saattavat ehkä oppia hiljalleen sen asenteen, että tehdään vaan lapsi ja työnnetään se sitten hoitoon, koska se on helpompaa niin. Mua ehkä korpeaa välillä se asenne, joka joillakin on. Voi olla, että peitellään jotakin, mutta on sitten oikeasti niitäkin, jotka haluavat vain päästä helpolla ja se pätee muihinkin asioihin kuin lapsiin.[/QUOTE]
Mä haluaisin mielelläni että "nämä nuoret" oppisivat sen verran arvostamaan myös omaa jaksamistaan, että huomatessaan itsessään oireita, (vaikka sen äksyilevän, uupuneen ja itkuisen äidin)osaisivat itse puuttua niihin ja tehdä asioille jotain. Jos kokee olevansa parempi äiti viedessään lapsen päivähoitoon ennen tätä maagista kolmea vuotta niin sitten vie! Hyvä huomata, tekeekö tämä taikaa jos haluaa vielä lisää lapsia ja sitten osaa tehdä yhtä järkevästi seuraavan kohdalla. Oikea ratkaisu jos toimii ja näin ehkäistään jo ajoissa mahd tuleva syvä masennus/syrjäytyminen tai vastaava. Myös se on hyvä oppia, että hyvinvoiva perhe on kaiken a ja o.
Ei ole vain ihanaa kotihoitoa ja "ihan sama mee päiväkotiin, tää on helpompaa".
Mä haluaisin mielelläni että "nämä nuoret" oppisivat sen verran arvostamaan myös omaa jaksamistaan, että huomatessaan itsessään oireita, (vaikka sen äksyilevän, uupuneen ja itkuisen äidin)osaisivat itse puuttua niihin ja tehdä asioille jotain. Jos kokee olevansa parempi äiti viedessään lapsen päivähoitoon ennen tätä maagista kolmea vuotta niin sitten vie! Hyvä huomata, tekeekö tämä taikaa jos haluaa vielä lisää lapsia ja sitten osaa tehdä yhtä järkevästi seuraavan kohdalla. Oikea ratkaisu jos toimii ja näin ehkäistään jo ajoissa mahd tuleva syvä masennus/syrjäytyminen tai vastaava. Myös se on hyvä oppia, että hyvinvoiva perhe on kaiken a ja o.
Ei ole vain ihanaa kotihoitoa ja "ihan sama mee päiväkotiin, tää on helpompaa".
[QUOTE="vieras";27232731]Varmasti on niitä jotka haluavat päästä helpolla. Sitten on niitä joiden arki meinaa kaataa seinät päälle ja romahduttaa koko perheen. Se ei välttämättä kovin helposti näy päällepäin.
Mun sisareni oli mielenterveysongelmaisen isäni kanssa kotona ollessaan lapsi, ja väittäisin että olisi ollut sekä siskolle että isälle järkevämpää se että sisko olisi laitettu päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle. Hoitopaikkaa ei vain ollut, joten kotona olivat.
Kaikilla se kotielämä ei ole niin avoisaa, että lapsen paras paikka aina ja joka tilanteessa on kotona. Siksi en kannata myöskään tuon subjektiivisen hoitopaikkaoikeuden poistoa, lähinnä vai sen rajaamista.
Mutta sellaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään että perhe on täysi yksin vailla mitän tukiverkostoa. Joillekin perheille se lapsen päivähoitopaikka on iso tukiverkosto. Vaikka olen itse töissä koen että lasten päivähoito tekee minusta paremman äidin koska jaksan ja pystyn paremmin olemaan hyvä äiti kun saan välillä siitä äitiydestä taukoa työelämän muodossa.
Entä ne joilla on jo muutenkin vaikeita ongelmia, ja eivät saa hetkeäkään taukoa siitä ongelmaisesta elämästään?[/QUOTE]
En kannata minäkään oikeuden poistoa.Mutta sitä olisi syytä rajata ja tarkentaa. Ei saisi tosta vaan.
Mun sisareni oli mielenterveysongelmaisen isäni kanssa kotona ollessaan lapsi, ja väittäisin että olisi ollut sekä siskolle että isälle järkevämpää se että sisko olisi laitettu päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle. Hoitopaikkaa ei vain ollut, joten kotona olivat.
