Aika on miehelle venyvä käsite

[Niina]

Mies soittaa ja kertoo tulevansa pian käymään. Tämä "pian" on aika venyvä käsite, eli tunnista kahteen tai kolmeen tuntiin. Sama kun kysyn koska hän pääsee töistä on vastaus, ei mulla mene myöhään ja välillä on "tunnin päästä valmis". Sitten kun odottelen tunnin päästä, turha toivo että miestä näkyisi. Välillä ollaan sovittu että teen illalla ruokaa tiettyyn aikaan ja mies on sanonut tulevansa. Kuitenkin ruoka ehtii jäähtyä ja kun soitan, mies on piipahtanut paikalliseen kavereitaan moikkaamaan. Silloin olen sanonut että olisi tietysti voinut minulle soittaa ja ilmoittaa että menee vielä jonkun aikaa, kun minä odotan ruuan kanssa kotona. Ei ole kuulemma viimeksi soittaessaan tiennyt että kaveri on paikallisessa ja pyysi käymään. Sitten ihmettelee kun minä olen ärsyyntynyt kun hän odotuttaa minua kotona. Mietin välillä että eikö mies tajua kuinka v....maista on jatkuvasti odottaa koska herra viitsii vaivautua paikalle. Kun vielä näkee kuinka ärsyyntynyt olen aina tällaisen jälkeen.

Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun harmittaa itsekin olla valmiiksi pahalla päällä kun mies vihdoin tulee käymään? Olen ajatellut että antaa sitten olla, ei sovita mitään. Että tulee sitten kun tulee ja sattuu kiinnostamaan. En sitten tee ruokaa valmiiksi odottamaan ja alan elää oman aikatauluni mukaan. Mutta en tiedä pystynkö siihenkään, että kaikki yhteiset tekemiset ovat irrallisia ja sattumanvaraisia. Pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen järjestys asioilla. Ideoita?

 

[Jaakko]

Mies soittaa ja kertoo tulevansa pian käymään. Tämä "pian" on aika venyvä käsite, eli tunnista kahteen tai kolmeen tuntiin. Sama kun kysyn koska hän pääsee töistä on vastaus, ei mulla mene myöhään ja välillä on "tunnin päästä valmis". Sitten kun odottelen tunnin päästä, turha toivo että miestä näkyisi. Välillä ollaan sovittu että teen illalla ruokaa tiettyyn aikaan ja mies on sanonut tulevansa. Kuitenkin ruoka ehtii jäähtyä ja kun soitan, mies on piipahtanut paikalliseen kavereitaan moikkaamaan. Silloin olen sanonut että olisi tietysti voinut minulle soittaa ja ilmoittaa että menee vielä jonkun aikaa, kun minä odotan ruuan kanssa kotona. Ei ole kuulemma viimeksi soittaessaan tiennyt että kaveri on paikallisessa ja pyysi käymään. Sitten ihmettelee kun minä olen ärsyyntynyt kun hän odotuttaa minua kotona. Mietin välillä että eikö mies tajua kuinka v....maista on jatkuvasti odottaa koska herra viitsii vaivautua paikalle. Kun vielä näkee kuinka ärsyyntynyt olen aina tällaisen jälkeen.

Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun harmittaa itsekin olla valmiiksi pahalla päällä kun mies vihdoin tulee käymään? Olen ajatellut että antaa sitten olla, ei sovita mitään. Että tulee sitten kun tulee ja sattuu kiinnostamaan. En sitten tee ruokaa valmiiksi odottamaan ja alan elää oman aikatauluni mukaan. Mutta en tiedä pystynkö siihenkään, että kaikki yhteiset tekemiset ovat irrallisia ja sattumanvaraisia. Pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen järjestys asioilla. Ideoita?

Kannattaisikohan teillä siirtyä mikroruokiin...ne on käteviä nopeasti lämmäyttää milloin tahansa.

 

[Inhorealisti1]

Suosittelen tekemään juuri kuten itse ehdotit vaan et haluaisi. Lakkaa odottamasta ja elä omaa elämääsi. Jos ei onnistu, niin etsi täsmällisempi kaveri tilalle.

