Ajatuksista ja odotuksesta vauva-arkeen =)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -Vanilla-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nyt on sit matonäytteet otettu sekä miehestä että pojasta.. Mies otti kyllä aamulla (05.30) ihan omansa. Mä yöllä pojalta (03.30). (pumpulipuikkoa pyöriteltiin peräaukolla ja puikko laitettiin putkiloon suolaliuokseen säilytykseen). Nyt vain ootellaan, että labra aukeaa..

Mä en tosiaan ole siis nukkunut puoli neljän jälkeen. Tämän yön saldo siis runsaan 3 tuntia unta. Mä alan olemaan jo aika epätoivoinen.. Mä olen jo monta viikkoa nukkunut huonosti ja mä en kohta enää jaksa. Nyt kun poikakii nukkuisi hyvin, niin mä en nuku juuri ollenkaan. Mua jännittää iltaisin jo valmiiksi nukkumaan meno, kun tiiä ettei siittä tule mitään. Onko kenelläkään kokemusta vyöhyketerapiasta ? Auttaisiko se mahdollisesti ? Mä kun en ole kovin innoissani noista nukahtamislääkkeistä. Koskaan en ole kokeillut, mutten välttämättä tahtoisi koittaakaan ellei ole todellinen pakko. Mä olen jo niin monet itkut itkeny asian takia..
 
Hei taas! Mymmeli nimimerkki olikin jo varattu... Siksi siis ristiriitaista informaatiota:) Apilanmedellä jatketaan!

Onnea uuden vauvan vanhemmille! On se uskomatonta, miten pieni ihminen muuttaa elämää. Siihen ei oikein voi varautua. Vauva vaan tulee omana itsenään ja pistää kaiken uusiksi. Minulla meni monta kuukautta odottaessa, että elämä jotenkin palautuisi ennalleen ja tasoittuisi. Nyt alan tottua siihen, että kuviot muuttuu koko ajan. Ainut, mikä pysyy on se, että vauva on se tärkein asia elämässä, josta on huolehdittava, kestettävä kiukut, naurettava naurut ja valvottava yöt.

Öistä puheenollen... Meillä opittiin ryömimään kolmisen viikkoa sitten. Se oli kuin olikin syynä yöhulinoihin. Pari viikkoa meni kivasti, nyt opetellaan sitten konttaamaan... Joskus tuntuu, että vauva pitäisi kahlehtia petiin, ettei olisi jatkuvasti nurinniskoin pinnojen välissä (suojuksista huolimatta!). No, eiköhän
tämäkin tästä asetu.

Nyt tyllerö tosiaan menee ympäri kämppää. Usein hiessäpäin. Kovin kauaa ei vielä jaksa. Päiväunet ovat muodostuneet entistä tärkeämmiksi, jos jää lyhyiksi, kiukku iskee alta aikayksikön. Tarkkana saa olla, ettei ilta muodostu piinaavaksi kaikille osapuolilla. Kiinteitä on aloiteltu. Ihan rauhassa, ajattelin etukäteen, mutta neiti innostuikin ruoasta siinä määrin, että vetää melkoisin annoksia. Nykyisin jo neljästi päivässä. Ajoitus on meillä tässäkin asiassa tärkeää. Pitää syöttää niin, että seuraaville unille mentäessä jo maito maistuu. Muuten rinnat täyttyy, vauva ei juo tarpeeksi, eikä nukahda tissille (se varma keino päästä unille ilman rettelöitä:).

Niistä lemmeasioista. Naiselle vauvan saaminen kaikkine ristiriitoineen, väsymyksineen ja tunnemyrskyineen on aivan omaa luokkaansa! Älkää ihmeessä syyllistäkö itseänne, jos ei heti maistu. Ja miehet saavat myös pitää itsensä kurissa ja luvan olla empaattisia, jos näin on. Aikaa nimittäin on! Kun ajattelee, miten rankkaa tämä on, ei mikään ihme, ettei seksi ole päällimmäisimpänä mielessä. Meillä on niin, etten itse tule koko asiaa edes ajatelleeksi enkä koskaan tee aloitetta. Sitten mies tekee ja kivaahan se on! Kyllä varmasti tulee sekin aika, että olen itse aktiivisempi, mutta se ei vaan ole nyt.

