Ei muuta kommentoitavaa, mutta jäin miettimään miksi se keskimmäinen tipahteli koko ajan sohvalta? 
A
aina lapsi ensin
Vieras
[QUOTE="vieras";27232438]Mutta muistiko kukaan ajatella sitä lasta, mikä hänelle sopii?[/QUOTE]
Kaikki ei elä TÄYSIN lapsen ehdoilla, jossain asioissa vanhemman tahto menee edelle. Koska tiedetään että lapsi ei siitä traumatisoidu.
Kaikki ei elä TÄYSIN lapsen ehdoilla, jossain asioissa vanhemman tahto menee edelle. Koska tiedetään että lapsi ei siitä traumatisoidu.
Luulen, että eniten aikuinen ihminen kaipaa ja odottaa sitä oman ikäistä seuraa, jutustelu kaveria ja älykästä toimintaa. Enkä pidä niitä mammakerhoja parhaana keinona tuohon. Yleensä siellä saa päänsäryn ja pahan mielen
Voi vee...että sellaiset kanakerhot on hanurista...se oo mitään muuta, kuin eukkojen nokittelua, ja pätemistä lapsellaan ja sen lapsen vaatteilla
3
31488
Vieras
[QUOTE="vieras";27232316]tässä esimerkki Äiti lähtee nyt töihin, moi! | Vantaan Sanomat (linkki bongattu facebookista lahden alueen äideistä, viesteissä muutama myöntääkin vieneensä lapsen hoitoon pienenä, koska on mieluummin töissä kuin kotona)
Mä ymmärrän, että lapsi viedään hoitoon pienenä, jos rahasta on niin tiukkaa, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Mutta jos perusteet pienen lapsen hoitoon viemiseen on se, että äiti ei "jaksa" olla kotona, niin aika hurjalta tuo kuulostaa. Väkisinkin sitä miettii, miksi sitten tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei haluta olla edes niitä ensimmäisiä vuosia?
Olen töissä päiväkodissa lastenhoitajana ja meidän päiväkodissa onneksi se tilanne, että pieniä ei oteta montaa, koska syliä ei vaan riitä, vaikka kuinka yrittäisi. Se yksi vuoden ikäinen kun vie oikeasti yhden hoitajan huomion kokonaan ja meillä näitä pieniä ei jätetä "oman onnensa nojaan". Toista se on kuitenkin isommissa ryhmissä, joissa saattaa olla useampi vuoden ikäinen. Aika hurjaa on se, että joku laittaa lapsensa mieluummin päiväkotiin kuin hoitaa itse kotona -jos se siis on taloudellisesti kuitenkin mahdollista.[/QUOTE]
Mielestäni lapsen kuuluu olla ensimmäiset pari vuotta kotona, vanhempiensa luona. Kannattaako lasta edes tehdä, jos lapsiraasu joutuu jo puolivuotiaana päivähoitoon "taloudellisista syistä" tai siksi koska äiti ja isä eivät jaksa "raskasta vauva-arkea"? Se on itsekästä ja väärin lasta kohtaan. Yksivuotias tarvitsee tarhatädin sijaan vanhempiaan. Tarhassa lapsi ei paljon huomiota ennätä saada, se on nähty, ja yksivuotiaatkin ovat valtavan pitkiä aikoja tarhassa päivittäin, tästähän oli uutisissakin.
Suomessa on niin hyvät tuet, joka paikassa, että tuskin kellään on oikeasti talouden takia PAKKO laittaa lasta hoitoon ihan pienenä jo. En voi mitenkään uskoa tuota. Itsekin olen pienituloinen, mutta lapset on kotona, ja hyvin selvitään eikä ole rahasta tiukkaa kun tiedetään miten sijoitetaan kolikkomme.
Mä ymmärrän, että lapsi viedään hoitoon pienenä, jos rahasta on niin tiukkaa, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Mutta jos perusteet pienen lapsen hoitoon viemiseen on se, että äiti ei "jaksa" olla kotona, niin aika hurjalta tuo kuulostaa. Väkisinkin sitä miettii, miksi sitten tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei haluta olla edes niitä ensimmäisiä vuosia?
