Äiti jännittää imetystä

[vielä äidiksi haluava]

Olen kolmen lapsen äiti. Ekan lapsen kanssa imetyksessä ei ollut mitään ongelmia. Toinen lapsi teki rintalakon 3kk:n ikäisenä. Aloin jännittämään imetystä ( alkaako lapsi huutamaan,heruuko rinta tarpeaksi noepasti). Sain kuitenkin vauvan takaisin rinnalle ja imetin häntä vuoden ikäiseksi. Kolmatta lasta odottaessani, pelkäsin hiukan että mitäs jos alan taas jännittämään imetystä. Peloista tuli totta vauvan ollessa 5 viikkoa. Taistelin itseni kanssa ja nyt olen täysimettänyt lasta 4kk:n ikään. Kaikki on mennyt hyvin kunnes toissa iltana lapsi teki rintalakon. Olen saanut imetettyä lasta puoliunessa (kun herää päikkäreiltä ja on menossa) ja öisin. Saa nähdä kauanko lakko kestää ja kelpaako rinta enää edes ollenkaan. Nyt alkaa taas jännitys nostamaan päätään ja tuntuu että pääkoppa hajoaa. Imetys on mulle tärkeä asia, enkä haluaisi luovuttaa mutta tämä on henkisesti hyvin raskasta elää taas stressitilassa koko ajan. Tiedän että olen selvinnyt tästä jo kerran mutta onko kenelläkään samoja kokemuksia ja miten niistä on selvitty?

 

[gintis]

Olen kohta 7 kk tytön äiti. Meillä rintalakot alkoivat noin kolmen kuukauden iässä ja jatkuivat melkein kaksi kuukautta. Välissä oli noin viikon jakso totaalista lakkoilua, jolloin rinta ei kelvannut kuin yöllä. Lakkoilu meni sitten yhtäkkiä ohi.

Yhtään kertaa en sortunut antamaan pullosta, vaan sitkeästi yritin aina tarjota rintaa. Joka päivä ajattelin, että lopetan koko imetyksen, mutta jostain löysin aina voimia jatkaa eteenpäin. Aika oli tosi raskasta ja monet itkut itkin yhdessä tytön kanssa.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että aiheutin itse rintaraivarit tarjoamalla rintaa liian usein. Tiheän imun kausi loppui vauvalta muttei äidiltä. Paras keino pahimpaan aikaan oli syöttää lapsi unisena tai jossain yllättävässä paikassa, esim. kesken leikkien leikkimatolla. Pahimpaan aikaan pelkkä syliin nostaminen aiheutti itkuraivarit. Jossain vaiheessa imettäminen onnistui vain sängyllä vasemmasta rinnasta siten, että makasin itse valmiina sängyllä ja isä toi vauvan siihen rinnalle.

Ohjeeksi ei oikein voi antaa muuta kuin että yrittää ottaa rauhallisesti ja pyrkiä aina uudestaan tarjoamaan rintaa. Jos vauva ei huoli rintaa, niin äkkiä tissi piiloon ja kokeilee vaikka puolen tunnin päästä uudelleen. Ja jos vauvalla on jokin paikka, jossa tykkää parhaiten imeä, niin suosi sitä, älä turhaan yritä sellaisessa asennossa, jossa vauva protestoi eniten. Minäkin imetin pelkästään makuuasennossa melkein kolme kuukautta.

Nykyään imettäminen onnistuu hyvin. Ainoastaan vieraassa paikassa ei tahdo malttaa imeä kunnolla, mutta nyt kun syö muutakin ruokaa, niin jaksaa hyvin odotella kotiin tissittelemään. Uskon että teilläkin lakkoilu menee ohi, ennemmin tai myöhemmin. Hyviä ohjeita ja henkistä tukea pahimpaan
lakkoaikaan sain imetystukilistalta ja paikallisesta imetukiryhmästä. Suosittelen ottamaan yhteyttä sinne päin.