äitiys rankkaa

[Hih]

Tuohon listaan pitäisi vielä lisätä empatiakyvyttömät naiset jotka ovat vihaisia koko maailmalle.
Toisen asemaan asettuminen on elämässä kantava voimavara. Suosittelen sinullekin ""ad-not true"" empatiataitojen opiskelua.
Lastesi tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi. Ja oman elämäsi helpottamiseksi.
Mukavaa ja aurinkoisempaa kevättä myös sinulle.

 

[Not true]

No nyt joku on tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä, koska minä olen kirjoittanut pelkästään nimimerkillä Not true. Pitääpä käydä lukaisemassa, mitä ad on kirjoittanut.

 

[Not true]

Jaa, nyt ymmärrän tuon harrastuksiin liittyvän kommentin tuolla yhden viestini jälkeen. Omat lapseni ovat jo 8- ja 3-vuotiaat ja mieheni on onneksi osallistunut lasten hoitoon alusta saakka.

 

[Minni]

Kun olen lukenut tämän ketjun läpi, tulee toisaalta pelottava, toisaalta huojentunut olo. Oma vauva on 6vkonen ja kiltti. Tietysti itkee ja välillä itkukohtauksia joita ei saa millään loppumaan, mutta yöt nukkuu loistavasti (herää 1-2xsyömään ja nukahtaa heti) ja päivisin vaikka valvoo jopa 6-8tuntia niin on pääosin virkeä ja hyväntuulinen. Kova on tyttö illalla taistelemaan unta vastaan koska haluaisi vain seurustella äidin ja isän kanssa. Päivällä nukkuu 3-4 tuntia jolloin saan itse syötyä, siivottua, pestyä pyykit jne... eli siinä mielessä olen erittäin huojentunut.
Miksi peloissani? Useampia lapsia suunnitteilla ja kun ensimmäisen kanssa olen (toistaiseksi) päässyt näin helpolla niin pelottaa ajatellakin jos lapsia vielä siunaantuu niin asiat voisivat olla toisinkin... Että jaksaako sitä? Pakkohan tietysti on jaksaa... ja kyllähän ne valvomiset varmasti myöhemmin palkitaan....