Olen töissä päiväkodissa lastenhoitajana ja meidän päiväkodissa onneksi se tilanne, että pieniä ei oteta montaa, koska syliä ei vaan riitä, vaikka kuinka yrittäisi. Se yksi vuoden ikäinen kun vie oikeasti yhden hoitajan huomion kokonaan ja meillä näitä pieniä ei jätetä "oman onnensa nojaan". Toista se on kuitenkin isommissa ryhmissä, joissa saattaa olla useampi vuoden ikäinen. Aika hurjaa on se, että joku laittaa lapsensa mieluummin päiväkotiin kuin hoitaa itse kotona -jos se siis on taloudellisesti kuitenkin mahdollista.[/QUOTE]
Mielestäni lapsen kuuluu olla ensimmäiset pari vuotta kotona, vanhempiensa luona. Kannattaako lasta edes tehdä, jos lapsiraasu joutuu jo puolivuotiaana päivähoitoon "taloudellisista syistä" tai siksi koska äiti ja isä eivät jaksa "raskasta vauva-arkea"? Se on itsekästä ja väärin lasta kohtaan. Yksivuotias tarvitsee tarhatädin sijaan vanhempiaan. Tarhassa lapsi ei paljon huomiota ennätä saada, se on nähty, ja yksivuotiaatkin ovat valtavan pitkiä aikoja tarhassa päivittäin, tästähän oli uutisissakin.
Suomessa on niin hyvät tuet, joka paikassa, että tuskin kellään on oikeasti talouden takia PAKKO laittaa lasta hoitoon ihan pienenä jo. En voi mitenkään uskoa tuota. Itsekin olen pienituloinen, mutta lapset on kotona, ja hyvin selvitään eikä ole rahasta tiukkaa kun tiedetään miten sijoitetaan kolikkomme.
V
"vieras"
Vieras
Minua ei edes kiinnosta ne syyt, joiden perusteella työpaikallani olevat lapset ovat hoidossa (siis onko taustalla sairautta, rahan tarve tai mikälie syy) enkä sen perusteella tätä kirjoitakaan. Lähinnä kun lueskelen äitien tekstejä siitä, ettei halua olla kotona lapsen kanssa, niin pistää kyllä ihmettelemään, että minkä ihmeen takia se lapsi sitten on maailmaan saatettu? Sillä osa kirjoittaa asiasta aika kylmäänkin sävyyn ja ehkä kuvittelee, että lapsen on parempi hoidossa. Kyllä äitiys on sitäkin välillä, että luovutaan jostakin. Tämä on vähän sama asia kuin työtön, joka heittää lapsen päiväkotiin, jotta voi olla sellaisessa seurassa, jossa on mukava olla. Sillä kuten tuostakin kirjoituksesta tulee ilmi, ei se kotona olo ihan helppoa aina ole.
V
"vieras"
Vieras
Jos lapsiperheille olisi edes JOKU vaihtoehtoinen palvelumuoto että 1v:n äiti saisi hoitoapua edes joskus, niin voisi olla että hoitoontuojia olisi vähemmän. Esim. jonkinlainen lapsiparkkiratkaisu, edes kerran kahdessa viikossa minne lapsen voisi hetkeksi viedä hoitoon.
Aikaisemmin on kuitenkin ollut vahva perheyhteisö ja suku. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia kun äiti on ollut navetassa tai pellolla töissä. Nyt äidin pitää selvityä liki kaikesta ihan yksin.
Se on kuulkaa joillekin aika kova vaatimus. Olla 24/7/365 olemassa lasta varten.
Aikaisemmin on kuitenkin ollut vahva perheyhteisö ja suku. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia kun äiti on ollut navetassa tai pellolla töissä. Nyt äidin pitää selvityä liki kaikesta ihan yksin.
Se on kuulkaa joillekin aika kova vaatimus. Olla 24/7/365 olemassa lasta varten.
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;27232556:Voi vee...että sellaiset kanakerhot on hanurista...se oo mitään muuta, kuin eukkojen nokittelua, ja pätemistä lapsellaan ja sen lapsen vaatteilla
Näinhän se tahtoo valitettavasti olla. Onneksi ne osaa laumaantua nin hyvin, että siellä erottuu jyvät akanoista.