Kaikilla se kotielämä ei ole niin avoisaa, että lapsen paras paikka aina ja joka tilanteessa on kotona. Siksi en kannata myöskään tuon subjektiivisen hoitopaikkaoikeuden poistoa, lähinnä vai sen rajaamista.
Mutta sellaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään että perhe on täysi yksin vailla mitän tukiverkostoa. Joillekin perheille se lapsen päivähoitopaikka on iso tukiverkosto. Vaikka olen itse töissä koen että lasten päivähoito tekee minusta paremman äidin koska jaksan ja pystyn paremmin olemaan hyvä äiti kun saan välillä siitä äitiydestä taukoa työelämän muodossa.
Entä ne joilla on jo muutenkin vaikeita ongelmia, ja eivät saa hetkeäkään taukoa siitä ongelmaisesta elämästään?[/QUOTE]
En kannata minäkään oikeuden poistoa.Mutta sitä olisi syytä rajata ja tarkentaa. Ei saisi tosta vaan.
V
"vieras"
Vieras
Minä tunnen kyllä ja itse asiassa useammankin ja kyllä minusta suhteellisen usein tulee myös soittoja vapaista hoitopaikoista tuon ikäisille. Jos syy on se, että seinät kotona kaatuu päälle tai ei ole "kotiäiti-tyyppiä" niin miksei sitten kuitenkin voisi tehdä esimerkiksi lyhyempää päivää tai edes antaa lapselle vapaapäivän hoitopäivistä silloin, kuin itselläkin on vapaapäivä. Minä ymmärrän hyvin niitä monia syitä laittaa lapsi hoitoon pienenä, kuten esimerkiksi se masennus, otin vain tämän yhden asian pohdittavaksi tähän..
Ja haluan vielä sanoa, että minä en ole lainkaan väsynyt työssäni. Päinvastoin, pidän kovasti työstäni ja jaksan hoitaa työni hyvin. Ehkä tällä alalla vaaditaan myös empatiakykyä, joka korostuu aina näiden ihan pienten kohdalla.
V
"vieras"
Vieras
Kuka sen sitten päättää? Kuka tietää perheen tilanteen perhettä itseään paremmin?
Ihan vaan sillä kun neuvolassa kyllä kerroin että olen kaksosteni kanssa tosi väsynyt, ja pyysin päästä unikouluun. Ei mitään reaktiota. Ei mitään yhteydenottoa esim. sosiaalityöntekijältä tms. Pyysin apua enkä saanut mitään apua.
En itse usko ja luota siihen että oikeat ihmiset välttämättä saisivat tuossa mallissa apua, ja esim. että mielenterveysongelmainen itse menisi ilmoittamaan että sillä perusteella tarvitsee hoitopaikan lapselleen. Perheiden häpeä monesta asiasta on edelleen tosi suuri.
Minä olin ala-asteella kun isä sairastui ja äiti pyysi repimään ainevihkosta aineen jonka olin kirjoittanut aiheesta "mitä pelkään". Aine käsitteli mun isääni ja sitä sairautta. Eli moni perhe haluaa viimeiseen asti piilotella sitä tilannettaan.
Jos jonkun päivähoitoviranomaisen leima tarvtaan siihen, perhetragedioilta ei välttämättä vältytä. Se päivähoito on joissakin perheissä ainut kosketus normaalielämään. Miksi se pitäisi lapselta riistää siksi että isä/äiti tai molemmat on syrjäytynyt työelämästä?
V
"vieras"
Vieras
uskon että jokainen äiti tietää minkä ikäisenä juuri se oma lapsi pärjää hoidossa. itse en raskinut vielä vuoden ikäistä viedä hoitoon, mutta 1,5 -vuotiaana oli mielestäni valmis. Ja kyllä ne reppanat 9-10kk:n ikäiset lapset siellä säälittää..
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27232836]uskon että jokainen äiti tietää minkä ikäisenä juuri se oma lapsi pärjää hoidossa. itse en raskinut vielä vuoden ikäistä viedä hoitoon, mutta 1,5 -vuotiaana oli mielestäni valmis. Ja kyllä ne reppanat 9-10kk:n ikäiset lapset siellä säälittää..[/QUOTE]
Joo.. vaaleanpunaiset lasit silmillä ollaan.
