?
=(
Vieras
Olenkohan ainoa, joka kamppailee ristiriitaisista tuntemuksista omaa lastaan kohtaan. Lapsi on todella toivottu ja siksi olenkin hämmentynyt tunteistani. Missään vaiheessa en ole tuntenut suurta äitiyden autuutta (vauva melkein 3kk). Lapsi on hyvin vaativa ja muutenkin nämä kuukaudet ovat olleet todella raskaita. Välillä iskee paniikki, että tätäkö tämä minun elämäni nyt on. Paniikki lähinnä siitä, että sitä on niin kiinni lapsessaan. Ilman miestäni olisin varmaan jo pimahtanut. Rakastan kyllä lastani, vaikka välillä epäilen sitäkin. Katson häntä ja tunnen monesti vaan ""tyhjyyttä"". Pelkään että hän aistii epävarmuuteni ja ristiriitaiset tunteeni. Välillä säälin häntä todella paljon, kun on tällaisen äidikseen saanut. Monesti en tiedä ollenkaan mitä hän haluaa, jos hän itkee, tuntuu etten osaa tulkita häntä ollenkaan. Pelkään todella paljon, että en pääse eroon näistä tuntemuksistani. Tunnen suurta syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa näistä tunteista. Olenko ainoa?