[QUOTE="vieras";27232568]Minua ei edes kiinnosta ne syyt, joiden perusteella työpaikallani olevat lapset ovat hoidossa (siis onko taustalla sairautta, rahan tarve tai mikälie syy) enkä sen perusteella tätä kirjoitakaan. Lähinnä kun lueskelen äitien tekstejä siitä, ettei halua olla kotona lapsen kanssa, niin pistää kyllä ihmettelemään, että minkä ihmeen takia se lapsi sitten on maailmaan saatettu? Sillä osa kirjoittaa asiasta aika kylmäänkin sävyyn ja ehkä kuvittelee, että lapsen on parempi hoidossa. Kyllä äitiys on sitäkin välillä, että luovutaan jostakin. Tämä on vähän sama asia kuin työtön, joka heittää lapsen päiväkotiin, jotta voi olla sellaisessa seurassa, jossa on mukava olla. Sillä kuten tuostakin kirjoituksesta tulee ilmi, ei se kotona olo ihan helppoa aina ole.[/QUOTE] Kaikkea ei kannata lukea, kuin piru Raamattua.
[QUOTE="vieras";27232571]Jos lapsiperheille olisi edes JOKU vaihtoehtoinen palvelumuoto että 1v:n äiti saisi hoitoapua edes joskus, niin voisi olla että hoitoontuojia olisi vähemmän. Esim. jonkinlainen lapsiparkkiratkaisu, edes kerran kahdessa viikossa minne lapsen voisi hetkeksi viedä hoitoon.
Aikaisemmin on kuitenkin ollut vahva perheyhteisö ja suku. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia kun äiti on ollut navetassa tai pellolla töissä. Nyt äidin pitää selvityä liki kaikesta ihan yksin.
Se on kuulkaa joillekin aika kova vaatimus. Olla 24/7/365 olemassa lasta varten.[/QUOTE]
Niinpä. Varsinkin kun nykyään isovanhemmat ym. Sukulaiset ovat itsekin työelämässä eikä nekään enää asu naapurissa vaan usein satojen kilometrien päässä. Eikä sitä tajua ennen kuin se lapsi on siinä, siis sitä avuntarvetta ja tukiverkoston tarvetta.
Aikaisemmin on kuitenkin ollut vahva perheyhteisö ja suku. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia kun äiti on ollut navetassa tai pellolla töissä. Nyt äidin pitää selvityä liki kaikesta ihan yksin.
Se on kuulkaa joillekin aika kova vaatimus. Olla 24/7/365 olemassa lasta varten.[/QUOTE]
Niinpä. Varsinkin kun nykyään isovanhemmat ym. Sukulaiset ovat itsekin työelämässä eikä nekään enää asu naapurissa vaan usein satojen kilometrien päässä. Eikä sitä tajua ennen kuin se lapsi on siinä, siis sitä avuntarvetta ja tukiverkoston tarvetta.
Voisko olla, että pienituloisille ne tuet tuntuu paremmille? Ei mulla oo mitään intressejä jäädä kituuttamaan 300 eurolla kuussa kotiin. Se ei oo mun mittapuun mukaan hyvä tuki
tai on, jos sen saa ukolta shoppailurahaksi, mutta "korvauksena" kuukauden lastenhoidosta, se on aika huono.Mun mielestä vanhempien pitäisi joskus ottaa se oma jaksaminen vähän vakavammin.
H
huomioita
Vieras
Ei pidä tehdä kolmea lasta, kun on niin avuton kuin tuossa kolumnissa. Yksinkertaista mutta totta.
Huomaatteko että päiväkodin henkilökunnan hätähuutoja lasten kotihoidon puolesta on tämäkin palsta täynnä. Se jos mikä kertoo siitä, että jotain hälyttävää päivähoidossa on!
Huomaatteko että päiväkodin henkilökunnan hätähuutoja lasten kotihoidon puolesta on tämäkin palsta täynnä. Se jos mikä kertoo siitä, että jotain hälyttävää päivähoidossa on!
S
sh
Vieras
[QUOTE="vieras";27232568]Minua ei edes kiinnosta ne syyt, joiden perusteella työpaikallani olevat lapset ovat hoidossa (siis onko taustalla sairautta, rahan tarve tai mikälie syy) enkä sen perusteella tätä kirjoitakaan. Lähinnä kun lueskelen äitien tekstejä siitä, ettei halua olla kotona lapsen kanssa, niin pistää kyllä ihmettelemään, että minkä ihmeen takia se lapsi sitten on maailmaan saatettu? Sillä osa kirjoittaa asiasta aika kylmäänkin sävyyn ja ehkä kuvittelee, että lapsen on parempi hoidossa. Kyllä äitiys on sitäkin välillä, että luovutaan jostakin. Tämä on vähän sama asia kuin työtön, joka heittää lapsen päiväkotiin, jotta voi olla sellaisessa seurassa, jossa on mukava olla. Sillä kuten tuostakin kirjoituksesta tulee ilmi, ei se kotona olo ihan helppoa aina ole.[/QUOTE]
Monesti sillä sävyllä peitetään jotain muuta. Väittäisin, että suurin osa vanhemmista toimii niin kuin ajattelee lapselleen olevan parasta. Myöhemmin voi huomata ettei niin ehkä ollutkaan, mutta se kai on kuitenkin aika inhimillistä. Totta kai äitiys on myös luopumista, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään.