Todellisuus kun on sitä että moni vanhempi ei todellakaan tiedä mikä lapselle olisi parhaaksi, tai mikä pahempaa, ei VÄLITÄ.
Ja muutenkin aikamoista pullamössö sukupolvea taidetaan olla.
Joo.. vaaleanpunaiset lasit silmillä ollaan.
Todellisuus kun on sitä että moni vanhempi ei todellakaan tiedä mikä lapselle olisi parhaaksi, tai mikä pahempaa, ei VÄLITÄ.
Ja muutenkin aikamoista pullamössö sukupolvea taidetaan olla.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27232907]Joo.. vaaleanpunaiset lasit silmillä ollaan.
Todellisuus kun on sitä että moni vanhempi ei todellakaan tiedä mikä lapselle olisi parhaaksi, tai mikä pahempaa, ei VÄLITÄ.
Ja muutenkin aikamoista pullamössö sukupolvea taidetaan olla.[/QUOTE]
Tuosta pullamössöstä olen vahvasti eri mieltä. Edellinen sukupolvi oli pullamössöä jos mikä. Me olemme pätkätöiden, työttömyyden ja eriarvoistumisen sukupolvi. Edelliset sukupolvet eivät todellakaan tajua minkälainen epävarmuus asuu elämässämme siitä jatkuvatko työt, miten asuntolainat jne maksetaan.
Suuret ikäluokat menivät aikanaan jonnekin töihin ja ovat siellä töissä edelleen, jos eivät ihan ole työpaikalla työaikana ryypänneet. Silloin oli niin, että ahkeralle aina töitä löytyi. Nyt voi löytyä jotain matalapalkkaista, osa-aikaista esim. siivostyötä jolla ei elätä itseään tai perhettä.
Että kerro lisää siitä pullamössöstä? Elämästä on tullut jossain määrin kovempaa, meitä ei vaivaa nälänhätä niinkuin joskus 20-luvulla mutta haasteita ei ainakaan puutu.
Tässä yhteiskunnassa selvitäkseen jos joku vie 1-vuotiaan hoitoon että säilyttäisi työpaikkansa niin hänkö on suurin rikollinen?
Todellisuus kun on sitä että moni vanhempi ei todellakaan tiedä mikä lapselle olisi parhaaksi, tai mikä pahempaa, ei VÄLITÄ.
Ja muutenkin aikamoista pullamössö sukupolvea taidetaan olla.[/QUOTE]
Tuosta pullamössöstä olen vahvasti eri mieltä. Edellinen sukupolvi oli pullamössöä jos mikä. Me olemme pätkätöiden, työttömyyden ja eriarvoistumisen sukupolvi. Edelliset sukupolvet eivät todellakaan tajua minkälainen epävarmuus asuu elämässämme siitä jatkuvatko työt, miten asuntolainat jne maksetaan.
Suuret ikäluokat menivät aikanaan jonnekin töihin ja ovat siellä töissä edelleen, jos eivät ihan ole työpaikalla työaikana ryypänneet. Silloin oli niin, että ahkeralle aina töitä löytyi. Nyt voi löytyä jotain matalapalkkaista, osa-aikaista esim. siivostyötä jolla ei elätä itseään tai perhettä.
Että kerro lisää siitä pullamössöstä? Elämästä on tullut jossain määrin kovempaa, meitä ei vaivaa nälänhätä niinkuin joskus 20-luvulla mutta haasteita ei ainakaan puutu.
Tässä yhteiskunnassa selvitäkseen jos joku vie 1-vuotiaan hoitoon että säilyttäisi työpaikkansa niin hänkö on suurin rikollinen?
[QUOTE="vieras";27232805]Minä tunnen kyllä ja itse asiassa useammankin ja kyllä minusta suhteellisen usein tulee myös soittoja vapaista hoitopaikoista tuon ikäisille. Jos syy on se, että seinät kotona kaatuu päälle tai ei ole "kotiäiti-tyyppiä" niin miksei sitten kuitenkin voisi tehdä esimerkiksi lyhyempää päivää tai edes antaa lapselle vapaapäivän hoitopäivistä silloin, kuin itselläkin on vapaapäivä. Minä ymmärrän hyvin niitä monia syitä laittaa lapsi hoitoon pienenä, kuten esimerkiksi se masennus, otin vain tämän yhden asian pohdittavaksi tähän..
