Äitiyslomalla esikoinen päivähoidossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Haloo...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja sdfsdfs:
Niin ja miten ihmeessä maailmassa on yhtään täysjärkistä ihmistä, kun niitä kuitenkin niin paljon hoidetaan muuallakin kuin kotona???

Onkohan jo hyviä todisteita siitä , minkälaisia aikuisia näistä nykypolven lapsista kasvaa???
Lapset ja nuoret ainakin voivat pahoin tässä yhteiskunnassa.

Minkähänlainen itsestäsi tulisi, jos mies ottaisi uuden vaimon huusholliin ja veisi sinut aina välillä vähän "hoitoon", että saisi olla hänen kanssaan rauhassa??? :-D Vieläköhän pysyisi täysjärkisten kirjoissa?
 
Aikoinaan esikoinen jäi pois hoidosta toisen lapsen syntyessä. Valitettavasti hän ei tiennyt, että alle 3v ei tarvitse ylimääräisiä virikkeitä. Siinä syyskeleissä tyhjässä leikkipuistossa ulkoillessa sai aika monta kertaa kuunnella itkua, kuinka lapsi haluaa leikkiä kavereiden kanssa.

Asuinpaikkamme tilalle on onneksi siitä hyvä, että 3v-täyttäneelle on kerhotoimintaa tarjolla (kaikkialla niin ei ole, edes tässä kaupungissa) ja puolen vuopden jälkeen lapsi pääsikin kerhoon. Tuon kokemuksen perustteella en kuitenkaan ottaisi lasta täysin isompaa sisarusta kokonana kotihoitoon, varsinkaan kun mitään mummoja tai muuta lähipiiriä ei pysty käyttämään yhtään seurana arjessa. Onneksi taas on tällä seuraavalla kierroksella on se tilanne, että kakkonen täyttää sen maagiset 3 v pian vauvan synnyttyä, eli kerhopaikasta on toiveita.

Se paljon kehuttu kotona puuhastelukin on aika rajallista siinä vaiheessa, kun äiti istuu vauva tissillä ja yrittää jossain vaiheessa saad akäsiä sen verran vapaaksi, että saa ruokaa pöytään.
 
Ei mun mielestä ole yksiselitteinen juttu. Mutta tää onkin vaan mun mielipide... Mulla noi ekat muksut on tullu pienellä ikäerolla ja sillon oli kyllä esikoinenkin kotona. Mutta Nyt kun perheeseen syntyi 3.s lapsi, noi isommat on 7v ja 5v.
5V jatkoi päiväkodissa muutaman päivän sopparilla ihan itsensä takia. Tyttö ehti olla samassa päiväkodissa hoidossa 2005 saakka, ton ikänen tosiaan ikävöi jo kaveria... Eskariin menee siis syksyllä, haluan ehdottomasti että pääsee samaan pk:iin missä on tähän saakka hoidossa ollut (alueellamme 2 päiväkotia, molemmissa eskari ja tää meidän päiväkoti on pienempi).

Tyttö itse keroo että kiva kun on kotipäiviä mutta kiva mennä hoitoonkin leikkimään kavereiden kanssa.

Siinä mielessä olen kyllä samoilla aatteilla, että alle 3 vuotiaiden paikka on äidin ja vauvan kanssa kotona... mutta jokaisesa perheessä on omat juttunsa, voihan olla esim. joku "syy" miksi lapsen on hyvä olla pk:ssa esim kehitysviivästymät ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan.:
Alkuperäinen kirjoittaja sdfsdfs:
Niin ja miten ihmeessä maailmassa on yhtään täysjärkistä ihmistä, kun niitä kuitenkin niin paljon hoidetaan muuallakin kuin kotona???

Onkohan jo hyviä todisteita siitä , minkälaisia aikuisia näistä nykypolven lapsista kasvaa???

Mun ymmärtääkseni lapsia on hoidettu kodin ulkopuolellakin jo vuosikymmeniä ympäri maailman. On siitä jo jotain näyttöä, millaisia ihmisiä niistä on tullut. Ei se maailma aina ole niin kamala kodin ulkopuolella kuin jotkut haluavat lapsilleen opettaa.