Työttömyydestä en osaa sanoa mitään, en ole elämässäni päivääkään ollut.
Monesti sillä sävyllä peitetään jotain muuta. Väittäisin, että suurin osa vanhemmista toimii niin kuin ajattelee lapselleen olevan parasta. Myöhemmin voi huomata ettei niin ehkä ollutkaan, mutta se kai on kuitenkin aika inhimillistä. Totta kai äitiys on myös luopumista, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään.
Työttömyydestä en osaa sanoa mitään, en ole elämässäni päivääkään ollut.
Eli jos äidillä on rankkaa lastensa kanssa hän on avuton eikä pitäisi tehdä lapsia.
Jos päiväkodin henkilökunta valittaa työnsä rankkuutta he ovat....?
V
"vieras"
Vieras
Mun esikoiset oli kaksoset, ei mitään aikaisempaa kokemusta lastenhoidosta. Eka vuosi oli ihan älyttömän rankka. En haluaisi sellaista edes pahimmalle vihamiehelle. Töihin lähdin koska mies jäi työttömäksi, jonkun oli pakko hankkia rahaakin tähän talouteen. Mutta voi että se oli ihanaa hengittää välillä vapaasti jotakin muutakin kuin sitä vauvaperheen arkea.
Kova vaatimus että yövalvomisista jne huolimatta ihan kaikki täytyy hoitaa yksin. Kun vauvat ripuloivat ja vuorokaudessa kertyi yli 50 ripulivaippaa, valvoin yöt ja hoidin päivät ihan yksin.
Ei saatu apua isovanhemmilta koska ovat 300km päässä ja kunnallista kotiapua ei ole.
Kertokaa mitä vaihtoehtoja äidillä on selvitä järjissään kuin mennä töihin jos uupumus uhkaa? Koska kotiin ei ainakaan mitään apua saa.
M
muovitutti
Vieras
Njaa, tähän on vain tylsästi todettava että me ollaan niin erilaisia.
Mutta tottahan se on että vuoden vanha lapsi on pieni eikä millään tavalla hyödy esim. päiväkodin suurista ryhmistä. Mutta on sitä tietenkin paljon pahempiakin asioita tässä maailmassa.
Mutta tottahan se on että vuoden vanha lapsi on pieni eikä millään tavalla hyödy esim. päiväkodin suurista ryhmistä. Mutta on sitä tietenkin paljon pahempiakin asioita tässä maailmassa.
V
"vieras"
Vieras
Tilasin yhden vauvan, sain kaksi kerralla. Mitä mä siis silloin olen, jos olen väsynyt? Avuton?
Minusta tärkeintä olisi nyt lopettaa tuo päivähoidon kuormittaminen sillä subjektiivisella hoito-oikeudella. Eiköhän ne 1v ole aika pieni joukko päiväkodeissa.
H
huomioita
Vieras
Päiväkodin henkilökunta valittaa päivähoidon rankkuutta LAPSILLE! Se vaikuttaa olevan perimmäinen syy kannanottoihin.
L
Lasten ehdoilla
Vieras
Muistuipa mieleeni, kun eräs äiti tiedusteli 6kk ikäiselle lapselleen päiväkotipaikkaa, koska lapsi ei kuulemma viihdy kotona...wtf
No sehän ei provo voinu olla. Ei, ei mitenkään, varsinkin, jos sen tältä palstalta luit?
Juu, juu. Ainahan hoitoalalla olevat valittavat vain potilaiden parasta ajatellen...
Tuttu juttu!
V
"vieras"
Vieras
Mietinpä vain näitä nuoria, jotka saattavat ehkä oppia hiljalleen sen asenteen, että tehdään vaan lapsi ja työnnetään se sitten hoitoon, koska se on helpompaa niin. Mua ehkä korpeaa välillä se asenne, joka joillakin on. Voi olla, että peitellään jotakin, mutta on sitten oikeasti niitäkin, jotka haluavat vain päästä helpolla ja se pätee muihinkin asioihin kuin lapsiin.
Similar threads