Ja haluan vielä sanoa, että minä en ole lainkaan väsynyt työssäni. Päinvastoin, pidän kovasti työstäni ja jaksan hoitaa työni hyvin. Ehkä tällä alalla vaaditaan myös empatiakykyä, joka korostuu aina näiden ihan pienten kohdalla.[/QUOTE]
Juu,ei tätä jaksaisi jollei tykkäisi. Jaksas nekin pienet paremmin kun ois lisää sylejä vielä.
Ja haluan vielä sanoa, että minä en ole lainkaan väsynyt työssäni. Päinvastoin, pidän kovasti työstäni ja jaksan hoitaa työni hyvin. Ehkä tällä alalla vaaditaan myös empatiakykyä, joka korostuu aina näiden ihan pienten kohdalla.[/QUOTE]
Juu,ei tätä jaksaisi jollei tykkäisi. Jaksas nekin pienet paremmin kun ois lisää sylejä vielä.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27232936]Tuosta pullamössöstä olen vahvasti eri mieltä. Edellinen sukupolvi oli pullamössöä jos mikä. Me olemme pätkätöiden, työttömyyden ja eriarvoistumisen sukupolvi. Edelliset sukupolvet eivät todellakaan tajua minkälainen epävarmuus asuu elämässämme siitä jatkuvatko työt, miten asuntolainat jne maksetaan.
Suuret ikäluokat menivät aikanaan jonnekin töihin ja ovat siellä töissä edelleen, jos eivät ihan ole työpaikalla työaikana ryypänneet. Silloin oli niin, että ahkeralle aina töitä löytyi. Nyt voi löytyä jotain matalapalkkaista, osa-aikaista esim. siivostyötä jolla ei elätä itseään tai perhettä.
Että kerro lisää siitä pullamössöstä? Elämästä on tullut jossain määrin kovempaa, meitä ei vaivaa nälänhätä niinkuin joskus 20-luvulla mutta haasteita ei ainakaan puutu.
Tässä yhteiskunnassa selvitäkseen jos joku vie 1-vuotiaan hoitoon että säilyttäisi työpaikkansa niin hänkö on suurin rikollinen?[/QUOTE]
No mulle pätkätyöt on arkea, monta vuotta jo olen niitä tehnyt ja se on arkipäivää. Enpä mä siitä jaksa valittaa, töitä on aina kun vaan ottaa vastaan. Ja ihan matalapalkka-alan töillä elätämme perheemme.
Nykyään ollaan vinivini joka asiasta, on yhteiskunnan vika kun ei ole töitä ja yhteiskunnan vika kun ei ole varaa siihen ja tähän ja kun joku juttu ei huvita niin masennutaan eikä kyetä mihinkään, ja kumminkin aina muistetaan pitää niistä oikeuksista kiinni. Kun MULLA on oikeus hankkia vaikka viisi lasta vaikka ekaakaan en jaksanut masentumatta hoitaa, mut kun MULLA on oikeus just tohon työhön kun toi matalapalkka työ ei huvita. Jne.
Miksi ei enään oteta itse vastuuta mistään?
Ja marttyyriksi viimeistään on hyvä heittäytyä.... "suurin rikollinen..." Pitäiskö itkeä vai nauraa.
Suuret ikäluokat menivät aikanaan jonnekin töihin ja ovat siellä töissä edelleen, jos eivät ihan ole työpaikalla työaikana ryypänneet. Silloin oli niin, että ahkeralle aina töitä löytyi. Nyt voi löytyä jotain matalapalkkaista, osa-aikaista esim. siivostyötä jolla ei elätä itseään tai perhettä.
Että kerro lisää siitä pullamössöstä? Elämästä on tullut jossain määrin kovempaa, meitä ei vaivaa nälänhätä niinkuin joskus 20-luvulla mutta haasteita ei ainakaan puutu.
