J
"joo"
Vieras
[QUOTE="vieras";27232568]Minua ei edes kiinnosta ne syyt, joiden perusteella työpaikallani olevat lapset ovat hoidossa (siis onko taustalla sairautta, rahan tarve tai mikälie syy) enkä sen perusteella tätä kirjoitakaan. Lähinnä kun lueskelen äitien tekstejä siitä, ettei halua olla kotona lapsen kanssa, niin pistää kyllä ihmettelemään, että minkä ihmeen takia se lapsi sitten on maailmaan saatettu? Sillä osa kirjoittaa asiasta aika kylmäänkin sävyyn ja ehkä kuvittelee, että lapsen on parempi hoidossa. Kyllä äitiys on sitäkin välillä, että luovutaan jostakin. Tämä on vähän sama asia kuin työtön, joka heittää lapsen päiväkotiin, jotta voi olla sellaisessa seurassa, jossa on mukava olla. Sillä kuten tuostakin kirjoituksesta tulee ilmi, ei se kotona olo ihan helppoa aina ole.[/QUOTE]
Jännä muuten, että äidin pitää jaksaa luopua ja uhrautua, mutta se, että isä käyttää kolmen viikon isyyslomansa kalareissuilla, eikä niinkun oikeen voi olla lasten kanssa lauantaipäivää että äiti pääsisi ystävien kanssa rentoutumaan, kun ei se yhtään tiiä mistä löytyy vaippoja ja ruokaa, eikä oikeestaan osaa pestä pienimmän peppuakaan kun ei se täällä koskaan oo, on vaan hassua ja pojat on poikia. Ymmärrän, että pikkuvauvalle äiti on tärkein, mutta hoitovapaata voi ihan kumpi vaan ottaa, kunnes lapsi on 3 v, ja harva 2-3 -vuotias on enää jatkuvasta tissin läsnäolosta riippuvainen.
Minun lapseni ovat päiväkodissa viisi tuntia päivässä, nelisen kertaa viikossa, ja ikävä kyllä, kieltäydyn kantamasta asiasta syyllisyyttä. En, vaikka pienempi on vasta puolitoistavuotias. Jos olisin täysiä päiviä joutunut pitämään, olisin varmaan sinnitellyt kotona vielä vuoden, mutta sinnittelyä se tosiaan olisi ollut. Sanon suoraan, että jatkuva keskeytetyksi tuleminen ja mahdottomuus edes pyyhkiä pöytää ilman että joku koko ajan haluaa jotain, vetää vain minun hermoni liian kireälle. Töistä tultuani jaksan ihan toisella tavalla olla äiti ja sietää sitä kaaosta, kun aivot ovat levänneet siitä jatkuvasta valppauden ja tarkkaavaisuuden vaihtamisen tilasta, vaikka työni onkin toisella tavalla vaativaa. Ja perheen ilmapiiri on parantunut, kun hermo ei kiristy puhtaasti aivojen ylikuormittumisen vuoksi.
Mutta pisteet kaikille kotiäideille, jotka pystyvät hoitamaan tonttinsa ilman jatkuvaa ärtymyksen tilaa. Sanon suoraan, että vaativaksi luokiteltu, useiden vuosien korkeakouluopinnot vaativa työ on ihan kognitiivisesti vähemmän haastavaa kuin pienten lasten kanssa kotona oleminen.
Jännä muuten, että äidin pitää jaksaa luopua ja uhrautua, mutta se, että isä käyttää kolmen viikon isyyslomansa kalareissuilla, eikä niinkun oikeen voi olla lasten kanssa lauantaipäivää että äiti pääsisi ystävien kanssa rentoutumaan, kun ei se yhtään tiiä mistä löytyy vaippoja ja ruokaa, eikä oikeestaan osaa pestä pienimmän peppuakaan kun ei se täällä koskaan oo, on vaan hassua ja pojat on poikia. Ymmärrän, että pikkuvauvalle äiti on tärkein, mutta hoitovapaata voi ihan kumpi vaan ottaa, kunnes lapsi on 3 v, ja harva 2-3 -vuotias on enää jatkuvasta tissin läsnäolosta riippuvainen.
Minun lapseni ovat päiväkodissa viisi tuntia päivässä, nelisen kertaa viikossa, ja ikävä kyllä, kieltäydyn kantamasta asiasta syyllisyyttä. En, vaikka pienempi on vasta puolitoistavuotias. Jos olisin täysiä päiviä joutunut pitämään, olisin varmaan sinnitellyt kotona vielä vuoden, mutta sinnittelyä se tosiaan olisi ollut. Sanon suoraan, että jatkuva keskeytetyksi tuleminen ja mahdottomuus edes pyyhkiä pöytää ilman että joku koko ajan haluaa jotain, vetää vain minun hermoni liian kireälle. Töistä tultuani jaksan ihan toisella tavalla olla äiti ja sietää sitä kaaosta, kun aivot ovat levänneet siitä jatkuvasta valppauden ja tarkkaavaisuuden vaihtamisen tilasta, vaikka työni onkin toisella tavalla vaativaa. Ja perheen ilmapiiri on parantunut, kun hermo ei kiristy puhtaasti aivojen ylikuormittumisen vuoksi.
Mutta pisteet kaikille kotiäideille, jotka pystyvät hoitamaan tonttinsa ilman jatkuvaa ärtymyksen tilaa. Sanon suoraan, että vaativaksi luokiteltu, useiden vuosien korkeakouluopinnot vaativa työ on ihan kognitiivisesti vähemmän haastavaa kuin pienten lasten kanssa kotona oleminen.