Jos osaat ajatella asiaa yhtään laajemmin kuin mustavalkoisena asiana (lapset hoidossa -> tuhoon tuomittu tulevaisuus, lapsi kotona -> mallikansalainen), niin tajuat kai jos olet normaaliälyllä varustettu, että lasten hyvinvointi ja kasvatus on paljon laajempi kokonaisuus kuin sen päättäminen, onko lapsi joskus hoidossa vai ei.

Miten ihmeessä mäkin tunnen monta huumeiden käyttäjää, joiden äidit ovat olleet aina kotona?? Miten se on edes mahdollista??
 
hei!
olen raskaana ja kakkosen on tarkoitus syntyä heinäkuussa. Itse olen kyllä harkinnut esikon 2,5vee laittamista pariksi päiväksi viikossa hoitoon. Ihan juuri sen takia, että saisi ikäistään seuraa ja virikkeitä. Vaikea sanoa millainen tulee uusi vauva olemaan ja miten itse tulen jaksamaan. jos vauva on kovin vaativa. En todellakaan koe, että kaksi päivää viikossa olisi liikaa pikemminkin hyvää vaihtelua isommalle. Ja itselle vähän helpotusta vauvan hoitoon.
 
"Sitten pitkän hoitoviikon jälkeen valitetaan kun lapsi on torstaisin ja perjantaisin aivan känkkäränkkä ja stressaantunut... "

Mun mielestä tuo ap:n vuodatus jos mikä kuulosti känkkäränkältä ja stressaantuneelta :D Löysää vähän vannetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sdfsdsf:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan.:
Alkuperäinen kirjoittaja sdfsdfs:
Niin ja miten ihmeessä maailmassa on yhtään täysjärkistä ihmistä, kun niitä kuitenkin niin paljon hoidetaan muuallakin kuin kotona???

Onkohan jo hyviä todisteita siitä , minkälaisia aikuisia näistä nykypolven lapsista kasvaa???

Mun ymmärtääkseni lapsia on hoidettu kodin ulkopuolellakin jo vuosikymmeniä ympäri maailman. On siitä jo jotain näyttöä, millaisia ihmisiä niistä on tullut. Ei se maailma aina ole niin kamala kodin ulkopuolella kuin jotkut haluavat lapsilleen opettaa.

Jos osaat ajatella asiaa yhtään laajemmin kuin mustavalkoisena asiana (lapset hoidossa -> tuhoon tuomittu tulevaisuus, lapsi kotona -> mallikansalainen), niin tajuat kai jos olet normaaliälyllä varustettu, että lasten hyvinvointi ja kasvatus on paljon laajempi kokonaisuus kuin sen päättäminen, onko lapsi joskus hoidossa vai ei.

Miten ihmeessä mäkin tunnen monta huumeiden käyttäjää, joiden äidit ovat olleet aina kotona?? Miten se on edes mahdollista??


tarkoitti myös vähän laajempaa kokonaisuutta tällä nykysukupolvella, mikä vaatisi romaanin mittaisen selvityksen. Asioita monelta kantilta seuranneena ei voi kuin toivoa parasta. Huonoja merkkejä on ilmassa, koska vanhat hyvät arvot ovat ihan oikeasti valtaosalla kateissa!

 
Meillä on ollut hyvä ratkaisu että 3-vuotias esikoinen on ollut hoidossa 2krt viikossa äitiyslomallani:
- Kuopuksella oli koliikki. Sain nukuttua univelkoja kun esikoinen oli hoidossa. Viikonlopun nokoset eivät riitä, joita voin ottaa miehen ollessa lasten kanssa. Pitkään jatkunut univaje tekee mut hulluksi tai ainakin masentuneeksi ja uupuneeksi.
- Imetyksen kanssa oli vaikeuksia (toisin kuin esikoisesta). Oli hyvä saada rauha imetykselle edes parina päivänä viikossa (+ viikonloppuisin kun isä päivät kotona). Siten sain imetettyä 4kk vaikka pidempäänkin olisin halunnut.
- Synnytyksestä toipuminen tarkoitti mulla itkuja hormoneista ja kivuista. Kaikkia itkuja esikoisen ei tarvitse olla katsomassa, se ei tuo turvallista oloa lapselle.
- Tein sivutoimisen työprojektin kun vauva oli n puoli vuotias esikoisen ollessa hoidossa. Sähköpostia ym tietokoneella kun vauva nukkui.
- Esikko on aina viihtynyt tutussa vanhassa hoitopaikassa. Mitään ongelmia ei ole ikinä ollut. Palaa sinne täyspäiväisesti taas syksyllä kun palaan töihin. Kyseessä sosiaalinen ja touhukas kaveri.
- Nyt kun alun koliikista ym on selvitty, on mukavaa viettää välillä aikaa ihan kahden vauvankin kanssa samalla tavoin kuin esikoisen kanssa on aikoinaan tehnyt. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut. Esikoinen on vain innoissaan hoitopäivistä ja kaikesta mitä siellä on touhuttu. Ei meillä muutenkaan lapset ole koko ajan "yhtenä yksikkönä", vaan välillä toisen kanssa tehdään jotain, välillä toisen. Välillä isä, välillä äiti jne.
- Haluan välittää lapselle turvallisen kuvan maailmasta, että kaikki kodin ulkopuolinen ei ole kamalaa ja hirveää, vaan sieltäkin löytyy turvallisia aikuisia ja huolenpitoa. Lapsi onkin tasapainoinen ja luottavainen uusissakin tilanteissa.
 
