Meillä on tasan turha mäkättää mistään, väsytän vaan itteni turhaan. Teen sitä mukaa kun kerkiän. Opiskelen ja opinnot loppusuoralla ja tahti ollu kiivas... Sen verran kiivas että, hirvee stressi päällä, eipä ole meillä mun mäkätystä kuulunu, sen verran toi stressi imee voimia. Kotona en oikeestaan arkisin tee mitään kotitöitä, en jaksa. vViikonloput meneekin sitten, pyykkivuoren, tiskien ja ruokien valmistamiseen, että saa arkena syödä ruokaa. Mies juoksee kavereissa, pelaa, istuu koneella, pelaa pleikkaa ja välillä riehuttaa ja lleikittää tytärtä. Mä hoidan kotitöitten lisäks tyttären ja passaan miehelle melki kaiken nenän eteen. Yhessä vaiheessa nalkutin, pauhasin ja valitin tosta, mutta en jaksa enää. Joten teen ne hommat ja otan hommien välissä huili aikaa ja nappaan tyttären kainaloon ja luetaan kirjoja. Sitten palaan taas kotitöitten pariin, joissa tytär on ihmeen paljon mua auttamassa ja on 2,5v ja ihan omasta vapaasta tahdosta. Tiskatessa ojentelee astioita huuhdeltavaks ja siivotessa hakee siivouskomerosta rätin ja tulee auttamaan. Jos ei saa rättiä, alkaa huutamaan ja riehumaan

.