Tässä yhteiskunnassa selvitäkseen jos joku vie 1-vuotiaan hoitoon että säilyttäisi työpaikkansa niin hänkö on suurin rikollinen?[/QUOTE]
No mulle pätkätyöt on arkea, monta vuotta jo olen niitä tehnyt ja se on arkipäivää. Enpä mä siitä jaksa valittaa, töitä on aina kun vaan ottaa vastaan. Ja ihan matalapalkka-alan töillä elätämme perheemme.
Nykyään ollaan vinivini joka asiasta, on yhteiskunnan vika kun ei ole töitä ja yhteiskunnan vika kun ei ole varaa siihen ja tähän ja kun joku juttu ei huvita niin masennutaan eikä kyetä mihinkään, ja kumminkin aina muistetaan pitää niistä oikeuksista kiinni. Kun MULLA on oikeus hankkia vaikka viisi lasta vaikka ekaakaan en jaksanut masentumatta hoitaa, mut kun MULLA on oikeus just tohon työhön kun toi matalapalkka työ ei huvita. Jne.
Miksi ei enään oteta itse vastuuta mistään?
Ja marttyyriksi viimeistään on hyvä heittäytyä.... "suurin rikollinen..." Pitäiskö itkeä vai nauraa.
[QUOTE="vieras";27232818]Kuka sen sitten päättää? Kuka tietää perheen tilanteen perhettä itseään paremmin?
Ihan vaan sillä kun neuvolassa kyllä kerroin että olen kaksosteni kanssa tosi väsynyt, ja pyysin päästä unikouluun. Ei mitään reaktiota. Ei mitään yhteydenottoa esim. sosiaalityöntekijältä tms. Pyysin apua enkä saanut mitään apua.
En itse usko ja luota siihen että oikeat ihmiset välttämättä saisivat tuossa mallissa apua, ja esim. että mielenterveysongelmainen itse menisi ilmoittamaan että sillä perusteella tarvitsee hoitopaikan lapselleen. Perheiden häpeä monesta asiasta on edelleen tosi suuri.
Minä olin ala-asteella kun isä sairastui ja äiti pyysi repimään ainevihkosta aineen jonka olin kirjoittanut aiheesta "mitä pelkään". Aine käsitteli mun isääni ja sitä sairautta. Eli moni perhe haluaa viimeiseen asti piilotella sitä tilannettaan.
Jos jonkun päivähoitoviranomaisen leima tarvtaan siihen, perhetragedioilta ei välttämättä vältytä. Se päivähoito on joissakin perheissä ainut kosketus normaalielämään. Miksi se pitäisi lapselta riistää siksi että isä/äiti tai molemmat on syrjäytynyt työelämästä?[/QUOTE]
Sehän se on siinä vaikeaa tuo rajaus.Ymmärrän että on perheitä joissa lapsilla suoraansanoen on parempi hoidossa. Sitä en ymmärrä että vauvan tullessa taloon 2&4v sisarukset ovat hoidossa 7-17 ma-pe. Tarkoitan rajaamisella sitä että homma täytyy saada järkeistettyä. Määritellä hoitoajat ja tarpeet. Jos se vanhempi kerran on kotona. Ei se 10h hoitopäivä auta sitä 2v ja tieto siitä että äiti ja vauva ovat kotona.
Ihan vaan sillä kun neuvolassa kyllä kerroin että olen kaksosteni kanssa tosi väsynyt, ja pyysin päästä unikouluun. Ei mitään reaktiota. Ei mitään yhteydenottoa esim. sosiaalityöntekijältä tms. Pyysin apua enkä saanut mitään apua.
En itse usko ja luota siihen että oikeat ihmiset välttämättä saisivat tuossa mallissa apua, ja esim. että mielenterveysongelmainen itse menisi ilmoittamaan että sillä perusteella tarvitsee hoitopaikan lapselleen. Perheiden häpeä monesta asiasta on edelleen tosi suuri.
Minä olin ala-asteella kun isä sairastui ja äiti pyysi repimään ainevihkosta aineen jonka olin kirjoittanut aiheesta "mitä pelkään". Aine käsitteli mun isääni ja sitä sairautta. Eli moni perhe haluaa viimeiseen asti piilotella sitä tilannettaan.
