N
Niina
Vieras
Mies soittaa ja kertoo tulevansa pian käymään. Tämä "pian" on aika venyvä käsite, eli tunnista kahteen tai kolmeen tuntiin. Sama kun kysyn koska hän pääsee töistä on vastaus, ei mulla mene myöhään ja välillä on "tunnin päästä valmis". Sitten kun odottelen tunnin päästä, turha toivo että miestä näkyisi. Välillä ollaan sovittu että teen illalla ruokaa tiettyyn aikaan ja mies on sanonut tulevansa. Kuitenkin ruoka ehtii jäähtyä ja kun soitan, mies on piipahtanut paikalliseen kavereitaan moikkaamaan. Silloin olen sanonut että olisi tietysti voinut minulle soittaa ja ilmoittaa että menee vielä jonkun aikaa, kun minä odotan ruuan kanssa kotona. Ei ole kuulemma viimeksi soittaessaan tiennyt että kaveri on paikallisessa ja pyysi käymään. Sitten ihmettelee kun minä olen ärsyyntynyt kun hän odotuttaa minua kotona. Mietin välillä että eikö mies tajua kuinka v....maista on jatkuvasti odottaa koska herra viitsii vaivautua paikalle. Kun vielä näkee kuinka ärsyyntynyt olen aina tällaisen jälkeen.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun harmittaa itsekin olla valmiiksi pahalla päällä kun mies vihdoin tulee käymään? Olen ajatellut että antaa sitten olla, ei sovita mitään. Että tulee sitten kun tulee ja sattuu kiinnostamaan. En sitten tee ruokaa valmiiksi odottamaan ja alan elää oman aikatauluni mukaan. Mutta en tiedä pystynkö siihenkään, että kaikki yhteiset tekemiset ovat irrallisia ja sattumanvaraisia. Pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen järjestys asioilla. Ideoita?
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun harmittaa itsekin olla valmiiksi pahalla päällä kun mies vihdoin tulee käymään? Olen ajatellut että antaa sitten olla, ei sovita mitään. Että tulee sitten kun tulee ja sattuu kiinnostamaan. En sitten tee ruokaa valmiiksi odottamaan ja alan elää oman aikatauluni mukaan. Mutta en tiedä pystynkö siihenkään, että kaikki yhteiset tekemiset ovat irrallisia ja sattumanvaraisia. Pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen järjestys asioilla. Ideoita?