 

[Täti-ihminen]

Kyllä sinä tätä herraa saat odotella samaan malliin koko loppuikäsi jos odottelemaan alat - se sen kun pahenee vuosien myötä! Kyseessä parisuhteeseen kypsymätön mies, joka ei selvästikään ota vastuuta suhteesta!

 

[Tappaus tunnetaan]

Just niin, että elät omaa elämää omalla aikataululla. Älä laita mitään valmiiksi koskaan ja odota. Älä edes varusta jääkaappia siten, että voit valmistaa jotain herran ilmestyttyä. Mene omiin harrastuksiin ja kavereiden kanssa, tietysti ilmoittamatta. Odotuta itseäsi, tee samat temput kuin mieskin.

Ei noiden kanssa kannata vehdata ja passata, täti-ihminen on oikeassa.

 

[Joopa]

Julma tuomio ja äärijyrkkiä kommentteja teiltä, haloo!

Itse tunnen tällaisen ihmisen josta tässä puhutaan.
Hän ei myöhästele ilkeyttään, hän on vain ensinnäkin niin optimistinen ajankäyttönsä suhteen että kuvittelee ehtivänsä tietyssä ajassa paljon enemmän kuin ehtiikään.

Hän myös on aina niin keskittynyt siihen mitä tekee ja vie asiansa loppuun, ettei pysty lopettamaan aikoinaan (kesken kaiken) ja ehtimään sinne mihin on tullut luvattua.

Täytyy muistaa, että aina ei esim. voi millään tasan tarkkaan tietää milloin töistä pääsee, ei kaikissa työpaikoissa voi noin vain lähteä.

 

[Eipä]

Joopa, olkoon selitys mikä hyvänsä niin jatkuva myöhästely kyllä viestittää siitä että ei kunnioita tarpeeksi lähimmäistään ja tämän aikaa. En tiedä toimisiko siihen sellainen että saisi itse kokeilla tarpeeksi monta kertaa vaikkapa kaverin odottamista ulkosalla kylmästä hytisten. Itselläni on yksi yhtä "tärkeä" ihminen (muutoin ihana), hän antaa jopa valtamerialusten odottaa itseään. Ikimaailmassa en parisuhteeseen hänen kanssaan lähtisi, kaikki juhlat ja vastaavat menevät aina kaaokseksi jos jokin riippuu hänen ehtimisestään. Plääh. Luulisi että omakin elämä helpottuisi kuin rukkaisi vähän kelloaan.

 

[Joopa]

No, ainakin tämä ihminen jonka tunnen ei myöhästy mistään tärkeistä tilaisuuksista, kokouksista, juhlista tms.

Vain nämä arkipäivän kiireet aiheuttaa tätä myöhästymistä.

Ja elän muuten parisuhteessa hänen kanssaan, eikä ota pattiin yhtään ja tiedän tasan tarkkaan että hän arvostaa ja kunnoittaa minua
En jaksa nipottaa pikkuasioista. Hän lämmittää ruokansa mikrossa kun tulee kotiin, meillä ei eletä muutenkaan sekuntiaikataulun mukaan.

 

[mies]

Hienoa Joopa. Asia on juuri niin kuin sinä sen sanoit. Voisin olla miehesi

Todellakin harmittaa olla myöhässä ja se ei todellakaan ole ihmissuhteista kiinni, vaan aina on jokin este olemassa. Joidenkin elämä on vain niin täynnä, että viimeiseen asti tehdään jotakin ja eletään minuuttiaikataululla. Minulle on järkytys mennä tapaamiseen 15 min etuajassa. Se on yksinkertaisesti mahdottomuus. En osaa sitä paremmin selittää, mutta kiireessä ja vähän myöhässä on ok. Ja tämä on ollut tällaista lapsesta saakka.

Mutta kun tiedän olevani myöhässä, niin en oleta, että minä saisin lämmintä ruokaa ja minua olisi odotettu. Minä toivon, että minua ei odoteta ja muut ymmärtäisivät, että tulen varmasti 7 min myöhässä. kaikkein onnellisin olen vastaanotosta, missä minulle sanotaan, että ei haittaa myöhästyminen, minulla on ollut kyllä muuta puuhaa ja voin minäkin myöhästyä joskus. En usko, että koskaan muutun sellaiseksi, että olisin jossakin ajoissa. Tietysti "Linnan Juhlissa" ollaan ajoissa.