Onnea ja jaksamista kaikille hääjärjestelyiden ja muuttojen parissa touhuaville! Sukulaiset ja kaverit vaan avuksi, niin kaikki hoituu hienosti.

Kyllä tekisi mieli lähteä yöelämään pitkästä aikaa! Meillä vaan ongelmana se, että vauva on tottunut syömään jo tuossa kahdentoista aikoihin, eikä huoli pulloa. Toistaiseksi mahdotonta siis! Unikoulu on tulossa elokuun alussa, kun miehen loma ja jatkuva reissaus loppuu. Tarkoituksena olisi leikata yösyöntejä yhteen (tällä hetkellä kolme). Varmasti kiinteiden mukaantulo auttaa tässäkin asiassa, ei ainakaan nälkäänsä herää.

Ihania aurinkoisia viikonloppuja teille!

-Apilanmesi-
 
No niin, näytteet viety labraan ja matkustavat tänään Helsinkiin. Kunpa näytteet olisivat puhtaat.. Noh, ens viikolla kuullaan. Keskiviikkona soittoaika.

Olipas taas mukava kuulla Apilanmesi sinustakii =) Meillä ei vielä ryömitä, yritys on kyllä kovaa ja iso on myös harmitus kun kroppa ei liiku.

Varasin ajan sinne vyöhyketerapiaan ensi tiistaiksi. Katotaan, että onko mun juttu..

Tuun hiukan enemmällä energialla kirjoittamaan lisää. On aika uupunut olo. Sain pojan unille ja taidan tästä mennä ite perässä.
 
Poika päikkäreillä ja hetki omaa aikaa.

Apilan mesi, minkä ikäinen sun lapsi olikaan? Kun tässä pähkäilen, että minkä ikäsenä lapset yleensä oppivat konttaamaan tai ryömimään??

Vanilla. Mä kokeilin vyöhyke terapiaa Tammisaaressa tosin eri tarkotukseen ja olen sitä mieltä, että aina kannattaa kokeilla. Ei siitä ainakaan ole haittaa ja sun kohdalla vois vaikka onnistua. Akupunktio tai homeopatia on kanssa kokeilemisen arvoinen juttu. Toisilla ne toimii toisilla ei.

Yhteis neuvola taitaa olla täällä meillä kovin suosittu juttu. Mä en vaan ole kauhean innostunut niistä. Viimeksi istuttiin ringissä ja juteltiin mukavia. Poika tylsisty aika nopeesti ja huusi puolet ajasta. Yritä siinä sitten jutella ihmisten kanssa. Musta tuntu, että äiti sai traumoja moisesta kokemuksesta ;)Muiden lapset istu hiljaa ja kiltisti koko tunnin. Mietinkin lähtiessä, että mitähän rauhottavia ne oli lapsilleen antanut vai onko mun poika jotenkin yli energinen ja rauhaton vesseli?!

Aika kurjiahan noi madot on, muuta harmittomia onneksi ja varmasti ne on meidän muidenkin riesana jokin päivä. Viimeistään tarhassa tulee vastaan madot ja täit.

Täälläkin odotellaan mielenkiinnolla Daisyn synnytys kertomusta...

Terv. Pinja
 
Meillä on nyt sitten poika saanut elämänsä ensimmäisen flunssan. Minä olin flunssassa ensin ja sitten muutaman päivän päästä pojallakin oli yskää ja nuhaa ja eilen oli noussut kuume. Alle kolmikuukautisella kun ei kuumetta saisi tulla eikä yleensä tulekaan, niin käytiin sitten varmuuden vuoksi päivystyksessä. Otettiin verikokeita ja todettiin, että ei mitään vakavaa - on vaan saanut flunssan ja pitää tarkkailla. Kuumetta alentavaa lääkettä saa antaa, jos tarpeen ja jos ei syö ja pelkästään nukkuu tai on "eloton" niin täytyy mennä heti takaisin. Eilisen kuume pysyi siellä 38 asteessa, mutta tänään on ollut jo normaalit lämmöt ja poika jaksaa jo jonkun verran touhutakin, joten eiköhän tämä tästä. Jotenkin tuntuu, että meidän poika on muutenkin saavuttanut noi kolmen kuukaudet etapit jo nyt, vaikka virallisesti 3 kk tulee täyteen vasta parin viikon päästä.