Jos jonkun päivähoitoviranomaisen leima tarvtaan siihen, perhetragedioilta ei välttämättä vältytä. Se päivähoito on joissakin perheissä ainut kosketus normaalielämään. Miksi se pitäisi lapselta riistää siksi että isä/äiti tai molemmat on syrjäytynyt työelämästä?[/QUOTE]
Sehän se on siinä vaikeaa tuo rajaus.Ymmärrän että on perheitä joissa lapsilla suoraansanoen on parempi hoidossa. Sitä en ymmärrä että vauvan tullessa taloon 2&4v sisarukset ovat hoidossa 7-17 ma-pe. Tarkoitan rajaamisella sitä että homma täytyy saada järkeistettyä. Määritellä hoitoajat ja tarpeet. Jos se vanhempi kerran on kotona. Ei se 10h hoitopäivä auta sitä 2v ja tieto siitä että äiti ja vauva ovat kotona.
[QUOTE="vieras";27232987]No mulle pätkätyöt on arkea, monta vuotta jo olen niitä tehnyt ja se on arkipäivää. Enpä mä siitä jaksa valittaa, töitä on aina kun vaan ottaa vastaan. Ja ihan matalapalkka-alan töillä elätämme perheemme.
Nykyään ollaan vinivini joka asiasta, on yhteiskunnan vika kun ei ole töitä ja yhteiskunnan vika kun ei ole varaa siihen ja tähän ja kun joku juttu ei huvita niin masennutaan eikä kyetä mihinkään, ja kumminkin aina muistetaan pitää niistä oikeuksista kiinni. Kun MULLA on oikeus hankkia vaikka viisi lasta vaikka ekaakaan en jaksanut masentumatta hoitaa, mut kun MULLA on oikeus just tohon työhön kun toi matalapalkka työ ei huvita. Jne.
Miksi ei enään oteta itse vastuuta mistään?
Ja marttyyriksi viimeistään on hyvä heittäytyä.... "suurin rikollinen..." Pitäiskö itkeä vai nauraa.[/QUOTE]
sanos muuta, luettuani sinun(kin) kommentin olen ihan samaa mieltä. Kaikesta sitä nykyään ollaankin vinivini. 
Nykyään ollaan vinivini joka asiasta, on yhteiskunnan vika kun ei ole töitä ja yhteiskunnan vika kun ei ole varaa siihen ja tähän ja kun joku juttu ei huvita niin masennutaan eikä kyetä mihinkään, ja kumminkin aina muistetaan pitää niistä oikeuksista kiinni. Kun MULLA on oikeus hankkia vaikka viisi lasta vaikka ekaakaan en jaksanut masentumatta hoitaa, mut kun MULLA on oikeus just tohon työhön kun toi matalapalkka työ ei huvita. Jne.
Miksi ei enään oteta itse vastuuta mistään?
Ja marttyyriksi viimeistään on hyvä heittäytyä.... "suurin rikollinen..." Pitäiskö itkeä vai nauraa.[/QUOTE]
sanos muuta, luettuani sinun(kin) kommentin olen ihan samaa mieltä. Kaikesta sitä nykyään ollaankin vinivini.
M
"Mii"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27232987]No mulle pätkätyöt on arkea, monta vuotta jo olen niitä tehnyt ja se on arkipäivää. Enpä mä siitä jaksa valittaa, töitä on aina kun vaan ottaa vastaan. Ja ihan matalapalkka-alan töillä elätämme perheemme.
Nykyään ollaan vinivini joka asiasta, on yhteiskunnan vika kun ei ole töitä ja yhteiskunnan vika kun ei ole varaa siihen ja tähän ja kun joku juttu ei huvita niin masennutaan eikä kyetä mihinkään, ja kumminkin aina muistetaan pitää niistä oikeuksista kiinni. Kun MULLA on oikeus hankkia vaikka viisi lasta vaikka ekaakaan en jaksanut masentumatta hoitaa, mut kun MULLA on oikeus just tohon työhön kun toi matalapalkka työ ei huvita. Jne.
Miksi ei enään oteta itse vastuuta mistään?