 

[Niina]

Kiitos teille kaikille kommenteistanne! Itsekin tulkitsen myöhästelyt juuri niin, että on välinpitämätön, eli ei kiinnosta toisen tuntemukset tässä tilanteessa. Siis kun tämä on jatkuvaa, jos olisikin vain joskus niin se olisi eri asia. Mies tekee myös välillä niin, että menee nukkumaan kun olemme sopineet jotain yhteistä tekemistä. Sitten saakin odotella seuraavat neljä tuntia että heräilee ja soittaa minulle päin että missä mennään. Niin, mehän sovittiin että tavataan tiettyyn kellonaikaan mutta sattui uni tulemaan silmään siinä välillä. Tästäkin olen sanonut, että soita sitten minulle ennen kuin alat nukkua että minä tiedän että on turha odotella. Niin, kyllä mun piti.... Mies kyllä sanoo rakastavansa minua enkä sitä epäilekään. Juuri siksi tällaiseen käyttäytymiseen on vaikeaa suhtautua, minä en itse henk.kohtaisesti tekisi näin rakastamalleni ihmiselle.

 

[siiri]

nimimerkille mies:

Lyhyesti sanottuna: Olet hyvin itsekäs ihminen.

Ehdotus: Kun muut tekevät tupakkalakkoja tai tipattomia tammikuita, yritä sinä esim. tehdä myöhästymätön joulukuu. Tulet huomaamaan, että ihmiset pitävät sinusta paljon enemmän, kun et tuhlaa heidän aikaansa.

Toivomus: Kasva aikuiseksi!

Kysymys: Jos sovit tapaamisen jonkun kanssa esim. ulkona jonkun rakennuksen edessä klo viideksi ja olet 7 minuuttia myöhässä, mitä mietit? Jos et näe häntä tapaamispaikalla, jäätkö odottamaan? Odotatko vielä 20 minuutin päästä? Eikö sinua ollenkaan ota päähän, jos ystäväsi tulee vasta puoli kuudelta ja sinä olet odottanut häntä 23 minuuttia kylmässä viimassa ja selitys myöhästymiseen on, että hän on jäänyt suustaan kiinni jonkun toisen ystävän kanssa?

Itselläni oli tällaisia odotuttajia ystävissäni joskus nuorempana, mutta onnekseni olen päässyt heistä eroon. Nykyiset ystäväni pitävät lupauksensa ja voin luottaa heidän antamiinsa tapaamisaikoihin. Jos he myöhästyvät tai tulee muita esteitä, saan ilmoituksen siitä hyvissä ajoin ja tällöin syyt ovat ns. odottamattomia, kuten naapurin sairaskohtaus tms.

 

[mies]

Sekö minusta tekee itsekkään, että olen pahoillani, kun minua joudutaan odottamaan?
En ole muuten kääntänyt kelloja talviaikaan, koska en kääntänyt niitä kesäaikaankaan, eli nyt kelloni ovat ajassa

En minä haluaisikaan elää ihmisen kanssa, joka ei minua ymmärtäisi.

Mutta se on yllättävää, että minulla on paljon hyviä ystäviä ja minua odotetaan muutama minuutti, eikä kukaan ole pahoillaan. Ehkä he ovat enemmän yllättyneitä, jos olen ajoissa

MUTTA, te jotka olette aina puolituntia odottomassa ulkona ennen sovittua aikaa, niin älkää hyvät ihmiset menkö koskaan esim. kotikutsuille tai koti juhliin ajoissa, sillä on v...äistä tehdä viimehetken valmisteluita, kun hätähousu vieraat kyttäävät eteisessä ja tulevat katselemaan järjestelyiden sujumista. että voisitä olla ärsyttäväkin ajoissa olija. Siis mieluiten vaikka hieman myöhässä kotikutsuille

 

[Joopa]

Niinalle vielä:

Jotkut ihmiset muuten vaan nukahtavat, he eivät pysty pysyttelemään hereillä jos heitä nukuttaa. Eikä heitä siitä voi syyttää.