Ja meillä on nyt kädet löytyneet ja niissä sitä riittääkin ihmettelemistä. Jo reilun viikon kädet ovat hakeutuneet suuhun - ensin oikea käsi, sitten parin päivän kuluttua vasen käsi - sen perään molemmat yhtäaikaa ja nyt kädet ovat löytäneet toisensa ja pojan katse seurailee, kun kädet leikkivät keskenään =). On tämä ihmiselämä kovin merkillistä. Mitähän hän seuraavaksi meinaa oppia? Uusin leikkikaveri on telkkari, kattolamppu ei enää ole niin kovin kiva, mutta kaihtimet kelpaa ystäviksi edelleen...

Tuntuu myös siltä, että poika on hiljalleen pidentänyt ruokailuvälejään. On tässä menty jo pari yötäkin niin, että on syönyt joskus kahden maissa ekan kerran ja sitten seuraavaksi vasta seitsemän aikaan aamulla. Sopii mulle oikein hyvin, tuntuu omakin olo tosi levänneeltä, kun on edes jonkunmoiset yöunet takana, vaikken varsinaisesti missään vaiheessa ole kovin väsynyt edes ollut. Ihan sairaita unia kyllä näkee, jos yöunet tulee muutamassa parin tunnin pätkässä.

Jahas, poika kaipailee leikkikaveria. Mennään mennään...
 
Tässä tätä tarinaa synnytyksestä;

Synnytys siis jouduttiin lopulta käynnistämään (ke) kun mun omat supistukset ei ollut tarpeeksi tiheitä ja se aika lapsiveden menosta (ma)tuli täyteen. Yleensä sanotaan, että käynnistetyt synnytykset ovat hankalampia ja sen allekirjoitan, tosin ilman muuta kokemusta. Sen lääkkeen jälkeen (olin silloin vielä osastolla kolmen hengen huoneessa, mikä oli tosi ikävää) synnytys käynnistyi kuin salama kirkkaalta taivaalta, alkoi ihan järkyttävät kivut, mä oksensin sänkyyn ja ripuloin housuun (miten mukavaa..) sitten mies tuli ja päästiin onneksi alakertaan synnytyssaliin kaksistaan (tai kätilön kanssa), hih, julkisella hissillä mä oksennusämpäri sylissä. Salissa pääsin hierovaan suihkuun, joka vähän auttoi kun ruiskutti täydellä paineella alavatsalle, olisi vaan toinen pitänyt olla selälle. Ilokaasua kokeilin jossain vaiheessa, mutta olin niin kipeä, etten pystynyt keskittymään sen hengittämiseen. Menin takasin suihkuun ja siellä yhtäkkiä mun supistukset kävi jatkuviksi (ei siis taukoa lainkaan) Mies sanoi ovella jonkun puolikkaan väärän sanan ja heitin sitä sillä oksennusämpärillä joka sylissä istuin suihkussakin, se kipu oli siinä vaiheessa jotain järkyttävää!!!! Huusin ja valitin ja soitin hälykelloa koko ajan, sitten lääkäri tuli katsomaan, koska niin tiheistä supistuksista ei kaiketi ole mitään apua ja päättivät tilata mulle epiduraalin. Harmiksi se anestesialääkäri oli varattu ja sen odottaminen oli TUSKAA!!! Kun se lopulta tuli, siellä oli ihmisiä pitämässä mua käsistä ja jaloista kiinni, että pystyivät laittamaan sen. Sitten kesti kymmenisen minuuttia, et se alko vaikuttamaan ja se oli kun taivas olisi auennut :))) Toki supistukset tuntuivat ja ihan hirveä paineentunne peräsuolessa, mutta se vei sen terävimmän kivun, katseltiin telkkaria ja mä lepäilin, kunnes vaihtui työvuoro ja tuli aivan ihana vähän vanhempi kätilö joka kurkkasi alakertaan ja sanoi, että pikkuhiljaa saan alkaan ponnistelemaan kun siltä tuntuu (kyljelleen sängyllä toinen jalka ylhäällä) ja siitä meni sitten 18 minuuttia kun limainen ja verinen, mutta niiiiiiin ihana vauva oli ulkona. Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että napanuora on kaulan ympärillä ja säikähdettiin ihan hirveesti, mut sai sen ujutettua pois. Hekuivat sairaalassa, että ponnistin ensisynnyttäjäksi tosi hyvin! Muutama tikki ommeltiin 1. ja 2. asteen repeämiin, mut se ei tuntunut juuri miltään ja ilman mitään kipulääkkeitä istuin seuraavana päivänä! Siellä suihkussa ajattelin, etten ikinä enää ryhdy moiseen, mutta nyt jo ajattelen, et oli se vaan sen arvosta! Tosin hatunnosto kaikille naisille, jotka synnyttävät luomuna, musta siihen ei olisi!!! Pisteitä tuli 9/9/9. yksi piste meni väristä.