Kyllä ihmetyttää naapuri, joka kuljettaa lapset kahteen eri hoitopaikkaan. 4-vuotias päiväkotiin ja 2-vuotias pp-hoitajalle. Äiti kotona vauvan kanssa. Sitten ihmetellään, kun koko porukka on jatkuvasti kipeänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan...:
Alkuperäinen kirjoittaja sdfsdsf:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan.:
Alkuperäinen kirjoittaja sdfsdfs:
Niin ja miten ihmeessä maailmassa on yhtään täysjärkistä ihmistä, kun niitä kuitenkin niin paljon hoidetaan muuallakin kuin kotona???

Onkohan jo hyviä todisteita siitä , minkälaisia aikuisia näistä nykypolven lapsista kasvaa???

Mun ymmärtääkseni lapsia on hoidettu kodin ulkopuolellakin jo vuosikymmeniä ympäri maailman. On siitä jo jotain näyttöä, millaisia ihmisiä niistä on tullut. Ei se maailma aina ole niin kamala kodin ulkopuolella kuin jotkut haluavat lapsilleen opettaa.

Jos osaat ajatella asiaa yhtään laajemmin kuin mustavalkoisena asiana (lapset hoidossa -> tuhoon tuomittu tulevaisuus, lapsi kotona -> mallikansalainen), niin tajuat kai jos olet normaaliälyllä varustettu, että lasten hyvinvointi ja kasvatus on paljon laajempi kokonaisuus kuin sen päättäminen, onko lapsi joskus hoidossa vai ei.

Miten ihmeessä mäkin tunnen monta huumeiden käyttäjää, joiden äidit ovat olleet aina kotona?? Miten se on edes mahdollista??


tarkoitti myös vähän laajempaa kokonaisuutta tällä nykysukupolvella, mikä vaatisi romaanin mittaisen selvityksen. Asioita monelta kantilta seuranneena ei voi kuin toivoa parasta. Huonoja merkkejä on ilmassa, koska vanhat hyvät arvot ovat ihan oikeasti valtaosalla kateissa!

Siitä olen samaa mieltä, että arvot ovat monilla kateissa. Mutta siitä olen eri mieltä, että osa-aikainen hoitoon vieminen indikoisi arvojen rappeutumista. Sekoitat vähän puuroja ja vellejä..
 
Minusta on ok, että isompi on kerhossa tai 2-3 päivää viikossa lyhyen päivän hoidossa päiväkodissa tms. Kyllä 2-vuotiaskin voi kaivata leikkikaveria, mutta ei 7-10 h 5 päivää viikossa.

Silti tuo hoitotarve lähtee kyllä enemmän äidistä kuin lapsesta. Tosiasiat pitää voida tunnustaa, vaikka ei aina joka asiassa tekisi juuri lapselle parasta mahdollista valintaa. Kyllä äiti saa ajatella omaakin jaksamistaan, ja jos osa-aikainen hoito sitä ratkaisevasti edistää, niin se on silloin varmaankin koko perheen etu lopulta kuitenkin. Turha silti valtaosan äideistä on väittää, että oma jaksaminen VAATII kokopäivähoidon 5 pv/vko. Yleensä vähempikin riittää, niin 2-vuotiaille kuin 6-vuotiaille.