Minä en nipota siitä että joku myöhästyy enkä siitä että joku toinen on paljon etuajassa, meitä on monenlaisia.
Se sisin ratkaisee. Ei täsmällinen vittumainen nipottaja ole mikään hauska kumppani.

 

[mies]

"Ei täsmällinen vittumainen nipottaja ole mikään hauska kumppani. "

Joopa, olet ihana ihminen!
Tosiaankin kyllä ärsyttää todella, kun toinen katsoisi kelloa ja minua ja kelloa ja ovea ja hyppii tasajalkaa.

 

[siiri]

Sinusta tekee itsekkään se, että käytät ns. toisten aikaa. Ihan tarpeeksi inhottavaa on odottaa bussia, joka tulee myöhässä. Ystävät, jotka tuhlaavat toisten aikaa odotuttamalla itseään ovat ITSEKKÄITÄ, eikä sitä muuta se, että he ovat myöhästymisestään muka pahoillaan. Jos myöhästyjä on todella pahoillaan, hän ei myöhästy enää toista kertaa, vaan pitää huolen, että on seuraavan kerran ajoissa.

Vaikka sinulla olisi kuinka paljon ystäviä, se ei takaa mitä he sinusta oikeasti ajattelevat silloin, kun joutuvat sinua odottelemaan.

Kotikutsut ovat asia erikseen, mutta silloinkin myöhästyminen saisi olla enintään 15 minuutin luokkaa. Sen sijaan olen aivan samaa mieltä niistä liian aikaisin tulijoista. Jos kutsutaan klo viideksi, niin silloin ei todellakaan odoteta, että vieraat tunkevat sisälle viisitoista minuuttia tai jopa puoli tuntia aiemmin. Sekin kuuluu sarjaan epäystävällisyys ja itsekkyys.

Minusta ex-mieheni vanhemmat tekivät epäystävällisyysennätyksen eräänä jouluna, kun kutsuin heidät joulupöytään. He tulivat puolitoista tuntia myöhässä, kun lipeäkalat olivat mössönä, keitetyt perunat vetisiä jne. Olin nähnyt vaivaa kattaessani pöydän kauniisti ja tehdessäni monia herkkuja vain heitä ajatellen. Silloin joulutunnelma latistui aikatavoin moisesta epäystävällisyydestä. Syy myöhästymiseen oli, että piti käydä heittämässä paketteja joillekin tutuille ennen tuloa.

Onneksi nykyään ihmisillä on kännykät, jotta pienet myöhästymiset voidaan kertoa ja vältytään siltä, että odotetaan turhaan. Sinulle mies kuitenkin painotan, että myöhästyminen on yksi sinun huonoista puolista, josta kannattaisi päästä eroon. Mikset yrittäisi?

 

[mies]

Ehkä voisi yrittää Mutta voin paljastaa, että minulla on myöhästymiselleni alibi ja sen kaikki ymmärtävät

 

[Kissi]

Nimim. mies ei taida ymmärtää, mitä vaikutuksia hänen myöhästymisellään on tapaamisen toisen osapuolen elämään. Hänhän ei koskaan ole itse paikalla näkemässä, kuinka toinen valmistautuu tapaamiseen, ehkä kiirehtii ja jättää välipalan syömättä, jotta ehtisi sovitusti tapaamaan "miehen". Kun hän sitten on täsmällisesti tapaamispaikalla (kuten on sovittu) ei hänellä kenties ole edes mahdollisuutta toimittaa mitään muita asioita, vaikka "mies" viipyy ja viipyy. Uudempi tuttavuus saattaa pelätä, että jotakin on sattunut. Kenties lähellä ei ole kauppoja tai niihin ei ole mitään tähdellistä asiaa. Ainoa vaihtoehto on odottaa... mitähän sitä oikeastaan tuli sovittua, olenko itse paikalla väärään aikaan? Nälkä kurnii, kun välipala jäi väliin, vilukin tulee ja seuraava bussi kotiin lähtee vasta puolen tunnin kuluttua.