Vauva on aika helppo tapaus tai näin ainakin kuvittelen, itkee toki, mutta aina sille on löytynyt syy. Sairaalassa vaan pakottivat imettämään vesikellosta rinnanpäässä huolimatta ja se hajosi ja vauva nieli verta ja eka yö kotona menikin sitten itkiessä ja oksentaessa sellaista ruskeaa mömmöä, oltiin aivan huolesta sekaisin ja soitettiin sairaalaan, mutta sanoivat, ettei syytä huoleen, että on hurjan näköistä, muttei vaarallista. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, vähän syömisen kanssa ongelmia, kun tosiaan rinnanpäät vereslihalla, mutta rintakumilla, käsinlypsyllä ja pumpulla olen saanut neidin pidettyä kutakuinkin rintamaidolla. Iso tyttö ja nälkä myös sen mukainen!


 
-Vanilla, sellaista et ite en ole myöskään turvautunut noihin lääkkeisiin, jos ei uni tule niin olen ottanut Unisin-yrttitabletteja 2 kpl. Eipä niissä juuri tehoa ole, mut kyllä sitä jossakin vaiheessa nukahtaa kun niitä ottaa, voi olla että nukahtais itekseenkin, mut ei sitä aina jaksa odottaa. Käy ostamassa Luontaistuotekaupasta, imetyksen aikana voi ottaa, ei sisällä lääkeaineita. Onpa jotakin varalla kuitenkin, itseäkin välillä pelottaa nuo yöt, et tuleeko uni. Poika 11 kk ja ei vieläkään nuku koko yötä, herää muutaman kerran, joka yö! Voimia :)
 
Kiitos Elomamma vinkistä ! Oon valmis kokeilemaan lähes mitä vaan, että saisin nukuttua.. joten taidanpa kokeilla. Ja voimia myös sulle ! Mahtaa olla uskomaton fiilis, kun huomaa aamulla nukkuneensa koko yön heräämättä =)

Meillä muutama yö mennyt taas suhteellisen hyvin, mutta takaraivossa koko ajan pelko ja jännitys, että koska on taas unettoman yön vuoro.. Poika ei yleensä enää herää kuin kerran yössä ja nukkuu aamulla n. klo 9-10 saakka. Ja sehän tässä harmittaakin, että nyt kun poika on alkanut nukkumaan suhteellisen hyvin, niin mä en nuku kunnolla. Noh, tiistaina tosiaan se eka vyöhyketerapia. Katotaan onko mitään hyötyä mulle..

Kiitoksia Daisy synnytyskertomuksestasi. Vaikutti aika huimalta..

Poika kutsuu leikkimään..

-Vanilla-
 
Daisy; kiitos kertomuksesta. Kuulosti aika pitkälti kovin tutulta. Tosin mulla ei epiduraalista kovin paljoa iloa ollut. Ja allekirjoitan myös sen, että käynnistetyt synnytykset useimmiten on rajumpia kuin itsestään alkavat. Mutta silti olen halukas saamaan vielä toisen lapsen ja ehkä kolmannenkin.

Meillä on tänään ollut niin hirveä känkkäränkkä päivä, että oli pakko antaa poika mummille hetkeksi, että pääsin koneelle rentoutumaan edes hetkeksi. Mikään ei ole ollut hyvin. Ihan sama mitä olen yrittänyt tehdä. Toivottavasti on johtunut vaan tästä lämpimästä ilmasta.

Mummi rupeaakin olemaan jo pulassa pojan kanssa. Täytyy rientää avuksi....
 