 
Mulla on kolme alle kolmevuotiasti. Esikoinen oli 1v 11 kk kun tuplat syntyivät.... Voisin sanoa nyt kahden kuukauden kokemuksella, että ite pääsis helpolla kun pistäs ton 2 v hoitoon... mutta kun ei ole ollut vielä päivääkään kunnallisella hoidossa vaan mulla on sellainen onni, että isovanhemmat on lähellä ja siellä voi olla, niin tuossa välissä kun kävin töissä esikoinen oli mummolla hoidossa.

Ja siitä helpotuksesta... Näin tuplien ja vauhdikkaan 2 vuotiaan kanssa tarttee todella noita auttavia käsiä, tosin hyvin organisoimalla näkyy pärjäävän loistavasti. Välillä on hermot tiukilla mutta kyllä niitä ihaniakin hetkiä löytyy kun katsoo ja niiden voimalla pärjää ne huonommatkin jaksot.

JOkainen tallaa tyylillään, minä hoidan lapset kotona ja toiset vie hoitoon:) Ja sitten menen koko lauman kanssa ite äitille hoitoon kun tarttee lepoa ja apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ModestyB:
Minusta on ok, että isompi on kerhossa tai 2-3 päivää viikossa lyhyen päivän hoidossa päiväkodissa tms. Kyllä 2-vuotiaskin voi kaivata leikkikaveria, mutta ei 7-10 h 5 päivää viikossa.

Silti tuo hoitotarve lähtee kyllä enemmän äidistä kuin lapsesta. Tosiasiat pitää voida tunnustaa, vaikka ei aina joka asiassa tekisi juuri lapselle parasta mahdollista valintaa. Kyllä äiti saa ajatella omaakin jaksamistaan, ja jos osa-aikainen hoito sitä ratkaisevasti edistää, niin se on silloin varmaankin koko perheen etu lopulta kuitenkin. Turha silti valtaosan äideistä on väittää, että oma jaksaminen VAATII kokopäivähoidon 5 pv/vko. Yleensä vähempikin riittää, niin 2-vuotiaille kuin 6-vuotiaille.

Olen ihan samaa mieltä! Harva kai kokopäivähoidossa pitääkään jos on kotona esikoisen kanssa. Ja ihan rehellisesti myönnän, että minusta ja mun jaksamisesta se ensisijaisesti lähtee, että esikoinen on pari kertaa viikossa hoidossa (lyhyen päivän). Siitä on iloa koko perheelle, että saan välillä levättyä paremmin.

MUTTA jos olisi jotain ongelmia hoidossa tai sinne meno olisi jotenkin vastenmielistä, ajattelisin varmasti asiaa uudelleen. Mutta kun mitään vaikeuksia ei ole ikinä ollut, päinvastoin. Kolmevuotias on jo aika innoissaan niistä jutuista mitä se saa tehdä kaverien kanssa kun hoitopaikka on jo entuudestaan tuttu ja turvallinen.

En mäkään sitä osta, että ihan pieni lapsi tarvitsisi virikkeitä niin paljon, että pitäisi olla kokopäiväisesti hoidossa vain sen takia. Tosin uskon, että aniharva tosiaan kokopäivähoidossa lastaan pitääkään jos on itse kotona. Ja siinäkin voi sitten olla taustalla jotain muutakin mistä ulkopuoliset eivät tiedä mitään. Äidin sairastelua tms, mistä sitä toisten asioita tietää..
 
Moni lapsi on tottunut kauheaan säpinään ja menoon heti syntymästään asti, joten ei osaa kaivatakaan sellaista jouten olemista ja omatoimisesti leikkien keksimistä. Itse olen maalla syntynyt ja asunut, jossa leikkikavereita ei tosiaankaan ollut. Siellä piti ihan itse keksiä tekemiset. Tuntuu, että moni on niin uusavuton, että lapsetkin pitää tyrkätä hoitoon, koska "lapsen etu" sitä vaatii. Oikeasti monelle lapselle tekisi terää opetella käyttämään mielikuvitusta ja opetella itse viihdyttämään itseään. Myös äiti-lapsi -suhde tulee paljon vankemmaksi, kun lapsi saa rauhassa kiintyä ekat kolme vuotta äitiinsä ja vasta sen jälkeen hankkii muita hoitosuhteita.