Ja marttyyriksi viimeistään on hyvä heittäytyä.... "suurin rikollinen..." Pitäiskö itkeä vai nauraa.[/QUOTE]
Mä olen töissä. Mä olen ollut yt:n kohteena viimeiset 6 vuotta joka kevät. Tähän asti työpaikka on säilynyt. Mutta viime keväänä, pohdin pitkään sitä että on se aika julmaa lasteni kannalta jos heiltä lähtee se päivähoitopaikka siksi että äiti on työtön. Päivähoitopaikka johon pitkään jonotettiin ja josta taisteltiin. Mulla on vihdoin tosi hyvä hoitopaikka lapsille, paikka johon voin heidät turvallisin mielin jättää.
Moni joka sanoo että tää on vininää ei ole itse kokenut sitä millaista on kun perheessä on työttömyyttä. Se vetää mielialan matalaksi koko porukalta, ainakin joskus. Siihen yhtälöön jos laitat sen että lapset joutuu vastentahtoisesti pois hoidosta, niin ei se minusta välttämättä ole perheen kannalta optimiratkaisu.
Ei ole kyllä 7-17 hoitopäivätkään. Mutta kun omat lapset oli päiväkodissa, siellä ei ollut ketään hoidossa enää klo 16 jälkeen. Onko noi pitkät hoitopäivät urbaanilegendaa, en sitä tiedä mutta kyllä useimmat vanhemmat taitaa tehdä kaikkensa että hoitopäivät olisi lyhyitä.
Nykyään ollaan vinivini joka asiasta, on yhteiskunnan vika kun ei ole töitä ja yhteiskunnan vika kun ei ole varaa siihen ja tähän ja kun joku juttu ei huvita niin masennutaan eikä kyetä mihinkään, ja kumminkin aina muistetaan pitää niistä oikeuksista kiinni. Kun MULLA on oikeus hankkia vaikka viisi lasta vaikka ekaakaan en jaksanut masentumatta hoitaa, mut kun MULLA on oikeus just tohon työhön kun toi matalapalkka työ ei huvita. Jne.
Miksi ei enään oteta itse vastuuta mistään?
Ja marttyyriksi viimeistään on hyvä heittäytyä.... "suurin rikollinen..." Pitäiskö itkeä vai nauraa.[/QUOTE]
Mä olen töissä. Mä olen ollut yt:n kohteena viimeiset 6 vuotta joka kevät. Tähän asti työpaikka on säilynyt. Mutta viime keväänä, pohdin pitkään sitä että on se aika julmaa lasteni kannalta jos heiltä lähtee se päivähoitopaikka siksi että äiti on työtön. Päivähoitopaikka johon pitkään jonotettiin ja josta taisteltiin. Mulla on vihdoin tosi hyvä hoitopaikka lapsille, paikka johon voin heidät turvallisin mielin jättää.
Moni joka sanoo että tää on vininää ei ole itse kokenut sitä millaista on kun perheessä on työttömyyttä. Se vetää mielialan matalaksi koko porukalta, ainakin joskus. Siihen yhtälöön jos laitat sen että lapset joutuu vastentahtoisesti pois hoidosta, niin ei se minusta välttämättä ole perheen kannalta optimiratkaisu.
Ei ole kyllä 7-17 hoitopäivätkään. Mutta kun omat lapset oli päiväkodissa, siellä ei ollut ketään hoidossa enää klo 16 jälkeen. Onko noi pitkät hoitopäivät urbaanilegendaa, en sitä tiedä mutta kyllä useimmat vanhemmat taitaa tehdä kaikkensa että hoitopäivät olisi lyhyitä.
V
"vieras"
Vieras
Ja onkai sitä vaihtoehtoja olemassa 5x 7-17 hoitopäivien ja sen välillä että lapsi on kokonaan kotihoidossa? Tai ainakin toivoisi entistä enemmän olevan.
Perheiden tarpeiden mukaista hoitoa, mutta ei mitään ylipitkiä päiviä. Sitä kai sitä haluttaiisin?
Perheiden tarpeiden mukaista hoitoa, mutta ei mitään ylipitkiä päiviä. Sitä kai sitä haluttaiisin?
V
"vieras"
Vieras
Itse huomasin päivällä taas sen, että kotihoidossa olevilla ne olot vasta hälyttäviä ovatkin. Ai miksi? No siksi että joku kotimamma toivoi vanhemman lapseni kuolevan, koska aion viedä hänet 1-2pv/vko hoitoon, kun pikkusisarus hänelle syntyy.