Pakkailut hyvällä mallilla. Muutama kaappi enää tyhjentämättä ja se on siinä. Sit vaan oottelemaan lauantaita. Vähän jo jänskättää, omasta ja pojan puolesta =) Tämä on ollut meidän (= mun ja miehen) koti monta vuotta ja aika haikealta tuntuu muuttaa pois. Mutta kuitenkin ihanalta - onhan nyt muutto ensimmäiseen "omaan" kotiin. Pojan reaktioita jännitän hiukan, mutta uskoisin tottuvan nopeasti. Eipä hän nyt muutenkaan niin kovin outoja/uusia paikkoja vieroksu.

Ai nii.. unohdin ihan melkein juoruta. Miehen sisko odottaa toista lasta =) Ihanaa. Meidän napero saa ensi vuoden alussa uuden serkun, jos vain kaikki menee hyvin.

Joop. Missäs te kaikki muuten olette ?

Hauskaa viikkoa kaikille.

-Vanilla-
 
Kiitos Daisylle synnytyskertomuksesta. Ei kyllä kuulostanut kovin kivalta. Mutta mitä siitä ko palkkio on ihana. :)

Mulla on onneksi se alun epätoivo jääny taakse. En sitte tiä, oliko se jonkinasteista masennusta, mutta oli mitä oli, se on muisto vaan ja tytöstä nauttii ihan äärettömästi nyt.

Olen tässä jonku aikaa laittanu ylös tytön syömiset ja nukkumiset ja todennu, että jos rinnalla yritän pittää niin tunnin vällein ollaan syömässä (eli syöminen alkaa tunnin vällein, kestoa en ole laittanu, joten parhaimmillaan jotain 30min erossa rinasta ko taas nälkä..), korvikkeen kans on väli vähän pitempi. Yöt nukkuu kyllä ihanasti, ensin noin 5,5h unet ja syönti ja sitte vielä n. 3h ja syönti. Vaan päivisin ei tuo nukkuminen sitte näytä onnistuvankaan niin hyvin. Puolen tunnin torkut ottaa välillä hirveän taistelun jälkeen, joten kovin paljoa ei omaa aikaa ole. Onneksi neito viihtyy aika hyvin itsekseen.

En ole kyllä kuullu, että ois yhteisneuvolaa täällä. Tosin onhan tässä vielä aikaa sanoa, jos on.

Oon kyllä kateellinen Vanillalle ko pääsee ihan omaan kotiin. Toivottavasti saat sinne äkkiä nettiyhteyen niin pääset kertomaan, miltä oma koti tuntuu. :) Ja toivottavasti pääset takaisin kunnon unen makuun. Kamalaahan tuo on, jos ei pysty nukkumaan.

Meilläki tungetaan nyrkkejä suuhun, tunkenu jo jonki aikaa, ja sitte kuuluu kaamea maiskutus ko toinen yrittää niitä imeä. Joskus sieltä suusta löytyy etusormi tai etu-ja keskisormi, joita on sitte niin kiva mussuttaa. Oon yrittäny tarjota tuttia nyrkin ja sormien tilalle, mutta ei vaan kelpaa. Niskaaki tuetaan jo hyvin ite.

Anttuli
 
Nostetaampa hieman.

Nyt on löytyny peukalo ja suu toisensa. Häätyy vissiin alkaa ihan urakalla tunkemaan tuttia tuon peukalon tilalle, ettei tule tuosta pahaa tapaa.
 
Meillä on myös jatkuvasti peukku suussa.. ja tuttia ei poika suuhunsa laita. Että sillä lailla =) Ollaan myös toivottu ettei poika tekisi tuosta itselleen tapaa.

Tänään ollu hirveä päivä. Suorastaan ihan p..stä. Oltiin miehen kanssa tänään syömässä ja mun vanhemmat poikaa kaitsemassa. Poika ei suostunu tissittelemään ennen ku lähettiin, joten evästys jäi hoitajien huoleksi. Muuten oli kaikki menny hyvin, mutta napero ei vain ollut suostunu syömään. Muutama lusikallinen sosetta oli menny joten kuten alas ja tippa vettä mukista. Ei siis syö pullosta (yritetty on tuhanteen kertaan)ja nokkamukistakin ottaa tipan vain silloin kun tykkää. Ja soseet on aivan maisteluasteella. Joten mun ei siis hetkeen parane lähteä kovin pitkäksi aikaa yksin minnekkään. Näin se menee.