Moniko teistä on ollut kokonaisia päiviä päiväkodissa? Minä olen ollut päiväkodissa töissä ja voin kyllä sanoa, että siitä hommasta on glamour kaukana. Ei siellä paljon ehditä tekemään askarteluja ja laulelemaan loruleikkejä, vaan mielestäni enemmän niitä ehtii kotona tekemään lasten kanssa. Itse ainakin olen laittanut lapset muovailemaan, piirtämään tms siksi aikaa, kun teen ruokaa.

Jos kotona olo on niin raskasta kahden pienen lapsen kanssa, niin onko lapsia pakko hankkia liian pienellä ikäerolla?

Itse olisin ollut kotiäitinä mieluusti, mutta jäin YH:ksi ja siitä syystä jouduin menemään töihin kesken kuopuksen vanhempainloman. Ei sekään ole kivaa, että lapset ovat koko ajan tartuntataudeissa ja esikoinen on taas uudestaan oppinut kauhean säpinän, kun hirveällä kiireellä hirveässä metelissä pitää tehdä asioita.

 
Kuinka monella äidillä tässä ketjussa on lapsi hoidossa 5 pv/vko hela dagen ja on itse kotona vauvan kanssa? Kovasti sellaista arvostellaan, vaikka en minä ainakaan huomannut, että kukaan olisi tuollaisesta kertonut?

Meillä esikoinen nyt päivähoidossa 5 pv/vko, n. 6 tuntia per päivä, molemmat vanhemmat töissä. Vauvan synnyttyä tarkoitus pitää hoitopaikka 2 pv/vko, 5 - 6 tuntia per päivä.
Kokeillaan, jos ei tunnu toimivalta ratkaisulta, niin poika kotihoitoon kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpinää:
Itse olen maalla syntynyt ja asunut, jossa leikkikavereita ei tosiaankaan ollut. Siellä piti ihan itse keksiä tekemiset.

Samoin mä. Ja olisi todellakin helpottanut mun myöhempää elämää tosi paljon, jos olisin ollut mukana sosiaalisessa toiminnassa muiden lasten kanssa jo pienestä pitäen. Ja kyllä sen huomaa monista kotona olleistakin lapsista, että olisi ollut ihan hyvä, että sosiaalista toimintaa olisi ollut vähän enemmän..

Monet varmasti ottaisivat lapsensa pois osa-aikaisestakin hoidosta, jos näyttäisi siltä, että jokin on vialla. Kyllä mun mielestä vanhemmat sen verran osaavat lastaan lukea (tai mä ainakin osaan), että onko siellä asiat hyvin vai ei.

Ottakaa nyt ihan iisisti, varmasti TOSI harvassa tapauksessa lapsi on joka päivä kahdeksasta viiteen hoidossa ja äiti kotona..
 
Sellainen vaan tuli mieleen, että kuinkahan hyvin esim. 2-vuotias tajuaa mitä tarkoittaa, että vanhemmat ovat töissä. Tai yleensäkin sen, missä vanhemmat ja sisarukset ovat silloin kun hän on hoidossa.
 
Tuskin tajuaa. Ja voi herttileiri, kun jonkun on vain käytävä töissä ja sen oman pikkuspesiaalipamperon mentävä hoitoon. Niin kamala tämä maailma on joillekin on. Jos lapsen elämässä pahin asia on se, että hän on hyvässä ja turvallisessa hoitopaikassa, niin TOSI hyvin on asiat. Kunpa kaikkien kotiolot vain saataisiin kuntoon..
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpinää:
Ei siellä paljon ehditä tekemään askarteluja ja laulelemaan loruleikkejä, vaan mielestäni enemmän niitä ehtii kotona tekemään lasten kanssa.

Onko lapsen kanssa sitten pakko suorittaa koko ajan jotain? Eivätkö lapset voi leikkiä vapaasti keskenään ja käyttää sitä mielikuvitusta keksiessään uusia leikkejä?
 
Meillä esikoinen on kohta kolme ja vauva syntyy siis parin kuukauden kuluttua. Kysyimme hoidosta että miten yleensä vastaavassa tilanteessa vanhemmat toimivat, ja sieltä sanottiin että melkein kaikki pitävät vanhemman lapsen hoidossa vauvan synnyttyä, ainakin puolipäiväisenä. Tämä siksi että kolmevuotiaalla yleensä on kehittynyt jo ihan selvät kaverisuhteet, ja näiden katkaiseminen voisi tällaisessa jo valmiiksi dramaattisessa tilanteessa olla lisähaitta esikoiselle. Päivähoidon jatkuminen on tavallaan vanhemman lapsen "oma juttu" joka pysyy muuttumattomana, vaikka vauva tuleekin kotiin esikoisen reviirille säilyy hoidon kaverit omina. Niinpä mekin aiomme pitää esikoisen hoidossa isyysloman jälkeen, alussa varmaan joka päivä mutta vielä lyhyemmällä päivällä kuin nyt.