Kaikenkaikkiaan tuo odotusaika menee siis täysin hukkaan tämän odottajan osalta. Hän olisi voinut tehdä itselleen tärkeitä tai muuten vain mukavia asioita koko sen ajan, minkä hän nyt joutuu turhaan odottamaan "miestä". "Miehelle" tämä ei tietenkään ole ongelma, koska eihän se hänen omasta ajastaan ole pois. Ja mitäs tuo hölmö sitten suostui tapaamiseen, jossei voi tarvittaessa tuntia odottaa? Olisihan tuon tampion pitänyt _tietää_ että "mies" ei tule ikinä ajoissa paikalle. Ja ilman muuta olisi kannattanut tulla vasta samaan aikaan kuin "mieskin". Tyhmää mennä paikalle _jo_ sovittuna aikana vartoilemaan. Ihme älykääpiö.

 

[Joopa]

Jäin tuossa miettimään, että eikö sekin ole jonkin sortin itsekkyyttä, kun odottaa että sen toisen käyttämä aika häneen itseensä on juuri se kaikkein tärkein.
Miksei esim. se ystävä jonka luona tämä myöhästyjä on ollut, ole tärkeä, niin että hänen vuokseen voisi myöhästyä hieman.
Eli ajatteleeko se odottaja aina olevansa tärkein sen myöhästyjän elämässä ja hänen aikansa tärkeintä?

 

[siiri]

Hienoa mies! Yllätä nyt itsesi ja tsemppaa seuraavilla tapaamisilla. Tulet huomaamaan, kuinka sekä sinulle että ystävällesi tulee tästä huomaavaisuudesta hyvä mieli.

Ihan vaan mielenkiinnosta, mikä on sinun alibisi ja onko se kestosellainen?

Itse olen pienen lapsen äiti ja lapseni tekee välillä aamuistani superkiireisiä, kun joskus pukeminen tai mikä tahansa aamutoimi tökkii. Myöhästyn kuitenkin hyvin harvoin, koska tavallisesti olen n. viisitoista minuuttia ennen työajan alkamista paikalla. Onneksi jousto on myös toiseen suuntaan eli tullessani 15 etuajassa, voin myös lähteä 15 etuajassa.

 

[mies]

Jäin tuossa miettimään, että eikö sekin ole jonkin sortin itsekkyyttä, kun odottaa että sen toisen käyttämä aika häneen itseensä on juuri se kaikkein tärkein.
Miksei esim. se ystävä jonka luona tämä myöhästyjä on ollut, ole tärkeä, niin että hänen vuokseen voisi myöhästyä hieman.
Eli ajatteleeko se odottaja aina olevansa tärkein sen myöhästyjän elämässä ja hänen aikansa tärkeintä?

Tuo on muuten totta: Odottajaa on loukattu ja hänen tahtoaan ei ole noudatettu jne. Kertoo sekin jostakin ongelmasta, kun ei ole hermoja odottaa. Onkin mielenkiintoinen aihe; paljastaa yhtä sun toista. Se on kyllä taivaan tosi, että kun menee paikalle muutaman minuutin myöhässä ja jos vastassa on taivaan merkit, niin viisainta olisi palata hiljaa kotiin. Voin sanoa, että en koskaan saisi hyvää suhdetta niin huonohermoiseen ihmiseen, uskon, että löytyisi muitakin aiheita mistä menettäisi hermonsa.

 

[Kissi]

Joopalle: Ei minusta ole ollenkaan itsekästä odottaa, että sovituista asioista pidetään kiinni. Jos on sovittu tapaaminen tiettyyn kellonaikaan, niin se ei ole muusta kuin omasta järjestelykyvystä ja itsekurista kiinni, että pystyy hankkiutumaan paikalle luvatusti. Joskus voi tulla tilanteita, että paikalle ei kertakaikkiaan ehdi ajoissa. Niin ei kuitenkaan tapahdu montaa kertaa vuodessa, jos itse aktiivisesti pyrkii aina olemaan paikalla.