Ja sitten. Mies lähti meidän ruokailun jälkeen työkavereidensa kanssa viettämään iltaa . Meillä on ollu pojan kanssa ilta aivan hel..ttiä. Ei syö niin ei syö. Huutaa lattialla, sitterissä, sängyssä ja sylissäkii hetkittäin. Meikäläiseltä paloi aivan täysin hermot ja tein naperolle hyvin selväksi oman mielentilani. Huuto yllättäen vain yltyi. Nyt on niin hirveät fiilikset, että ei mitään rajaa. Poika on muutenkii alkanu leikkimään rinnalla ja mä en pidä siittä yhtään. Mutta tänään heitettiin syöminen aivan pelleilyksi. Otetaan muutama imu ja sitten käännetään pää pois. Tarjosin ruokaa valehtelematta kymmenisen kertaa ja aina sama juttu. Ja aivan selvästi pojalla nälkä. Eli ensi yönä todennäköisesti herätään useaan otteeseen, koska iltasyöttö meni päin p..tä. Mua suututtaa nyt niin lujasti ja lähinnä juuri se, etten saa pidettyä hermojani kasassa. Tuulettuminen tekisi terää (ja kunnon yöunet), mutta lähdeppä tästä nyt sitten johonkii, kun mitään ei suostuta syömään. Poika on ihana ja rakkain mulle maailmassa, mutta näitä päiviä mä vihaan. Kateellisena luen teidän juttujanne, kun vaikutatte kaikki lastenne kanssa niin kärsivällisiltä. Mä taidan olla se porukan musta lammas. Huono äiti.

Muutto siis lauantaina. Kämppä täynnä muuttolaatikoita, hyvä että mahtuu kulkemaan. Hirveä ahdistus. Kunpa muutto menisi hyvin..

Sori vuodatukset. Kunpa tämä päivä ois ohi ja huominen tätä parempi.

-Vanilla-
 
Poika nyt siis yöunilla, vihdoin ja viimein. Suostui syömään sen verran, että uuvahti.

Niin ja se vyöhyketerapia on siis vasta tulevana tiistaina.. Olin hieman aikaani edellä.

Hauskaa viikonloppua jo etukäteen. Mä tuskin ehdin huomeen tai viikonloppuna koneelle..
 
Meillä tytön rytmi syömisissä ja yöunissa menee ihan samaan malliin kun Anttulillakin. Tosiaan omaa aikaa ei juuri päivisin ole, mutta onneksi yöllä sentään saa nukkua pidemmän pätkän. Nyrkki ja sormet meilläkin menee suuhun ja alkaa kauhea maiskutus, myös oma nenä on vaara vyöhykkeellä, jos menee suukottamaan nälkäistä tytskyä. Tutti kelpaa hänelle kyllä ja tuttipullo ja korvike myös huoneenlämpöisenä. siis kaikki mitä suun lähellekin vie! Nälkä tuntuu olevan ihan hurja ja mulla maito ei edelleenkään tahdo riittää. Lisäksi tyttö on kova oksentamaan/puklaamaan, joten välillä olen korvikkeeseen joutunut turvautumaan (korkeintaan kerran päivässä ja nyt on mennyt pari päivää taas ilman)

Vanillalle jaksuja! Muuttokin varmaan stressaa, joten ei ihme jos pinna palaa herkästi! Noita päiviä tulee meille kakille enemmin tai myöhemmin vastaan!

Viikonloppuja!
 
Meilläkin on tota Vanillan kuvaamaa, että rinta ei kelpaa, vaikka nälkä on ja sen seurauksena nukuttaminen on sitten yhtä tuskaa ja tuntien projekti. Mutta silti yöt poika nukkuu tosi hyvin ja nykyisin syökin öisin tosi pitkien välien kanssa. Poika kyllä taistelee aina unta vastaan, eikä haluaisi nukahtaa milllään. Ja kyllä mullakin joskus palaa hihat ihan totaalisesti pojan kanssa, mikä jälkikäteen vaan tekee mulle pahan mielen, kun ei poika kuitekaan itse ymmärrä ja ole syypää siihen, miten käyttäytyy.