Mutta tämä on mahdollista vain siksi että lapsemme aidosti viihtyy hoidossa ja puhuu kavereistaan myös kotona ja viikonloppuisin, eli siis todellakin kaipaa ikäistään seuraa. Epäilen ettei puistoista vastaavaa löytyisi, vaikka vauvankin tultua puistoon jaksaisin mennäkin. Ja myös meillä on tarkoitus kuunnella esikoista tarkalla korvalla uuden tilanteen muotoutuessa: jos hoitoon lähdöstä tulee jatkuvaa tuskaa ja vauva ei vie kaikkia mehuja, niin toki vanhempikin voi jäädä kotiin ainakin kesän yli.

Ja täytyy muistaa että äitejäkin on monenlaisia, toiset nauttivat oikeasti kotiäitiydestä ja silloin lapsilla onkin hyvä olla kotona, mutta yhteiskunnan pakottamana tämä ei saa tapahtua. Voin omastakin kokemuksesta sanoa ettei vauvan kanssa kotona olo ollut todellakaan herkkua, joten nyt jo tiedän etten todennäköisesti jaksa olla myös esikoiselle täysipäiväsesti läsnä. Jos yhteiskunta määräisi ettei esikoinen saakaan olla hoidossa (eli subjektiivinen oikeus poistettaisiin), niin siitä ne ongelmat vasta syntyisivätkin! Ahdistunut äiti ilman apua = ahdistuneet lapset.
 
"Tämä siksi että kolmevuotiaalla yleensä on kehittynyt jo ihan selvät kaverisuhteet, ja näiden katkaiseminen voisi tällaisessa jo valmiiksi dramaattisessa tilanteessa olla lisähaitta esikoiselle. Päivähoidon jatkuminen on tavallaan vanhemman lapsen "oma juttu" joka pysyy muuttumattomana, vaikka vauva tuleekin kotiin esikoisen reviirille säilyy hoidon kaverit omina. "

Samaa mieltä :) Ja kun lapsi palaa sinne joka tapauksessa vuoden jälkeen, on hyvä että tuntuma ja yhteys säilyy hoitopaikkaan ja niihin ihmisiin koko ajan.

Meidän päiväkodissa meno ei ainakaan ole villiä. Lapsia jaetaan pienempiin ryhmiin tekemään eri asioita eri paikkoihin, jolloin ei ole niin sekamelskavilinää. Olen ollut usein yllättynyt lasta hakiessa, että tunnelma saadaan pidettyä niinkin rauhallisena.

Mäkin olen enemmän kasvattajatyyppi kuin hoivaajatyyppi. Eli vauva-ajan sijasta olen parhaimmillani lasten kanssa, jotka ovat taaperoikäisiä ja siitä ylöspäin. Olen aika hormonihirviö synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana ;)

Ja siitä pääsenkin siihen, että se vanhempien (sekä äidin että isän!) SITOUTUMINEN kahdeksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin ja ne kasvatustaidot siinä matkan varrella ovat varmasti olennaisempia kuin se, onko lapsi ollut kaksi kertaa viikossa hoidossa kun uusi vauva tuli taloon :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja abc kissa kävelee:
"Tämä siksi että kolmevuotiaalla yleensä on kehittynyt jo ihan selvät kaverisuhteet, ja näiden katkaiseminen voisi tällaisessa jo valmiiksi dramaattisessa tilanteessa olla lisähaitta esikoiselle. Päivähoidon jatkuminen on tavallaan vanhemman lapsen "oma juttu" joka pysyy muuttumattomana, vaikka vauva tuleekin kotiin esikoisen reviirille säilyy hoidon kaverit omina. "

Samaa mieltä :) Ja kun lapsi palaa sinne joka tapauksessa vuoden jälkeen, on hyvä että tuntuma ja yhteys säilyy hoitopaikkaan ja niihin ihmisiin koko ajan.

