Aikatauluista perhe-elämässä??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apuja?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apuja?

Vieras
Meillä uusperhekuviossa on todellinen ristiriita/riita aikatauluista ja ilmoittamisista.

Itse olen kotiäitinä kolmelle alle kouluikäiselle.Olen aina kotona tai sitten lapset ovat mukanani kauppareissuilla tai joskus harvoin kylästellessä tms.Omaa aikaa tai omia menoja minulla ei ole koskaan.

Mies on pääosin työttömänä,mutta silloin tällöin tekee jotakin urakoita.Koskaan hän ei pysty ilmoittamaan aikataulujaan,eikä sitoutumaan yhteenkään sovittuun päivämäärään,jotta pääsisin esim.lääkäriin ilman lapsia.Mies on useimmiten lukuisia päiviä putkeen poissa,sanoo epämääräisesti tulevansa silloin ja silloin ja sitten sen päivän illan koittaessa usein soittaa ja kysyy "haittaako,jos tulenkin vasta huomenna".

Mies vetoaa aikatauluttomuutensa syyksi heikon työtilanteen ja että täytyy joustaa töiden mukaan.Toisaalta työttömyysjaksoinakin hänen menonsa ovat epämääräisiä,käy lähes päivittäin "pikaisesti" ostoksilla vain häviten pihapiiristä ja palaten useiden tuntien jälkeen tai sitten lähtee piipahtamaan vanhemmillaan ja palaa sitten vasta päivän,parin päästä.

Itse olen mielestäni joustanut paljon,mutta ehkä käsitykseni tilanteesta on hämärtynyt,kun vain olen yksin kotona vauvankin väsyttämänä. Mies nimittäin korostaa jatkuvasti,että olen hirveä kyylä ja elämä aikataulutettuna olisi holhoamista.Itse kokisin tarpeelliseksi ihan jo lasten elämän rutiinien vuoksi tietää milloin mies on paikalla ja voisiko hän silloin mahdollisesti osallistua perheenkin pyöritykseen jotenkin.En ihan oikeasti käsitä,mikä käytöksessäni tekee minusta kyylän,vaan minusta olisi luonnollista kertoa aikataulunsa perheessä toiselle ja pyrkiä parhaansa mukaan niistä kiinni pitämään.Jos sitten tällainen ahdistaa,pitäisi minusta miettiä,onko ollenkaan edes parisuhdetyyppinen.Vai olenko minä tosiaankin kohtuuton?Jos en ole kohtuuton,niin miten saisin miehen ymmärtämään,että perheissä useinkin on aikatauluja ja niistä voidaan puhua ja se on ihan luonnollista?







 
Tuo on ihan kamalaa käyttäytymistä.

Meillä tuollainen loppui siihen kun istutin miehen juttelemaan ja rautalangasta väänsin miksi tarvitsee ilmoittaa omista aikatauluistaan. Ei olisi mitään järkeä itsellä elää niin että ei voi sopia mitään omia menoja kun ei tiedä toisen aikatauluista ja aika inhottavaa jos vaikka on laittanut ruokaa ja mies ei tulekaan kotiin syömään tai jos oletkin laittanut ruokaa olettaen ettei se mies ole syömässä ja sitten ilmaantuukin paikalle nälkäisenä jne.
Iske sille uhkavaatimus että jos aikoo elää niin kun poikamies, ilman että tarvitsee ottaa perheen olemassaoloa huomioon niin sitten voi myös alkaa oikeastikin elämään poikamiehenä.
 
Tuon ruoka-asian toin esiin jo vajaa vuosi sitten perheneuvolassa keskustellessamme.Hän ei ollenkaan käsittänyt ja vetää sitäkin vielä riidoissa esiin,kun hänen syömisistäänkin tehdään ongelma,vaikkei näin ole.Olisi vain mukava tietää,jotta olisi tarvittaessa ruokaa hänellekin,mutta toisaalta ei turhaan tulisi tehtyä isoa kattilallista.
 

Yhteistyössä