Mut on se vaan niin suloinen sitten, kun on suloinen. Aivan älyttömän herttaista jokellusta ja kurlausta ja nauraminen on vaan niin ihanan kuuloista. Ja se, kun hän nyt on tiedostanut, että hänellä on kädet, niin niitä jaksaa ihmetellä silmien edessä, kunnes ne taas hakeutuvat suuhun. Useimmiten on nykyisin molempien käsien peukalo samanaikaisesti suussa. Tuttikin on alkanut välillä kelvata minuutin verran, ilmeisesti poika ei osaa tekniikkaa. Onneksi pullo sentään kelpaa.

Tänään me päästään miehen kanssa vähäksi aikaa kahdestaan ulos. Poika menee mummolaan ja me saadaan vähän omaa aikaa. Sitä oonkin kaivannut, kun minä oon melkeistään yksikseen kotona päivät ja iltaisinkin miehellä on melko lailla menoa, kun ei tunnu ymmärtävän, että niitä voi oikeasti vähän vähentää.

Poitsu alkaakin heräillä, joten kirjoittelen (taas) paremmalla ajalla.
 
Mie oon kyllä tosi onnellinen siitä, että tuolle tytölle kelpaa myös tuo pullo. En kyllä tiä, mitä tekisin, jos en pääsis välillä levähtään. En kyllä juurikaan ole tytöstä erossa, mutta seki helpottaa, että mies ottaa tytön syötön kerraksi, että saa ite levätä. Muuten ois se kärsivällisyys kaukana. Hirveästi voimia sulle Vanilla, että jaksat lapsen kanssa. Et sie ole sen huonompi äiti ko me muutkaan. :)

Korviketta menee päivässä puolesta purkista kahteen purkkiin ja sen on oltava lämmitettyä. Huoneenlämpöinen ei kelpaa. Menis varmaan enemmänki, mutta pakolla sinnittelen tuon rinnalla pitämisen kanssa. Siitä on sitte seurauksena se, että nälkä on tunnin välein, hyväll tuurilla jaksaa olla kaksikin tuntia.

Makkarista kuuluu valitus vaihteeksi, joten sinne.

Viikonloppuja vaan kaikille. :)

Anttuli
 
Nyt kun oon koittanut saada varastoon vähän maitoa pakkaseen hoitokertojen varalle (kuukauden päästä on kaksi yöhoitoa peräkkäisinä viikonloppuina), niin kai olen järjestänyt itselleni sen, että maitoa tulee nyt ihan liikaa. Etenkin yöaikaan rinnat alkaa vuotaa maitoa, kun poika ei kuitenkaan yöllä tankkaa kauheesti. Ja illalla sitten onkin vähän tyhjemmät ja joskus pelkään sitä, että poika ei saa ruokaa tarpeeksi, kun kerran on niin usein tankkaamassa. Mut kaipa toi valittais nälkäänsä, jos ois ruoan tarpeessa enemmän. Ei meillä kuitenkaan ihan noin tiheesti rinnalla olla kuin Anttulilla. Meillä kanssa onneksi pullo kelpaa ja tuttikin on alkanut ajoittain (pullottelun jälkeen) maistua. Lusikalla syötetään sitten D-vitamiinit ja ruokailun yhteydessä Cuplaton-tipat maitoon sekoitettuna ja sekin sujuu oikein hyvin.

Miten te muut muuten ehkäisette raskauden varalta tällä hetkellä? Meillä on käytössä kondomi, kun en voi enkä halua hormonaalista ehkäisyä tässä vaiheessa käyttää. Se vaan, että kun imetykselläkin pitäisi olla ehkäisyteho, niin se on niin kovin kovin helppoa "unohtaa" se kondomi varsinkin kun ennen raskautta se "unohtui" yhtä lailla. Niinpä tässä sitten mietin, että jospa olenkin uudelleen raskaana ja kuvittelen samoja oireitakin kuin mitä oli edellisen kerran... Että sitä pitää olla hölmö. Mut silti ajattelen, et uus raskaus ois toki pienoinen katastrofi tässä elämänvaiheessa, mutta ei mikään maailmanloppu kuitenkaan.