Ei kaikissa tapauksissa lapsi joka tapauksessa palaa vuoden päästä päiväkotiin. Onkin hyvä miettiä vähän etukäteen, kauanko olisi tarkoitus olla kotona ja päättää hoitoasioista senkin mukaan. Jos tosiaan aikoo heti ä-loman päätteeksi töihin, ei isompaa kannata siirtää päiväkodista kerhoon ja taas päiväkotiin, vaan pitää hänet kerhonomaisesti siellä tutussa paikassa. Jos taas aikoo olla pitempäänkin kotona, niin paremmin sitä sekä lapset että äiti tutustuvat muihin alueen kotihoidossa oleviin lapsiin (= mahdollisia puistokavereita myös) ja kotiäiteihin, kun lapsi on kerhossa.

Meillä kaupungin kerhot ovat 2 x 2 h viikossa 3-4-vuotiaille ja 3 x 3 h viikossa 4-5-vuotiaille. Nämä määrät ulkopulisia virikkeitä ja samanikäistä kaveriseuraa siis katsotaan riittäviksi kotihoidossa oleville lapsille. Ja tottakai on ihan ok olla käymättä missään järjestetyssä harrastuksessa ennen eskaria.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ulpu74:
Kuinka monella äidillä tässä ketjussa on lapsi hoidossa 5 pv/vko hela dagen ja on itse kotona vauvan kanssa? Kovasti sellaista arvostellaan, vaikka en minä ainakaan huomannut, että kukaan olisi tuollaisesta kertonut?

Vastasin ap:lle, en koko ketjulle.

Minulla oli työkaveri, jonka 5 v. esikoislapsi oli hoitopaikassa 9 h 5 pvnä viikossa äitiysloman ajan, isä vei aamulla ja äiti haki klo 17. Äiti ei kuulemma mitenkään olisi jaksanut hoitaa kahta lasta yhtään enempää. Ei tietääkseni ollut mitään masennusta tms. syytä, mutta ei sitä työkavereille tietenkään kaikkea kerrota. Toivon, että tämä oli erikoistapaus.
 
Niin, toivottavasti (siis lapsen kannalta toivottavasti) tuollaisessa hoidossapitämis tilanteessa kyse on jostain ongelmasta kotona, jolloinka hoitoonvienti on varmasti lapsen kannalta parhaaksi.
Masennus, mielialahäiriöt, fyysiset sairaudet... Taustallahan voi olla vaikka mitä. Sen kun aina muistais, ennenkuin alkais ilkeitä ajatella (ja puhua) kotona olevista äideistä, joilla on lapsi/lapset päivähoidossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ModestyB:
Alkuperäinen kirjoittaja abc kissa kävelee:
"Tämä siksi että kolmevuotiaalla yleensä on kehittynyt jo ihan selvät kaverisuhteet, ja näiden katkaiseminen voisi tällaisessa jo valmiiksi dramaattisessa tilanteessa olla lisähaitta esikoiselle. Päivähoidon jatkuminen on tavallaan vanhemman lapsen "oma juttu" joka pysyy muuttumattomana, vaikka vauva tuleekin kotiin esikoisen reviirille säilyy hoidon kaverit omina. "

Samaa mieltä :) Ja kun lapsi palaa sinne joka tapauksessa vuoden jälkeen, on hyvä että tuntuma ja yhteys säilyy hoitopaikkaan ja niihin ihmisiin koko ajan.

Ei kaikissa tapauksissa lapsi joka tapauksessa palaa vuoden päästä päiväkotiin. Onkin hyvä miettiä vähän etukäteen, kauanko olisi tarkoitus olla kotona ja päättää hoitoasioista senkin mukaan.

Joo en sitä meinannutkaan että kaikki palaavat töihin vuoden jälkeen, mutta siis meidän tapauksessa se oli tiedossa alusta alkaen, ellei vauvalle olisi tullut jotain tosi erikoista, vakavaa sairautta tai muuta.

Mutta tosiaan jos heti tietää, että aikoo olla kotona vuosia, niin siinä ajassa ehtii hyvin luoda uusiakin ystävyyssuhteita ja ihan omat ympyrät. Vuosi on siihen aika lyhyt aika josta siitäkin menee ekat kuukaudet ihan sumussa.

Hyvänpäivän naamatuttuja tässä itsekin ollaan ehditty saada leikkikentältä ja srk:n kerhosta, mutta eipä sen enempää.
 

Yhteistyössä