Koskaan ei kukaan työssäkäyvä äiti ole toivonut kenenkään palstamamman lapsen kuolemaa sen takia, että äitinsä hoitaa häntä kotona.
Mieluummin pysyn siis järjissäni ja vein esikkoni 1v2kk-ikäisenä osa-aikaiseen hoitoon ja pidän siellä toisen lapsen vauvaiän yli siihen asti, että vien pikkukakkosenkin hoitoon noin samanikäisenä kuin esikkoni, kuin menen niin sekaisin että alan vihastani toivoa toisten lasten kuolemaa.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;27232684:
En lukenut palstalta
Helsinkiläinen päiväkoti kantakaupungissa, ihan kuulin itse, omilla korvillani.Päivähoitopaikkoja kysellään kyllä pienemmillekin vauvoille.
V
"vieras"
Vieras
Mutta näiden täydellisten äitien mielestähän se tarkoittaa vaan sitä, että on heikko ihminen. Kun ei osaa ajatella asioita kuin omalta kannalta niin ei vaan osaa. Jotain on tunne-elämässä vialla kun ei omaa minkäänlaista kykyä asettua toisen asemaan.
Minäkin oon pari kertaa ollut laittamassa vauvaa hoitoon, jo kuukauden iässä ekan kerran, ja sitten toisen kerran 2 kk iässä. Päiväkotiin siis. Saamaan kavereita, kun raasu on yksinäinen.
Kai joku (pässi :snotty: ) on senKIN tosissaan ottanut, ja menettänyt yöunensa vauvaraasuni karun kohtalon takia.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27233064]Mä olen töissä. Mä olen ollut yt:n kohteena viimeiset 6 vuotta joka kevät. Tähän asti työpaikka on säilynyt. Mutta viime keväänä, pohdin pitkään sitä että on se aika julmaa lasteni kannalta jos heiltä lähtee se päivähoitopaikka siksi että äiti on työtön. Päivähoitopaikka johon pitkään jonotettiin ja josta taisteltiin. Mulla on vihdoin tosi hyvä hoitopaikka lapsille, paikka johon voin heidät turvallisin mielin jättää.
Moni joka sanoo että tää on vininää ei ole itse kokenut sitä millaista on kun perheessä on työttömyyttä. Se vetää mielialan matalaksi koko porukalta, ainakin joskus. Siihen yhtälöön jos laitat sen että lapset joutuu vastentahtoisesti pois hoidosta, niin ei se minusta välttämättä ole perheen kannalta optimiratkaisu.
Ei ole kyllä 7-17 hoitopäivätkään. Mutta kun omat lapset oli päiväkodissa, siellä ei ollut ketään hoidossa enää klo 16 jälkeen. Onko noi pitkät hoitopäivät urbaanilegendaa, en sitä tiedä mutta kyllä useimmat vanhemmat taitaa tehdä kaikkensa että hoitopäivät olisi lyhyitä.[/QUOTE]
vai ihan taisteltiin. ja jonotusaika on kaikilla, koska pk:t on täynnä lapsia jotka ei sitä hoitoa tarvitse.
itse kannatan päiväkerhojen ja puistotoiminnan palauttamista.
Moni joka sanoo että tää on vininää ei ole itse kokenut sitä millaista on kun perheessä on työttömyyttä. Se vetää mielialan matalaksi koko porukalta, ainakin joskus. Siihen yhtälöön jos laitat sen että lapset joutuu vastentahtoisesti pois hoidosta, niin ei se minusta välttämättä ole perheen kannalta optimiratkaisu.
Ei ole kyllä 7-17 hoitopäivätkään. Mutta kun omat lapset oli päiväkodissa, siellä ei ollut ketään hoidossa enää klo 16 jälkeen. Onko noi pitkät hoitopäivät urbaanilegendaa, en sitä tiedä mutta kyllä useimmat vanhemmat taitaa tehdä kaikkensa että hoitopäivät olisi lyhyitä.[/QUOTE]
vai ihan taisteltiin. ja jonotusaika on kaikilla, koska pk:t on täynnä lapsia jotka ei sitä hoitoa tarvitse.
itse kannatan päiväkerhojen ja puistotoiminnan palauttamista.
Similar threads