Että tämmösiä ajatuksia tällä kertaa. Huomenna on meillä 3 kk neuvola ja ilmeisesti ensimmäinen rokotus. Apua.
 
Tosiaan, tuota d-vitamiinia voi antaa lusikallakin.. Ei oikein näköjään mulla järki leikkaa ko oon vaan suoraan siitä pullosta tiputellu toisen suuhun. Onhan tuo paljon helpompaa lusikalla. :)

Meillä ei ole käytössä vielä mitään ehkäisykeinoa, mutta minun pitäs käyä apteekista hakemassa minipillerit. Vielä ei ole sen kakkosen vuoro, muutaman vuen päästä sitte ehkä.

Häätyy ilmeisesti palata makkariin ko kuuluu hirveä sormen lutkutus.
 
Nostetaan hieman. Jokohan Vilkku tulis kohta tälle puolelle?

Meillä opitaan kovaa vauhtia. Poitsu on jo monesti kääntynyt selältään vatsalleen - joskus vahingossa tosin. Ilman tissiä on nukahdettu yöunille jo monesti. Vatsa vaivaa häntä edelleen, mutta eiköhän se siitä, kun ikää tulee lisää. Päiväunia poika nukkuu kolmesti päivässä, mutta ovat tosi lyhyitä ja muut ajat sitten syödään tai leikitään. Vaunuissa viihdytään tosi huonosti, joten varmaan kohta siirryttävä rattaisiin, kun sieltä näkee reissun päällä maisemia.

Mitäs muuta? Hääkutsut postitettu, ilmottautumisia odotellaan.

Jokohan alkais ekat hampaatkin olla tuloillaan? Tuntuu että poika hankaa alaikeniään oikein tarkoituksella. Onkos Vanillan pojalla hampaita jo?
 
Pika-ilmoitus sairaalasta: saimme ihanan pikku-prinssin pe 3.8. (40+6) Painoa 3418g ja pituutta 50 cm! Synnytys meni ihan ok. Huomenna ehkä kotiin. Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän. AIVAN TAJUTTOMAN IHANAA!!!!
Vilkku
 
Ei ole vielä pojalla hampaita. Mutta kyllä kovasti hangataan ikeniä, että eiköhän pian ole tuloillaan. Pyörii napansa ympäri masullaan ollessa ja jonkin verran peruuttaa. Mutta eteenpäin ei ole vielä hoksannut edetä. Jalat kyllä jo tosin hakeutuvat masun alle ja käsillään nostaa yläkropan korkealle.
 
Huh hellettä.. mun piti vielä muutama rivi raapustaa ja kuinka ollakkaan, niin sormet jo ehtivät painaa vastaa-nappia ennen kuin ajatus ehti mukaan. Oiskohan jo aika rauhoittaa tämä päivä =)

VILKULLE OIKEIN KOVASTI PALJON ONNEA PIENEN PRINSSIN JOHDOSTA !!! Ja niitä synnytyskertomuksia odotellessa =)

Meillä muutto sujui hienosti ja asunto näyttää jo kodilta. Ja TUNTUU kodilta. Uskomatonta kuinka nopeasti sitä sopeutuu. On täällä niin mukavaa =) Sopeutuminen myös pojalla ollut nopeaa, alussa hieman itkeskeli outoa paikkaa ja ikävöi "kotiin", mutta alkaa jo itkuisuuskohtaukset olemaan sen osalta historiaa. Nukkuu hienosti omassa huoneessa. Ja myös minä nukun huomattavasti paremmin, kun en kuule kaikkia ähellyksiä. Jos pojalla on nälkä tai muu vastaava hätä, niin siihen herään kyllä.

Soseet, iltapuurot, hedelmät ym. menee jo alas hienosti. Varsinkin kasvis- ja lihasoseet ovat herkkua (sekä kaupan että itsetehdyt). Hedelmäsoseet ei ole niin kova juttu. Mutta nekin menettelee, riippuu mausta. Napero osaa myös jo istua ja juttelee jo kovasti. Nyt on myös jo tavuja mukana.. ja äitiä muistuttava sana on jo usein tullut suusta =)

Nyt on luovutettava ja mentävä löhöilemään. Kun on kerran mahdollisuus. Napero on jo yöunilla.

 

Similar threads

Yhteistyössä