Jotkut eivät laita paljon arvoa lupauksille ja sopimuksille. Kuitenkin vähintä mitä myöhästyjä voi tehdä, on ilmoittaa toiselle osapuolelle asiasta heti, kun tietää myöhästyvänsä. Minulle on käynyt joskus niin, että saan itse soittaa myöhästyjälle odoteltuani jo säällisen ajan. Silloin vasta kuulen, että myöhästyjä ei ole vielä tulossakaan, vaan saattaa mennä vielä jonkin aikaa. Olen siis aivan turhaan lähtenyt edes kotoani, mikä olisi helposti ollut estettävissä yhdellä vaivaisella puhelinsoitolla tai tekstiviestillä. Joskus taas myöhästyjät tuntuvat häpeävän saamattomuuttaan niin, etteivät edes vastaa puhelimeen. Seuraavan kerran tavatessa ollaan sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut... Onneksi olen saanut karsittua lähipiiristäni noin piittaamattomat ihmiset. Aivan itsekkäästi olen tämän tehnyt, sillä minun aikani on niin arvokasta, että en sitä halua tuhlata turhaan odottamiseen kerta toisensa jälkeen.

 

[Kissi]

Ja lisäisin vielä, että kymmenen minuuttia maltan odottaa hyvillä mielin. Sen jälkeen alkavat hermot kiristyä, jos edes mitään ilmoitusta myöhästymisestä ja oletetusta saapumisajasta ei tule.

 

[Tiit]

Tuo on muuten totta: Odottajaa on loukattu ja hänen tahtoaan ei ole noudatettu jne. Kertoo sekin jostakin ongelmasta, kun ei ole hermoja odottaa. Onkin mielenkiintoinen aihe; paljastaa yhtä sun toista. Se on kyllä taivaan tosi, että kun menee paikalle muutaman minuutin myöhässä ja jos vastassa on taivaan merkit, niin viisainta olisi palata hiljaa kotiin. Voin sanoa, että en koskaan saisi hyvää suhdetta niin huonohermoiseen ihmiseen, uskon, että löytyisi muitakin aiheita mistä menettäisi hermonsa.

Unohdat nyt, että tulijaa ei odoteta toisen tahdon vaan sopimuksen perusteella. Eikä keskustelussa käsitelty satunnaista muutaman minuutin myöhästymistä vaan tapamyöhästelyä. Sitä, että miehen sana ei pidä.

 

[siiri]

"Kertoo seki jostain ongelmasta, kun ei ole hermoja odottaa."

Kuten kaikki ovat sinulle yrittäneet rautalangalla vääntää, kyse ei ole odottajan hermoista vaan odotuttajan itsekkyydestä. Aika on arvokasta ja sitä ei voi ostaa lisää mistään kaupasta. Jokaisella meillä on tänäänkin käytettävänä vain 24 tuntia.

Kissi osui ihan oikeaan kertoessaan esimerkillä miltä odotus voi tuntua. Se, että odottaako viisi minuuttia tai viisitoista ei ole se tärkein pointti, vaan yleensä myöhästyminen jatkuvasti. Pitäisikö siis sinun mies kanssa toimia niin, että sovittuaan tapaamisen kanssasi kello viideksi, ajattelee mielessään aikaa varttia yli. Näin sinun kanssa tavatessa, pitäisi muistaa tämä vartin sääntö ja tulla aina sovittua myöhemmin itsekin, jotta odottaja ehkä olisikin sinä eikä päinvastoin.

 

[mies]

Ilmeisesti olette sisäistäneet kellon hyvin ja haluatte tehdä sopimuksia kellon mukaan ja niistä lipsuminen on loukkaavaa.
Sitä vain mietin, että asioilla on omat järjestyksensä. Jos toista joutuu odottamaan muutaman minuutin, niin siitä tulee olennaisempi asia kuin itse tapaaminen. Kyllä silloin odottaja on loukkaantunut ja kuten sanoittekin, niin toinen ei arvosta odottajaa, kun ei tule ajoissa. Mutta näin ajattelee vain odottaja, hän ei pysty vihoissaan muuhun päätelmään. Mutta varsin hyvin se kuvaa nykyaikaista ihmistä, joka loukkaantuu muistakin asioista kovin helposti. Elämäänsä voi elää kelloon tuijottelemalla, onhan se yksi tapa, mutta aika raskas varsinkin itseleen.